Olemme päivittäin riippuvaisia netistä ja ainut poliisi, joka on mukana seuraamassa meitä on pian nettipoliisi. Nettirikollisuus on kuitenkin ylivoimaisesti suurinta rikollisuutta ja kehittyy rinnan yhteiskunnan eriarvoistumisen ja slummiutumisen kanssa.
Emme kykene millään vastaamaan siihen haasteeseen, johon korona meidät sysäsi globaalina ja miljardien ihmisten yhteisenä ongelmana luottaen sähköiseen nettiin. Emme ole likimainkaan siinä vaiheessa, jossa koko elämämme on muutettu sähköiseen ja netissä hoidettavaa muotoonsa.
Se ei ole likimainkaan niin kypsä ja valmis sellaiseen, jossa ikääntyvien ihmisten tapa elää vuosikausia tavalla, jossa kotiaresti on elämän viimeisten vuosien tai vuosikymenten ainut sisältö. Sehän on rangaistuksenkin tavattoman raskas ja edellyttää erityisen raskauttavia rikoksia toteutuakseen kohdallamme. Hokien koko ajan muutamaa uuden yhteiskuntamallimme toimintatapoja.
Petokset, koko ajan lisääntyvät syrjäytymisen aiheuttamat rikokset, henkinen pahoinvointi lisääntyvät rinnan Ruotsin tapaisen kehityksen. Väkivaltarikollisuus kehittyy sekin rinnan kyvyttömyytemme hoitaa vanhan järjestäytyneen yhteiskunnan toimintaa ja valvontaa, ennalta ehkäisevää työtä kotona, kouluissa ja osana kasvatustamme.
Poliisi ei millään kykene hoitamaan tehtäväänsä ennalta ehkäisevänä rikollisuuden ja yhteiskunnan turvarakenteiden hoitajana yksin. Pienenevä määrä poliiseja hoitaa lähinnä vain hälytystehtäviä. Oireilu näkyy nyt myös kouluissamme. Kiusaaminen on kovin lievä käsite tälle vaikealle oireilullemme ja sen synnylle. Se ei ole likimainkaan sama asia kuin oman lapsuutemme aikainen kiusaaminen sosiaalisena ilmiönämme.
Ongelmat eivät kasaudu kuitenkaan vain verkossa ja kodeissamme, laitosympäristöissä ja väsyvissä hoitajissamme, palveluissa, jotka tarjotaan VAIN verkostossa ja johon emme voi luottaa enää lainkaan.
Emme voi muuttaa miljoonien ja miljardien ajankäyttöön liittyviä ilmiöitä hetkessä, koronaa pakoillen, ja kuvitella sen toimivan uutena normaalina. Ei globaali maailma niin muutu. Eivät vuosituhantiset sosiaalisen käyttäytymisemme mallit ja pääoma, talous ja liikenne, yhteiskuntamme instituutioiden vakiintuneet toiminnat, ole siirrettävissä hetkessä sähköiseen virtuaalielämään. Ei edes Yhdysvaltain vaaleissa.
Ei edes pieni kyläyhteisö tai maalaiskuntamme voi muuttaa yhdessäolo-organisaatiotaan tai kaupunkiemme hallinto asiaorganisaatioitaan hetkessä ”uudeksi normaaliksi” median tätä koko ajan toistaessa tai hybridiä hokien.
Ruotsi on perinteisesti kulkenut aina meitä hiven edellä niin hyvässä kuin pahassakin. Ruotsin malli ei ole nyt kuitenkaan se, jota meidän tulisi seurata. Emme elä nyt sitä yhteikunnallista vaihetta, jossa menneen maailman kopioita kyettiin hyödyntämään omassa reaaliaikaisesti muuttuvassa maaseudun, kaupunkien ja etenkin suurten metropoliemme kouristelussa.
Tämä koskee myös Yhdysvaltoja ja siellä toteutuvaa todellisuutta sekä sen plagiointia omana mallinamme. Emme voi olla enää Yhdysvaltain itäisin osavaltio ajatumatta kaaokseen.