Kansallisen veteraanipäivän tärkein aihe ei näytä olevankaan omat sotamme vaan vallan muut aiheet seuraten perinteistä mediaamme. Siellä globaali ja tärkein aihe on edelleen korona mutta nyt etenkin Intia, jossa korona kuului jo selättää. Näin ei käynytkään vaan nyt ihmisiä kaatuu kaduille ja mutanttikin on kokonaan uusi jolle voimme antaa nimeksi Espanjan taudin tapaan Intian taudin.
Espanjan tauti sai nimensiä sotien aikaan ja siitä vaiettiin muualla, paitsi Espanjassa, jossa mediat saattoivat siitä kertoa vapaammin. Miksi? Koska Espanja oli ainut merkittävämpi valtio, joka ei ollut mukana tuossa kahakassa. Nimi kun annetiin silloin, ja annetan tänäänkin medioitten narration kautta. Kertomus syntyy päämedioiden tuotteeena ja kun maailman mediat vaikenivat fyysisesti heikkenevien sotilaittensa mukana tautia kuljettaen maasta toiseen, Espanja nimesi sen pelkillä mediansa otsikoillaan, pelkäämättä sen vaikuttavan sotaonneensa. Tällä nimellä me tunnemme sen Suomessakin.
Näin käy nytkin, oloonkin että sosiaalinen media ja sen käymä keskustelu on vaikeammin vaiennettavissa kuin mihin paperimedian aikoihin kykenimme. Iso veli kuitenkin valvoo myös tätä mediaamme, olkoonkin ettei se ole ennä niin helppoa kuin mihin takavuosina kykenimme. Otsikot syntyvät maailmalla edelleen perinteisen median megafonin omistajan ehdoilla. Ihmiset kun suurina massoina ovat vähäjärkisiä ja oppimattomia lukijoinamme. Viisas poliitikko ja puhuja vetoaakin juuri näihin massoihin sekä käyttäen viihdettä.
Suomessa kahden hallituksen pääministeri Matti Vanhanen edustaa kiinnostavinta paikkaa pelattaessa hallituspeliä takavuosien säätyjemme tapaan siihen eläytyen. Hänen isänsä, professori Tatu Vanhasen opit eivät ole menneet hukkaan. Säätytalo sopii siihen parhaiten. Presidentti ei siihen omasta linnastaan kykene puuttumaan, kuten aikanaan Kekkonen panemalla pisteen iin päälle estäen näin tolkuttoman vatvomisen selvillä asioilla. Niinpä jos jokin oli oltava maassa vailla tolkkua ja järjestystä, se oli juuri sisäpolitiikka, ei koskaan ulkopolitiikka.
Tästä Kekkonen piti huolen, olkoonkin että etenkin Kekkosen oma puolue, Maalaisliitto, pelasi ulkopolitiikalla myös sisäpolitiikkaa Kekkosen taidoilla. Nyt se on vaikeampaa ja kun pandemian aika on ohi, tärkein ministeri on luonnollisesti miljardeineen valtiovarainminsteri yhdessä pääministerin kanssa. Oli hallitus sitten punamulta tai kansanrintama, harvemmin kuitenkin puhdas porvarihallitus. Ratkaisut avainpuolueiden kohdalla tehtiin aikanaan pääminsterin- ja valtiovarainministerin salkku jakaen kahdelle hallituksen pääpuoleelle, näiden puheenjohtajille.
Nyt näin ei tapahtunutkaan vaan Keskustapuolue siirsikin puheenjohtajansa sivuun Matti Vanhasen kolmannen hallituksen valtiovarainministerin tehtävästä. Se oli heiltä luonnollisesti taktinen valinta. Käynnistettiin uudelleen viikkoja kestävä puoliväliriihen uusi hallitusneuvottelu. Sitä vetää oikeasti Matti Vanhanen kokemattoman SDP:n pääministerin kanssa. Punamulta on saanut uuden sävyn ja tavan hoitaa maan taloutta Vanhasen hoitaessa sitä kokeneen Tatu Vanhasen poikana ja monet sodat käyneenä entisen pääministerinämme. Megafoni ei osu sodassa häneen samalla tavalla kuin Espanjassa ja Intiassa ruton raivotessa. Keskutan kyky pelata liberaalia ja konservatiivia, vasemmalla ja oikealla, on ollut aina ainutlaatuista opportunismia verrattaessa sitä muiden osaamiseen. Suotta heitä on mennä Hesarissa kolumnistien neuvomaan. Tämä aika kun on jo saanut historiassa uuden nimensäkin hybridiyhteiskunnan taittuessa uuten vaiheeseen.
Kolmas näkyvä aihe medioissamme osui Oskareihin ja niiden jaon osumiseen latteassa tapahtumassa väärille henkilöillekin. Kiina ei halunnut näyttää koko surkeaa peliä kansalaisilleen. Suomessa nämä kaikki kolme tapahtumaa näyteltiin samaan aikaan ja tasapuolisesti. Juuri se tekee meistä maailman onnellisimman valtion. Emme tiedä, miten niihin tulisi asennoitua, joten siirrettäköön palmut muovisina Pohjois-Savoon ja Kallaveden rannalle. Se on hyvin savolainen ratkaisu ja sellaisena humoristeille siellä täydet pinnat jälleen kerran. Kun ei välimereiseen ilmastoon päästä, tuotakoon sen kulttuuri meille kalakukon rinnalla nautittavaksi.
Tästä täydet pisteet humoristeille juuri sillä rannalla Kallavettä, jossa aikanaan sijaitsi sukuni purjekunta maatiloineen ja luostarilaitoksen veronmaksajat sitä samalla ylläpitäenkin. Se ei ole siten mitenkään uusi ilmiö, olkoonkin että pääpaikka sijaitsi jossain lähempänä Anaxagoraan alkukotia, Turkin ja Kreikan suunnalla, kuin Platonin tai Aristoteleen maisemia kirjoissamme yhtenään esitellen ja tästä perintönsä myöhemmin hankkineena. Toki mukana oli myös mayakansan aarteet, joista pyramideineen kirjassani ”Arctic Babylon 2011, kirjoitin jo 1970-luvulla.
Kunnia sinnen minne kunnia kuuluu. Pelkkä purjekunnan veneen hukuttaminen ei sitä miksikään muuttanut. Anaxagoraa on vastuussa rahastamme ja luostarilaitoksen ja sukunimeni pääpaikka ei ole Laatokalla alkujaan sekään. Onneksi säätiö saatiin hoidettua ja Heinävedelläkin on vielä muistoja tuosta ajastamme. Kartat ja sukupuu löytyvät muistelmakirjastani.
Melkoisen paljon myös kirjasta, joka julkaistiin maamme täyttäessä sata vuotta ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100”. Se oli tuolloin sadas kirjani. Nyt niitä on 116 ja lisää tulee jos Luoja suo.
Kun täytin 50-vuotta, Oulussa ilmestyvä Kaleva otsiko kirjoituksensa tyyliin ”Kuuden professuurin mies” heinäkuussa 2001, jolloin samalla päättyi yksi kausi myös suomalaisessa kulttuurissamme ja taloutemme hoidossa.
Viimeisin menetetty vuosikymmen, alkaen viimeistään vuodesta 2011, on surullisin tapamme hoitaa sosiaalista pääomaamme ja poliittisia liikkeitämme. Sille ei soisi enää jatkoa tästä vuosikymmenestä. Kun puoliväliriihi kestää useita viikkoja, vaihtakaa silloin puolueitanne hallituksessa uusien vaalien kautta odottamatta turhia, menetettyjä vuosia ja vuosikymmeniä.