Ettei totuus unohtuisi – kiusaamisen anatomiasta
Täytän vuosia viikonloppuna. Tapoihini kuuluu etsiä silloin kirjoitusteni joukosta sellainen, jota lukijani ovat pitäneet tärkeänä. Vuodesta toiseen kymmenen kärkeen sijoittuu joku kirjoituksistani, joka sivuaa kiusaamista. Nytkin kesällä 2010 kirjoittamani on kärjen tuntumassa ja ilmiöt Ukrainassa nostivat sen kärkeen.
Miksi kiusaaminen on suomalaisille, mutta myös muualla meitä kiinnostava ilmiö? Se on meille kaikille tuttu, olemme sen kohdanneet. Se kertoo ihmisenä olemisen ehkä vaikeimmasta narsistisesta häiriöstä. Se on joskus myös koko elämämme läpi kulkeva ja vammauttava ilmiö. Sekä kiusaaja että kiusattu vammautuvat varmasti eikä ilmiö lapsena koettuna unohdu ikinä. Se jättää pysyvän arven.
Olen itse kohdannut kiusaamisen sekä lapsena että aikuisena. En ole siten poikkeus, päinvastoin. Uskon tunnistavani sen eri muodot ja kohtaavani kiusatun ihmisen vammat ja hänelle aiheutetut vahingot tänään hieman toisin kuin nuorempana. En kuitenkaan sääli kiusattua tai hänen kiusaajiaan. Ihmisen virhekäyttäytymistä ei voi lähestyä vammaisena tietämättä mistä on kysymys ja löytäen sille myös sekä selityksen että keinon tervehtyä.
Ilmiö ei aiheuta enää samaa myötäelämisen tunnetta, empatiaa ja joskus samalla raivoa, kuin mitä nuorempana koin. Pidän sitä nykyisin ihmisenä olemisen yhtenä evoluution tuotteena, en pelkästään psykologisena vammana ja vauriona. En enää luokittele ja tunne sellaista myötätuntoa, saati sääliä, jota koin nuorempana.
Psykologinen ilmiö on samalla saanut myös biologisen ja sosiologisen sisällön, eikä sitä voi ymmärtää ilman poikkitieteistä ja samaan aikaan hyvin henkilökohtaisena koettavana, ihmisenä olemisen joko yhteisöllisenä tai yksittäisinä tapauksina, hyvin persoonallisina elämänkokemuksinamme. Se voi myös rikastuttaa elämää. On kulttuureja, joissa tämä on havaittu ja ihmiset, etenkin miehet, karaisevat toisiaan omalaatuisella huumorillaan.
He ovat oppineet sen naisilta, usein jopa äidiltään, äidin maidosta saaneina. Äidit suojelevat lapsiaan tavalla, joka on biologinen ja samalla psykologinen, sosiologinen parhaimmillaan.
Vihalla on silläkin kasvot, joita voi tutkia ja ymmärtää etenkin aikana, jossa sota Euroopassa on palauttanut meidät takaisin vanhempiemme ja isovanhempiemme kokemaan Eurooppaan.
Kiusaamisen anatomiasta
07.08.2010 – 08.07.2022
Kiusaaminen on omassa maailmassani, aikuisten maailmassa, sosiaalisen kilpailun muoto, jossa pyritään vaikuttamaan ihmisen sisäiseen pääomaan. Kiusaaja kohdistaa hyökkäyksensä siihen pääomaan, johon kiusatun asema yhteisössä perustuu.
Hyökkäys voi olla verbaalista, fyysistä, eleellistä jne. jolla hyökkääjä horjuttaa ihmisen oppimaa psykososiaalista olotilaa. Siihen liittyvä nöyryytys ja häpeä, valta ja sen käyttö, ovat osa lajispesifistä käyttäytymistä, luolien suulta perittyä lajille ominaista selviytymistarinaamme. Joukkuelajeissa ja kamppailulajeissa opetamme toisillemme tämän ilmiön luonnetta ja tapaa menestyä kehässä, pallopeleissämme.
Suunnitelmallista alistamista
Työelämässä ja aikuisten maailmassa kiusaaminen on pääsääntöisesti suoraa tai välillistä maineen pilaamista, suunnitelmallista alistamista, jolloin kiusattu menettää lopulta toimintakykynsä tai se alenee oleellisesti. Tyypillisin tapa puolustautua kiusaamista vastaan on uhittelu. Harvoin se yksin toimii, pikemminkin vain ärsyttää kiusaajaa ja toimii laukaisijana, kiusaaminen pahenee. Matka evoluutiossa on ollut lyhyt ja paluu takaisin juurillemme on hyvin lajispesifinen ilmiö. Media ja sen monet muodot on tuonut ilmiön jokaisen ulottuville ja yli kulttuurirajojemme.
