NUMERO 165 JA KUNTAVAALIT
Kesäkuun kuntavaalien ehdokkaiden numerot on arvottu. Omalle kohdalleni on osunut numero 165. Mitä ihmettä tuollainen numero tuokaan mieleemme? Otetaan siitä selvää googlaten se ja Wikipediaa samalla selaten.
Ensimmäisenä silmiimme osuu Helsingissä bussi numero 165 ja sen reitti. Se alkaa Espoon Valhallasta ja kartanosta sekä päättyy 32 pysäkin jälkeen Matinkylään, kuinkas muuten. Tervetuloa nimeäni kantavaan kylääni, reitti kuljetaan joka päivä säännöllisin kulkuajoin ja alkaen aamusta kello 4.28 ja lopettaen 22.26. Jokainen meistä rakastaa HSL:n ilmakehäämme suojelevaa julkista kulkuvälinettämme, lähijunat, metrot ja ratikat kantavat julistusta: ”Yksi kaikkien ja kaikki turvallisen joukkoliikenteen puolesta.” Me Forssassa rakastamme sitä ja toivomme hartaasti lopultakin kunnon rautatieyhteyttä pääkaupunkiimme sekä kakkostien luokitusta muiden suurten ja moottoriliikenneteiksi päätyneiden nelos-, viitos jne. reittiemme joukkoon. Huikea sopimus EU-kumppaneittemme kanssa yhteisistä koronavaroistamme käytettäköön tähän tarkoitukseen. ”Parhaat matkat tehdään vastuullisesti yhdessä, yhteistä johtajuutta hakien. Joukkoliikenne kuuluu kaikille, ei vain Espoon ja Helsingin herroille.”
Toiseksi silmiini osuu ja sydäntä koskettaa numero 165 traktorin, kotimaassa valmistetun Valmetin nimessä, Valmet 165. Se tuo mieleeni nostalgiset ajat kotona maaseudun syleilyssä 1960-luvulla ensin Fergusonia ja myöhemmin Valmet 165 ohjaillen pelloilla ja pientareilla, metsissä miehen töitä nuorena poikana uurastaen. Maaseutua ei voi tuoda, se on korvaamaton ja etätyötä tekevän paratiisi. Maatalouden (MTT) ja luonnonvarain (LUKE) laitoksen tutkijana ja soveltavan tieteen ammattilaisena viisi vuosikymmentä uurastaen, yliopistojemme ohella ja useammassa tiedekunnassa väitellen, viherpiipertäjien metropolien asukkaiden ymmärrys näistä maaseudun ja luonnonvarain hoidon kovasta ytimestä on usein kovin kaukana todellisuudesta, arjen elämästä. Tervetuloa Jokioisiin tutustumaan maaseudun ja maatalouden esittelypuistoon lapsinenne. EU avusti Life-rahoillaan meitä alkuun ja puiston rakentaminen oli tapa tehdä myös arjen elämä maaseudulla Matinkylän asukkaille ja espoolaisille tutuksi. Agropolis strategia kirjanani levisi sekin ympäri maailmaa ja on nyt satojen alan osaamiskeskusten alku suomalaisena osaamisenamme ja lähtöisin juuri Forssan talousalueelta ja Loimijokilaaksosta. Ideakilpailuun siellä vastaten 1990-luvun alussa. Työmme yliopistoistamme siirtyi maaseutukuntiimme usein juuri näiden ideakilpailujen kautta ja niihin vastaten. ”Pielavesi pinnalle”, ”Pyhäjärvi nousuun”, ”Iissä on ideaa”, ”Viiden tähden ohjelma” jne. jne. johtivat yliopistojen opiskelijoiden ja maaseudun kuntien välisiin hankkeisiin, joista muistona ovat myös ensimmäiset kuntien talouden ja maankäytön suunnitelmat vuosiksi eteenpäin sekä etenkin jokilaaksoissamme verkosto- ja klusteritaloutta toteuttavat ohjelmat hyvän hallinnon, yrittäjyyden, koulutuksen ja tieteen välillä uutta sekä luovaa ja innovatiivista hakien. Terveisiä Loimijokilaksosta Iijokilaaksoon, Oulujokilaaksoon, Kiiminkijoen varsille ja etenkin Kemijoen ja Ounasjoen suuntaan. ”European rivers network” syntyi näistä töistämme ja olemme verkostoa myös johtaneet siinä missä ”Susdev China” hankettamme. Ei näitä olisi, ellei takana olisi ollut oma yhteisöllinen kasvuympäristö maaseudulla ja sen työkulttuuri, Valmet 165.
