Tiede perustuu ateismiin, kirjoittaa Raimo Rintamäki Forssan Lehdessä (28.9. 2020) ja unohtaa, kuinka merkittävä osa tiedemiehistämme ovat olleet hartaita uskovaisia ihmisiä. Jostakin syystä myös kirkkomme sisällä on piispoja, pappejamme, jotka on koulutettu tiedeyliopistoissamme. Rintamäen tapa jakaa tieteet kirjoituksessaan on tuttua oman nuoruuteni filosofisen tiedekunnan ikääntyneen professorin luennosta. Ne oli tentittävä ja tentit läpäistävä, mutta ei niihin uskoa kuulunut narraatioina, tarinoina muiden joukossa. Otan esimerkin.
Takavuosina revontulet Etelä- ja Pohjoisnavalla kuvattiin läntisen tieteen saavutuksina jäistä syntyvinä roihuinamme. Etelänavalla jäät olivat komeammat kuin pohjoisessa ja niinpä tieteellinen nimikin (aurora australis) kuvasi juuri näitä jäistä syntyviä suurempia revontuliamme erona pohjoisen vähäisempiin valoihin (aurora borealis). Kuljin itse tuolloin lappilaisia, oikeammin saamelaisia, haastatellen ja siellä revontulet saivat nimensä etenkin kettujen huiskiessa häntiään tuntureitten kupeeseen. Sellaisina me tunnemme nämä tulet vieläkin, revontulinamme.
Saamelainen suunnisti kaamoksessa kohti näitä tulia ja ne valaisivat tietä, jossa löytyi myös ahmoja, susia ja kettujakin, toki myös porot erottuivat siellä helpommin petojen saaliiksi. Se oli järkevä tapa liikkua ja nimetä tuletkin, kulkea niitä kohden eikä pimeimpään helvettiin pakkasessa eksyen ja sinne ihmisiä opastellen, lapsena tunturissa kulkijana kasvattaen. Mukana kun oli myös sosiaalista pääomaa, arvoja ja normeja, luonnosta opittuja käyttäytymismallejakin, jotka pitivät kulttuuria ja riekon metsästäjää hengissä.
Tänään sähköinen mediamme, television kanavat (JIM) opastavat, kuinka symbolit munina tai käärmemäisinä sauvoina kuvaavat tieteelle tuttuja DNA-rakenteita ja koko kosmoksen syntyäkin. Siinä tiede ja taide, monet tieteen ja taiteen symbolit sekä uskonnot kohtaavat toisensa. Toki kalevalainen kerronta meillä on sekin käyttänyt näitä samoja alkusynnyn merkkejämme. Ne eivät ole vastakkaisia vaan toisiaan tukevia ja siten myös syvää tiedettä ja sen kieltä ymmärtävää, kosmoksen mittapuussa kulttuuriemme syntyä avaten. Tässä ahdasmielinen jakolinja on pelkkää ymmärtämättömyyttä ja vihamielistä asennetta ikivanhojen symboleiden ja kosmoksen ihmeitten tulkinnassa. Joskus nämä väärin ymmärretyt käsitteet ovat hiven koomisiakin.
Tiet olivat pieninä jokina saamelaisten ”palaksia” ja Palasjoki kuntana on alkujaan tällinen saamelainen pitäjä, myöhemmin nimensä Padasjoeksi muuttaen. Nyt vaakunassa padat uiskentelevat joessa. Eivät saamelaiset toki d-kirjainta kiertäneet vaan suomalaiset ja tätä peitellen fiinimpi nimi kunnalle oli Padasjoki.
Nykyisin tiedämme, kuinka revontulet ovat yhtä komeita niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Niiden syntytapa liittyy kokonaan muuhun kuin kuvitelmat jäistä tai ketuista tunturin juurella. Molemmat vain ovat jääneet elämään, mutta ovat samalla tavalla virheellisiä. Toinen on vain ”fiinimpi” tapa leikkiä tiedettä. Kumpi on parempi, kumpi pakanallisempi, jää pohdittavaksi. Tiede kuitenkin käyttää edelleen näitä kahta erillistä nimeä napajäillemme. Se on traditiotamme tieteen sisälläkin, täyttä huuhaata mutta revontulet kuitenkin käsitteenä tunnetumpi ja monin verroin järkevämpikin.
Tänään seuraamme kanaviltamme digiajan ohjelmatarjontaa (kanava JIM) ja mukana on liki päivittäin toistuva sarja, jossa tieteen nimissä kerrotaan muinaisten avaruusolioiden saaneen aikaan oman kulttuurimme tieteineen ja uskontoineen, enkeleineen ja jumalineen. Näitä vieraalta tähdeltä syntyneitä löytyy etenkin eteläisen pallonpuoliskon jäiden sisältä komeine kaupunkeineen. Sulattavat etenkin läntistä napajäätä, arvelee sarjan tiedemiehet tai toimittajat. Se on uusi tieto maailmaa kiertäneille tutkimusasemien tutkijoillekin. Kiintoisaa on myös vaikkapa pyramidiemme syntytapa, joka kuvataan kaikkialla mantereillamme samaan tapaan syntyneinä ja samojen arkkitehtien tekemiksi voimalaitoksiksi.
Niiden alta kun löytyy myös vaikkapa elohopeaa, jota käytämme itsekin voimaloissamme. Jos näitä tuhansia tai miljoonia vuosia sitten täällä liikkuneita, ja edelleenkin valikoiduille ihmisille näyttäytyviä ufoja olisi ilmatilassamme, tiedoiltaan ja taidoiltaan vuosituhansia meitä edellä olevina, heillä on kaikki syy suojata meitä omilta taidoiltaan. Kuten mekin varomme muuttamasta ”kylätutkijoina” niiden kylien elämää ja yhteisöllisyyttä, joita olemme tutkimassa Amazonin metsissä tai Hämeeseen eksyen.
