Eduskunnan varapuhemies, entinen pääministeri Antti Rinne (sd) hakee Lohjan kaupunginjohtajaksi. Länsi-Uusimaa-lehti kertoi maanantaina, että tehtävään haki 15 henkilöä, joista Rinne on selvästi nimekkäin.
”Konsultti otti yhteyttä ja pyysi hakemaan. Kyseessä on erittäin kiinnostava tehtävä, ja harkinnan jälkeen päädyin hakemaan”, Rinne kertoo HS:lle.
Hän korostaa, ettei ole vielä tehnyt päätöstä valtakunnanpolitiikan jättämisestä eikä esimerkiksi ensi vuoden eduskuntavaaleista.
”Ajattelin vain, että panen paperit sisään, kun pyyntö tuli. Eihän se mitenkään varmaa ole, että tulen valituksi.” Ei ole, pikemminkin epävarma. Kuntajohtajilla tahtoo olla melkoinen kokemus juuri tuosta tehtävästä. Mitä pienempi kunta, sitä enemmän tehtäviä kuntajohtajalle siunautuu.
Kuntasuunnitelmia tehneenä tiedän, mitä se tarkoittaa talouden hoidosta sektorihallinnon henkilöiden johtamiseen, poliitikkojen kanssa puuhasteluun ja maankäytön säätelyyn, maakunnan asioiden oivaltamiseen osana kansallista kurjuuttamme ja yrittäjien harmeja kuunnellen, kuntalaisia palvellen.
Rinne on toisen kauden kansanedustaja Uudeltamaalta. Hän toimi pääministerinä noin puolen vuoden ajan vuonna 2019. Se oli lyhyt kokemus työkokemuksena mutta eivät olleet pitkiä tuon menetetyn vuosikymmenen muidenkaan pääministereitten työrupeamat Suomessa eläen. Kun niistä kirjoitti kirjan, juuri tuolla nimelläkin ja kuvaksi kanteen Putinin ja Trumpin, siihen riitti hyvinkin 500 sivua kun karsi hieman turhuuksien markkinoita ja pysyi asiassa.
Tammikuun aluevaaleissa Rinne valittiin Keski-Uudenmaan aluevaltuustoon. Hän sai 499 ääntä ja sijoittui Sdp:n listan kahdeksanneksi. Se on ihan hyvä tulos kun kyse oli terveydenhuollosta ja sosiaalitoimen naisista.
Mäntsälässä pitkään asunut Rinne kertoo, ettei Lohjakaan ole hänelle vieras. Hänen isänsä toimi pitkään Lohjan kaupunginjohtajana, ja Rinne itsekin asui siellä aikoinaan. Väkistenkin siinä oppii ymmärtämään, miksi isää ei näe kotona juuri koskaan.
Timo Soini haki hänkin kunnanjohtajaksi. Tiedän ettei se ole ihan helppo hoidettava sekään vennamolaisen kasvatuksen hankkineena. Poliittisia virkoja, johon siirtää ikääntyviä poliitikkojamme, puolueensakin menettäneitä, ei sitten maaherran viran kadottua tahdo aina löytyä. Uusi aluehallinto toki tarjoaa nyt poliitikoille paikkoja, joita ainakin hakea.
Putin nousi virkaansa KGB:n ja Pietarin pikkuvirkamiehen uran kautta mutta Adolf Hitler taas oli sentään korpraali ja kunnostautui siten myös ensimmäisessä maailmansodassa. Putinin nousu tapahtui yllättäen Venäjän johtoon nousseen alkoholistin toimesta Neuvostoliiton kaaduttua.
Putin on päättänyt koota Venäjän jälleen samaksi Neuvostoliitoksi, käyttäen niitä aseita, joita oppi KGB:n kouluttamana sekä kaikki hänen edeltäjänsäkin, eli pelkoa ja hävitystä. Venäläinen ruletti on eri peli kuin shakki. Kumpaa kuvittelette Putinin nyt pelaavan?
