On väitetty että pandemian aikana meidän kyky tuntea sympatiaa on kasvanut. Vai oliko se sittenkin korona, joka lisäsi empatiakykyämme? Mutta eikös nämä molemmat ole myötäelämistä? Kysytäänpä tätä Nina Rinteeltä mitä hän vastaisi:
”Olen seurannut läheltä hyvin erilaisia, hyvin hankalia elämäntilanteita muutaman vuoden ajan ja pohtinut usein ihmisten suhtautumista niihin. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota niiden ihmisten suhtautumiseen, jotka eivät ole olleet osallisia tilanteisiin, joihin joutuvat ottamaan kantaa.”
Hyvä johdanto. Meissä suomalaisissa on piirre, jossa myötätunto syntyy hyvinkin uskottavasti silloin, kun meillä ei ole osaa eikä arpaa koko tapahtumaan. Samaan aikaan itse hankalan tilanteen kohdanneet ovat täysin mykkiä ja muistuttavat maskin taakse nykyisin kätkeytyviä kasvojamme.
”Aika monelle ihmiselle tuntuu olevan epäselvää ainakin käytännön elämisen tasolla, miten toista ihmistä voi parhaiten auttaa. Myötätunto sympatian muodossa ei usein ole se paras apu. Sympatian ja empatian ero on varsin epäselvä. Aika usein näiden ero on jäänyt tiedostamatta ja syvällisesti ymmärtämättä myös nykypäivän johtajilta. Päätin hiukan tutkia asiaa ja tiivistää näiden käsitteiden eron kaikkien pohdittavaksi.”
Olen itse kokenut tuon saman. Siinä on eroja jopa heimojemme välillä. Savossa ja Itä-Suomessa syntyneenä ja kasvaneena en oikein saa selvää hämäläisen tai Helsingissä asuvan sympatian ja empatian eroista. Kun nyt kasvot peitetään maskilla, Forssassa liiikkuen, Hämeenlinnassa vieraillen, ihmisten kohtaaminen on jokseenkin yhtä lämmin tai kylmä, mihin olen jo kotiutunut kolmenkymmen vuoden ajan Forssassa asuen. Sen sijaan Savossa ja Karjalassa oli toisin ja toisin oli myös maailmaa kiertäenkin. Aluksi oletin forssalaisten olevan syvästi masentuneita.
”Sympatia ja empatia käännetään molemmat yleensä myötätunnoksi. Suomenkielestä ei löydy aivan samanlaisia vivahde-eroja eri merkityksille kuin englannin kielestä tai kreikasta, josta sanat ovat lähtöisin.”
Pitää paikkansa Nina. Näitä samoja puuttuvia tunnesanojamme etenkin Hämessä kaipaisi. Jopa ”alue” käsitteenä ei ole joko spatiaalinen tai regionaalinen, mentaalinen karttakuva, vaan aina se sama kartalle piirrettävä ja silti myös eksyksissä liikkuen. Kirosanoja kyllä löytyy mutta nekin on tulkittava äänen sävystä ja osa onkin miltei miellyttävällä äänellä sanoen kaikkea muuta kuin kirosana. Netissä auttavat sitten hymiöt ja niiden käyttö.
”Mitä sympatia on? (sym pathos, kanssa tuntea).”
”Sympatia on myötätuntoa, kykyä tuntea yhdessä toisen kanssa. Tuntiessaan sympatiaa ihminen samaistuu toisen ihmisen tunnetilaan pyrkimättä kuitenkaan ymmärtämään toista täysin. Ihminen ei asetu toisen asemaan tutkimaan tilannetta objektiivisesti vaan pyrkii myötäelämään ja myötätuntemaan samalla tavoin toisen kanssa, kuitenkin enemmän omasta näkökulmastaan käsin. Sympatia vahvistaa usein sen kohteen kokemaa tunnetta eikä negatiivisten tunteiden yhteydessä useinkaan vie tilannetta parempaan suuntaan.”
Tuokin Ninan kertoma on tuttu juttu Hämeessä asuen. Ilman maskiakin, tai maskin kanssa, voi nähdä, että sympatiaa esittävä ihminen tarkoittaa kuitenkin jollain ilkikurisella tavalla olevansa hyvillään minua kohdanneesta epäonnesta. Samaan aikaan Savossa tai Karjalassa ihminen on joko hiljaa tai osoittaa eleillään, pienille kasvojen lihastensa liikkeillä, kuinka kyseessä on mykän ihmisen aito myötätunto. Aiemmin naisilta jopa halauskin. Erityisherkkä ihminen jopa kostutti silmänsäkin. Sellaiseen en ole Hämeessä törmännyt. Maskin takana olevat kasvot ovat jopa miellyttävät, aiempaa ilmeikkäämmäkin. Jättävät minulle mahdollisuuden käyttää mielikuvitustanikin. Jatkukoon tämä aika Hämeessä asuen vielä ainakin muutaman vuoden.
