Pakolaisten mummoilla ei ole asiaa Suomeen, äänesti messuyleisö ja edusti suomalaista eliittiä kirjamessuilla. Luterilainen pappi saa vihkiä buddhalaisia ja omakotitaloja, mutta ei enää kristittyjä. Leimaaminen, karkeus ja silmien sulkemien on oman aikamme mäntin ja tosi mäntin keskustelua, taivaisiin kohoavaa hoilotusta kahden yhteiskunnallisen ääripään elämänä.
Vapaus veljeys ja tasa-arvo
Kun valistusaika ja sitä edeltänyt tieteen ja varallisuuden kasvu teki sääty-yhteiskunnan mahdottomaksi, imperialismilla hankituin varoin, sitä seurasi paradigmainen murros ja samalla mäntti ja tosi mäntti saivat aikaan sotien sekä väkivallan vuodet. Ranskan vallankumous levisi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon nimissä. Syntyi uusi maailmankuva ja sen edustajat globaalina mutta eurooppalaisena ilmiönä.
Kun industrialismi ja sitä edeltänyt pitkä vauraus levisivät maailmalla sitä seurasi työväenliike ja yleinen äänioikeus. Tällöin paradigman taustalla maailmankuvaa muutti raha ja vaurastuminen rinnan tieteen ja sen edistyksen leviämisen aaltona, innovaatio diffuusiona sen sosiaalisena ja kulttuurisena muotona. Kaikki ei tapahtunut kerralla, mutta kasautui lopulta samaan ajankohtaan ja käynnisti 1900-luvun alun pitkien sotien vuodet. Mäntti ja tosi mäntti kohtasivat siinä toisensa ja ikääntyneet kansakunnat johtajineen marssittivat jälleen kerran nuoret pojat rintamalle.
Evolutionaarinen paradigman muutos
1700-luvun lopun ja 1900-luvun alun paradigmaiset vaiheet syntyivät hitaasti ja niitä seliteltiin myöhemmin huomaamatta lainkaan, kuinka taustalla oli evolutionaarinen kehitys ja sen kaksi ääripäätä, mäntit ja tosi mäntit; liberaaleina itseään pitävät edistysmieliset ja konservatiivit säilyttäjät, Jumalan valitsemat ihmiset, näiden egoistinen maailmankuva ja sen uhat ja pelot. Pelko oli vallankäyttäjän ase ja sitä käytettiin heti kun siihen tuli mahdollisuus.
Vanhaan paradigmaan, maailmankuvaan joka on muuttumassa, kuuluu aina erilaisten etujen leikkausten pelot. Tällöin aiemman kasvun ja optimismin rinnalla alkaa vahvistua ihmisten katkeruus ja kyynisyys, voimattomuus vaihtuu apatiaksi tai raivoksi, aggressioksi. Antti Blåfield (HS 30.10) on tässä analyysissään oikeassa lehtensä valistuneena toimittajana. Ainut mikä ei toimi on historian siirto sellaiseen maailmaan, jossa elää nyt yli sata kertaa enemmän ihmisiä kuin 1700-luvun menossa ja ero myös 1900-luvun alkuun on valtava. Historia opettaa meille sen ettei se opeta meille mitään.
Hengellisen vallankumouksen paikka
On varmaan totta, että meillä kaivataan nyt kokonaan uutta hengellistä ja arvojen sekä aatteiden maailmaan liittyvää vallankumousta. Tässä Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen on oikeilla jäljillä. Se missä hän harhailee on tuon vallankumouksen ajankohta. Se kun alkoi jo aikoja ja on nyt jo pitkällä. Tampereelle se saapui kovin myöhään ja printtimedia kertoo jo menneen talven lumista.
Maailma muuttui terrorin, sotatekniikan ja internetin myötä, verkostojen ja klustereiden synnyn yhteydessä, mutta näiden globaali läpimurto tapahtui vasta vallankumouksena sosiaalisten medioitten ja kansalaismedian, yhteisömedian, läpimurron vaiheessa. Ajatus, että jatkossa maailma muuttuisi pelkäksi mäntin ja tosi mäntin kyynisyyden ja katkeruuden valtakunnaksi, jossa valta syntyy pelon kautta, on toki mahdollinen Blåfieldin kuvaamana, mutta toki myös torjuttavissa. Emme toki elä samassa maailmassa kuin 1700-luvulla. Arvot on rakennettava kokonaan toisin kuin 2000 vuotta takaperin myös kirkossamme. Sitä edellyttää jo pelkkä väkilukumme, sen valtaisa muutos, tapamme elää ekologisesti ja kestävästi samalla toisiamme ymmärtäen ja sietäen reaaliaikaisesti ja vuorovaikutuksessa satojen kieli- ja kulttuurialueiden planeetallamme.
