Jakko heittää kylmän kiven ja kesä vaihtuu syksyksi. Suomalainen politiikka menettää samalla sen pääoman, jonka se kokosi pandemian keväällä, mutta menetti heti EU:n kautta ja ylimielisyyttään.
Suomalaisen pää ei kestä myötätuulta vaan vene menee nurin. Vastatuuleen luovitaan vielä talvisodan hengessä. Se on sellainen sata päivää. Sitten on jo täysi rähinä päällä. Sota hävitään suursotanamme.
Niin nytkin. Kansa vain medoitaan lukien oletti, että sota oli voitettu talvisodankin aikaan. Kyllä me sotamme hävisimme mutta rauhan voitimme. Millaisen, siitä voimme sitten itse kukin pohtia tykönämme maailman onnellisimmassa maassa riidellen.
Kokenut toimittaja Timo Haapala kirjoittaa Ilta-Sanomien pääkirjoituksessaan, kuinka eduskuntaa olisi tullut kuulla ajoissa ja havaitsee myös kuinka laiminlöimme myös kansan kuulemisen liittyessämme poliittiseen valuuttaan euroon. Toisin kuin vaikkapa Ruotsin kohdalla meneteltiin. Haapalan kirjoitus kannattaa lukea.
Timo Haapala kirjoittaa täyttä asiaa. Vaikka eduskunnassa joutuukin kuulemaan ikäviä ja Vehviläiselle epämiellyttäviä, se ei saa olla esteenä muille edustajillemme kertoa mielipiteensä ja kuulla hallituksen aikeista. Miksi me emme saaneet äänestää valuutastamme ja jäsenyydestäkin äänestettiin aivan erilaisessa poliittisessa ilmastossa ja erilaisen EU:n jäsenyydestäkin.
Koronan ja pandemian piikkiin ei pidä viedä sellaista, joka syntyi EU:n sisällä jo aika päiviä, ja johti nykyiseen tapaan panna suomalaiset maksamaan veroina sellaista, jota ei suomalaisten kuulu maksaa.
Erään tärkeän asian Haapala sivuuttaa muuten kiitettävässä analyysissään. Poliittinen valuutta eurona syntyi Ranskan ja Saksan välillä ja molemmat ovat jo nyt liittovaltioita. Käsite liittovaltio ja sen tapa hoitaa asiansa on kokonaan muuta kuin Suomessa tai Ruotsissa, Tanskassa.
Pienet Hollannin ja Itävallan kaltaiset maat hoitavat asiansa toisin kuin suuret jäsenmaat liittovaltiona. Yhdysvallat liittovaltiona on niin ikään aivan muuta kuin maat Pohjolassa, joita Yhdysvalloissa usein ihaillaan. Lisäksi Helsingistä ja Brysselistä nähtynä Suomen kaltainen valtio on medioillemmekin omituisen vieras ja tuntematon.
Suomalaiset tuntevat omaa maatansakin poikkeuksellisen kehnosti. Saati liittovaltion kansalaiset omaansa Yhdysvalloissa, Saksassa tai Ranskassa. Välimereisten maiden Suomi tuntemus on nollan arvoista sekin. Tunnetaan vain joitakin karkeita stereotypioitamme, tursiteilta opittuja kirosanoja. Puhe maatalostuista on 1990-luvun alun puheitamme ja niissä olemme edelleenkin.
Ymmärrän hyvin keskustan Mauri Pekkarisen ärtymyksen myös omalle puolueelleen juuri tuon ajan ministerinämme. Keskustelimme usein EU:n tulevaisuudesta hänen kanssaan ja omasta asemastamme myöhemmin liittovaltiokehityksen syvetessä etenkin Saksan ja Ranskan johdolla.
Pekkarinen luotti suomalaisena parlamentaarikkona eduskuntaamme. Minä en luottanut sen kykyyn hoitaa globaalin maailman rakenteita heikosti tuntevana ja etäällä Euroopan keskuksesta asioitaan puntaroiden.
Eduskunnan sivuuttaminen oli juuri nyt anteeksiantamatonta etenkin vaiheessa, jolloin korona pandemiana alkaa levitä uudelleen Eurooppaan. Se että menestyimme pandemian ensimmäisen aallon torjunnassa syntyi suuren kansallisen konsensuksen ansiosta. Kyse oli luottamuksesta.
Nyt hallitus ja sen pääministeri meni ja rikkoi ylimielisyydessään tuon yhteisen luottamuksen neuvotellessaan Brysselissä. Presidenttimme kokeneena ja paljon nähneenä poliitikkonamme oli esittämässä toisenlaista käytäntöä pandemian hoidossa. Hänen suunsa tukittiin. Nyt hän se sanoi itsekin ja suoraan. Hän olisi odottanut parlamentaarikkona ja juristina eduskuntamme keskustelua suurista linjoista Brysselissä päätettäessä.
Tukkijana oli hallituksen presidentille kilpaileva oppositiomme. Siis punavihreät ja etenkin demarit vallantäyteydessään uuden johtajansa kautta humaltuen parin gallupin luvuista. Vihreä poliitikko oli hänkin kilpaileva presidentin virasta ja asemoinut itsensä vaikeaan konflitiinkin ulkoministerinämme.
Se oli surullinen tapa pilata tuo kansallinen konsensus. Yhdysvallat liittovaltiona tekee sitä kaikean aikaa. Siellä vain valtiovarainministerinä ei istu presidenti virkaa hakenut poliitikko Matti Vanhanen.