Miehet Marsista ja naiset Venuksesta osa II.
Jussi Halla-aho ilmoitti jättävänä neljän puheenjohtajuusvuotensa jälkeen paikan muiden täytettäväksi. Demareiden Kalevi Sorsa taas kertoi nuorena miehenä, kuinka kolme vuotta riittäisi. Ensimmäinen menee perehtymiseen uudessa tehtävässä, toinen omien ideoitten toteuttamiseen ja kolmas on jo rutiinia.
Sorsa puhui omiaan, kuten moni mies ennen häntä ja hänen jälkeensä. Hänestä tuli puolueelleen vuosikymmeninen ongelma ja aika pysähtyi juuri hänen kohdallaan. Paavo Lipponen jatkoi tätä samaa miehille tyypillistä tapaa johtaa joukkojaan. Se että hän oli talousoikealla ei sitä muuksi muuttanut.
Naisten puheet hiljennettiin ja rakkauspuolue sai huutia. Jopa tervaporvareitten äänestämä oululainen nainen hakeutui yleiseurooppalaisille laineille. Matti Ahde sai kokea elämää ympäristöministerinä ja päivitteli minulle, kuinka kaikki pohjoisessa näyttävät sotkeutuneen näihin koskisotiimme. Eikä vain pohjoisessa vaan bulvaaneina ympäri Eurooppaa. Ainut keino hoitaa asia oli karvalakkilähetystöt ja Urho Kekkosen ylivertainen asema hoitaa ilmiö ennen jäämistään itsekin kiinni omista koskikaupoistaan.
Miesten elämä Suomessa muuttui radikaalisti vaiheessa, jossa myös naisille tuli mahdollisuus väitellä tohtoreiksi jopa Oulun maantieteen laitoksella ja professori Uuno Varjon aikana. Hänen aikalaisensa kun pitivät sitä maalaisliittolaisina mahdottomana. Uusi sukupolvi, sodan jälkeen syntyneet, oli kuitenkin kokonaan eri mieltä ja hallituksen työrukkanen yliopistoihin ja korkeakouluihin, korkeakouluneuvostomme, muutti tavan läpäistä lasinen taivas ja naiset alkoivat tulvia yliopistoihimme. Pääsykokeen sijaan painotimme luotettavampaa todistusta, ylioppilaskokeitamme. Se oli merkittävin saavutuksemme yhdessä uusien korkeakoulujen kanssa.
Tämän jälkeen naisen asema Suomessa muuttui radikaalisti. He täyttivät liki kaikki tiedekunnat ja tänään elämme aikaa, jossa kaikki avainministerimme ja puolueitten puheenjohtajat ovat naisia.
On vain yksi äijäliike, perussuomalaiset sekä sen juuret suomalaisessa konservatismissa, Veikko Vennamon populismissa ja Timo Soinin jytkyssä, menneen maailmankuvan ja miehen esittelyssä. Siinä miehen syvä kriisi kerrotaan tavalla, jonka kertojana on usein kuitenkin kielellisesti lahjakkaampi nainen. Soini ei edes oivaltanut, mihin hän matkallaan kompastui. Hänhän oli vain väline tässä muutoksessamme. Jussi Halla-aho oli koulukiusattuna miehenä kokonaan eri maata.
Vuonna 2013, liki vuosikymmen sitten ja ennen menetettyä vuosikymmentä, kirjoitin tästä aiheesta paljon. Yksi lyhyistä artikkeleista julkaistiin Suomen Kuvalehdessä. Käsite Cluster Art ja sen tieteen ja taiteet yhdistävä yhteiskunnallinen globaali liike, manifestini vuosien takaa, sen sijaan oli jo edennyt sosiaalisen median myötä maailmalle.
Nyt kirjoitin siitä muistelmani ensin täyttäessäni 60-vuotta otsikolla ”Social media economy and strategy” ja kymmenen vuotta myöhemmin otsikolla ”Cluster art and Art of Clusters 70 years.” Molemmat tavoittivat satoja miljoonia lukijoitani. Edellinen jopa tuhansia.
Tässä kuitenkin tuo Suomen Kuvalehden lyhyt artikkelini keväältä 2013:
Miehet Marsista, Naiset Venuksesta
Mielipide 14.3.2013 19:00
Matti Luostarinen
Perussuomalaista kansanliikettä on luonnehdittu äijäliikkeeksi. Nyt se on myös gallupien ja aiempien tutkimusten kautta sellaiseksi vahvistettu.
Jos naiset eivät saisi äänestää, perussuomalaiset olisivat kirkkaasti Suomen suurin puolue. Tällä hetkellä noin joka neljäs mies äänestäisi perussuomalaisia ja eduskuntavaalien jälkeen puolueen kannatus kävi jopa 30 prosentin rajan yläpuolella.
Naisista vain runsas 10 prosenttia äänestäisi perussuomalaisia. Naisten puolueita ovat etenkin vihreät ja kokoomus. Miesten äänillä vihreät taistelisivat Rkp:n kanssa samassa sarjassa. Naisten äänillä taas he ohittaisivat jopa perussuomalaiset.
