Otsikko on Savonseutuyhtymän sisäsuomalaisesta makasiinista, yhdysvaltalaisen esitelmöitsijän kalvolta elintarvikepäiviltä toukokuulta 2010. Kalakukko näyttäytyy sosiaalisissa medioissa siinä missä lukuisat muut suomalaiset suurkeittiöiden tähtituotteet tai suonenjokelaiset pakkasmarjat.
Elintarvikepäivät
Kesällä Helsingin Messukeskuksessa elintarvikepäivillä esiintyi Yhdysvaltain viestintävirastosta yhteisömedioitten tähtiesiintyjä Dan McSwain. Elintarvikkeita paremmin hänet tunnetaan Yhdysvaltain presidentin viestintäkampanjan pääarkkitehtina. Barack Obama taas tunnetaan ensimmäisenä todellisena Internet-ajan presidenttinä, sosiaalisen median tuotteena.
Savolaista tuunattua kalakukkoa myydään sosiaalisissa medioissa hieman eri tavalla kuin tehdään ensimmäistä globaalia ja kansainvälistä Internet presidenttiä ja ilmiötä nimellä obamania. Jotkut asiat ovat kuitenkin yhteisiä, ja ne on syytä tuntea sosiaalisissa medioissa liikuttaessa. Käsite obamania on taas omani ja syntyi alunperin kirjoitusvirheestä. Juttu muuttui blogissani Obaman ajasta obamaniaksi ja myöhemmin Suomen Kuvalehteen Paavo Lipposen lainaamana. Olin siitä hyvin otettu. Lipponen tuntee asian varmasti minua paremmin ja puolueen kannatus on koko ajan huimassa kasvussa.
Henkilökohtainen viesti
Yhteisömedioissa saatu viesti on aina hyvin henkilökohtainen. Sen esittelyssä eivät sovi samat käytännöt kuin normaalissa mainonnassa tai brändin rakentelussa. Oikeammin vanhat brändit ovat vaikeuksissa, kun tuhannet kuluttajat turvautuvat tiedon hankinnassa toisiinsa ja tietoon, jota ei voi ohjailla tai manipuloida. Kun aiheesta on ehtinyt kirjoittaa neljä 500 sivuista kirjaa, uskoo jo tuntevansa alan tutkijat maailmalta tältä vuosituhannelta. Aiemmat vuosituhannet eivät kiinnosta. Silloin tätä viestintää ei ollut, eikä niitä tietoja pidä tuoda väärälle vuosituhannelle. Näin virkamiehet, tutkijat, kouluttajat, yrittäjät on kaikki tuotava koulun penkille, jos tieto on väärän paradigman aikana hankittua ja taatusti virheellistä. Pienet virheet vain pahentavat eksymistä puolitotuuksina tai kuviteltuna lähiyhteisön tuomana harhana “miltä näyttää“ -tietona.
Me siis tunnemme alan tutkijoina toisemme ja olemme yleensä enemmän samoja tuloksia saavia kuin päinvastoin. Yhdistävänä tekijänä on pitkä poikkitieteinen ura ja monelle lisäksi ihmistieteinen tuntemus, verkostojen ja klustereiden ymmärtäminen muunakin kuin käsitteellisenä kummajaisena, teknologisena välineenä tai talouden ohjailijana. Lisäksi meitä yhdistää länsimainen tieteen traditio ja tapamme liittää yhteinen tieto tieteemme pitkään historiaan.
Vanha uusmedian käsite
Uusmedia ilmiönä syntyi jo vuosikymmeniä sitten myös Suomessa ja on vähän vanhahtava käsite tänään. Kun sitä käyttää maallikko, joka ei tunne alan tiedettä, sille hymähtää hyväntahtoisesti. Emeritus professori Reijo Luostarinen Helsingin Kauppakorkeakoulun kansainvälisen kaupan guruna rantautti käsitteen jo 1980-luvun alussa Suomeen ja 1980-luvun lopussa hän kirjoitti kuinka uusmedia on jo kasvanut miehen ikään. Digimedia saapui painokoneeseen Savonlinnaan ja Itä-Savon maakuntalehteen.
Samaan aikaan Heikki Luostarinen opiskeli tutkijan uraansa Tampereella ottaakseen myöhemmin vastaan tiedotusopin professorin ja laitoksen johtajan tehtävät. Meidät kolme sotketaan toisiimme päivittäin sosiaalisissa medioissa maailmalla, jossa suomalaiset sukunimet ovat kaikki samankaltaisia ja varmasti vaikeita.
Parhaiten selviän käyttämällä käsitettä cluster, cluster art ja tuntemalla sen ympäristön, jossa lukijan liikkuvat. Cluster art tarkoittaa noin kahtakymmentämiljoonaa alan kouluttajaa, tutkijaa, yrittäjää, organisaatiota. Suomesta ei löydy montaa suurempaa alan yrittäjää Googlaten. Kun on sen kärjessä, on jo melko turvassa hakiessaan paikkaansa globaalissa tiedeyhteisössä, jossa tutkijoita on liki tuo mainittu luku. Lisäksi tiedepuistotoiminnan jäsenyys ja hallituksissa toimiminen on auttanut maailmalla innovaatiotoiminnan organisaatioita jäljitettäessä. Liki 99 % maailman innovaatiotoiminnasta on näiden puistojen sisällä.