Aikuinen kiusaajana on pääsääntöisesti luonnehäiriöinen ihminen. Tällöin kiusaaminen ei ole pelkästään sarkastisia huomautuksia, haasteita tai loukkauksia, joilla pyritään saattamaan kiusattu onnettomaan tai voimattomaan mielentilaan. Näin kirjoiti vuonna 2010, en toki enää. Luonnehäiriöinen ihminen ei ole suuren valtion presidenttinä eikä kansa lähde sotimaan Ukrainaan ilman motiivia.
Tunnevammainen ihminen on harvoin itseironiaa käyttävä älykkö ja humoristi. Kiusaaja ei ymmärrä tekojaan tai niiden emotionaalista merkitystä ja muistuttaa vaikkapa elokuvien massamurhaajista annettua karrikoitua mielikuvaamme psykoottisesta tappajasta, jossa mielihyvä syntyy mielettömistä teoista. Emme me geenejämme itse valinneet.
Usein taustalla on psykososiaalinen käyttäytyminen ja sellaisena kulttuuriin sidottukin. Kiusaaja ei ole aina psykopaatti tappaja vaan ihan kunnon perheen isä pudotellen pommejaan ukrainalaisen kaupungin vanhusten ja lasten niskaan ostoskeskuksessa.
Koulutettu taituri
Luonnehäiriöinen narsisti ei tyydy pelkästään eristämiseen, syrjintään, keskisormen näyttämiseen, ovien paiskomiseen tai muihin huomiota herättäviin mielenilmaisuihin. Oikea kiusaaja on alansa ammattilainen, professionaalinen osaaja ja ylpeä siitä. Evoluutio suosii kilpailussa menestyvää ja menestyksen syitä on monia. Sodassa ja rauhassa käytämme erilaisia menetelmiä, kuten Ukrainan sodan ja venäläisen käyttäytymisen ymmärtäminen on meille opettanut.
Mytomania tai eskapismi käyttäytymismalleina ovat sosiaalisia, yksilöt menestyvät tai epäonnistuvat osana kulttuurista taustaansa. Kansakuntia koskevat käyttäytymismallit ovat julmia muotoja saavina nekin selitettävä, ei vain tuomittava niitä rikoksina. Ei sairautta voi parantaa sitäkään kieltämällä sen olemassaolo.
Sodan ammattilainen ja ammattinsa osaava kiusaaja ovat koulutettuja. Oman aikamme kiusaaja on ammattinsa osaava. Yhä vähemmän hän käyttää fyysistä pahoinpitelyä, potkimista, tönimistä, tavaroiden heittelyä tai sylkemistä. Ammattilaisen näkemyksenä sellainen on amatöörin puuhastelua.
Rakastamme agentteja, jotka ovat taitavia tappajia ja samalla rakastajia. Kauniit naiset ja autoa, menestyminen, kuuluvat heidän elämänsä myös ehtoopuoleenkin. Hyvä, pahat ja rumat ovat oikealla musiikilla taustoitettuna menestyselokuvien tekijän kolme ihmistyyppiä stereotyyppeinä ja näiden kuvausta.
Toista vahingoittava henkinen tai fyysinen väkivalta ovat lähinnä koulukiusaamisen muotoja ja kohdistuvat toistuvasti ja tahallisesti suhteellisen puolustuskyvyttömään lapseen tai nuoreen. Näistä taitavimmista, narsismiltaan häiriintyneistä, kasvaa aikanaan ammattikiusaajat ja -masentajat.
Mytomaniaa, sairaalloista valehtelua, tai eskapismia, todellisuuspakoisuuttamme, ei paranneta yhteisöllisinä tai kansakuntien tauteina unien, päihteiden, taiteen, mietiskelyn, matkustelun tai fantasioiden maailmaan. Nyky-yhteiskunnan suorituskeskeisyys ei ole sekään uusi ilmiö, saati korjattavissa paeten suorituskeskeisyyttä muuttamalla eskapismi sen kevytversiona downshiftausmaiseksi eskapismin uuspakolaisuudeksi.
Pätemisen tarve kouluissa
Koulussa kyse on pääsääntöisesti pätemisen tarpeesta, ei niinkään häiriintyneestä narsismista tai huonosta itsetunnosta, kuten joskus väitetään. Kyse voi olla myös pelkästä ajankäytöstä, ei niinkään vallankäytöstä nokkimisjärjestystä hakien. Kiusaajana ihminen on hyvin mutkikas psykofyysinen, biologinen ja sosiaalinen eläin. Sotaan koulutettava ammattilainen on hänkin asiansa osaava taituri. Stressitason nostaminen äärimmilleen ei auta, kun edessä on romahdus ja sairastuminen, normaalien ihmissuhteiden rakoilu ja unettomuus. Rahakaan ei auta silloin kun vaaditaan sosiaalista pääomaa, perusasioiden toimivuutta, ihmissuhteiden kunnostusta, mielenrauhaa.