”Mitä empatia sitten on? (em pathos, tuntea sisälle)
”Empatia tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen asemaan. Empatia on kykyä ymmärtää toisen tunteita, kyky ymmärtää toista sisällisesti. Empatia voi olla sekä tietoista yritystä asettua toisen asemaan että emotionaalista reagoivuutta, jossa vastataan toisen tunteisiin luonnollisesti pohtimatta tätä tietoisesti. Empaattinen ihminen ei pyri ylentämään eikä alentamaan itseään suhteessa toiseen, vaan on lähtökohtaisesti samanarvoinen ja samalla tasolla. Hän ei sääli tai voivottele, vaan kykenee myötäelämiseen.”
Näin minäkin lapsena Savossa, Karjalassa ja Sompion allasevakkoja haastatellen sen olen kuvitellut ja kokenut. Kerroin siitä jopa muistelmissanikin. Tosin peitellyin sanakääntein epäillen liian suoran kerronnan tunkeutuvan liian lähelle lukijan muuttuvaa maailmankuvaa pandemian aikana kotonaan kirjaani selaillen ja silloin myös ilman maskia unen tuloa odotellen.
”Empaattinen ihminen ei mene mukaan toisen tunnetilaan, vaan ymmärtää sen ja pystyy auttamaan paremmin kuin ihminen joka kokee sympatiaa toista kohtaan eli kokee yhdessä toisen kanssa. Voidakseen asettua toisen asemaan ei tarvitse mennä mukaan samaan tunnetilaan toisen kanssa. Sympatialla ja empatialla on selvä käsitteellinen ero, vaikka kovin usein se ei ihmisille tunnu selkeä olevankaan. Tiivistetysti voisi sanoa, että sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä.”
Jälleen olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä missä maantieteiljänä yritän kertoa, mikä ero on regionaalisella ja kartalle piirrettävällä alueella ja saptiaalisella alueella, mentaalisella ja usein vielä samalla spatiaalistakin identifioitumisperustaa vahvemmalla siteellä niihin Karjalasta jätettyihin maisemiin tai aivan vaatimattomiin pihapiirin lapsuuden leikkikenttiin. Spatiaalinen identiteetti on ihan eri asia kuin regionaalinen kartanpiirtäjän tapa sepitellä kaavoittamansa alueen ihanuutta tontin ostajalle. Tässä forssalainen ei osaa asiaansa ollenkaan.
”Mitä sitten tarkoittaa, jos joku ihminen on sympaattinen? Joistakin ihmisistähän sanotaan, että he ovat sympaattisia. Sympaattisella tarkoitetaan tuntevaa, myötätuntoa herättävää, miellyttävää. Sympaattinen ihminen kuvaillaan usein myös aidoksi, avoimeksi, toiset huomioon ottavaksi, kohteliaaksi tai jollakin muulla adjektiivilla humaaniksi, vaikka nämä edelliset eivät synonyymejä sympaattiselle olekaan. Myötätuntoa herättävä lienee paras käännös sympaattiselle ihmiselle. Sympaattinen on ihmistä kuvailevana terminä positiivinen.”
Mahdottoman hyvin on Nina Rinne löytänyt suomalaisen kasvot myös maskien takaakin. Kun vielä saisi jotain syntymään otsalohkon takanakin sellaistakin, joka ei johda raivoon ja vihaan, kiusaamiseen koulun pihalla tai tolkuttomaan juopotteluun heti kun sympaattinen ihminen alkaa löytyä empaattisen sisältä.
”Osaanko olla empaattinen?”
”Empaattisuutta kannattaa harjoitella. Empaattisuus on toisen ihmisen kannalta usein huomattavasti sympatiaa parempi vaihtoehto. Säälittely tai voivottelu epäonnen, epäonnistumisen tai surun hetkellä ei vie eteenpäin. Toisen ymmärtäminen ja reagointi siihen auttaa huomattavasti enemmän. Ihminen ei voi käsitellä tunnetta siinä tilassa, jossa sen kokee. Jos menet mukaan toisen ihmisen tunnetilaan, et voi käsitellä sitä siinä hänen kanssaan millään tavoin objektiivisesti. Empaattisuus on taito, joka on toisille luonnollista käyttäytymistä mutta sitä voi myös tietoisesti harjoitella.”
Kirjoittaa Nina Rinnne ja paljastaa samalla huomaamattaan, kuinka ihminen on symboleiden kautta elävä, sanoilla ajatteleva ja niillä myös tunteva olento. Mitä enemmän näitä tunnesanoja hallitset, sitä rikkaampaa elämäsi on, olit sitten minkä tahnsa stereotypiaksi luokitellun kansan tai heimon jäsen.