Kolmas 165 vie googlaten minut Klaudios Ptolemaioksen kuolivuoteen 165. Ptolemaois oli, kuten koulusta muistamme, antiikin kreikkalainen matemaatikko, tähtitieteilijä, maantieteilijä ja astrologi, kaikkea tätä samaan aikaan.
Tänään kutsuisimme tällaista neroa moni- tai poikkitieteilijäksi, useita tieteenaloja samaan aikaan hyödyntäväksi. Tänään tieteet ovat erikoistuneet ja pirstaloituneet, niiden fragmentit ovat koko ajan lisääntymässä. Tiedemies tietää yhä enemmän yhä vähemmästä. Toimittaja taas tietää medioineen yhä vähemmän yhä enemmästä. Sosiaalinen media on tulvillaan tietoa, joka on pelkkää viihdettä vakavasti otettavan tiedon rinnalla. Näin myös politiikka ja demokratia ovat joutuneet syvään kriisin.
Me kaipaamme Hipparkhoksen teokset aikanaan koonneen Ptolemaioksen kaltaista neroa mutta myös kokonaan uutta hakevaa ja myös löytävää poikki- ja monitieteistä osaamista. Nikolaus Kopernikus käytti Ptolemaioksen kokoamia tärkeimpiä lähteitä, ja tätä kautta saimme lopulta myös aurinkokeskisen maailmankuvammekin käyttöömme. Matemaattinen yksinkertaisuus ja eleganssi saavat luonnontieteinämme lopulta myös ihmistieteilijät vakuuttuneeksi oman digiaikamme löydöksistä ja niiden käytöstä, jotka aikanaan selittivät myös planeettojen taantuvat eli retrogardiset liikkeetkin. Syntyi kokonaan uusi paradigmainen maailmankuva, jossa aurinko korvasi maapallon kaiken keskuksena. Elämme nyt uutta maailmankuvamme muuttavaa paradigmaista aikaa.
Ptolemaios kehitti tieteiden rinnalla myös musiikkia ja taiteita, optiikkaa, oli innovaattorikin. Maailman ensimmäinen käsitteen ”Cluster art” tai pikemminkin ”Art of clusters” toteuttaja tosin myös samalla hiven huijatenkin. Manifestini ”Cluster art and Art of Clusters” täyttää heinäkuussa tasavuosia. Näitä Ptolemaioksen huijauksia alettiin kuitenkin epäillä vasta 1800-luvulla. Ne koskivat etenkin aurinkohavaintoja ja niinpä Ptolemaiosta alettiin pitää myös maailman onnistuneimpana tieteellisenä huijarinakin. Tänään poliitikkojemme joukossa ei oikein muita löydykään, jolloin tiede vieroksuu sellaista käytäntöä, jossa samat henkilöt istuvat tekemässä mukamas uskottavaa lakia ja samaan aikaan itse ovat sitä tuomareina vartioimassa perustuslakivaliokunnassaan. Tällaista vallankäyttöä maailmalla on vain yhdessä valtiossa, Suomessa. Se ei tee maastamme maailman onnellisinta. Lain laatijat ja toteuttajat, tuomarit omassa työssään, olkoot he eri heimoa ja oman asiansa osaajia. Ei toki samoja henkilöitämme. Suomesta puuttuu edelleen, sotkuistamme huolimatta, perustuslakituomioistuinkin. Se on viemässä uskon myös demokratialtamme.
Neljäs 165 esittelee googlaten Peregrinos Proteuksen. Ikävä kyllä hänestä on säilynyt vain pahimman vihamiehen eli Lukianoksen satiiriset pilkkakirjoitukset. Varmaa on, että hän kuoli vuonna 165 olympialaisten aikaan, niiden viimeisenä päivänä itse itsensä polttaen.