Kiusaamisen kohde on yleensä jotenkin ryhmästä poikkeava, joskus hyvinkin lahjakas lapsi, kiusaajan näkökulmasta liiankin lahjakas. Kiusaajan ymmärtäminen ja ongelman psykologisointi on yleensä virhe ja parhaiten toimivat sanktiot, juridiset keinot kiusaajan ja kiusaajien sekä koulun suuntaan. Oikean kiusaajan kouluttaminen ammattilaiseksi on lopetettava sekin ajoissa. Statuksen tähden uhrattava perhe, ystävät, mielenrauha ja unettomat yöt on osattava korjata arvojärjestykset uudistamalla.
Tuleva ammattikiusaaja oppii ammattinsa yhteisössä, jossa normit, moraali ja eettiset ohjeet, tai niiden täydellinen puuttuminen, ruokkivat kotona saatuja tunnevammoja ja niiden menestyksellistä käyttöä myöhemmin aikuisiässä. Ammattikiusaajan takana voi olla hyvinkin väkivaltainen, rikkonainen lapsuus ja kiusattu voi hänkin olla sekä fyysisesti että henkisesti lyöty ihminen. Ammattikiusaaja “haistaa” kohteensa ja muistuttaa parfymööriä tuoksujen tuntijana.
Nuorempana normaalin oloinen ihminen
Narsistinen luonnehäiriö aikuisten kiusaamistapauksissa on ilmiönä vaikea kuvata nuoruusajan riikinkukkoilmiöiden vuoksi. Kaikissa meissä on nuorena samoja narsistisia ylilyöntejä.
Kiusaaja on päällisin puolin normaali, usein jopa normaalia fiksumpi, olemukseltaan ja karismaltaan muita menestyvämpi. Näin hän saattaa olla myöhemmin myös johtavassa asemassa toimiva vaikuttaja ja vallan käyttäjä, arvostettu ja deflonpintaiseksi markkinoitu ihminen.
Runsas esilläolo lisää narsistisen luonnehäiriön omituisuuksia ja vähitellen mielipiteet henkilöstä alkavat jakautua. Osa ihailee ja osa alkaa epäillä tällaisessa ihmisessä olevan jotain poikkeavaa, asiaankuulumatonta. Parhaillaan mediamme hakee selitystä Ukrainan sodan kauhuista ja venäläisten tavasta käyttäytyä ihaillen johtajaansa. Kansakuntaa käsitellään ikään kuin yksilöä psykologisoiden sota.
Kun epämääräinen olo työyhteisössä tai kotona alkaa muuttua ahdistukseksi ja pitempiaikainen yhdessäolo tuo mukanaan epätavallisen määrän itsekeskeisyyttä, itsekkyyttä, häikäilemättömyyttä, normaalit terveet ihmiset havaitsevat luonnehäiriöisen täydellisen kyvyttömyyden ottaa huomioon ihmisten tosiasialliset tarpeet ja tunteet. Jos sellainen palkitaan, yhteisö arvostaa johtajaansa, mitä muuta voidaan odottaa kuin Ukrainan kaltaista julmaa sotaa?
Johtajana kiusaaja alkaa toimia liki sadistisesti ja hakea ympärilleen hovia ja näille yhteisiä syntipukkeja, kiusattavaa. Kiusattavaksi ei siihenkään kelpaa kuka tahansa, ja ammattikiusaaja hakee yleensä organisaation sisältä tehtävään oman asemansa lähimmät uhkaajat. Usein tämä tapahtuu hajottamalla ja tätä kautta halliten.
Pahoinvointi, ristiriidat syvenevät
Työyhteisössä alkaa syntyä ristiriitoja, jotka ovat luonnehäiriöisen hajota ja hallitse periaatteella rakennettuja koukkuja ja toiminta yhteisössä kriisiytyy. Etäämpää seuraten häiriintynyt esimies toimii kuin “pässi narussa” poukkoillen ja työyhteisö alkaa seurata hänen puuhakasta liikehdintäänsä, sen sijaan että se olisi motivoitunut ja suorittaisi tehtäviään itsenäisesti. Ei sodassa menestyviä sotilaita näin kasvateta.
Syntyy downshiftaamista, jossa perinteinen kulutusyhteiskuntamme rapistuu, elintaso ja peruspalvelut romahtavat, työttömyys lisääntyy ja perinteiset sukupuoliroolit korostuvat entisestään. Lasta rangaistaan tekemällä hänet näkymättömäksi, sosiaaliseksi hylkiöksi ostrakismia opettajan taholta toteuttaen.
