Missä viipyvät kuntien optimaaliset rajamme?
Kuntavaalien nyt mentyä palautan uusille valtuutetuille ja vähän vanhemmillekin mieliin mielipide Suomen Kuvalehdestä kirjoitettuna liki vuosikymmen sitten. Sen jälkeen maata on koetellut liki kymmenen hallitusta ja lukematon määrä kuntapoliitikkoja. Asia ei ole edennyt mihinkään suuntaan ja syntyi käsite ”Menetetty vuosikymmen” ja myös kirjani sitä kuvaamaan.
Tiedän aluetutkijan ja -suunnittelijan pitkästä kokemuksesta, kuinka suomalaiset vaativat kohdallaan yrityksen ja erehdyksen kautta syntyvän oppimistien, jolloin yksi vuosikymmen ei siihen riitä. Nyt sitten käynnissä on toinen menetettävä vuosikymmen ja uudet valtuutetut sitä hoitamassa.
Yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen on ihan hyvä tie, mutta veronmaksajille se on hidas ja kallis tapa oppia virheistään. Uusien valtuutettujen on ensin opittava, mitä virheitä on tehty ja miten niitä voisi välttää tekemättä lisää virheitä. Kun et tee mitään et voi tehdä virheitäkään, on silloin se, jota käytetään. Näin näitä menetettyjä vuosikymmeniä syntyy.
Täysin oppimattomille kun kunnat ja niiden liki tuhat hoidettavaa lakia ja asetusta, puhumattakaan suunnitteluvälineet ja niiden käyttö perusvaltuutetun työnä kun ovat vieraita ja vieraina ne oman kokemukseni mukaan myös päättäjille pysyvätkin.
Lukeminen ja vanhoista virheistä oppiminen ei ole sekään uuden poliitikon kuolemansynneistä se perimmäisin. Uudet valtuutetut kun haluavat välttämättä tehdä ihan omat virheensäkin ja jäädä niistä historiaan. Ja kun et tee mitään, et tee virheitäkään.
Onnea matkaan uudet valtuutetut Suomen kunnissa ja kuntaliitoissa. Näitä liittoja kun tulee nyt väkistenkin ja ne sitten ovat riitaisia. Tiedän sen niitä läheltä seuranneena. Entäpä jos vanhojen kuntienne rinnalle kokeilisitte kokonaan uusia?
Kuntauudistus: Miksi vanhoja rajoja ei hävitetty ja korvattu niitä optimaalisesti lasketuilla kuntarajoilla?
Mielipide 17.3.2012 11:00 Suomen Kuvalehti
Matti Luostarinen
Uuden kuntakartan valmistelussa on pohdittu, miten palvelut tulevaisuudessa hoidetaan. On myös mietitty tarkkaan, kuinka alue ja sen pinta-ala vaikuttavat ihmisten identiteettiin ja sen syntyyn sekä kykyyn ylläpitää yhteisöllisyyden tunnetta. Vai onko?
Kun uutta kuntakarttaa on hahmoteltu, ovat mittareina olleet pohdinta julkisen talouden tilasta, väestörakenteesta ja aluerakenteen vanhoista rajoistamme. On pohdittu kuntien ikärakennetta, huoltosuhteen kehitystä, asiointi- ja työssäkäyntialueita, liikeyhteyksiä. Vai onko?
Aivan uusia uudistustyön tuloksena syntyneet kuntarajat eivät kuitenkaan näytä olevan. Mukana ovat edelleen vanhat kuntien rajat, mutta nyt mukaillen vaikkapa pohjoisessa Posion ja Taivalkosken itärajaa Ranualle ja Pudasjärvelle satojen kilometrien matkalla.
Raja kulkee korvissa ja rämeiköissä. Se on se sama vanha, jonka synnystä ei ole oikein tietoa, kuka rajan piirsi ja milloin, miksi se asetettiin juuri tuohon kohtaan mutkittelemaan? Sama koskee toki mitä tahansa rajaa ja sen mielekkyyttä uudessa kuntakartassa.
Yhdenkään uuden kuntarajan kohdalla ei ole pohdittu uudestaan, miksi se kulkee juuri tuossa. Poikkeuksena valtion rajat ja ehkä jokien muodostamat luonnonmaantieteelliset rajat. Rajojen sijoittumisen mielekkyyttä ei ole pohdittu edes silloin, kun ne perustuvat muinaisiin erämaarajoihin, jotka ovat syntyneet jo kauan ennen omaa aikaamme.
Nämä muinaiset rajat ovat kaukana postmodernin ajan virtuaalimaailman ”rajoista” ja tietokoneajasta, jolloin ihanteelliset sijaintiehdot määrittelee tietokone, ei poliitikko.
Miksi vanhoja rajoja sitten jätettiin ylipäätään jäljelle, jos kuntauudistuksen on tarkoitus perustua toimintaan, talouteen ja palvelujen saatavuuteen? Miksi vanhoja rajoja ei hävitetty uudistuksessa kokonaan ja korvattu niitä uusilla, optimaalisesti lasketuilla kuntarajoilla? Miksi jäätiin kiinni vanhoihin hallinnollisiin regionaalisiin rajoihin, kun käytössä ovat tietokoneet, tiede ja koulutetut asiantuntijat piirtämään uudet rajat optimaalisesti?
Oletan, että kuntia yhdisteli joukko keski-ikäisiä valmistelijoita, joista kenelläkään ei ollut alan viimeistä koulutusta, apuna ei käytetty tietokonetta saati sitten alan monitieteistä osaajajoukkoa.
Asiantuntija olisi nimittäin heti nostanut äläkän ja vaatinut niiden parametrien eli perustietojen esittämistä, joiden perusteella kuntien uudet rajat rakennettiin.
Rajojen piirtämisen apuna voidaan käyttää vaikkapa ruutuja tai ympyrän kehiä, mukana ovat tiedot kaikista alueen ihmisistä, talouksista ja palveluista. Lisäksi mukaan voidaan ottaa muita yhdessä sovittuja muuttujia, joiden avulla optimaaliset etäisyydet ja lokalisaatioehdot määritellään. Näitä tekijöitä voidaan myös yhdistellä, lokalisaatioteknologiaa on monenlaista ja karttoja voidaan käsitellä moniulotteisesti.
Jos uusinta tieteellistä osaamista olisi käytetty, ei kaikkea olisi tehty salaa ja pienellä joukolla. Yliopistot olisi otettu mukaan rajojen laskemiseen, ja tuloksena olisi ollut käytäntöä palvelevaa tieteen soveltamista.
Lopputuloksena olisi ollut kuntakartta, jossa rajoja ei missään tapauksessa olisi piirretty samojen parametrien perusteella Koillismaalle, Pohjois-Savoon, Etelä-Pohjanmaalle saatikka sitten Varsinais-Suomeen, Kanta-Hämeeseen, Etelä-Karjalaan sekä Uudenmaan ja Helsingin ympäristöön. Miksi meillä annetaan alan koulutusta ja tehdään korkeatasoista tutkimusta, tiedettä, jos sitä ei nyt hyödynnetty lainkaan?