Kansan mielipide ei näy puolueissamme. Pääosa meistä Sitran tutkimuksessa kertoo tällaista tietävänsä. Ja kansa tietää. Lisäksi puolueet ovat edelleenkin vain etääntyneet kansasta. Ne eivät siis edusta kansaa ja tämä kriisi vain syvenee. Valtaosa odottaa puolueiltamme parempaa viestintää ja keskustelua kansan kanssa.
Kansa ei ole sama asia kuin puolueet. Se taas kertoo demokratiamme syvenevästä kriisistä. Epäluottamus juuri puolueisiin ei ole suomalainen ilmiö. Näin myös äänestysaktiivisuus laskee kaiken aikaa 1970-luvulta alkaen. Vain perussuomalaiset onnistuivat Timo Soinin johdolla nostamaan hetkeksi aktiivisuuttamme ja media kutsui sitä populismiksi sekä paheksui näin äänestäviä.
Kirjoitin kirjat mediayhteiskunnan kriisistä sekä niihin otsikot mediakratiasta ja hybridiyhteikunnasta, paradigmaisesta maailmankuvien muutoksesta ja siirtymästä utopiasta kohti dystopiaa. Kirjassa sosiaalisen median taloudesta ja strategiasta sekä hybridiyhteiskunnan kouristelusta, menetystä vuosikymmenestä ja arktisesta Babylonista 2011 myös vuodet oli merkitty ennustettu oikein. Tällaisia kirjoja ei Suomessa voinut julkaista. Julkaisin ne siis Saksassa ja itse kustantaenkin.
Se että pääministeri menee naimisiin, ei oikein ole demokraattisen tasavallan ilmönä sama kuin kuninkaalliset häät, mutta nosti pääministerin kannatusta. Korona taas nosti hetkeksi demareitten kannatusta mediota tulkiten. Lasku tästä maksetaan sitten myöhemmin. Korona biologisena pandemianamme politisoitiin ja tavalliseksi kutsuttu äänestäjä määriteltiin tyhmäksi. Ikäihmiset komennettiin karanteeniin.
Perussuomalaiset ovat pyrkineet vastaamaan kansalaisten turhautumiseen ja poliittisen toiminnan kaipuuseen, jossa edes joku sanookin jotakin. Ei vain viihdettä ja väsynyttä takavuosien turhauttavaa byrokratiamme jatketta elätellen. Tästä on syntynyt medioissamme jatkuvaa paheksuntaa ja älämölöä, poliittista journalisimia.
Perussuomalaisten rinnalla muut puolueemme ovat turhaan yrittäneet herätellä äänestäjien aktiivisuutta, kirjoittaa HeSari pääkirjoitussivuillaan (12.8). Koronaa hoitava pääministeri on hetkeksi imuroinut äänestäjiä vihreiltä ja vasemmalta, hallitus on punavihreä. Kukaan ei ole kiinnostunut konservatiiveista oikealla ja liberaaleista talousvasemman toisessa laidassa. Poliittisen nelikentän punavihreällä laidalla on tungosta.
Vielä vähemmän kiinnostavat talousvasemman konservatiivit. Tässä media voi mennä itseensä ja tarkistaa miten mediamaailman kriisi heijastuu poliittisiin liikkeisiinkin. Keskustan kohdalla tämä ilmiö on kovin toivoton korjattavaksi punavihreässä hallituksessa konservatiivista oikeistoa tai sen liberaaleja oikealla kosiskellen.
Ei kaikki ole punaista ja vihreää sekä pääkaupunkiseudulta maata hoitaen seutukaupungeissamme ja maaseudulla eläen. Korona jos mikä biologisena ilmiönä sen paljasti jyrkkänä erona pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä. Terveydenhuolto kun on ihmisoikeuskysymys ja sen järjestelyt itsestään selvyys ilman poliittista paatostakin ja yhdelle puolueelle sitä medioissamme markkinoiden.
Tässä paatoksellisessa ilmastossa myös globaali maailma jaettiin vuohiin ja lampaisiin. Suomi on medioissamme amerikkalaisen unelman takavuosien obamanian jatkoa, jota republikaanit ovat rikkomassa. Kamala Harris ei ole nimensä veroinen ensinkään. Suorien vaikutusten rinnalla pandemia kun vaikuttaa myös muiden sairauksien leviämiseen, talouden surullisen tilanteen kumuloitumiseen kaikissa maaseudun kaupungeissamme ja kunnissa silloinkin, kun siellä ei ole yhtään sairastunutta.
Tauti kun leviää kokonaan muualta kuin seutukaupungeistamme ja on biologinen ilmiö, luonnontieteitten kautta ymmärrettävä. Sen kanssa ei voi tunteilla kuten ihmistieteitten yhteydessä ja mediamaailman lumoissa eläen, paatoksellista propagandaa tuottaen. Samaan aikaan kun valtaosa suomalaisista asuu ja viihtyy näissä maisemissa maaseudulla ja on oppinut hankkimaan siellä myös leipänsä ja rakentanut hyvinvointivaltion vauraudenkin ennen Helsinkiin muuttoaan tai Ruotsissa asuen ja nyt koronalla siellä palkiten.
Rakentanut kestävän ja myös kriisitilanteissa luotettavan paikallishallinnon palveluineen. Kansalaisyhteiskunta koetaan meillä osana muutakin kuin vain ihmisoikeuksiamme. Me odotamme että koko globaali maailma toimii, kuten oma maailmankuvamme edellyttäisi. Meillä on osaamista ja innovaatioita, joilla voimme tätä prosessia auttaa. Se ei voi olla vain rahojen jakoa ja meidän velkaantumista.
Kansainvälinen katastrofi edellyttää, että pidämme itse lupauksistamme kiinni tyyliin: testaa, jäljitä ja eristä sekä hoida. Näin lupasimme tai meille luvattiin keväällä. Miten sitten testattavien määrän suuri nousu on voinut tulla yllätyksenä, kysyy Hesari tänään pääkirjoituksessaan.
Eikö juuri testaaminen pitänyt olla syksyllä hoitoketjumme se ensimmäinen lenkki? Lehti huomauttaa kuinka juuri tästä varoitettiin Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) ja Hyvinvoitialan Hali ry:n yhteisissä kannanotoissa keväällä. Tuliko jonot taas kerran yllätyksenä?
Kannaotoissa vaadittiin yhteiskunnan maksavan nämä testit. Työpaikasta riippumatta. Keväällä ja kesällä laiminlyöntejä voitiin perustella kiireellä. Ei nyt koko ajan ja kaikissa tilanteissa. Me tiesimme hyvin toisen aallon tulevan ja siihen olisi tullut myös varautua poliittisessa keskustelussa ja myös TEOISSA.
Ei vain kirjoitellen häistä ja gallupeista, ihanista naisista ja heidän saavutuksistaan kuvalehdissä entisen presidentimme Halosen tapaan reimuiten. Miten olisi jos meillä olisi sittenkin keväällä hankittu ja istuvan presidentin ehdottama nyrkki? Kuka sulki hänen suunsa?