Vallankaappaus, jota kansa ei tukenut
Sotesoppaa oli yli kymmenen hallituksen aikana hämmennetty ja päädyttiin lopulta malliin, jossa kansa olisi äänestänyt itselleen sopan keittäjät jo muutenkin hajanaisen aluehallintomme jatkoksi. Sen hahmottaminenhan on suomalaisille lääninhallitustemme, seutukaavaliittojen ja maakuntahallintomme jälkeen jäänyt tekemättä. Lapissa ja etenkin Oulussa lääninhallitus jatkoi lopulta niin kauan kuin maaherra jäi eläkkeelle. Virka oli siten miestä varten eikä mies virkaa ja läänitystä. Sama koskee eduskunnan kärkipoliitikkojamme, joita varten äänestäjät ja kunnat on aikanaan syntyneet, ei päinvastoin.
Poliitikot eivät tänään ole suinkaan niitä kuntia ja alueita varten ja palvelemassa, joiden tulos on vuosisataisen sosiaalisen pääoman ja kulttuurin, työn aikaansaannosta. Silloinhan jokaisella kunnalla olisi liki samankaltainen edustus maakäräjillä, maakuntahallinnossamme. Siinä vuosituhantista aluetaloutta ja kulttuuria arvostettaisiin yli kaiken, ei hetkellistä poliittisen puolueen ailahtelevaa kannatusta ja medioittemme pulinaa ikään kuin valmistautuen maakunnan urheilukilpailuun.
Siinä pääluku ja satunnaiset äänestäjät eivät ratkaise omituisine puolueineen vaan vuosisatainen alueen talous, kulttuuri, sosiaalinen elämä ja sen rakenne lapsineen ja vanhuksineen, köyhine ja varakkaine talouksineen sekä talouden ja kulttuurin luonne palveluineen. Siinä on valtavia eroja kunnittain. Sehän ei ole Helsingistä arvioitavaa ja median kertomaa vuosisataisine traditioineen ja luonnonoloineen, yrittäjineen ja kouluttajineen. Mitä vähemmän Helsinki tai maakunnan keskus siihen puuttuu, sitä parempi. Sillä kun on taipumusta tärvellä, ei kohottaa kulttuurin arvojamme ja sosiaalisen pääoman tuloksia. Se on kuin Pietariin tukeutunut suomalainen takavuosien Vodka turisti kulttuurin korjaajana ja talouden tukena.
Nyt käyty aluehallinnon vaali tuli sitten kuin puskista ja sinne osallistuivat etenkin istuvat näkyvät poliitikkomme Helsingistä maineensa hankkien julkimoina. Heitä valittiinkin kansanedustajinamme ja myös kuntiensa ja sairaaloiden hallitusten jäseninä satamäärin. Samaan aikaan itsenäisiä kuntia jäi ilman yhtään edustajaa tai enintään parin edustajan kautta 60 joukossa hoitamaan liki miljoonan suomalaisen asiaa vain kourallinen. Yli sata kuntaa jäi kokonaan ilman edustajaa tai heitä on vain yksi 60 joukossa. Hyttysen ääni ei taivaisiin kanna.
Samaan aikaan nämä parikymmentä kaupunkikeskusta saivat valtaosan edustajien paikoista ja samalla myös paikat hallituksissa. Pääluku ratkaisi, ei kunnan asema lainkaan, oli se sitten vaikka Vatikaani. Kun he ovat samaan aikaan eduskunnassa istuvia vaikuttavia tyyppejä, myös valiokunnissa ja perustuslakivaliokunnankin jäseniä, meiltähän puuttuu perustuslakituomioistuin kokonaan, tämä tilanne oli tiedossa ennen vaaleja ja sitä kritisoitiin näkyvästi. Ei ollut mitään syytä lähteä tällaisiin vaaleihin. Eikä kansa lähtenyt. Demokratiaa käytettiin väärin ja väärässä paikassa sen näin myös pilaten.
