Paikallinen media ja Helsingin Sanomat (12.12) hoitavat osuutensa ja lainaavat myös presidentin latteuksiksi kutsumiaan itsestäänselvyyksiä pääkirjoituksessaan. Tarvitaan nyrkkiä tai sitä vastaavaa hoitamaan hommat kuntoon kun perustuslakivaliokunta ei siihen poliitikkoineen kykene ja pilaa oman kärkiehdokkaansa mahdollisuudet. Cityvihreä keskusta johtajineen on sekin palaamassa juurilleen.
Väkiluku Itä-Lapissa on kasvussa sekin ja Rovaniemellä vastaillaan Joulupukin saamiin kirjeisiin. Perustuslakituomioistuin vuosisata myöhässä on kuitenkin hankala aihe käsiteltäväksi kriisiin joutuneen mediayhteiskunnan toimesta. Valmiit organisaatiot kun eivät kilpailua kaipaa ja pitävät kiinni omasta vallastaan sekä rapautuvat samalla yhä oudompien amerikkalaisten presidenttien pilatessa vallankäyttäjän maineen myös sen itäisimmässä osavaltiossamme, Suomessa.
Suurvallan uskottavuuden ylläpito kun on vielä hankalampaa uudessa sähköisessä mediaympäristössä kuin mitä Suomessa maakunnat ja niiden hallinto kaksi vuosisataa myöhässä sitä haikaillen. Historialla ei voi silläkään spekuloida, jolloin ilman toimivaa maakuntahallintoa tai perustuslain olemassaoloa, tuomioistuimen kautta sitä valvoen, on mahdotonta sanoa mitä olisi tapahtunut edeten aikanaan uskoen aluehallinnolle sellaisia tehtäviä, joita ovat hoitaneet lääninhallitukset, epämääräiset maakunnalliset liitot, seutukaavaliitot. Ties mitkä kotikutoiset ratkaisumme EU-kauden alkaessa ja vaatiessa meiltäkin hiven älyllistä ponnistelua alueellisen demokratan ja perustuslakiemme noudattamisessa aluehallintomme arjessa.
Omituisessa maassamme Venäjän luoteisnurkassa ja outoa kieltämme siellä samalla viljellen. Kun yliopistotkin alkavat olla puhtaasti viljeltyjä globaaleja rakenteita, nettimaailman omia instituutioita, uusien perinteisten rakenteiden kivijaloille synnyttäminen Seinäjoen ja Mikkelin, Porin ja Satakunnan suuntaan tuntuu kaukaa haetulta ja askeleelta menneen maailman visioihimme. Eihän meillä rahat ja osaajat, lapset, riitä edes nykyisten yliopistojen, kivijaloilla seisovien, uskottavaan ylläpitoon.
Olisi omituista palata tänään takaisin omasta työympäristöstään sellaiseen byrokraattiseen kalmistoon, jota 1990-luvun alun MTT, Metla, Rktl ja Helsingin yliopisto edustivat ja vieraillen samalla myös Oulun ja Turun yliopistoissamme. Sen selittelyssä on samaa nostalgian kaipuuta, kuin lukien Kimi Räikkösen haastattelua ja miehen tapaa perustella, miksi hän ajaa edelleen kisoissa, joissa ei ole enää juuri katsojiakaan ja sijoitukset ovat häntäpään heikoimman tallin tuloksia.
Hän kertoo rakastavansa ajamista sen itsensä vuoksi, mutta ei pidä mediasta ja hoitaakin nyt mediatyöt netin kautta ja etätyönä. Se on näin hoitaen nopeampaa ja helpompaa Räikkösellekin kuin kameroitten edessä aikaansa kuluttaen ja viruksia samalla viljellen, levitellen. Moni kun menetteli samoin jo 1980-luvun yliopistoissamme ja otti käyttöön netin ja siirsi sen agronettinä lehmienkin käyttöön.
Se että perinteinen media ja sen lehdet kuuluvat vielä aamurituaaleihin ovat osa historiaa sekä haluamme säilyttää edes joitakin traditioita avaten viikonlopun Hesarimme. Yllättävän nopeasti se on luettu, yllätyksetön hengentuote. Sen pääkirjoitus on yhtä turvallista luettavaa kuin paikallisen lehden kolumnistin kirjoitus samasta aiheesta, viherpesusta ja vihreiden media-avustajista, perustuslaistamme.
Se kun on luettu niin mota kertaa ennenkin ja presidentin tehtävänä on taas ylläpitää yllätyksetöntä ja poliittisen järjestelmämme samalla juristina säilyttäen, Salossa syntyneenä ja Forssassa nimismiehenä nuorena miehenä toimien. Toki jo aikoja sitten kimi räikkösmäisen elämänsä parhaat kisailuvuodet toki nähneenä, mutta ymmärrettävänä osana ikääntyvän yhteiskunnan pohdintoja, odottamatta mitään koronaa ja pandemiaa, ruttoa ja viruksia esittelevää ihmeellisempää rokostusjonossa vanheten.
Ei näitä miehiä ja naisia kukaan ole enää barrikaadeille nostamassa, lentomäen laskijoiksi edes ajatellut. Annetaan heille oikeus ikääntyä arvokkaasti menneen maailman medioittemme mukana. Arvokasta köyhtymistä voi opiskella takavuosien tapaan Turusta vaikkapa Kajaaniin siirtyen. Itä-Lappi on jo monelle liian eksoottinen paikka sopeutua Espoosta sinnen muuttaen, Sallan ja Savukosken suunnassa vanheten. Siihen kun vaaditaan nuoruudessa siellä eletyt vuodet ja mieluiten vielä sieltä väitellenkin ainakin ensimmäisen kerran tohtoriksi. Toisen kerran voi jo laajentaa aihettaan ja kolmas tiedekunta on kyllä jo itse keksittäväkin sekä unohdettava nämä kaksi edellistä, oli sitten pohdinnat induktiivisia tai deduktiivisia.