Kohti klusteritaloutta ja -politiikkaa
31.08.2022
Dramaattisen kesän jälkeen moni muistaa vuoden 2018 ja maailman syöksymisen finanssikriisiin. Kun siitä oli toivuttu, syntyi tuntemattoman kulkutaudin aiheuttama koronakriisi ja kohta Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainaan sekä inflaatio, joka nosti niin elintarvikkeiden ja energian hintaa. Kaiken aikaa taustalla kuitenkin kummitteli globaali ilmastomuutos.
Olisi luonnotonta, ellei ihmisten mieli ja psyyke, mielenterveys, alkaisi järkkyä. Tyypillinen esimerkki on energian hinta, sähkölasku, joka on kaukana järjellisestä tasosta. Kun kotitalouksien taloudelliset ongelmat kärjistyvät mielenterveyden ongelmiksi, hintalappu yhteiskunnalle alkoi nousta huomaamattamme. Samoin se hinta, joka syntyy ilmiön siirtymisestä sukupolvelta seuraavalle. Sen rinnalla on oltava sellaisia rakenteita, jotka ovat pysyviä ja joiden varaan uskaltaa rakentaa yhteistä tulevaisuuttammekin.
Kirjasarjani klusteritaloudesta ja -politiikasta sekä toimittaen se ekologisen klusterin ja klusteritaiteen (Cluster art) sivustoilla on jo vuosikymmenisen perinteen jatkoa.
Kirjani alkusivuilla on todettu, kuinka idea klustereista syntyi artikkeleina jo Juhani Ahon lastuja lukien lapsena Iisalmessa. Se että klusterista analyysinä tuli ensimmäisen, Oulun yliopistossa suorittamani pro gradu tutkimuksen tärkein analyysiväline vuonna 1974, oli alkua uuden tietoyhteiskunnan ja sen teknologian synnyn seurannalla poikkitieteisenä haasteena omalla tutkijan urallani. Se on pysynyt ja säilynyt sekä samalla syventynyt osaksi moni- ja poikkitieteistä globaalia maailmankuvaa. Sellaista voi kutsu myös instituutioksi silloin, kun muut poliittiset ja taloudelliset instituutiomme horjuvat.
Niinpä myös vuoden 2022 kirjani on koottu tarkoituksella, tieten tahtoen, hakien sellaista esitystapaa, joka mahdollistaa klusteroitujen artikkeleiden seurannan sekä sähköisinä artikkeleina että samaan aikaan Saksassa julkaistuina perinteisinä kirjoinani. Niiden levityksestä huolehtivat pääosin amerikkalaiset jätit, Google ja Amazon esimerkkeinä, sekä sosiaalisen median alustat.
Digiajan teknologia ja robotiikka mahdollistavat puolestaan sellaisen pysyvän ja koko ajan kehittyvän prosessin, jossa kirja ja sen tekstit ovat osa suurempaa kokonaisuutta yhtäällä sähköisinä viesteinä, artikkeleina, että palvellen lukijoitaan myös perinteisemmän kirjan muodossa. Ne voidaan tarvittaessa myös lukea ja muuttaa digiajan välineitä käyttäen myös menneen maailman kuunnelmaa muistuttavaksi tai modernimpaa esitysmuotoa käyttäen, kuinka vaan tahdomme tai oikeammin robotiikka tahtoo puolestamme. Klusterit analyyseinä kun ovat näiden tuotetta ja koko ajan kehittyen. Määrätön määrä tietoa, muuttujia, yhdistetään hetkessä ja yhdistetään hakien vaikkapa juuri tiettyä henkilöä tai ihmisryhmää jne.