Yli puolet suomalaisista ei tietenkään osallistunut tällaiseen vallankaappaukseen ja keskittämiseen muutaman poliitikon käsiin valtaosan maan kunnista jäädessä heidän armoilleen. Heidän tapansa hoitaa asioitamme paikallisella tasolla tiedetään, Brysselistä nyt puhumattakaan.
Tämä kävi luonnollisesti vanhalle maalaisliitolle, jonka äänestäjät maaseudulla eivät ymmärrä mistä nyt oli kyse. Hehän eivät käytä valtaa enää kuntiensa kautta vaan se siirtyi niille edustajillemme, joilla on valta myös eduskunnassa, ainakin nimellisesti. Helsingissä tällaista vaalia ei turhana edes järjestetty pilaamaan valmis toimiva organisaatio. Sen sijaan laaja maaseutumme satoine kuntineen ja seutukaupunkeineen oli voimaton. Sitä ei Helsingistä edes tunnettu nimeksikään. Sille enintään pilailtiin. Sen oli hankittava yrittäjineen tukensakin maan rajojen takaa sekä tänään myös duunarinsakin.
Maaseudun pitäjistä keskustan keräämillä äänillä ei saatu valtaa siellä missä sitä olisi tarvittu, sadoissa pienissä maaseutukunnissamme. Eivät kaikki näistä seutukunnista ja kunnista ole edes pieniä ja Helsingistä katsoen turhakkeita. TÄYSIN PAITSIOON jääneiden joukossa on myös liki kymmenentuhannen hengen maalaiskuntia tai noin 50 seutukaupunkiakin. Mitä Kanta-Hämeessä Riihimäki tekee seitsemällä edustajallaan ja Forssa Lounais-Hämeen sisällä kuntineen yhdeksällä paikalla. Kaikki kunnat eivät saaneet edes yhtä paikkaa. Miten kiiteltyä Forssan mallia terveydenhuollossa aiotaan ylläpitää nyt kun valtaosa paikoista meni Hämeenlinnalle ja se ajettiin alas. Sama pätee toki muitakin keskuskaupungin komentoon joutuneita seutukaupunkeja ja puhumattakaan niiden sadoista maaseutukunnistamme.
Tämä keskittäminen tiedettiin ja siksi järkevät ihmiset protestoivat ja jättivät äänestämättä voimattomina, protestina. Jos nämä valtaosa kansaamme äänestäisi nyt ja äänestämättä jättäisivät nämä 47 % nyt äänestäneistä, millainen mahtaisi olla silloin enemmistön näkemys poliittisesta kartastamme? Kokonaan toinen, jonka keulilla olisi perussuomalaiset. Kukaan ei kutenkaan nykyisistä vallanpitäjistä näitä halua vaaliuurnille. Heille olisi kelvannut myös paljon pienempikin äänestäjien osuus, vaikkapa 20-30 %. Jos tulos olisi heitä tukenut. Ja varmasti olisi.
Poliittinen ja demokraattinen järjestelmämme on ajettu umpikujaan ja kriisin pelastajaksi vaadittaisiin muita kuin nyt vallassa olevia puolueita ja heidän kellokkaitaan. Media on saanut niin ikään valtansa samaa tietä, jolloin vallan vahtikoirasta on tullut yllättäen viimeisen vuosikymmenen aikana vallan nuolija ja samalla keskitetyn vallan näkyvin käyttäjä. Se kun omistaa myös vaatimattoman keskittyneen mediammekin. Vain sosiaalinen media voi sitä hämmentää.
Mukana ovat vielä valtion ja kuntien avainvirat, jotka täytetään rakenteellisen korruption kautta omilla ehdokkailla. Media kun kutsuu heitä kokeneiksi pelureiksi. Näin kävi myös Urho Kekkosen aikana eikä perässähiihtäjien isäksi muita siedetty. Media sitä tuki. Ei siis mitään uutta vaan vanhaa tuttua pelin politiikkaa ja nyt pitäisi saada vielä tuki niiltäkin, jotka ovat äänettömiä yhtiömiehiä. Pitämällä heidät äänettöminä.