Mikä Suomea ja urheilijoita vaivaa?

Takana on taas yksi olympiadi ja menestyksemme on liki sama kuin jo pidemmän aikaa. Kun sitä vertailee muuhun Pohjolaan, olemme kokonaan oma saareke vailla mitalisteja ja laajaa menestystä oli laji miltei mikä tahansa. Olympian kisat kun mittaavat hyvin laajalla tavalla kansakuntien ammattimaisen osaamisen niin välineurheilussa kuin perinteisissä lajieissammekin. Mukana on myös kokonaa uudet lajitkin, modernisaatio miehiä ja naisia punniten. Elitiin ja modernin maailman nuorten valitsemat. Ei vain näitä perinteisiä ja meille tuttuja menestysajoiltamme ja niitä muistellen.

Muu Pohjola, Ruotsi, Norja, Tanska sijoittuvat 20-25 kohdalle kymmenine mitaleineen mukana myös kymmenkunta kultamitaliakin. Oma sijoituksemme poikkeaa tästä täysin, on lähellä viimeisiä sijoja ja sadan tietämissä rinnallamme muutama saarivaltio tai Norsunluurannikon tapaiset urheilun jätit. Olemme joukon jatkona vain mukana olemisen riemusta ja kun se nyt on tapana. Lähetyksiä kisoista kuitenkin tulee kaikilta kanavilta läpi vuorokauden. Ikään kuin olisimme myös edelleen kiinnostuneita tästä tapahtumasta, vieraitten menestyksestä ja osaamisesta sitä ihaillen.

Valtaosa urheiljoistamme on ammattilaisia ja jääkiekkoa sekä jalkapalloa pelataan ammattilaisina muualla kuin Suomessa. Joukkuelajit ovat kyllä mukana olympialaisissakin, mutta eivät siinä merkityksessä kuin omissa kisoissaan, jonne suomalaisetkin pääsivät nyt kokeilemaan osaamistaan jalkapallossa muiden eurooppalaisten rinnalla. Se oli odotettu kokemus ja parhaiten vaikuttavat menestyvän vaikkapa pudasjärveläinen valmentaja joukkueena lentopallossa Venäjän suuret tähdet. Omalla joukkueella ei olympialaisiin kisoihin ylletä. Ei nyt eikä tulevaisuudessa saati jalkapallon tai lentopallon erikoiskisojen mestareiden mittelöön. Ilmiö, suomalaisten taantuma, ei selity siten yksilölajien muuttumisella joukkuelajeiksi Suomessa.

  • Suomen ainut lahjomattomana tunnettu virkamiehemme pantiin pohtimaan huippu-urheilumme lähinnä juridisia ja siis hallinnollisia koukeroita. Niillä ei tietenkään voi urheilun fyysisiä ja henkisiä suorituksia korjata juuri nimeksikään. Aiemmin hän joutui puuttumaan mm. poliitikkojen puuhastelun rahoitukseen ja sen korruptioon. Löperöksi jäänyt laki korjailtiin matkan varrella, mutta miten on globaalin ja äärimmäisen korruptoituneeksi tiedetyn olympiaurheilun kanssa?
  • Mikä vaivaa suomalaisen koulutuksen ja kasvatuksen henkistä ja fyysistä kuntoa suoriutua miehinä ja naisina vaativista suorituksistamme urheilussa mutta myös tieteessä ja taiteessa? Oikotietä ei varmaan löydy, kun kyse on kansakunnan osaamisesta ja suorituskyvyistä niitä samoin mittarein mitaten maailmalla. Kun ei muualla enää pärjätä kokeillaan sitten politiikkaa… pelin politiikkaa ja kiusaamista.
  • Globaalissa kilpailussa se ei toimi lainkaan. Valmentajatkin siirtyvät valmentamaan muitten kansakuntien joukkueita ja urheiljoita. Kiekkoa ja jalkapalloa ei pelata enää Suomessa. Hankkiudutaan muualle urheiljan ammattiin, mutta niin myös tiedettä ja taidetta tekemään. Julkaistaan myös muualla kuin Suomessa ja suomeksi. Näin minäkin joudun tekemään ja siihen minut myös koultettiinkin. Paikallisessa mukana olo on pois muusta ja myös pilaa oman osaamisenkin. Ei piirikunalliset kisat ole globaalia kisailua lainkaan tieteessä, taiteessa, urheilussa, politiikassa, ei missään.
  • Samalla eletään mukavaa elämää sen kummemmin ponnistelematta. Jos ei muuta niin päihteitten avulla. Haetaan helpoin tie ja vaikeutetaan vaikeamman tien valinneiden elämää, jos nämä jäävät Suomeen asumaan. Muistutetaan Grönlantia ja muita syrjäisiä saarekkeita maailmalla. Joiden oma kulttuuri ja ponnistelu on rapautunut. Tiedän miltä se näyttää sitä tutkineenakin. Siis historiasta tuttu kierre, jonka pysäyttäminen on etenkin taantumaan oppineiden kohdalla, alusmaan elämää aiemmin eläneiden ja Isovihan kohdanneiden kansakuntien sosiaalisen pääoman ja kulttuurin tuotetta.
  • Sotiin joutuen mutta aina oloissa, joissa omat voimat ja kyky hoitaa asiansa itse, olla muutakin kuin ajopuu historian virrassa, jää vahvemman kulttuurin jalkoihin ja rapautuu syrjäisenä saarekkeena oman kulttuurinsa, myös kielensä kadottaneena. Näitä valtioita ja kulttuureja maailmalta löytyy nyt viereltämme menestystä jakamaan.
By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts