Life lehti esittelee pääministerimme kannessaan. Valtio, joka käy sotia, saa aina päämiehensä näkyvästi historiaankin. Rauhan ajan ja onnen vuodet unohdetaan. Sotapäälliköt saavat myös patsaat muistomerkkeinä myös hävityistä sodistamme. Näin myös Suomessa.
Suomi äänesti juuri eduskunnassa epäluottamuslauseistaan hallitukselle. Käytämme 6.6 miljardia sellaiseen, jolla varmaan on syytäkin saada huomiota Yhdysvaltoja myöten. Pieni maa pärjäsi sodassakin ja sai huomiota. Tuli urheasti toisena maaliin. Tuon ajan johtajat muistetaan. Uhraukset ovat sellaisia, joista saa mainetta maailmalla.
Summaa voi verrata vaikkapa Kemiin rakennettavaan valtavaan teolliseen puuta hyödyntävään 1,6 miljardin panostukseemme. Niitä voisi tuolla rahalla pystyttää myös puolenkymmentä lisää liki joka toiseen maakuntaan ja yksi tulisi myös Kanta-Hämeeseen ja Pohjois-Savoon. Lopuista kolmesta kilpailisivat sitten Satakunta, Pohjanmaa ja Karjala. Koillismaalle voisi pystyttää Pudasjärvelle turvevoimalankin.
Pääkaupungin paikan voisi vaihtaa senkin Loimijokilaaksoon yhdistellen samalla viisi maakuntaa siellä pientaajamineen. Nyt muutama prosentti Helsingissä asuen sairastaa kaikki tautimmekin. Uusi pääkaupunkimme muistuttaisi Brasilian pääkaupunkia, jossa keskellä ei ole yhtään mitään ja asemakaava on perhosen siipien kaltainen.
Olisi väljyyttä ja 80 % suomalaisista asuisi liki kävelymatkan päässä. Ei korona vaivaisi eikä olisi kaukana kaikista hallintoalamaisista. Tuntisi myös hivenen mitä on asua SUOMESSA ei Helsingissä. Hallintoalamaisten elämää olisi hyvä oppia tuntemaan itse Suomessa asuenkin.
Onko Suomi todellakin Yhdysvaltain itäisin osavaltio vai maakunta? Onko meillä taipumusta muutenkin imitointiin ja juuri tuosta suunnasta? Liittyykö tämä etenkin pääkaupunkiseudun surkeuteen ja heikkoon itsetuntoon? Onko Suomi jakautunut kahtia mallina juuri Yhdysvallat? Onko pandemia poliittinen liike sekin?
Jakautuuko maa kahtia myös pandemian hoidossa osana omaa poliittista liikkumavaraamme? Onko hallitus omimassa itselleen jokaisen teon, joka liittyy kykyyn hankkia poliittisia pisteitä? Onko mediamme osa samaa propagandaa ja pilaako juuri se myös pandemian hoidonkin? Valtaosa viruksista majailee edelleenkin pääkaupunkiseudullamme.
Olisiko ollut viisampaa toimia presidenttimme antamin ohjein? Varoa ilmiön politisointia näin näkyvästi ja ennen kuntavaaleja, jotka tulisi siirtää asiantuntioiden mukaan.
Meillä on vuoden 1946 jälkeen käyty vaalit liki joka vuosi. Jopa Lapin sodan vielä jatkuessakin ja Karjalan evakkojen asutusta käynnistettäessä ja lappilaisten ollessa evakossa Ruotsissa. Tuolloin vaalit oli pidettävä kun sodan voittajat sitä vaativat, uuden eduskunnan valintaa.
No nyt ei kukaan ole vaatimassa ja meillä äänestysprosentti on noin 60 prosentin tuntumassa. Ruotsissa, jossa vaaleja on yhdistetty, vastaava luku on liki 90 %. Olisiko syytä ottaa mallia sieltä? Tulossa ovat eduskuntavaalit, EU-vaalit, maakuntavaalit, kahdet presidentin vaalit kuntavaalien jälkeen ja joku käy kirkollisvaaleissakin.
Kun et pääse edes kättelemään torilla äänestävää kansaa, silloin ei ole viisasta pitää tympeitä pelonsekaisia vaalejamme. Kirjoitin näistä vaaleistamme myös muistelmiani kootessa. Karsin ne lopulta pois, koska mitään muuta tuohon kirjaan ei kohta olisi mahtunutkaan. Näillä vaaleilla on ollut elämässäni vain marginaalinen merkitys lapsena runoja tupailloissa lausuen ja ukkojen jorinoita kuunnellen.
Niiden merkitys kun rajoittuu nytkin vain torilla tavattuihin ihmisiin, kättelyihin, ja sitten myöhemmin yhteiskunnallisen velvollisutensa hoitoon oman kuntansa luottamustehtävissä. Se on noin tuhannen lain ja asetuksen hoitoa samalla, mutta ei nyt muistelmien kohdalla se ykkösjuttu ensinkään.
Mediayhteiskunta ja sen maailma on narraatiota, kerronnallista kuvitelmaa, joka on kaukana oikeasta eletystä elämästämme. Media on juuri tätä viihteellisenä pidettyä elämää ja sosiaalisen median elämä vielä etäämpänä virtuaalisena kokemuksenamme. Omat muistelmat olisi kyettävä erottamaan narratiivisesta kerronnastamme, kirjailijan työstä. Tiedekin on kokonaan eri asia opettajana ja tutkijana, ammattinani, kuin sen popularisointi harrastuksenani. Tämä on harrastusta, huuhaata.