Palaan nyt vuoden 2022 julkaistujen kirjojeni tekstiin, kertoen mistä on kysymys ja kuinka prosessi on edennyt nyt jo yli vuosikymmen koko ajan kehittyen yhteistyössä kustantajani ja sähköisten kirjojeni toimituksen kanssa. Prosessi ei olisi ollut mahdollista omalla kohdallani kuitenkaan ilman sukuni aikanaan omistamaa kirjapainoa ja sen siirtymistä ensimmäisenä Suomessa digiaikaan jo 1980-luvun alussa Savonlinnassa Itä-Savossa sekä toimimalla samaan aikaan myös Oulun yliopiston Maantieteen laitoksessa Kalevan kirjapainon talossa. En osaa sanoa kumpi koulutti minua tuolloin enemmän, toimittajat ja kirjapaino vaiko yliopiston ainelaitokset opettajineen.
Oleellista on, että molemmat käyttivät samoja tietokonetta ja robotiikkaa. Lisäksi Oulun yliopisto oli vahvasti luonnontieteisen perustan hankkineiden myös teknisten välineiden käyttäjä teknopoliksineen. Niinpä halutessani syventävää tietoa ihmistieteitten suunnalta, siirryin työpaikalleni Turun yliopistoon ja sen sosiologian laitokselle ja parhaat laboratoriot löysin MTT: n ja Metlan sekä Rktl:n laitoksista nykyisen Luonnonvarakeskuksen (Luke) laboratorioista Jokioisista. Globaalisti tätä tietoa löytyi etenkin tiedepuistojen ja teknologiakeskusten sisältä, jossa työskentelivät maailman johtavat yritysmaailman laboratoriot (IASP, AURP). Näiden hallinnossa oli syytä käyttää aikaansa, olkoonkin että se tarkoitti runsasta matkustelua. Suomalaisena tämä oli mahdollista toisin kuin vaikkapa venäläisenä, kiinalaisena tai jenkkinä.
Kyse on sosiaalisesta tai kulttuurisesta pääomasta, suomalaisten asemasta kartalla, ja samaan aikaan futurologiasta, kyvystä ennakoida ja ennustaa tulevaa. Sosiaalisen median ja perinteisen median kohdalla kehitys on ollut todella dramaattista ja koskee meitä kaikkia.
Niinpä menneen kesän draamat eivät ole olleet vain vaatimaton tapa kirjata leijonan jäljet hiekassa tai pääministeri bileissä samaan aikaan myös tanssien, vaan paljon merkittävämpi ja etenkin ikäihmisten ja lasten mielenterveyteen vaikuttavia tapahtumia, joissa Suomi on kadonnut hetkessä Venäjän Karjalasta ja Venäjä etsii syyllisiä ja syntipukkeja heikosti sujuneeseen sodankäyntiin Euroopassa.
Sorto Venäjällä kiristyy, kehitys kohti totalitarismia on rajoillamme surullinen tosiasia, jossa tavallinen keskiluokkainen venäläinen joutuu asenoitumaan tapahtumiin jälkineuvostoliittolaiseen tapaan silmänsä sulkien. Ilmiö on tuttu toisen maailmansodan kauheuksia muistellen.
BoD kirjani kustantajana syntyi Saksassa jo liki pari vuosikymmentä sitten ja merkitsi omalla kohdallani yhteistyötä eurooppalaisen osaamisen ja tiedepuistotoiminnan kanssa rinnakkain (IASP, AURP) yhdistäen sen uuteen kirjapainoteknologiaan ja sen futurologiseen henkeen. Globaali verkottuminen teki mahdolliseksi toteuttaa sellaista kunnianhimoista hanketta, jonka osaaminen oli koottu useammasta palasta globaalin maailman teknopolisten toimintaa myös hallinnollisesti sitä seuraten, taustalla sukuni kautta hankitut kokemukset, geneettinen perimä kulttuurisen rinnalla.
Ilman näiden apua ja tukea kirjallisuus, tiede ja taide sekä talous ja sen kytkennät poliittiseen päätöksentekoon, ei olisi ollut mahdollista. Tästä yhteistyöstä esitän kiitokseni kaikille niille huippuosaamisen yksiköille, joissa minulla on ollut mahdollisuus työskennellä. Sukuni kohdalla olen sen kirjannut jo kirjoittaessani vuosi sitten muistelmiani. Kukaan meistä ei valitse itse geenejään, ei sukuaan ja vanhempiaan, emme valitse tietämme, tie valitsee meidät.
