Timo Soini haluaisi perustaa uuden puolueen. Hän yhdistäisi siihen itsensä ohella ja osaamisensa tukemana johtajuutensa ja populismin taidot, vanhan maalaisliiton ja siitä irtautuneen SMP:n, Veikko Vennamon pientalonpojat.
Tein ensimmäisen tutkimukseni yliopistossa tarkoituksena selvittää, ketkä 1970-jytkyvaaleissa äänestivät Kuopion vaalipiirissä sieltä ehdolla ollutta Veikko Vennamoa. Kävin aineistoni läpi äänestyskopeittain ja vertailin tulosta aiempiin vaaleihin. Apuna oli tuolloin tietokone, joka toimi paremmin kuin tamperelaisen professorin itse vaaleissa. Risto Sänkiaho ei arvannut, että vaaleissa joku saisi lisää ääniä enemmän kuin sata prosenttia. Vaalit televisoista seurattuna olivat farssi. Viha Urho Kekkosen ajan Suomessa oli Oulussa opiskellen poikkeuksellisen ahdistava myös yliopistomme sisällä.
Tulos ei tutkimuksessani yllättänyt. Valtaosa Vennamoa äänestäneistä äänestivät aiemmin kommunisteja, tulivat korpikommunistisilta alueiltamme Savosta. Elimme aikaa, jolloin ahdistus oli maaseudulla herroja kiroava ja Vennamon perustama puolue haki ääniä myös Karjalan evakoiltamme. Maalaisliitolaiset alueet olivat vauraampia ja harvemmin koko kyläkunta otti ja muutti Ruotsiin.
Maaseutu autioitui toki jopa kyläkunnittain, mutta jäi joku vielä äänestämäänkin Vennamoa, karjalaisten asuttajaa. Hän vetosi tunteisiin ja oli puhujana ylivertainen Suomessa tupailtoja pitäen. Tiedän sen kun kuljin mukana lausuen lapsena niissä runoja. Nekin vetosivat kuulijoihini. Moni ikääntynyt mutta nuorempikin nainen itki. Suomalaisten runot ovat tunnesanoineen koskettavia.
On surullista seurata tänään samaa näytelmää pandemian maailmassa ja julman laskelmallisessa poliittisessa mediailmastossamme. Kirjoitin tästä kymmenittäin blogeja tai esseitä vuosituhannen vaihtuessa. Ministerimme tänään ovat kokonaan muuta kuin 1970-luvun poliitikkomme. Ei ole tarvis huutaa vastatuuleen ja siitä syntyvä aksentti puuttuu. Poliittinen kiima on kuitenkin samaa maailmaa kuin tangolaulajan iltamissa.
Kiusaamiskulttuurimme on edelleen hyvin suomalainen ilmiö ja sama pätee rehellistä ihmistä pilkkaava poliittinen ilmastomme. Se on nyt vain rehellistä kansaa rankemmin kohtelevaa kuin 1970-luvun alussa. Se mitä kohtasimme vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana on edelleen eniten luettu omista esseistäni. Tässä eilen eniten luettu.
maanantai, marraskuu 19, 2007
Ristiinviestinnän mestarit
Surullisten uutisten marraskuu
Onko internet ja globalisaatio, web yhteisö ja Suomea kohtaavat surulliset väkivallanteot sattumoisin yhdessä esiintyviä tapahtumia vai jotenkin toisiinsa liittyviä ja toisistaan selittyviä? Onko Hegelin, Nitezchen tai Platonin filosofialla yhteys suomalaiseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen? Olikso sillä sittenkin yhteys vielä kauemmas ja Anaksagoraan valuuttaan sekä Mayakansan kirjoituksiinkin? Joko ne alkavat meille avautua?
Ovatko filosofit Helsingin Sanomissa oikeasti huolissaan vain liioitellaanko jotakin sunnuntain lehdessä kulttuurisivuilla? Onko media sähköisenä ja osana web ympäristöä jotenkin ulkopuolella ”perinteistä” mediaa ja kaksinaismoraalin ylläpitäjänä jo liian läpinäkyvä Suomen Kuvalehden hihkaisussa: internet, internet, internet, Apu -lehti sitä myötäillen?
Onko Nokian surmien takana oleva hoitaja Nietzcheä lukeva ja netissä vertaisryhmiä hakenut insuliinin käyttäjä? Pitäisikö insuliini sulkea suomalaisilta hoitajilta? Onko Suomesta yllättäen tullut näin sofistikoitu kansakunta? Luemme filosofeja ja surmaamme vasta sen jälkeen?
Ei ole tullut! Kyseessä on massamurha, jossa nainen on nyt hakemassa ennätystä mieheltä. Onko toinen jotenkin siedettävämpi ja helpommin ymmärrettävä, hyväksyttävämpi? Ei ole! Päinvastoin.
Kun kaikki ulkopuoliset syntipukit on haukuttu ja syyttömät rangaistu, olisiko median aika katsoa peiliin ja etsiä ongelmaa omasta kriisistään? Näkyvin ylilyönti oli uutisointi televisiossa suorana lähetyksenä Jokelan koululta, jossa kameran edessä ja takana kauhistellaan.. mutta mitä?
Kameran paikkaa surevien joukossa Jokelan koululla ja etsitään yhdessä uutta kuvakulmaa. Web ympäristö oli senkin jo reaaliaikaisena löytynyt ja uusi media on elämä itse, ihmiset sitä muokaten ja aidosti peläten, hybridiyhteiskunnan hetteisellä tiellä astellen.