Jokainen täysikasvuinen ihminen tietää, ettei herjaamiseen kannata vastata herjaamisella. Se mikä toimii ei ole myöskään suomalainen mykkäkoulu vaan ostrakismi (social death), sosiaalinen kuolema, suomalaisittain ”mies, jonka vierestä tuolit viedään”.
Koulussa kiusaaminen liittyy kotiin ja ystäväpiiriin, kouluoloihin ja terveyteen. Kiusaamiseen johtavat tekijät ovat yleensä helposti havaittavia koulun työilmapiirissä ja lasten hylkimisreaktiot kiusaamisilmiöinä ylipainoista toveriaan kohtaan ovat näkyviä. Kuvitteleeko joku, että kenraaleja kasvaa psykopaateista idiooteista?
Usein taustalla ovat kodin olot, salatut aggressiot ja häpeä, lapsen paha olo ja pätemisen tarve. Kun lapsi ei saa huomiota kotona, pätemisen tarve hoidetaan koulussa aiheuttamalla häiriötä. Harvemmin kyseessä on usein muodikkaana esitetty itsetunnon puute. Lapsen itsetunto on vasta muotoutumassa ja murrosiässä kadoksissa. Murrosikäiset lapset eivät menesty sodassa. Armeija ei kasvata sotaan vaan rauhaan ja sen ylläpitämiseen.
Aikuisen narsistisissa häiriöissä tilanne on jo toinen. Ammattikiusaaja on itsetunnoltaan ja tunne-elämältään ontuva otus ja revolutionaarisesti tulkiten muistuttaakin eläintä ja luolissa kokemiamme opittuja ja ehdollistettuja refleksejä. Näistä ostrakismi on ikivanha ilmiö ja sellaisena luolan suulta oman aikamme koteihin ja kouluihin tuotu kauhistus ”silence tretment”, jossa lapsi tai aikuinen jätetään kokonaan huomiotta.
Oma rehtorimme koulussamme käytti tätä menetelmää jakaen luokkansa useisiin sosiaalisiin ryhmiin ja lopulta sosiaalisesti eristettyyn ja näkymättömiin. Heiltä ei kysytty, vaikka sieltä olisi viitattukin ainoana koko luokassa. Ostrakismilla tarkoitetaan tätä, näkymätöntä lasta tai aikuista.
Iän myötä paheneva ilmiö
Työyhteisössä luonnehäiriöinen asettaa yleensä ympäristölleen ja kiusatulle kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistää, rakentaa itselleen hovin, jota palkitsee sekä hakee syntipukkeja ja alistettavaa uhria. Ero koulukiusaajan pätemisen tarpeeseen on kuitenkin selvä ja liittyy etenkin keski-iässä uusiin mahdollisuuksiin käyttää valtaa.
Olemme antaneet vanhoille käsitteille uusia nimiä, englannista tai latinasta niitä lainaten. Etenkin silloin kun niiltä puuttui suomalainen käsite kokonaan (mytomania, eskapismi, ostrakismi, downshifting, silence treatment, social death jne)
Valta sokaisee narsistisen luonnehäiriöisen ihmisen toisin kuin normaalin persoonallisuuden ja sen monet vivahteet. Vallasta ja sen käytöstä tulee osa luonnehäiriön välinettä, se ei ole osa työyhteisön suorituskyvyn ja hyvinvoinnin kohottamista. Narsisti kenraalina menettää sekä miehensä että oman henkensä.
Iän myötä ongelma pahenee ja korostuu juuri häiriölle tyypilliset yhden asian “ilmiöt“, oman egon korostaminen ja muiden alistaminen tai väheksyminen. Samalla syntyy vainoharhaista käyttäytymistä ja työyhteisön ahdistus ja ristiriidat yleistyvät. Psykologiset ongelmat ovat yhä enemmän sosiaalisia ja yhteisöllisiä, kulttuurisia.
Etenkin uudet työpaikalle rekrytoituneet eivät tajua mistä ongelmat saattaisivat johtua, ja heitä käytetään hyväksi rakenneltaessa usein jo vaikeasti sairastuneeseen yhteisöön paikkoja uusille “syntipukeille”. Näin vahingon annetaan kiertää ja ammattikiusaajat saavat uusia uhrejaan. Työyhteisö alkaa siirtyä pois alkuperäisestä tehtävästään. Ilmiö ei ole enää psykologinen vaan psykososiaalinen. Työyhteisö hakee itselleen ratkaisua ja ulospääsyä kiusatun keinoilla ja lopulta millä hyvänsä paeten paljastumistaan. Tällöin ostrakismi koetaan ainoaksi keinoksi. Se mielletään sivistyneeksi, satuttavaksi mutta samalla yhteiskunnallisesti tuhoavaksi.