Mitä sitten tarkoittaa klusterointi, klusterianalyysi tutkijan välineenä, klusteritaide (Cluster art), klusteri politiikassa (Cluster policy/policies), klusteriartikkeli (Cluster article), klusteriteknologia, klusteripalvelu, tietokoneiden verkotettu malli (Computer cluster), monisävelinen sointi klusterina musiikissa, data-analyysit samankaltaisina havaintojen joukkona eli klusterina, yritysten keskittymä klusterina tai geneettinen klusteri?
Klusteri liittyy filosofiaan, tieteeseen, taiteeseen, talouteen, luovuuteen, innovoivuuteen, politiikkaan, hallintoon, yrittäjyyteen, palvelujärjestelmiin, data-analyyseihin, havaintojoukkoihin, sävelkimppuihin, genetiikkaan ja perimään, organisaatioihin (Cluster organisation, industry clusters, cluster initiatives jne).
Elämme yhteiskunnassa, jota voi kutsua klusteroituneeksi.
Kun ne alkavat uusiutua tai häiriintyä ulkopuolisen vandalismin seurauksena, syntyy keskustelua, jossa mukana ovat modernin yhteiskunnan kaikki ne välineet, joiden sidos tavalla tai toisella liittyy johonkin tai useampaan klusteriin.
Näin tällainen organisaatio kokonaisuutena (Cluster organisation) tai sen osat, esimerkkinä vaikkapa Eurooppa globaalista maailmasta (European Clusters) tai sen jonkun eurooppalaisen sektorin, kuten teollisuus (Industry Clusters) voivat olla otsikkona julkaisussa tai vuonna 2015 syntyneessä kirjainyhdistelmässä ECCP (European Cluster Collaboration Platform).
Sama pätee käsitteeseen ”Cluster Art and Art of Clusters” hetkellä, jolloin laadin sen manifestia.
En ole määritellyt taiteen klusteria manifestissani. Se kun tekisi vääryyttä niille kulttuureille, joiden käsite taiteesta poikkeaa vaikkapa omasta käsityksestämme puhumattakaan pohdintaa klusterista ja sen sisällöstä.
Filosofi Berys Gaut sen sijaan on ottanut itselleen vaativan tehtävän määritellä taiteen klusteriteorian. Filosofit tekevät näin usein, jolloin ilmiöt, jotka ovat poikkitieteisiä, monitieteisiä ja tieteiden välisiä, jäävät ikivanhojen filosofisten rakenteiden tulkittaviksi.
Näin siitäkin huolimatta, että valtaosa niistä käsitteistä, joita vuosisatoja sitten on pohdittu, ovat vieraita omalle ajallemme ja oman aikamme käsitteistä valtaosa on syntynyt sen jälkeen, kun ko. filosofit ovat eläneet ja vaikuttaneet. Otan esimerkiksi meillä Suomessa ehkä luetuimman ja yli 50 uudistettua painosta saaneen Sakari Topeliuksen Maamme kirjan.
Topeliuksen kirjassa, joka on ollut samaan aikaan tärkeä koulujemme oppikirja, syntyi hetkellä, jolloin tietomme maapallosta ja sen geosfäärisistä tapahtumista tai planetaarisista ilmiöistä olivat meille tuntemattomia, esimerkkinä vaikkapa jääkaudet ja niiden merkitys maamme pinnan muotoihin harjuineen ja järvineen, moreenimaineen ja jään ja veden muodostamine geologisinen muotoineen, turvesoiden kairauksien yllättäviin löydöksiin tulkiten niitä teknologialla, josta Topelius ei voinut edes nähdä uniaan.