”Proteus” kykeni muuttamaan muotoaan ja oli taitava pilkkaamaan etenkin varakkaita ja oman aikansa oppineita, fariseuksia ja publikaaneja. Toisaalta hänellä oli tilillään isämurha ja kyynikon maine. Hänestä on kahdenalaista tietoa, kuten meistä kaikista tahtoo olla. On pilkkaajien ja maasta karkottaneiden ja sitten opetuslasten antama todistus. Surmasiko hän ketään, on arvoitus, mutta tuon ajan varhaiskristittyjen piirissä hän oli suosittu puhuja.
Proteus muuttui kiusattuna kyynikoksi. Hän jopa luopui perinnöstään ja lahjoitti sen köyhille. ”Askeeesikursseja” pitänyt Peregrinos oli taipuvainen loukkaamaan puheillaan ja joutui yhtenään pakenemaan vuoroin Egyptiin ja Roomaan. Hänellä oli runsaasti seuraajia ja Aulus Gellius kuvaa hänet arvokkaaksi ja luonteeltaan lujaksi mieheksi, jaloksi ja viisaaksi puhujaksi.
Vuoden 161 Olympian kisoissa hän lupasi polttaa itsensä seuraavissa kisoissa. Hän toteuttikin lupauksensa hyppäämällä hautajaisrovioon, itse kaivamaansa kuoppaan noin 3,7 kilometriä Olympiasta itään. Paikalla oli paljon silminnäkijöitä, myös hänen pilkkaajistaan Lukianos. Niinpä Lukianos kertoo, kuinka Peregrinos surmasi isänsä kuristamalla, liittyi kristittyihin taloudellisista syistä, hankkiutui epäsuosioon ja vangiksi saadakseen lisää mainetta, luopui perinnöstään voidakseen palata kotikaupunkiinsa, opiskeli Agathobuloksen oppilaana tullakseen entistä rivommaksi, pilkkasi roomalaisia kunnianhimosta ja surmasi itsensä tullakseen lopulta kuuluisaksi. Oman aikamme poliitikot ja nimeä itselleen hakevat ymmärtävät osan näistä keinoista, mutta välttelevät kuitenkin viimeistä. Proteuksen kotikaupungissa hänellä on patsas, jolla on oraakkelinkykyjä.
Viides 165 liittyy Goguryeon kuningaskuntaan nykyisen Mantsurian ja Korean alueilla. Tällöin siirrytään protohistorialliselle kaudelle ja tietoja on syytä myös epäillä. Tuolta ajalta on toki runsaasti mm. seinämaalauksia asukkaiden elämästä ja aatemaailmasta. Kyse oli pohjoisesta ratsastajakansasta. Kulttuurin jäänteitä löytyy toki myös Unescon maailmanperintöluettelosta Kiinasta (Goguryeokuningaskunnan pääkaupungit ja hautakummut) ja Pohjois-Koreasta (Goguryeo-hautakumpujen kompleksi). Kiinan kohteita ovat kolmen kaupungin ja 40 hautakummun jäänteet.
Suomen vaaleihin ilmiö liittyy etenkin nyt kun vaalejamme on siirretty ja taustalla on tapahtumia, jotka ovat vaikeasti joko kuvattavia, uskottavia tai arveluttavalla tavalla historiaan siirrettäviä. Jotainhan näissä on, mutta ne on parempi haudata historian hämäriin ja annettava tulevien sukupolvien tulkita niiden merkitys ja todenperäisyys myöhemmin, ehkä jo 3000-luvun ensimmäisten vuosisatojen aikana. Nyt se ei ole viisasta joutumatta myöhemmin katumaan oman aikamme poliittisia liikkeitä, kuntia ja niiden hallintoa, sekä mediayhteiskunnan kouristelevaa hybridiä googlaten
Sen sijaan googlaten nimeni ”Luostarinen Matti” ja hakien sitä kautta tietoa myös Wikipedista tai kotisivultani (www.clusterart.org) voi syntyä hyvinkin uskottava kuva sekä Forssasta että henkilöistämme hakemassa jo kolmatta jatkokautta kaupunkimme valtuustossa. Vertailua voi suorittaa myös muiden hakijoiden kanssa. Google on kohtuullisen luotettava oman aikamme hakukone. Vastaavaa meillä ei ole ollut ennen käytössä. Tuloksistaan ja töistään ihminen yleensä tunnetaan. Jos mitään ei löydy, sekin kertoo jotakin omana aikanamme.