Nyt on aika pohtia miksi Nokian hautausmaalta löytyy viisi myrkytettyä ruumista lisää. Olisiko siellä ehkä muitakin, myrkyttämättömiä tai sodissa selviytyneitä, vanhuuteen kuolleita? Jatkuuko pelkomme nyt ilman globaalia ja ulkopuolisia uhkia aitosuomalaisena helvettinä?
Web ympäristön elämä näyttäytyi muuna kuin perinteinen kokemamme verkosto vuonna 2007 tekemässämme tutkimuksessa. Perkele oli tullut internettiin. Sen vieminen ministeriöön, kuntiin, julkisen hallinnon laitoksiin, on yhtä epätoivoista kuin Jokelan murhaajan teot kerrottuna internetissä etukäteen.
Internetissä julkaistua kirjaa ei lueta. Ei edes sähköistä uhkausta tai videota. Me reagoimme vain kirjoitettuun sanaan ja siihen viralliseen mediaan, johon sosiaalinen pääomamme ja kulttuurinen muistimme on meidät koulinut ja hierarkia rajansa asettanut, sosiaalinen pääoma kansakuntaa koulinut.
Siihen eivät kuulu sellaiset viestintävälineet, joiden luonne on virallisen viestinnän ulkopuolinen, toisen ihmisen antama. Kun kyseessä on byrokraattisen ympäristön toiminta tai toimimattomuus suljetun kansakunnan epigeneettisessä muistissa, jota ei voi olla. Miten vanhat instituutiot silloin toimivat ja kuka niihin luottaisi?
Vie oman aikansa, ennen kuin oma reaaliaikainen mediamme alkaa oivaltaa ja toimia samoin, kuin web -ympäristön avoimen viestinnän kulttuurit ja ihmiset, joille ihmisen hätä on oivallettava ja ymmärrettävä viesti, johon myös reagoidaan.
Riippumatta mistä se tulee! Suomen tapaukset eivät ole globaaleja ja yleistettävissä, väittää brittimedia ja saattaa olla oikeassa. Suomi reagoi brittien mukaan kuten itäblokin suljetut yhteiskunnat ja kiusaajien elämä on meillä helpompaa kuin kiusattujen. Innovaatio on meillä innovaation diffuusiota, levinnyt ja hyväksyttävä tai usein torjuttava ilmiö. Reaaliaikaisuus ei ole alusmaan asioita vaan emämaan sekin.
Orjakulttuuri ja herrakulttuuri ovat eri aioita ja käyttäväg eri sanojakin. Toinen puhuu hyvästä ja pahasta, toinen hyvästä ja huonosta. Onhan siinä melkoinen ero.
Ehkä me torjumme ja jatkamme elämäämme oli se miten sietämätöntä tahansa. Se on hyvin suomalainen ilmiö myös netissä. Persoonaton ja vailla psykologista kokemusta. Empatia ei ulotu edes suruliputukseen matkalla Hämeestä ja Forssasta 600 kilometriä Ouluun. Ihminen ei sure sellaista, jota hän ei enää ymmärrä lainkaan.
Miksi media yhdistelee asioita toisiinsa kertoen yhteisöllisyyden olevan sekä syy että seuraus huonoon oloomme? Onko yhteisöllisyys pysähtyneen kulttuurin luovaa joutenoloa ja kykyä säilyttää maaseutumainen traditio, kuten HS:n yliö kertoo 19.11.2007 ja hekumoi sen perään? Meidänhän kuului vihata ja halveksia maaseutua ja maalaisia tuon saman median julistuksena, ja syynä juuri tuo samainen ahdistava yhteisöllisyys! Kumpaa tämä ristiviestintä palvelee; pelon maantiedettä vai turvallista kotiseutua?
Vai onko HS keksinyt uuden määritelmän yhteisöllisyydelle? Ehkä koditon raha ja sen juurettomat globaalit kulkurit, teosofi materialistit ja pelurit ovatkin uusi kotimme, Jumalamme ja seurakuntamme kasvottomat jäsenet?
Kuka ehtii rakentaa Lapin altaat, ennen kuin Helsinki hukkuu Jäämeren jäistä vapautuvaan hyiseen olotilaan? Noita altaita rakennettiin alun perin Enso Gutzeitin toimesta ja tavoitteena myös Lapin teollistaminen ja puunjalostus. Näin kertoo Enson tuolloisen vuorineuvoksen ja isoisäni veljen jälkeensä jättämät paperit Pohjolan Voiman perustamisasiakirjana. Miksi nyt viestitään ristiin Jyväskylässä asuvan ministerin toimesta? Lisääkö se pelkoa vai yhteisöllistä hyvinvointia?
Lapin jokia ja ihmisiä kiusaamaan perustettiin Gutzeitin kanssa kilpaileva valtion Kemijoki yhtiö. Yhdessä nämä kykenivät pelaamaan jatkuvat koskisodat ja ostivat jokaisen juristinkin itselleen. Poliitikkojen ostamiseen ei rahaa edes tarvittu. He kaipasivat vain riitoja, joissa heillä oli paikka hakea populismin avustamana äänestäjänsä. Jos joku heitä korruptoi, riitti kun pääsi herrojen kanssa marjaan.