Miksi suomalainen mies ja nainen eroavat toisistaan näinkin jyrkästi poliittisessa käyttäytymisessään? Eivätkö yhteiskunnalliset muutokset ja rajut rakenteelliset vääristymät koettele molempia samalla tavalla? Miksi naiset hakevat erilaisia poliittisia ratkaisuja ja valintoja yhteiskunnallisille ilmiöille? Painottavatko naiset erilaisia asetelmia ja ilmiöitä kuin miehet? Elävätkö miehet sellaisessa kriisissä, joita naiset eivät ole ehkä tunnistaneet tai vaikenevat tahallaan?
Psykologi John Gray kirjoitti maailmanlaajuisen menestyksen saaneen kirjansa Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta ja korosti teoksessaan miehen vetäytymiskäyttäytymistä ja narsismia. Miehellä on ongelmatilanteissa taipumusta vetäytyä ja vaieta. Naiset taas hakevat seuraa, avautuvat ja puhuvat. Gray antaa kirjassaan naisille runsaasti ohjeita kohdata luolaansa vetäytynyt mies.
Kaikilla meillä on ”narsismin haava”. Tällä tarkoitetaan sisäistä kalvavaa alemmuudentunnetta, joka vaatii osakseen ulkoisia näyttöjä ja omanarvontunnon nostatusta.
Politiikassa ja johtajuutta haettaessa narsismin taustalla on pääsääntöisesti alemmuuden tunne – epätasapainoinen suhde pienen lapsen ja suuren aikuisen välillä. Alainen, joka ei lähde pomon ihailuun ja itsetunnon pönkittäjäksi, on vaikeuksissa. Narsisti haluaa johtajaksi ja kokee poliitikkona ja johtajana itsensä täydelliseksi, kaikkivoivaksi ja virheettömäksi.
Hän tavoittelee mahdottomia päämääriä ja raivoaa kritiikille. Tehtävän mielenkiintoisuus ei ole motiivina vaan johtajuuden mukanaan tuoma valta. Tällaisia johtajavalintoja ja poliitikkoja olisi varottava. He muuttavat organisaation ja yhteiskunnan tunneilmaston kylmäksi ja motiivi katoaa, syntyy oleskeluyhteiskunta, yleistä pahoinvointia.
Narsismin palvonta toi mukanaan yhteiskuntaamme kylmän, tunteettoman ja epäonnistumista sallimattoman kulttuuriin. Syntyi kiusaamista, joka vaikutti työilmapiiriin. Rakenteelliset muutokset suosivat narsismia, empatiasta vieraantunutta saneeraajaa, jolloin poliittinen sekä taloudellinen työilmapiiri koveni etenkin miehille, joiden selviytymiskeinot olivat naisia kehnompia.
Koko yhteiskuntakoneisto alkoi suosia akateemisia naisia ja heidän tapaansa ohjata myös muuta poliittista elinympäristöämme myös perheen ja yhteisöjen sisällä. Tunneilmasto muuttui eliitin ja uuden mediayhteiskunnan kautta miehelle työpaikkamenetyksineen sietämättömäksi myös kouluissa ja kotona, paineet purkautuivat aggressiivisesti perhekunnittain ja etenkin nepotistisesti rakentuneissa organisaatioissamme.
Kriisiin ajautunut mies etsii ongelmilleen ratkaisua vetäytymällä luolaansa ja pragmaattisella tavalla, käytäntöön tukeutumalla. Kun miehellä ei ole vastausta, häntä ei ole opetettu myöntämään tietämättömyyttään. Luolassaan stressaantunut ja vihainen mies haki ratkaisua hylkäämällä vanhan poliittisen kotinsa eikä se enää periytynyt isältä pojalle. Syntyi äijäliike. Syyllinen löytyi vanhoista puolueista eikä sitä voinut korjata tyrkyttämällä miehelle feministisiä ratkaisumalleja kyselemällä hänen tunteistaan, perustamalla rakkauspuolueita ja puhumalla ekologisesti kestävästä ja epämääräisestä.
Kun luottamus miehen kykyyn ratkaista itse ongelmansa katosi, se vain pahensi hänen loukattua kunniaa, ylpeyttä ja itsetuntoa. Miehen järkeä voi hoivata, mutta ei hänen tunteitaan tyrkyttämällä ratkaisuja, jotka olivat luolan suulla istuvan naisen ja rationaalisesti miehen mielestä absurdeja.
Hylätty mies, työtön Nokian insinööri, ei kaivannut sääliä vaan oman puolueen, jota vihreitä tai kokoomusta äänestävä nainen ei ymmärtänyt tai ymmärsi liiankin hyvin. Suomalainen nainen ei osannut, tai halunnut, tukea miestä Marsista oikealla tavalla ja yhteiskunnalliset ongelmat kärjistyivät naisvalta-aloille kuntatyönantajan sote- ja kuntarakenneuudistuksiin, Euroopan finanssikriisiin, kainuulaisten kaivosmiesten ja turkulaisten telakkatyöläisten rautakouriin.
Kuva on lehden päätoimittajasta. Ennen häntä päätoimittajana toimi myös lukion koulukaverini Pekka Hyvärinen. Hän ehti toimia myös JSN:n puheenjohtajana. Tuppilautasekoilujen aikoihin Pekankin hermot menivät kuten hänen edeltäjiensäkin. Paraskaan mies ja lahjomattomaksi koettu ei tuota tehtävää kyennyt hoitamaan. Hankittiin siis tehtävään sopiva ja verbaalisesti asiaa lähestyvä nainen. Miehet Marsista naiset Venuksesta sai jatkoa myös siellä, toverituomioistumessamme.