Kansallinen ei ole kansainvälistä
Leimaaminen, karkeus ja silmien sulkeminen ei ole välttämättä kaikkien harrastus ja päätoimeksi muuttuva maailmankuva, globaalin paradigmaisen muutoksen ydin netissä. Se mikä on ollut mahdollista 1700- ja 1900-luvun Euroopassa ei ole mahdollista 2000-luvun Aasiassa ja Latinalaisessa-Amerikassa tai Afrikassa. Kun pian kuudesta neljä suurinta maailman talousmahtia on Aasiassa, Euroopan tuulet eivät siellä juurikaan tunnu.
Kun pohdimme kansakuntien menestystä omituisissa kisailuissamme, on syytä aina muistaa kuinka pisa -menestyksemme syntyy maassa, joka edustaa vain pientä kylää globaalissa vertailussamme. Väkilukumme on vain vajaa tuhannesosa maapallon kaiken aikaa kasvavasta väkiluvusta ja sellainen olisi Suomen väkilukuun suhteutettuna forssalaisten vertailua Helsingin, Turun ja Tampereen menestymiseen ja siirtäen nämä vielä eri mantereille, kultuuri- ja ilmastovyöhykkeille. Sellainen vertailu ja siitä medioissa mesoen on mieletöntä ja tätäkin me pidämme vakavana, liki tieteellisenä näyttönä jostakin.
Suomalainen egoismi ja nationalismi on oma lukunsa, eikä sitä pidä sotkea globaaliin nettiin ja sen sosiaalisen median luomiin uusiin paradigmoihin suurkulttuurien sisällä. Pääosa sen suurista megatrendeistä ei koskaan edes kosketa Suomea, promillen osaa maailmalla.
En usko, että jäämme kiinni edes Euroopassa vain omaan egoistiseen ja narsistiseen minä -kuvaamme, omiin uhkakuviimme ja annamme aseet, takavuosien ja vuosisatojen vastaavan suuren paradigmaisen vaiheen kohdatessa, vain pelosta vallan kerääville voimille. Maallinen valta ei voi hoiperrella Euroopassa, suomalaisen kirkon tapaan, joka ei kykene tai uskalla nostaa sanaa ja sanomaansa etusijalle peläten eurojensa perään. Ilmiö on kotikutoinen ja supisuomalainen, sillä ei ole mitään tekemistä globaalin kehityksen kanssa, kuten Blåfield ja Helsingin Sanomat maalailee.
Kirkko ei ole ollut meilläkään vallankäyttäjä enää vuosikymmeniin eikä poliittinen valta ole sama kuin se taloudellinen valta, jossa Eurooppa menetti asemansa maailmanvaltana Aasialle ja Yhdysvalloille. Euroopan laidalla Suomessa netti ilmiönä, sosiaalisena ja yhteisöllisenä yhdistäjänä, sosiaalisen median paradigmana, satojen miljoonien kansakuntia koskettavana, on pelottava ilmiö ja liki mahdoton ymmärrettäväksi. Kun siitä ei voi Suomessa puhua, siitä on vaiettava.
Kotikutoinen murros
Eurosentrisen maailman muutos ei enää kerro globaalin maailman muutoksesta eikä suomalainen keskustelu homoista ja maahanmuuttaja mummoista kerro puolestaan muusta kuin omasta murroksestamme. Poliittisen vallan uskottavuuden mureneminen, turhautuminen ja pettyminen, puolueinstituutioiden suuret muutokset Suomessa, ovat puolestaan odotettuja jo pitkän aikavälin mediayhteiskunnan tuomaa paradigmaista tulosta ja tuotetta nekin. Siinä perussuomalaiset näyttäisivät keräävän äänensä pääosin nukkuvilta ja kolmelta suurelta puolueelta, siis kaikilta mahdollisilta ilmansuunnilta, tutkimusten mukaan eniten juuri nyt kokoomukselta. Tällaisessa tapauksessa leimakirveen käyttö pahentaa vain omaa vuotoa ja puheet populismista vähenevät lopulta nekin. Timo Soini voi olla myös oikeassa ja saa ännensä juuri tästä johtuen.
Blåfieldin ajatusmalli, jossa kaikki maailman konservatiivit liittyvät yhteen, on koominen. Sen sijaan raha ja henki seuraavat toisiaan aina, eikä siinä näkemyksessä ole mitään uutta ja vallankumouksellista, uuden paradigman malliksi ja maailmankuvaksi. Sen sijaan altruistisen internetin yleistyminen, tuhansien miljoonien ihmisten liittyminen tätä kautta yhteen, on kääntöpuoli ahneudelle ja muistuttaa altruismista internetin sosiaalisena voimana. Altrusitinen valankumous netissä on uutta niin kirkolliselle kuin maalliselle vallankäyttäjälle sekä perinteiselle medialle. Sosiaalinen media on eri asia kuin epäsosiaalinen media. Luovalle innovaatiojournalismille tämä on uusi paikka toimia uskottavasti ja käyttää medialle kerääntynyttä valtaa viisaasti myös Suomessa.