Nyt kuka tahansa ei enää kelpaa kiusatuksi ja mukaan tulee myös suurempia yksikköjä kiusattuina yhteisöinä. Työpaikan sijaan puhutaan kilpailevasta kunnasta tai kansakunnasta, heimot saavat pilakuvansakin myös Suomessa. Kansakunta muuttuu viholliseksi ja saa sille kuuluvan kuvauksenkin. Takavuosien maantiedon kirjat olivat äärimmäisen rasistisia. Kun niistä kirjoitti medioihimme, sai vihat niskoilleen.
Tiedeyhteisön ja median syntipukit ovat yhteisiä koko kansakunnalle. Kun tiedeyhteisöstä vaietaan, sitä ei ole olemassakaan, oletetaan. Myös puolue voidaan vaieta kuoliaaksi. Mediayhteiskunta vallankäyttäjänä on vaarallinen vaietessaan kansasta, sosiaalisesta mediastamme.
Pätemisen tarpeesta kohti turhaumaa
Selvästi havaittava, myöhemmän iän luonnehäiriö, muistuttaa jossain määrin koulukiusaajan turhaumaa. Kun narsistin elämästä ei tullutkaan sitä suurta ja ihailtavaa, pettymykset puretaan aggressiivisessa käyttäytymisessä ja itsekkyys muuttuu välinpitämättömyydeksi läheisistä.
Muutos tuntuu usein yllättävältä, ellei siihen ole riittävää ajallista perspektiiviä. Yllykkeet ovat olleet kaiken aikaa olemassa, ja niitä oli vain luettu väärin, tai ne tulivat esille siedettävämmässä muodossa. Ammattikiusaaja ei vielä osannut ammattiaan täydellisesti. Mytomania ja ostrakismi olivat kokeilematta tai eskapismi unohtunut kokonaan.
Koulukiusaamisessa masentuneisuus ja mielialan vaihtelut vaivaavat pääsääntöisesti kiusattuja ja alttius masennukseen siirtyy myöhemmin myös aikuisuuteen. Luonnehäiriöinen aikuinen ja vanheneva kiusaaja muistuttaa tässä murrosikäistä ja kiusattua lasta. Nuoren kiusatun kohdalla itsetunto laskee ja sosiaalisten tilanteiden pelko kasvaa. Kynnys hakea apua muuttuu sekin korkeammaksi ja syntyy noidankehämäinen kierre. Kun tämä ilmiö on koko yhteisöä tai kansakuntaa riivaava, sen taustalla on varmasti pitkä historiakin alkaen tsaarinajan oloista. Ei Venäjän presidentti typerys ole, päinvastoin. Hän kyllä tuntee kansansa.
Jotkut koulukiusatut turvautuvat väkivaltaan vaiheessa, jolloin kynnys ylittyy ja normaali elämä häiriintyy kohtuuttomasti. Joskus kiusatut alkavat kiusata muita, syntyy pakonomaisia, liki neuroottisia tai joukkopsykoottisia ilmiöitä, jolloin ulkopuolisten on puututtava asiaan. Kouluammuskelutapauksissa osasyynä on usein juuri tällainen yhteisön sisäinen patoutuma. Jos patoumat ovat kansakuntien kertomukseen liittyviä, syntyy Ukrainan kaltaista väkivaltaa.
Rikosoikeuden piiriin kuuluvat teot
Koulukiusaaminen kuuluu vaikeimmillaan rikosoikeuden piiriin. Monet kiusaamisen muodot ovat jo sinällään henkilön koskemattomuutta loukkaavia (lyöminen, töniminen, potkiminen, loukkaava viestittely ja internetin sisällä tehdyt rikokset jne.)
Perättömien huhujen levittely voi täyttää pahimmillaan kunniainloukkauksen merkistön ja alkavat lähestyä työyhteisön sisäisiä pitkälle tulehtuneita ihmissuhdeongelmia. Joskus tutkimuksissa asiat menevät päälaelleen. Ruotsin vaikeasti vammainen poliisijohto johti tutkimuksia ja sai itse vuosien vankeusrangaistukset. Perättömät tiedot Ukrainan sodasta ja medioitten värittämä elämä ruokkii ilmiöitä, joiden taustalla on koetut sotamme. Natsit on mainittava yhteydessä, johon ne eivät kuulu lainkaan jne.
Suomessa puolestaan sota-aikojen pitkät poikkeusolot johtivat raaistuneeseen yhteisöön ja suurten ikäluokkien syntyessä normit, moraali ja eettiset ohjeistukset olivat kadonneet. Kouluissa ja kaveripiireissä, kodeissa, kiusaaminen ja sadismi olivat usein osa kasvatusta.