Vuoden alussa avattiin Genevessä lasin vuosi (Glas Age), lasin joka innovaationa muutti kaiken. Ilman lasia emme ymmärtäisi mitään mikroskooppisen pienistä tai tähtitaivaan galakseistamme. Toki lasi on myös kätevä etenkin luovan ihmisen käsissä ja taiteena. Olen kerännyt lasia ihan vain sen esteettisen elämyksen seurauksena. Toki rakennelleen myös klustereita. Siinä tiede ja taide kohtaavat toisensa.
Filosofian professori Berys Gaut on puolustanut artikkelissaan taiteen klusterikäsitystä. Hänen mukaansa taidetta arvioidessamme, sitä määritellessämme, mikään ominaisuus erikseen ei ole välttämätön, jotta jokin olisi taidetta. Vastaavasti useat erilaiset ominaisuuksien yhdistelmät epäilemättä melkoisen pitkästä listasta voivat erikseenkin ratkaista jonkin taiteen ”olemiseen”.
Hän kirjoittaakin antiessentialismin ylivertaisesta muodosta, mutta toteaa samalla, ettei klusteriteoria ole luonnostaan antiessistentialistinen.
Pitkähkö pohdinta päättyy lopulta disjunktiiviseen luetteloon riittävistä ehdoista, joihin verrata klusteritaidetta. Niinpä jos jokin täyttää yhdenkin tuosta määrättömän pitkästä ja mahdollisesti sotkuisestakin luettelosta, jolla taidetta määritellään, silloin yhdenkin ehdon täyttyessä käsite art täyttyy. Kyse kun on luovuudesta ja innovoivuudesta, kokonaan uudesta ja aiemmin vieraasta, konventionaalisen ja perinteitä säilyttävän maailmankuvan muuttavasta prosessista. Jotkut vastustavat sellaista konservatiiveina tai peläten omaa asemaansa uudessa muuttuvassa maailmassa.
Pahimmillaan syntyy tunteisiin vetoavaa ja sortoon ryhtyvää aggressiota, vanhan vallanpitäjän hallinnon mukanaan kuljettamaa korruptiota, rapautuvaa moraalia, mytomaanista valehtelua, eskapistista pakenemista ja imperialistisiin tunteisiin vetoavaa sortoa.
Koko tekstin lukeminen ja julkaisu veisi oman aikamme lukijalta liian paljon aikaa ja vaivaa vaikeitten filosofisten käsitteiden avaamisessa. Sen sijaan klusteri tieteen ja politiikan välineenä sekä tietokoneitten yhteisenä kielenä on helpommin kuvattu ja musiikin kohdalla se ei niin ikään vaadi paljoa tilaa.
Se että filosofit ovat jääneet hiven sivuun oman aikamme teknistyneen tieteen ja sen innovaatioiden rakentelussa, saattaa syntyä tästä kovin monisanaisesta ja pitkästä tavasta palata sellaiseen kieleen ja aikaan, jota oma aikamme ja sen yksinkertainen digikieli ei tarvitse. Riittää kaksi symbolia. Sähköt ovat joka päällä (on) tai sitten ei (off). Tärkeintä on, ettei sähköstä aleta periä sellaista hintaa, joka rajoittaa sen käyttöä. Koko luomakuntamme käyttää sähköä, ei vain ihminen.
Näin klusteri politiikkana (Cluster Policy), toisin kuin vaikkapa taiteena, on helpommin ymmärrettävä ja parilla rivillä määriteltävissä (Cluster policies, on the other hand, are an expression of political commitment, composed of a set of specific government policy interventions that aim to strengthen existing clusters and/or facilitate the emergence of new ones.)
Teksti on suora lainaus Euroopan klustereiden yhteistyöfoorumin sivustolta, jonka uusimmat sivut avattiin syksyllä 2020 ja ECCP Euroopan klustereiden yhteistyöfoorumina perustettiin vuonna 2015. Se on siten hyvin nuori kansainväliseen verkostoitumiseen juuri klustereille tarkoitettu yhteistyöfoorumi.