McSwainia lainaten yrittäjän on tunnettava sosiaalisissa medioissa ja netissä liikkuen erittäin hyvin oma toimintaympäristönsä. Vaarallisinta on jäädä uuden toimintaympäristön ulkopuolelle, pysytellä vanhassa ja olla kokeilematta uutta. Uusia palveluja ja välineitä tulee kaiken aikaa lisää, mutta yhteisömedia on pysyvä ilmiö, ei pelkkä ajan trendi, vakuutti Swain keväällä 2010 Suomessa käydessään.
Olemme tästä ehdottoman samaa mieltä. Muuten en olisi käyttänyt aikaa aiheeseen toisen väitöskirjani verran ja myöhemmin tuhat sivua julkaisuja joka ikinen vuosi. Tutkijan on tunnettava oma kenttänsä ja sen muut varteenotettavat organisaatiot, tutkijat, hallintomallit, vakavasti otettavat johtajat tai poliitikot unissaankin. Sama koskee yrittäjää netissä liikuttaessa.
Analysoi ellet tunne
Yrityksen tulee analysoida ja tuntea tarkkaan keitä sen verkostossa liikkuu ja miten uusi mediayhteiskunta toimii sekä tunnettava uudet analyysipalvelujen työkalut hakupalveluineen. Näitä hakupalveluja on saatavilla edullisesti ja aina voi käyttää tutkijaa tai kouluttajaa, konsulttia.
Itse käytän omaa verkostoani, jota kutsun delfi -verkostokseni. Delfoin oraakkeli osasi kertoa totuuden ja nämä verkostoni jäsenet eivät ole siitä huonoimmasta päästä alansa osaajina valikoiden alunperin miljoonista osaajista. Nythän sosiaalisten medioitten asiakkaita on jo yli 1000 miljoonaa, kun ensimmäistä prosessia valmisteltaessa heitä oli vain muutama hassu tapaus Suomessa ja maailmallakin vain murto-osa nykyisestä.
Nyrkkisääntö on että noin 92 prosenttia ihmisistä uskoo kuluttajina itse löytämäänsä tietoon enemmän kuin brändien välittämiin tietoihin. Tässä on toki kuluttajaryhmittäin vaihtelua ja myös eri kulttuureissa toimitaan hieman eri tavalla. Elintarvikeyrittäjien kohdalla luku on kuitenkin lähellä totuutta etenkin silloin, kun mukaan tulee lukuisia niihin liitettyjä ympäristö, terveys ym. ajallemme tyypillisiä väittämiä ja pysymme Suomessa. Kuluttaja saa paljon ristiriitaista tietoa ja luottamus perinteiseen tiedon jakajaan on horjunut.
Elintarvikepäivien pääteema
Sosiaaliset mediat olivat kesällä 2010 elintarvikepäivien pääteemana. Sosiaalinen media on käsitteenä etenkin Suomessa ongelmallinen, moniselitteinen, mutta niin on toki myös Yhdysvalloissa. McSwain käytti käsitettä “liittävä media” (Connectivity Media). Toimitusjohtaja Jaana Haapala toi puolestaan esille brändin ja mainonnan kriisin, jossa kiinnostavana tätä viestintää pitää, tai kokee, enää vain noin seitsemän prosenttia ihmisistä.
Suomelle rakkaiden brändien uskottavuus on aivan viime vuosina pudonnut tutkimuksissa alle puoleen. Samalla myös luottamuspula yrityksiin ja niiden valikoimaan on kasvanut. Tämä sama ilmiö toki näkyy myös vaikkapa politiikassa, puolueissa, kevään vaaliasetelmissa. Kun puolueesta tuli mainostoimiston brändi, uskottavuus romahti muun brändiuskottavuuden mukana. Toki puolueet ja poliitikot osasivat auttaa tässä äänestäjiään ilman mainostoimistojen apuakin. Puoluelaitoksen ja demokratian kriisi on äärimmäisen hälyttävä ilmiönä. Sitä on syytä pelätä.
Luottamus voitettava takaisin
Suomessa sosiaalinen media korostaa menetetyn luottamuksen hankintaa takaisin. Vastuullinen yritystoiminta hakee Suomessa eettisyyttä, ympäristöä ja käsityöläisyyttä, LOHAS -kuluttajien (Lifestyle of Health and Sustainability) elämäniloa, yhteisöllisyyttä, vastuuta muidenkin ihmisten elämän kulusta kuin pelkästä omasta hyvinvoinnista. Tämä on mitä tervetullein ja toivottavin, vahvistettava suunta yhteiskunnassamme. Sitä vastaan taisteleva organisaatio, puolue, yritys, brändin rakentaja, on taatusti väärällä tiellä jo moraalisesti ja oikeutetusti tuomittava.
Ylen toimittaja Tuija Aalto siteerasi Mikael Jungneria (HS 1.5. 2010) kuvatessaan kuinka “perinteinen pomo uhkaa Suomen kilpailukykyä” ja omaa organisaatiotaan silloin, kun organisaation toimintatavat eivät muutu ympäröivän yhteiskunnan mukana. Tällainen organisaatio on samalla uhka koko sen omalle klusterille, painottavat sosiaalisen median kouluttajat. Tästä tuo otsikko, jossa pelon sijasta kehotetaan nyt pelkäämään ja todella aidosti kauhistuen, vaihtaen tarvittaessa johtajia.