Kuka muistaa Aimo Leikkaan eli Haukivuoren Houdinin? Hän oli uskomaton taituri ja taikuri, jolle Putinkin häviäisin mennen tullen. Viimeisen keikkansa hän hoiti syksyllä 1976. Muistan sen hyvin. Olin silloin 25-vuotiaana nuorena maisterina lopettelemassa Ylikiimingin kunnan ensimmäistä kuntasuunnitelmaa maankäyttösuunnitelmineen.
Samaan aikaan toki myös yliopistolla opettaen ja tutkijana aluesuunnittelussa, siirtyen Ounasjoen vesistöalueelle Iijoelta ja Kiiminkijoelta yhdessä turkulaisten kollegojeni kanssa. Tuolloin autooni tuli kilometrejä mittariin taatusti enemmän kuin Aimo Leikkaalla, Haukivuoren Houdinilla.
Leikas kuoli tapaturmaisesti 29-vuotiaana esiintyessään Hartolan markkinoilla. Leikkaan suunnatessa venäläisessä ruletissa aseensa ohimoonsa, revolverissa oli paukkupatruunan sijasta kova panos, ja Leikas ampui itsensä kuoliaaksi kauhistuneen yleisön edessä. Näin ainakin Wikipediasta sen lukien. Itse oletan yleisön nähneen vain hiven odottamaansa kehnomman näytelmän, ei sen kummallisempaa. Luki myöhemmin lehdestä nähneensä jotain todellisempaa, näitä reality juttujamme.
Keskusrikospoliisin tutkimusten perusteella Leikkaan kuolema todettiin työtapaturmaksi. Kuulin tämän autossani radiosta. Nyt mukana olisi kännykän rinnalla autoon asennettu tietokone.
Esitettyään venäläinen ruletti -numeronsa yhdeksännen kerran keväällä 1976 Leikas antoi Nyrkkiposti-lehdelle haastattelun, jossa hän pohti enteellisesti ammattinsa vaaroja: ”Tämä homma on kuin autolla ajoa. Jos on huolimaton, ajaa metsään. Koskaan ei voi tietää, mikä veto liipaisimesta saattaa jäädä viimeiseksi.”
Tuota tarinaa kuunnellessani, matkalla pohjoiseen, ajoin myöhään illalla autoni moneen kertaan ympäri ja Saab 95 jäi katolleen ojan pohjalle. Sieltä ei päässyt ulos ja pelkäsin autoni syttyvän tuleen, lopun tulleen kuten Haudinille ikään mutta paljon kivuliaammalla tavalla.
Ei auto syttynyt, kuten elokuvissa oli tapana, mutta alkoi sen sijaan täyttyä vedellä. Lopun voi lukea kirjastani ”Arctic Babylon 2011”. Sen kolmesta kirjastani kokoamani tarinat ovat omasta elämästäni. Toki hieman muuttaen ja käyttäen ensimmäistä romaanikäsikirjoitustani pohjana.
Niinpä käsitteet ”Cluster articles” ja ”Cluster analyse” sekä ”Cluter science” sekä ”policy” olivat toki syntyneet jo aiemmin. Eivät siis ole kohdallani aivan tämän vuoistuhannen juttuja ensinkään. Sen sijaa klusteri taiteena ja manifestina syntyi myöhemmin.
Se kun syntyi samana vuonna mutta aluksi nimellä: ”Kansalainen Klasomenesta”. Sen julkaisu siirtyi Kalevan lehtitalon kirjoja painavan kustantajan konkurssin seurauksena.
Oletankin Putinin toimivan kuten meidän muittenkin. Häntä ohjaavat sellaiset suuremmat ja pienemmät sattumukset, joista voi syntyä myös maailman palo, kuten perhosen siiveniskuista hirmumyrsky kaaosteoriassa.
Enää hän ei voi niille yhtikäs mitään. Perhoset ovat lentonsa hoitaneet ja Putin on pelissä mukana vain koska me niin medioissamme tahdomme. Itse syntyneelle myrskylle hän ei voi yhtään mitään.
Hän on ansassa autonsa pohjalla ja pelkää sen syttymistä tuleen tai hukkuvansa hyiseen helvettiin. Valinta ei ole hänen omansa ensinkään. Mutta pelko on meillä yhteinen.