Euroopassa toimii tuhansia klustereita ja yhtä sellaista olin rakentamassa 2000-luvun alussa Suomeen. Toinen väitöskirjani ”Ecological Cluster and Innovation Policy” on saatavilla myös suomenkielisenä ja siinä on mukana yhteinen klusterimme ekologisista yrittäjistämme mutta myös heidän kuluttajistaan, palvelujen ja tuotteiden käyttäjistä.
Ekologista klusteria ja innovaatiopolitiikkaa tehtäessä aineistot on käsitelty faktoripisteitä klusteroiden eli ryhmitellen sellaisiin klustereihin, jotka ovat mahdollisimman homogeenisia koskien sekä yrittäjiä että kuluttajia. Olen joskus heistä kirjoittanutkin kuluttaja- ja yrittäjäryppäinämme. Yhteinen operointi yhteisin välinen helpottaa verkoston muuttuessa sähköiseksi klusteriksi. Tätä tehtävää laatiessani Suomi oli ja on kaukaa katsoen poikkeuksellisen mainio maa ja kansakunta, pragmaattisena pidetty maailman onnellisin kansakunta omituisine kesäkohuineen, jossa nuori pääministeri pitää tanssien hauskaa ja konservatiivit sitä paheksuvat. Suomi on kauempaa katsoen kiintoisa kansakunta, johon on hyvä vedota tuntemattoman kaukomaan nostalgialla.
Ikävä kyllä tiede ja sen paljastamat ilmiöt eivät ole aina pelkästään positiivisia. Näiden epäkohtien paljastajat ovat usein yliopistojemme tutkijoita, tiedettä edustavia ja muistuttavat omia sukulaisiani, perimiäni geenejä luostarilaitoksen lampuoitena, veronmaksajina. Siinä sota ja sorto on paljastettava jo varhain.
Vastaavaan työhön jouduin jo opiskeluni alkuvaiheessa ensimmäistä pro-graduani valmistellessa 1970-luvun alussa. Jo silloin minulla oli käytettävissä aivan uusi Oulun yliopiston komea tietokoneemme ja mahdollisuus käsitellä aineistoja myöhemmin myös yhdistäen näitä koneita toisiinsa yliopistojen välillä. Silloin kun aineistot olivat kovin suuria ja menetelmät nekin vaikeutuivat.
Faktoriratkaisut ja niiden akselit sekä ”pisteet” havaintoina, usein ihmisinä, klusteroituivat jo tuolloin. Tosin aivan alkuvaiheessa jouduin tekemään myös käsityötä, joka myöhemmin siirrettiin kokonaan koneelle klustereiden rakenteluun. Samalla kone siirtyi taskuuni. Nokia insinööreineen ei tätä oivaltanut vaan keskittyi puhelimeen.
EU:n foorumille on rekisteröitynyt parikymmentä suomalaista yrittäjien klusteria, joista yllättäen yli puolet on Itä- ja Pohjois-Suomesta. Mukana on myös Euroopan resurssitehokkuuden keskus (EREK) ja yhteinen tutkimuskeskus (JRC).
Näin myös toisessa väitöskirjassani esitetty malli levisi ja ohjelman toimeenpanossa, jolloin klustereiden siirtymässä kykenimme ohjaamaan yrittäjiämme ja myös kuluttajia resurssitehokkaisiin ja kiertotalouteen pohjautuviin toimintamalleihin. Vaadittiin toinen väitös ja kahden tieteenalan poikkitieteinen tulkinta. Kolmas voisi olla sitten taiteesta. Mielestäni järjestys kuuluisi olla juuri näin. Luonnontieteet, ihmistieteet ja tämän jälkeen taide sellaisena, kun se ymmärretään etenkin kuvataiteinamme tai musiikkina.