Ammattikiusaajia syntyi paljon ja maine kiusaajien yhteiskuntana, jossa alkoholismi oli kuin pitkäkestoinen itsemurha, olivat juuri Ruotsista tulleita arvioita suomalaisten siirtolaisten elämästä siellä. Suomi muistutti 1940–50 luvuilla tämän päivän pommitettua Afganistania tai 1960-luvun Vietnamia lapsineen.
Tunnevammaisten vauriot eivät korjaudu hetkessä vaan vaativat uusia, terveissä oloissa kasvaneita sukupolvia. Ei ole sattuma, että vuoden 1939 talvisota Suomen sotana ja Ukraina esiteltiin rinnakkain ja Venäjän mediat käyttivät omaa historiaansa alkaen Pietari Suuren sodistamme ja 1400-luvulle taantuen.
Taantuma ilmiönä muistuttaa aiemmin kuvaamaani teesiä, antiteesiä ja synteesiä, jossa Hegelin filosofia vain muuttui käyttäen käsitteitä mytomania, eskapismi ja putinismi (Matti Luostarinen: Teesi, antiteesi, synteesi – Mytomania, eskapismi ja putinismi).
Netti ei psykologisoi virtuaalielämäämme
Kirjoitin aiemmin blogissani verkostossa tapahtuvasta kiusaamisesta ja narsismin häiriöistä siellä. Verkossa prosessit ovat persoonattomia ja yhteisöllisyys epämääräinen. Kiusaajan tunnistaminen on vaikeampaa kuin arkielämässä ja työpaikoilla, koulujen käytävillä. Jos viitteitä kiusaamisesta vähänkin ilmenee, helpointa on sulkea heidät ulos sosiaalisen median siitä verkosta, jossa aikaansa kuluttaa tai joutuu työnsä puolesta toimimaan.
Sosiaalisissa yhteisömedioissa on aina häiriköintiä ja joskus hyvin vaikeitakin mielialahäiriöitä, jolloin helpoin keino torjua ne, on pitää itsensä mahdollisimman turvatussa verkostoympäristössä ja toimia joutumatta kiusaamisen uhriksi. Koneen voi aina sulkea, surffailla muualle.
Pienten lasten kohdalla mielialahäiriöiden tunnistaminen on sen sijaan netissä mahdotonta ja tässä tarvitaan aina vanhempien tukea ja valvontaa. Elämme väistämättä maailmassa, jossa samaan aikaan kohtaavat mennen maailman ja historian ilmiöt ja reaaliaikaisen maailman ilmiöt rinnakkain.
Samalla hybridiyksi muuttuneen yhteiskunnan viestintä johtaa törmäyksiin, joiden ymmärtäminen tai selittäminen on sekin monen tieteen yhteistä kenttää, moni- ja poikkitieteinen ilmiö. Näin meitä pommitetaan monelta suunnalta sekä ajan että paikan menettäessä perinteisen merkityksensä. Samalla mukaan tunkeutui tekoäly ja tämän kyky operoida miljoonilla asioilla rinnatusten ja palata mukaan keskusteluumme, jota aiemmin ohjasi vain omat muutamat havaintomme.
Hybridiyhteiskunnan kouristelu tuo eteemme ilmiöitä, jotka ovat sekä reaaliaikaisia että samaan aikaan rinnakkaisia ja sisäkkäisiä kohdattavia. Syntyy kouristelua, jonka kuvaaminen samaan aikaan vaikkapa Kiinassa on kulttuurisesti erilainen kuin Euroopassa ja sen tapahtumapaikka on ollut aikanaan joko Baltiassa tai Balkanilla 1600-luvulla. Kone ymmärtää, me emme. Meiltä kun puuttuvat avaintiedot, olemme unohtaneet tai emme koskaan niitä edes tienneet. Voisiko kone auttaa ja kertoa samalla hetkessä kuka voitti lotossa?
Otamme rinnan koneen kanssa kantaa mediamme kautta tapahtumaan, joka on nyt Ukrainassa ja sen itäosissa, ei toki kaikkialla Ukrainassa eikä koko ajan selitettävissä Pietari Suuren aikaisilla tapahtumilla tai Neuvostoliiton hajoamisen jälkimainingeilla. Se miten sen kohtaamme, on lisäksi psykologinen, ei historiallinen tai pandemian kohdalla selittäen kuinka kyseessä on toistuva epidemia, jota tavataan etenkin sotien yhteydessä ja siitä kertoo ensimmäisen espanjalainen media, joka ei koe sitä sodan ulkopuolisena erityisen uhkaavana sotaonnelleen. Se saa nimekseen Espanjatauti ja oletamme sen lähteneen juuri sieltä. Kone tietää, me harhailemme eksyksissä.
