Kesän tapahtumakalenteriin kuuluvat ns. Kultaranta-keskustelut. Koronan ja pandemian vuoksi ne olivat hetken poissa kesätapahtumista mutta palasivat nyt jälleen ja odotetut kysymykset kulkivat Suomen Nato jäsenyyden ympärillä.
Hakukone olisi löytänyt ainakin käsitteet Turkki, Norja ja Ruotsi Venäjän ja Ukrainan rinnalla. Vielä edellisessä kokoontumisessa emme olisi voineet arvata miksi juuri nämä valtiot liitettiin toisiinsa vuoden 2022 Kultaranta keskusteluissamme.
Avainhenkilön nimikin Naton pääsihteerinä, Jens Stoltenberg, olisi ollut monelle vieras. Moni olisi kysynyt kesällä 2019 mitä tämä Stoltenberg tekee Naantalissa kunniavieraanamme ja varmasti myös kysytyimpänä.
Keskusteluissa käsite Pohjois-Atlantin liitto eli Nato oli käytetyin organisaatio ja Ukraina valtioista. Toki Venäjä ja Pohjoismaat mainittiin ja niistä etenkin Ruotsi ja eniten Turkki.
Sota Euroopassa olisi ollut vaikeasti hyväksyttävä vuonna 2019 heti pandemian jatkona, eikä käsitteet resilienssi ja eskalaatio oikein sopineet nekään tuon ajan pöytäkeskusteluun rinnan Naton avun ja moraalisen dilemman kanssa. Turkki kouluttamassa Suomea ja Ruotsia pöytätapoihin Naton ovelle kolkuteltaessa.
Kun Suomi esittelee omaa historiaansa ja sijaintiaan Itämeren pohjukassa, rajojensa pituutta Venäjän kanssa sen luoteisnurkassa, tämän näkeminen rinnan talvisotamme esittely kanssa oikeastaan ensimmäisen kerran globaaleissa medioissa olisi ollut vaikeasti uskottavissa vuonna 2019. Miksi Suomi ja talvisota kiinnostaisi maailmaa keväällä 2022?
Miten auttaa Ukrainaa, olisiko järjestettävä uusi huippukokous ja sopisiko vuosi 2025 vai jatkuisiko sota Ukrainassa jäädytettynä kulutussotana vielä tuolloinkin?
Samalla kun Suomi ja Ruotsi hakivat yhdessä Naton jäsenyyttä, Turkki alkoi esitellä omia turvallisuushuoliaan ja kohdistettuna etenkin Yhdysvaltain suuntaan. Niinistö ja Stoltenberg kertoivat yhteen ääneen ottavansa Turkin huolet vakavasti. Ottaako mediamme myös onkeensa turkkilaisten huomautukset? Urho Kekkosen aikana otti hyvinkin.
Presidenttimme toivoi, että myös Suomen turvallisuushuoliin suhtauduttaisiin yhtä vakavasti. Samalla hän korosti, kuinka Ukrainan tukemista on jatkettava.
Havainto kuinka Venäjä ja Putin sai lisää Nato-maita Venäjän rajalle Ukrainan sotansa tuloksena ja vaihtoehtoista maailmanjärjestystä rakentaessaan, jossa suuret syövät pieniempiä, on Suomelle tuttu järjestely ennen toista maailmansotaa.
Stoltenberg oli omat läksynsä lukenut ja avasi oppimaansa korostamalla, kuinka Ukraina pysyy itsenäisenä valtiona Euroopassa, ja että eskalaatiota varotaan, sota ei saa kärjistyä yhtään enempää. Venäjän tapa jakaa Nato-maat ykkös- ja kakkosluokan jäseniksi, ei onnistu. Hieman samaa olisi toki voinut käyttää myös Turkin tapausta esitellen.
Stoltenberg osoittautui muutenkin sanavalmiiksi ja huumoriakin viljeleväksi byrokraatiksi. Hän kun oli olettanut Norjan liittyvän EU:hun ennemmin kuin Suomen Natoon Ruotsista nyt puhumattakaan. Ja vielä samaan aikaan sekä Suomen johdolla.