Sosiaalisen median pardigma (Social media paradigm) on jo vuosikymmenen takaa käynnistynyt liike ja sen pysäyttäminen on mahdotonta Suomesta käsin. Se ravistelee luonnollisesti globaalina, ja miljardien ihmisten siihen osallistuessa, toisin kuin muutaman miljoonan ihmisen vallankumoukset 1700-luvulla tai sodat, joihin 1900-luvulla jouduimme. Blåfieldin tapa pelotella kansakuntaa muistuttaa jo 1970-luvun Suomea ja sen sosiaalista pääomaa, jossa tuolloin vennamolainen kansanliike keräsi voittonsa ja maalasiliittolainen media kärsi suurimmat tappionsa maakunnissamme, huolimatta kaikista mahdollisista pelotteluista ja kauhukuvista, ihmisten kiusaamisesta ja uhkailusta. Tämäkin ilmiö oli puhtaasti suomalainen ja kaukana populismin kansainvälisistä liikkeistä ja esimerkeistä, joita jokainen voi lukea tänään Wikipediasta, siitä englanninkielisestä. Suomessa populismi on puhtaasti leimakirves ja haukkumasana kun muut argumentit loppuvat. Se on mahdollista havaita myös suomalaisesta Wikipediasta vertailemalla sitä vastaavaan englanninkieliseen laitokseen.
Demokratian opiskelua Suomessa
Nyt median tappiot on jo kärsitty etukäteen, Alma media hoitaa Tampereen ja Lapin mediat, WSOY osoittaa Sofi Oksaselle ovea omassa tuskassaan, Korohonen sai potkut Lapin Kansasta lesbosuhteestaan Helsingin Alma median pääkonttorin johdolta, ei Lapin laestadiolaisten toimesta. Vaikea sellaisen median on kirkkoa osoittaa sormella kun malka on omassa silmässä. Näissä potkuissa voittivat kaikki, ja ne jotka hävisivät, saivat torjuntavoiton suomalaiskansalliseen tapaan.
Suomalainen äärivasemmisto on rakentelemassa kevään vaalien jälkeen hallitusta vasemmiston ja vihreitten varaan. Pois jäisivät suurin puolue kokoomus ja suurin voittaja perussuomalaiset. Se on suomalainen tapa suhtautua reaaliteetteihin, hankkia torjuntavoittoa, halveksia äänestäjiä ja hoitaa Timo Soinille suurvoittoa. Voiton Soinille hoitavat kilpailevat puolueet ja näiden johtajat. Soinin on parempi itse pysyä nyt Brysselissä. Demareilta populismin matkiminen ei onnistunut ja Soinin kannatus vain kasvoi. Populismi liikkeenä on legitimoitu Soinille.
EU:ssa taas pienet löysivät toisensa Ranskan ja Saksan pyrkiessä kävelemään niiden ylitse kriisinhallintaa ja talouskuria koskevissa muutosesityksissä. Pienten maiden edustajat saattoivat poistua huippukokouksesta ikään kuin voittajina eikä suurillakaan ole syytä huoleen. Herman Van Rompy hoitaa niiden asiat, tosin nyt mahdollisimman pienellä liikkumavaralla. Suuret voittivat vähemmän kuin odottivat ja pienet saivat torjuntavoiton nekin.
Kun samaan aikaan kirkkokansamme ojentaa kätensä vähemmistöille lopputulos on kansallisten galluppien mukainen. Kirkon ääripäät voittavat vähemmän kuin olettivat ja Raamattua on syytä lukea uuteen paradigmaan ja tulevaan peilaten, unohtaa sen historiallinen taakka, aivan kuten piispat varmasti tulevat tekemäänkin globaalin paradigmaisen muutoksen oivaltaneina. Parisuhdetta voidaan hoitaa edelleen myös sellaisena yhteiselämän muotona, jota voidaan tukea kristillisestä perinteestä käsin hajottamatta kirkkoa sen laidoilta, mäntin ja tosi mäntin tavoin sekä näitä kuunnellen uuden maailmankuvan, paradigman, saapuessa myös kirkkokansan keskuuteen.
Päivän mietelauseet:
Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan se että se on ( Ludwig Wittgenstein )
Vakaumukset ovat suurempi vaara totuudelle kun valheet ( Friedrich Nietzsche )
Mua kapeat sielut kauhistuttaa, heiss’ ei hyvä ei paha sijaa saa ( Friedrich Nietzsche )
Älykkyys on kyky tuottaa luontoon kuulumatonta, erityisesti välineitä joilla tehdään välineitä ( Henri Bergson )
Tavat ovat yhteiskunnan mahtava vauhtipyörä, arvokkain ylläpitävä voima ( William James )
Usko kääntyy pääväylältä sivutielle ennen kuin järki aloittaa matkansa ( William James )
Jos olet epävarma teon hyvyydestä tai huonoudesta, jätä se tekemättä ( Friedrich Nietzsche)
Voittajat eivät usko sattumaan ( Friedrich Nietzsche )
Filosofia suhtautuu todellisuuteen kuten masturbaatio seksiin ( Karl Marx )
Ei kenenkään vapaus voi olla täydellistä, ellei vapaus koske kaikkia ( Herbert Spencer )