Näin ilmiöt ja niiden tulkinnat voivat kääntyä myös päälaelleen ja erityisen suuressa vaarassa ovat ne tiedottajat, jotka ovat ensimmäisenä liikkeellä. Niinpä myös reaaliaikaisessa globaalissa elämässä, jossa ensimmäisen vaiheen innovaattorit ovat aina suurimmissa vaarassa joutua suurten massojen uhriksi etenkin vaiheessa, jolloin ilmiö leviää myös jälkiomaksujienkin käyttöön, vitkastelijoitten elämää parantavaksi. Sen sijaan että nämä palkittaisiin, heistä on riski syntyä syntipukkeja ja kiusattuja.
Ensimmäisen vaiheen innovaattorit ovatkin pääsääntöisesti eniten kiusattuja sekä ihmisinä että yhteisöinä, kulttuurina. Toisen maailmansodan vainot ja keskitysleirit kertovat mistä on kysymys.
Cosa nostran kaltainen tukijärjestelmä
Noin joka kymmenes koululainen kärsii jatkuvasta kiusaamisesta ja oletettavasti työpaikoilla suhdeluku on lähellä koulujen vastaavaa, olkoonkin että kaikki työpaikalla suoritettava normaali esim. työnohjaus ei ole kiusaamista. Kouluissa poikien tapa kiusata on luonteeltaan fyysisempää ja verbaalista, sen huomaaminen on helpompaa kuin tyttöjen tapa toimia hienovaraisemmin pääsääntöisesti sulkemalla kiusattu yhteisön ulkopuolelle ja käyttäen väheksyntää, ostrakismia.
Tällaista käyttäytymistä tapahtuu helposti kouluissa, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita sekä työyhteisöissä, joissa on selvästi dominoivia ja omaa etuaan valvojia koulukuntia tai ryhmäkäyttäytymistä.
Samaa ongelmaa on mahdollista havaita naisvaltaisilla työpaikoilla, joissa etenkin kilpailutilanteissa narsistinen johto kykenee käyttämään tehokkaasti hyväkseen juuri hovia, jota ylläpidetään ja palkitaan, sekä hakemalla alistettavia uhreja nöyryyttämällä heitä jättämällä “vääräuskoisia” ja “toisinajattelijoita” ulkopuolelle.
Usein kyseessä on pelkkä tapa estää näin tervettä kilpailua ja hoitaa omaa ja hovin taloudellista tai sosiaalista menestystä, tukijoiden urakehitystä ja poliittista valtaa. Tässä prosessissa hovi käyttää ammattikiusaajan osaamista osana omaa menestystään, turvaa näin selustansa ja hakee samalla etuuksia ammattikiusaajalta palkiten sen kiusaamalla syntipukkia. Tämä ilmiö tunnetaan myös monissa apinayhdyskunnissa ja yhteisöissä.
Innovaation ja luovuuden pahin este
Etenkin innovaatioprosessit, uutta ja yllättävää työyhteisöön tuovat osaajat, koetaan usein helppona sulkea ulkopuolelle työyhteisön vakiintuneissa käytännöissä, jotka ovat konservatiivisia ja tukevat ikääntyvän narsistisen johdon mahdollisuutta säilyttää asemansa dynaamisessa ja kiristyvässä kilpailussa.
Työyhteisöissämme narsististen ongelmien ja kiusateon lisääntyminen liittyvätkin nykyisin juuri ikääntymiseen sekä toisaalla lisääntyvään päihteitten käyttöön. Näin monet organisaatiot ja työyhteisöt jäävät kokonaan ulos globaalista kilpailusta ja siellä vaadittavista menestymisen malleista.
Paljon tutkittu ilmiö
Kiusaamisen psykologiaa on tutkittu paljon. Kiusaaminen tuottaa kiusaajalle sisäisiä, emotionaalisia palkintoja, kiksejä. Joskus kiusaaja elää näistä tuntemuksista, jossa tausta on lähinnä lajin evoluutiossa ja sen lajityyppisessä käyttäytymisessä. Niiden selittäminen työyhteisön sisältä on joskus turhaa ja aikaa vievää työtä ymmärtämättä tämän logiikan neuropsykologisia taustoja.
Sosiologisena ilmiö ei ole sama kuin psykologisena. Etenkin aluetieteilijät (maantiede) joutuvat pohtimaan näitä ilmiöitä toisin kuin ihmistieteiden psykologit. Kartta voi siten valehdella enemmän kuin tuhat sanaa, kun se väritetään yhdellä värillä ja pinta-aloja tarkoittaen, ei ihmisiä.
