Raja railona aukeaa. Launtain Hesarissa (19.9) maantieteen professori, vuoden professoriksi valittu Anssi Paasi Oulusta puhuu rajoista. Hän jakaa ne neljään historialliseen vaiheeseen. Paasin pohdinta kannattaa rajoja tutkivana professorina lukea. Kuvaus kun on oikea ja avaa historiaa maantieteilijän silmin katsottuna.
Itse näkisin poliittisen maantieteen ja geopolitiikan sekä kartat nykyisin kuitenkin jo hiven toisin kuin Paasi. Elämme kokonaan uutta vaihetta, jossa käsite ”fiktiivinen” on tapa käyttää hyväksi juuri elämäämme aikaa ja sen internetin luomaa ilmiötä rinnan sosiaalisen median aiheuttamien ilmiöiden kanssa näitä toisiinsa algoritmien avulla liitellen. Tänään ”Suomen syöjäksi” kutsuttu Zhirinovski on tässä venäläisessä ruletissa poikkeuksellisen taitava ja herää henkiin aina kun sopiva hetki tuo siihen tilaisuuden. Nyt sellainen hetki on taas syntynyt. Se on oire jostakin.
Se on samalla kuin kääntöpuoli perinteiselle käsityksellemme rajoista ja niiden synnyn historistamme, Paasin tapaan niitä maantieteilijänä tulkiten. Se on kuin pandemia, korona vailla oireita, mutta sittenkin olemassa. Otan tästä aikamme ilmiöstä esimerkin.
Heräsin aamulla poikkeuksellisen virkeänä ja aloin epäillä, olisiko tämä nyt sitä oireetonta koronaa? Zhirinovski on juuri tätä oireistoakin oivaltava tyypillinen venäläinen shakin pelaaja, jonka tapa siirrellä pelon maantieteen maailmankuvaamme muistuttaa Stefan Sweigin romaania, jossa shakkipeli näytteli pääosaa.
Sen venäläiset osaavat ja siinä pelissä virtuaalisuus ja pelko, oman aikamme aiemmin sisäsyntyisenä kuvatut paikkaidentiteetin juuret ovat osa geenejämme, mutta samalla myös sepitteellisiä kertomuksia ja tarinoita. SE kumpaa tarinaa kuuntelet, näkyy myös vaikkapa puolueessa jota äänestät.
Näiden kertomusten luojana venäläiset kirjailijat ovat olleet aina niin ikään poikkeuksellisen taitavia. Suomessa tätä taitoa ylläpiti juuri kuollut nero, Heikki A. Reenpää kustantajana ja kansamme sivistäjänä samalla. Hän osasi tunnistaa kansansa tarpeita ja myös kansainvälistä kirjallisuutta siinä käyttäen. Rajat avautuivat mutta hyvin hallitusti ja pohtien, mihin ne tulisi Suomessa paaluttaa. Mitä tahansa Suomessa ei sopinut julkaista tai kielellämme kääntää.
Niinpä kun puhumme rajoista ja niiden maantieteestä, tieteen rinnalla sivistys ja kulttuuri, kirjallisuus ja taide ovat aina olleet näkyvin osa sitä mailmankuvaa, joka syntyi korviemme välissä ja kielellemme kääntäen. Se oli lopulta hyvinkin suljettu maailma ja maailmankuvana tänään koko ajan uutta purtavaa hankkiva. Emme voi enää vartioida niitä rajoja, joiden kautta suomalainen maailmankuvansa rakentaa, ellei hän ole riittävän iäkäs ja seniili vanhus. Kukaan meistä ei sellaiseksi kuitenkaan tunnustaudu.
Samassa lehdessä emeritus komissaari ja pankinjohtaja Erkki Liikanen kertoo, kuinka puoluepolitiikka on vienyt mikkeliläisiä savolaisia kansainvälisiin tehtäviin ja myös Suomen Pankin johtoon. Oulussa taas maaherrat ja professorit olivat hekin osa tätä samaa, aikanaan Savosta sinne siirtynyttä kulttuuria, jossa joensuulainen Anssi Paasi sekä Iijokilaaksosta syntynyt keskustalainen kansanedustajamme Eino Siuruainen olivat samaan aikaan hakemassa samaista professorin virkaa, jota itsekin rohkenin hakea, ja saimme kaikki kolme täsmälleen samat pisteet kolmelta virkaa täyttäneeltä ja maailmalta löytyneeltä alan asiantuntijalta professoreinamme maantieteessä.
Siuruainen vanhimpana sai heiltä yhden ensimmäisen, yhden toisen ja yhden kolmannen sijan, samoin Anssi Paasi ja minä. Muut hakijat eivät saaneet pätevyyttä. Niinpä joku meistä kolmesta oli virkaan valittava eläkkeelle jääneen professori Uuno Varjon, laitoksen Ouluun rakentaneen maineikkaan esimiehen jälkeen.
Elimme silloin 1970-luvun loppua ja 1980-luvun alun Suomea ja sen poliittisesti vahvasti värittynyttä aikaamme valtion yliopiston virkoja täyttäessämme. Sama päti toki kirjallisuuteen, kuvataiteisiin, kaikkeen tekemäämme, mutta myös radioon ja mediaamme, telvisoon uutena medianamme. Paasi valittiin virkaan ja Siuruainen maaherraksi. Hän jatkoi siinä virassa vielä senkin jäkeen kun läänit oli lopetettu.
Nyt elämme kokonaan uutta vaihetta, mutta edelleen samat voimat siellä seikkailevat ja niin myös Venäjällä ja Yhdysvalloissa henkilöt, joiden syntymävuosi on 1930-luvulla. Suotta heille on kertoa millaisista rajoista on kyse nyt tänään ja 2030 -luvulla, virtuaalimaailman kartoilla eläen ja fysiikan lakeja myös ymmärtäen sen enempää Trumpille kuin Zhirinovskille. Eivät he näitä julkaisujamme enää seuraa. Eivätkä voi niitä edes avata ilman lastenlastensa apua.
Ja se tässä pelissä, shakkitarinassa, onkin nyt huomattava. Pelin säännöt ovat edelleen samat, niin meille kerrotaan, mutta niiden pelaajat ovat vaihtuneet jo moneen kertaan, eikä meillä saa olla koko ajan virheellistä sekä väärää tietoa ja käsitystä siitä, ketkä ovat näiden ikäihmisten kautta meitä pelolla ruokkimassa. Pelon rajat kun ovat ne kaikkein vaikemmat kansakuntien historiassa ja politiikan arjessa shakkipeliä seuraten.
Niinpä oireeton pandemia ja korona on sittenkin se kaikkein vaarallisin muoto ja leviää huomaamattamme myös rajoja tutkivien poikkitieteisessä maailmassa reaaliaikaisesti ja varoittamatta siitä meitä edes Zhirinovskin tapaan koesiirtojaan shakkilaudallaan suorittaen, Trumpin tapaan kohti vaalivoittoaan ratsastaen.