Tutkijoita kun on jyrkästi varoitettu puuttumasta sellaiseen kulttuuriseen, kovin perustavaa laatua olevaan uskomukseen, jossa tieteellinen totuus ja sen opit sekä eri kulttuurien omaksumat arvot, normit ja uskonnot sekä niiden loukkaaminen mukamas tieteen nimissä pilaisi koko kulttuurin ja sen selviytymiskeinotkin rapauttaen. Emme elä enää keskiaikaa saati imperialismin Euroopassa muita mantereita ja niiden kulttuureja pilaten ja medioissamme 1960-luvun luentoja pitäen tieteestä, joka perustuu mukamas ateismiin ja sillä pilkaten kulttuurimme pyhimpiä arvoja ja juuria. Saamelaisten pilkkaaminen ja ”landepaukku” ovat tätä samaa narraatioitten ainesta, jota joku on pyytänyt jo anteeksikin. Näinä pimeinä aikoinamme on hyvä lainata riittävän kaukaa keskiajalta Kopernikusta: ”On aitoa tietoa tietää, että me tiedämme, mitä me tiedämme ja tietää, että me emme tiedä, mitä me emme tiedä.”
Menneen viikon puheenaiheita olivat kuitenkin kiusaaminen, Karpo ja Trump, sekä tulevan kohdalla edelleen Trump ja hänen rinnallaan ikiaiheina Korona ja kasvava velkamme tavalla tai toisella maailmaamme pyörittäen. Jostakin omituisesta syystä nämä yhdistetään digiaikaan, hybridiin ja kyberaikaan, mutta ei mediaan muuten kuin sosiaalisen median syntinämme. Tässä mediamme on tarkka kuvatessaan valemedioitamme ja huomiotalouden rehellisiä medioitamme toimittajineen. Velka ja sen varaan rakentuva taloutemme oli vielä hetki sitten kirouksen kaltainen mutta nyt liki hyväksyttävä ja etenkin laman aikaan toki sopivakin keino elvyttää talouttamme. Tieteet ja uskomukset, ihmisenä olemisen ymmärtäminen kosmoksessa oppeineen, uskomuksineen, ovat kaukana sellaisista opeista, jossa menneen maailman symboliikka ja oman aikamme hybridit ja kybervaikuttaminen olisivat muita aikoja valoisampia.
Keskiviikkoaamuna Suomen aikaan Yhdysvaltain presidenttiehdokkaat kohtaavat toisensa ja sitä seurataan myös Suomessa. Jostakin syystä meiltä puuttuvat republikaanien mediat kokonaan toimittajineen. Yhdysvalloissa heitä toki vielä löytyy, konservatiiveiksi kutsuttuina. Sillä taas ei ole mitään tekemistä talousoikeiston ja -vasemmiston välillä, ellei ole samaan aikaan vihreä tai sosialistina suomalainen. Täällä talousoikeiston ja vasemmiston välinen ymmärrys on koko ajan vähentynyt. Emme enää muista mitä näillä aikoinaan mahdettiin edes tarkoittaa. Tiedettä se tuskin kuitenkaan edustaa muuna kuin tutkimuksen kohteena, siinä missä oma käyttäytymisemme ja sen muutokset yleensäkin.
Konservatiivinen ja liberaali ovat nekin usein hetken oivalluksia ja kaukana takavuosien puolueittemme maailmankuvista eikä niiden kautta voi vielä määritellä tieteen ja maailmankuvamme paradigmaisia muutoksia saati suhdetta ateismiin tai maailman suuruskontoihimme. Näin puolueita on helppo kuukausittain myös vaihtaakin gallupeihin samalla vastaillen. Tieteellinen maailmankuva ei sekään syntynyt kommunismin tuotteena vaan pikemminkin bittilordien tapana kyhätä itselleen laboratorioitaan. Mutta siitä on jo aikaa ja sekin on vain yksi selitys läntiselle maailmankuvan välineellisen tieteen syntymiselle. Ainut se ei toki ole eikä kuulukaan olla. Tieteiden välistä sotaa siitä ei kannata synnyttää 1970-luvu tapaan elämöiden.
Konservatiivi tieteen ja taiteen edustajana, innovaatioita löytävänä, on mahdotonta tapaus Suomessa medioittemme kuvaamana. Turun yliopisto kertoi kuitenkin opettajiensa poliittisen maailmankuvan olevan kuitenkin jotain kokonaan muuta. Tampereella voi olla jo toisin. Kiusaaminen kulttuurinamme on samaa ulottuvuutta ja sosiaalista pääomaamme, eikä sitä tule rinnastaa vastaaviin ilmiöihin globaalina väkivaltana maailman tunnetuilla kriisipesäkkeillä. Nekään eivät ole toki vieraan maailman ja kosmoksen tuotetta, kuten JIM kanavan muinaiset avaruusoliot yön tunteina heitä seuraten. Kyllä ne ovat ihan meidän ihmisten aikaansaamia omia sotiamme, jolloin myös kiusaamisen juuretkin löytyvät geeneistämme, ei pelkästään kasvuympäristöstä. Kaikkea ei voi panna pelkästään muinaisten avaruusolioiden piikkiin, television JIM kanavaa tänään seuraten. Aivan omasta veriryhmästä riippumatta ja rhesus apinoihin meitä vertaillen.