Nykyisin tämän yhteistyöfoorumin verkkosivujen alla toimii myös sivusto ”Covid-19 Industrial Clusters Response Portal”, joka tukee eurooppalaisia klustereitamme vastata koronaepidemian mukanaan tuomiin haasteisiin. Tämä yhden luukun palvelupiste on auttanut klustereita jakamaan kokemuksiaan sekä ratkaisemaan vaikkapa pandemian aiheuttamia ongelmia, mm. tarvikepulaa poistaen. Suomalaiset eivät ole aivan eturintamassa aluevaaleineen. Valmis sote kuitenkin helpottaa jatkossa keskittymään oleelliseen jo seuraavien vaalien jälkeen. Nyt se on liki mahdotonta.
Tiede, tutkimus ja sen sovellukset ovat koko ajan klusteroituneet eikä taide tee tästä poikkeusta. Näin hyvinkin syrjässä karttaa katsoen sijaitseva yksittäinen toimija on nykyisin osa verkostoja, mutta samalla klustereita, joiden synnyn takana on ensin perustutkimus sekä myöhemmin siitä syntyvät yhteistyöfoorumit klustereineen. Niinpä nykyisin riittää yrityksen rekisteröityminen, jolloin yhteisen klusterin tarjoamat palvelut ovat niin yrittäjien kuin myös kuluttajien käytössä.
Miksi näitä klustereita rakennetaan?
Ensiksi julkisten ja yksityisten investointien on oltava strategisempia, älykkäämpiä ja varojen paremmin kohdistettuja.
Jotta tämä onnistuisi vaaditaan klusteripolitiikkaa (Cluster Policy), älykästä erikoistumista. Tämä koskee sekä yrittäjiä että alueitamme. Liiketoimintaympäristö on nykyisin klustereiden rakentama. Halusit sitä tai et poliitikkosi kanssa pelaten tai hakien taloudellista voittoa äänien ohella.
Älykkäät erikoistumisstrategiat ovat nykyisen tuloshakuisen koheesiotoiminnan ydin. Kasvuun keskitytään uusien innovaatioiden kautta ja myös erikoistuen. Tätä omat alueemme (regional/spatial) eivät aina pohdi edustajineen loppuun saakka. Aluevaaleja järjestetään tuntematta, mihin Eurooppa on siirtynyt klusterirakenteineen. Näitä klustereita tuetaan myös taloudellisesti, ei niinkään perinteistä regionalismia rajoineen. Tutkainta vastaan on turha potkia. Innovaatiot ja alueen (spatial) vahvuus erikoistua ratkaisee niiden toteuttajat, jolloin ”väärät” valinnat ovat vastoin aluetalouden klustereiden vahvuuksia.
Strategiset kumppanuudet syntyvät nekin klusterirakenteiden kautta. Alueiden vahvuudet, globaalit arvoketjut sekä strateginen ryhmittyminen tapahtuu alueiden tukiessa toisiaan. Suomen vaalien kohdalla en huomannut mainittavan sanallakaan näitä klustereita ja arvoketjuja sekä innovaatiopolitiikkaa. Olisiko äänestysaktiviteetti ollut toinen, jos niistä olisi edes hiven maininnut äänestäjillekin?
Euroopan rakenne- ja investointirahaston 121 miljardia kohdennetaan tutkimukseen ja investointeihin, älykkäiden erikoistumisstrategioiden osoittamalla tavalla ja omat innovaatiot myös tietäenkin. Tavoite kun on tuottavampi ja kestävämpi talous. Se on etenkin pienten ja keskisuurten yrittäjien kohdalla EU:n talouden nykyinen selkäranka ja klusterit ohjaavat sitä jatkossa.
Nykyaikainen klusteripolitiikka on jo konkreettista todellisuutta ja sitä valmisteltiin jo 2000-luvun alkupuolella. Suomi oli siinä poikkeuksellisen pitkällä ja etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Suomi pilotoi hanketta ja siirtymää vaikeutti etenkin ns. menetetty vuosikymmen ja sen yli kymmenen hallitustamme.