Pitääkseen yllä tarvitsemaansa tunnetilaa, kiusaaja joutuu toistamaan toimintaansa ja se tekee työyhteisöstä usein kiusaajansa näköisen ja rutiineja toistavan byrokratian. Kun kiusattu kokee tunnetilan jatkuvana, kiusaaja on välillä ahdistunut ja etsii koko ajan uutta kohdetta tai yllykettä toiminnalleen.
Näin statuskampailuna alkanut prosessi jatkuu, vaikka alistettu on jo alistunut, ja seurauksena voi olla masennuksen ohella kiusatun ajautuminen syvään lamaan, psykofyysiset oireilut ja pahimmillaan itsemurha ajatukset.
Kiusattu voi myös kokea samaa voimatonta vihaa, jota koulukiusaaminen aiheuttaa, ja jatkuessaan kauan syntyy kierre, jossa ulkopuolisten on syytä puuttua työyhteisön liki psykoottiseen elämään.
Kiusattu ei saa provosoitua
Kiusaaminen ja siihen vastaaminen on persoonallisuuteen liittyvä ilmiö. Terve joustava persoonallisuus kykenee käsittelemään vaikeastikin luonnehäiriöistä kiusaajaansa ja tunnistaa helposti tämän iän mukana pahenevan heikkouden.
Yleensä viisas ihminen kykenee välttämään loukkaamasta luonnehäiriöistä kiusaajaansa ja voi säilyttää työyhteisön dynamiikan myös vaikeissa häiriöissä. Kiusaajalla on aina taustalla ongelmia, jotka liittyvät lapsuuskodin rikkonaisuuteen, turvattomuuteen, kykyyn rakentaa kestäviä ihmissuhteita ja pelot tahtovat muuttua raivoksi.
Tässä sosiaalinen media on oivallinen ilmiö kuvaamaan prosessia, joka on samaan aikaan tahallinen ja paikattomasta moraalista riippumaton, kulttuurien rajoja ylittävä ilmiö, saastuttaja. Toisin kuin pandemia viruksena. Pandemiaa voidaan pyrkiä torjumaankin.
Koska narsismiltaan häiriintynyt on mielestään aina oikeassa, kiusattu käyttää tätä yleensä hyväkseen, ottaa opiksi ja antaa narsistin tuntea mahtinsa huumorilla sitä höystäen. Neuroottinen vihanpito sukulaisten kanssa, joita ei voi valita, ei ole viisasta.
Sen sijaan alituista alistumistakaan ei pidä kohdallaan hyväksyä, joskus on kyettävä antamaan myös samalla mitalla takaisin. Oleellista on, että terve persoonallisuus kokee syyllisyyttä ja empatiaa myös kiusaajansa kohtaan, on terve ihminen. Ilmiön psykologisointi on ihan viisasta, mutta sillä se ei korjaudu.
Häiriintyneen narsistin kohdalla on viisasta pyrkiä ajoissa “poistumaan paikalta”, hankkimaan omia voimakkaita liittolaisia ja verkostoja, jotka ovat terveiden persoonallisuuksien tuotetta. Tunnevammaisena “tumpelo” narsisti tekee joka tapauksessa elämän ennemmin tai myöhemmin onnettomaksi.
On siis osattava valita ystävänsä oikein ollakseen onnellinen. Näin siis silloin kun meillä oli mahdollisuus elää digiajan ulkopuolista elämää. Nyt se ei ole enää mahdollista. Tekoäly on jopa nerokas löytämään myös heikkoutemme ja vahvuudetkin. Se tekee miljoonia laskutoimituksia samaan aikaan kun kiusaajamme keskittyy yhteen.
Apua täytyy hakea itse
Jokaisella kiusaajalla on esimies, poliisi, opettaja, herra se on herrallakin tyyliin. Koulukiusaamisessa kiusaajalla on myös vanhemmat ja pääsääntöisesti kukaan heistä ei oikeasti halua lapsensa olevan yhteisöllinen häirikkö. Näihin voi aina ottaa kiusaamistapauksissa yhteyttä.
Ongelman jauhaminen ja psykologisointi tekee siitä vain yhteisöä hajottavan ja vie aikaa oikealta työltä. Häiriköt eivät häviä ympäristöstämme mutta puhuminen ja keskustelu auttaa meitä sietämään elämää ja sen myös vastoinkäymisiä masentumatta tai vaatien koko ajan terapiaa ja lääkkeitä.
Oleellista on, että kiusattu ei pakene, jumiudu paikalleen, syyllistä itseään ja masennu, muutu toivottomaksi. Riittävän terävä näpäytys saattaa nostaa kiusaajan kynnystä ryhtyä samaan uudelleen. Eläkkeelle jääneellä kiusaajalla ei ole mielestään mitään hävittävää. Ammattikiusaajan eläkeikä ei ala koskaan.