Norjan pääministeri Störe ilmaisi Norjan vahvan tuen Suomen EU-jäsenyydelle ja vastaavasti presidentti Niinistö Suomen tuen Norjalle sen hakiessa ehkä joskus EU-jäsenyyttä. Huumorin viljely näin vakavassa keskustelussa kevensi tunnelmaa.
Kukaan ei nauranut, ei edes Erkki Tuomioja esitellessään omaa Jemenin, Kyproksen ja Palestiinan ohjelmaansa. Kaikkia tulisi kohdella samoilla säännöillä ja samalla mukaan saatiin myös Rooseveltin nimikin ja myöhemmin Budapestin muistiokin.
Stoltenberg näki rauhan mahdollisena Ukrainassa mutta esitti myös varauksia kysyen kuinka paljon itsenäisyyttä, demokratiaa ja vapautta ollaan valmiita uhraamaan rauhan saavuttamiseksi. Niinistön kokemana kukaan ei ole toistaiseksi näkemässä selkeää loppupistettä sodalle.
Stoltenbergin puheen ehkä tärkein anti koski Turkin huolia. Hän kertoi kuinka ne ovat oikeutettuja, ja samalla taustoitti Turkin asemaa Natossa ja ylipäätään Euroopan turvarakenteissa. Sen päivittäminen oli varmasti paikallaan.
Samalla hän lupasi kuinka noihin huolenaiheisiin etsitään ratkaisuja. Ne voisivat löytyä lähinnä Yhdysvaltain suunnalta. Diplomaattiset keskustelut Turkin, Suomen ja Ruotsin välillä siis jatkuvat.
Meitä huomautettiin samalla, kuinka Turkki on joutunut Nato maista eniten terrori-iskujen kohteeksi ja huolehtinut myös valtavista pakolaisvirroistamme. Yksittäisistä huolen aiheista hän mainitsi Kurdistanin työväenpuolue PKK:n.
Tarkkanäköisenä juristina presidentti nosti esille nykyisten Nato-jäsenten ja Suomen tavan hoitaa terrorismihuoliaan. Hän kun ei näe niissä merkittäviä eroja, ei etenkään sellaisia, jonka vuoksi Suomi olisi nostettava esille ulos muista Nato-jäsenistämme.
Hän kertoi, kuinka olimme yllättyneitä Turkin kannasta, mutta kansainvälisessä politiikassa tulee ottaa vakavasti mitä toinen osapuoli sanoo. Ja näin aiomme myös Tehdä, Niinistö painotti.
Yksi kiintoisimmista lausahduksista oli todeta, kuinka Ruotsia ei jätetä ja että ”Ruotsin asia on meidän”. Sillä viitattiin historiaan, jossa Ruotsissa toisteltiin kuinka ”Suomen asia on meidän”.
Norjalaisen Naton pääsihteerin mukaan Ruotsin ja Suomen turvallisuus on Natolle tärkeää.
Tänään maanantaina keskustelut jatkuvat otsikolla ”Vastuunsa kantava, vahva ja vakaa Pohjola”.
Aiheesta keskustelevat Naantalin kultarannassa noin sata yhteiskunnan eri aloilta kutsuttua edustajaa poliitikkoina, tutkijoina, hallinnon ja elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajinamme.
Aihe muuttuu kesän aikana keveämmäksi ja syksyllä, eduskuntavaalien lähestyessä, mukaan tulee aiheita, jotka ovat muutakin kuin aluevaaleissa kuultuja tai pandemian aikana pohdittuja.
Ne liittyvät arvatenkin talouteen, sen rapautumiseen, hintojen hirvittävään nousuun, köyhtymiseen, inflaatioon ja jos se juoksee rinnan työttömyyden kasvun kanssa, alamme opiskella myös käsitettä stagflaatio inflaation rinnalla.
Kurjuusindeksi on ollut viimeksi käytössä joskus hyvin kauan sitten ministereittemme syntymävuosien aikoihin. Näin hetkessä 2020-luvun alun pandemiasta syöksyimme kohta Ukrainan sotaa, Natoon ja kohta stagflaatioon. Saman hallituksen aikana. Eduskuntavaalit odottavat noin kahdeksan kuukauden kuluttua.