Kyse on oman aikamme valinnoista ja kansallisista sekä alueellisista päättäjistämme, klusteripolitiikan ymmärtämisestä. Se tarjoaa käytännön esimerkkejä ja työkalupakin, jossa on myös kokonaan uusia ideoita innovaatioineen alueelliseen talouskehitykseen ja modernisoitumiseen luoda uusia työpaikkoja, talouskasvua sekä hyvinvointia.
Tässä tapauksessa palataan vuoteen 2011 ja unohdetaan menetetty vuosikymmen sekä sen yli kymmenen hallitustamme. Sen sijaan on syytä muistaa, mitä tapahtui Euroopan ns. hulluina vuosina ja mitä on tapahtunut vuoden 2020 jälkeen ja etenkin sodan Ukrainassa käynnistyessä ja edelleen jatkuessa.
Se mitä tallennetaan, on jo toki tekoälyn käytössä ja siirtymä draamakesästä syksyyn 2022 ja samalla vuoden 2023 valmisteluun voi tapahtua reaaliaikaisesti. Hybridiyhteiskunnan kouristelu voidaan sekin jo unohtaa ja hyväksyä sekä edetä määrätietoisesti kohti jo muuttunutta ja digiajan talouttamme, kulttuuria ja sen poikkeuksellisen luovaa vaihetta, robotiikkaa.
Oleellista on, kuinka muutos tapahtuu koko ajan vilkuilematta taakseen. Lootin vaimon tarina ja muuttuminen suolapatsaaksi on seurausta sellaisesta sosiaalisen pääoman mukanaan tuomasta rasitteesta, johon meillä ei ole tällä kertaa varaa. Muutos kun on ollut paradigmainen ja sen hybridivaihetta ei voi pitkittää enää yli seuraavan vuosikymmenen.
Juhani Ahon patsaan ohi päivittäin lapsena ja nuorena lukiolaisena kulkien valintani oli Ahon tapaan lastujen kirjoittaminen, mutta nyt käyttäen tietokonetta ja käsitteitä ”Cluster articles 2021, part a ja b sekä Cluster analyse” yhdistäen ne aiempiin jo kuluvana vuonna 2022 julkaistuihin kirjoihini. Kaikkiaan neljään kirjaan samana vuonna.
Näin käsitteet ”Cluster politics, cluster economy” sekä aiemmin julkaistu muistelmateokseni klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifestina (Cluster art and art of clusters 70 years) tulivat kuin tilauksesta juuri kevään ja kesän 2022 kirjojani tukeviksi, samaa klusteria rakentaviksi, alkaen kirjoistani hybridiyhteiskunnan synnystä (Hybridiyhteiskunnan kouristelu ja Arctic Babylon 2011) ja jatkuen maamme juhlavuoden kirjaan ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100) sekä sosiaalisen median syntyyn (Social media economy and strategy).
Vuosikymmenen 2020 alun tapahtumien ymmärtäminen, ne myös analysoiden, vaati taustalle myös kirjan ”Uusmedia ja kansalaismedia verkosto- ja klusteritalouden tuotteina innovaatiopolitiikassa” (New and social media as a production and network economy in innovation policy”). Vuoden 2022 kohdalla tämä prosessi analyysinä käynnistyi keväällä kirjasarjan osalla numero kolme: ”Teesi, antiteesi, synteesi: Mytomania, eskapismi, putinismi”. Ilman Juhani Ahon logiikkaa tämä ei olisi ollut mahdollista (ks. lähdeluettelo ja www.clusterart.org). Nyt julkaistava kirja on siten jo neljäs samaan sarjaan ja samana vuonna julkaistava. Syksyn ja alkutalven tapahtumat julkaistaan vuoden 2023 alussa. Siihen saakka lämmin kiitos tukijoilleni ja samalla lukuisille lukijoilleni. Olen teille avustanne paljosta velkaa.