Tapa menestyä kilpailussa
29.09. 2022
Turvallisuusuhat ovat uudella tasolla, kertoo presidentti Sauli Niinistö kaasuputkiräjähdysten jälkeen ja sabotaasista, jonka syyllisistä liikkuu villejä huhuja. Venäjän syyllisyyttä tukevat toki monet seikat, mutta tukea saavat myös lännelle edulliset putkivuodot räjähteineen. Tosin nyt hivenen jo vanhahtavina, olkoonkin että mediat esittivät sen vielä hetki sitten kuvitettunakin. Saksa kun ei hevillä ole hakeutumassa samanlaiseen kaasuyhteistyöhön Venäjän kanssa kuin vielä hetki takaperin. Venäjältä Ukrainan kautta Puolaan kulkevan kaasuputken merkitys joka tapauksessa nousi.
Kun joku on poissa pelistä, kortit jaetaan aina uudelleen ja Putin syntipukkina on tässä vaiheessa se ensimmäisenä osoitettava. Suomessa asiantuntijat näkivät heti Venäjän kokevan lännen vihollisenaan ja syyllisestä ei ollut epäilyä. Saksassa näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Ukrainasta ja Euroopasta vallitsee sotana ja Venäjän käynnistämänä paljon kirjavampaa keskustelua kuin mihin suomalaiset kykenevät. Suomalainen pragmaatikko Venäjän naapurina, sodat kokeneena, näkee kolikon kaksi puolta. Kolmas puoli, kierivä kolikko, on vieraampi.
Suomalainen dualismi puhuu kolikon kahdesta puolesta, mutta unohtaa kuinka kyljellään oleva ja kierivä kolikko on oman aikamme ilmiö ja kuuluu reaaliaikaiseen talouteen. Se muuttaa koko ajan asentoaan ja niin sodassa kuin rauhassa ratkaisevaa on se hetki, jolloin päätöksiä tehdään. Siinä nopeat syövät hitaita ja tulkinta on tehtävä kyseisen ajankohdan ehdoilla. Ei jälkikäteen pohtien ja ajassa, joka ei ole enää ajankohtainen. Tämä pätee myös sijoitustoimintaankin, valuutan käyttäytymiseen.
Saska Saarikoski (HS 29.09) puuttuu samaan ongelmaan mutta hänelle tyypilliseen tapaan todeten, kuinka käytössä on kolmet rillin mutta kaikki samalla rikki. On siis aika kaivaa esiin natsikortti. Tai Teemu Peltomäkeä lainaten samasta lehdestä, kuinka kukaan ei kehtaa sanoa, että ajan henki on väärä.
Peltomäkeä lainaten kriisejä on aina ollut, on pelätty euron kaatumista, laiskoja italialaisia, Nokian puhelimen huonoutta, aidsia ja ydintuhoa, Neuvostoliittoa ja muslimeja. Sotien jälkeisessä rauhansopimuksessa suomalaisilta ydinaseet kiellettiin ja muutenkin sekaantuminen suurempien asioihin. Suomalaiset kun elävät kovin mustavalkoisessa maailmassa, dualismi on uskontojakin vahvempi ja kolminaisuusoppi lopulta käsittämätön kirkon oppina.
Sääliksi käy heitä, jotka ovat syntyneet vuosisadan vaihteessa, liki oman pääministerimme ikäisenä tai nuorempana ja kokenut vain maailmanlopun tunnun ympärillään mediayhteiskunnan tuotteena. Se selittää miksi mielenterveysongelmat ja ahdistus on juuri näiden nyt nuorten aikuisten jatkuva piina. Hellittäkää nyt edes hetkeksi, ei kaikki ole niin synkkää kuin mitä nyt mediamme esittävät meillä Pohjolassa ja Itämeren hysterian tuotteena. Se kun on median tehtäväkin. Huonot uutiset ovat niitä hyviä mediauutisia. Niitä tehdään joka päivä ja shakkipelin säännöistä poiketenkin.
Peltomäki hiven vanhempana on havainnut sentään, kuinka kaksinapaisen kurjuuden rinnalla on voitettu tuntematon virus parissa kuukaudessa rokotteilla, Eurooppa vaihtaa maakaasun ja öljyn päästöttömiin ja Suomi ehti sen jo liki tehdäkin.
Se että sähkön hinta loikkasi pilviin, johtuu sen omituisesta tavasta syntyä saksalaisten kiireestä luopua ydinvoimastaan. Nyt ansaitsematonta huikea hintaa sähköstään saa periä kultakaivoksena jokainen tuulivoimalan Suomessa omistava tai altaitaan tyhjentävä vesivoimala.
Siellä ei ole tapahtunut yhtään mitään, minkä vuoksi heille tulisi maksaa ylivertaista uutta hintaa sähköstämme. Päin vastoin, kaikki takavuosien menot on hoidettu jo vuosikymmenet sitten ja uskon tämän tuntevani ensimmäisen väitöskirjanikin noista altaista kirjoittaen.
Vuonna 2010, ennen menetettyä vuosikymmentä ja yli kymmentä kyvytöntä hallitustamme, kirjoitin mitä merkitsee paluu dualismiin, sen renessanssiin. Se oli tarkoitettu nuorille lukijoille ja tuleville ministereillemme, puoluehohtajille ja heitä äänestäville luettavaksi. Aivan ilmaisena kirjanakin otsikolla ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu”. Nyt tämä kouristelu ei saa johtaa nuorten sairastumiseen ja vai siksi, että joku kerää näin uuden poliittinen liikkeen avulla itselleen sievoisen summan rahaa ja hyviä virkoja hallinnosta.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Mikä ihmeen dualismi?
Dualismi viittaa käsitteeseen kaksi (lat. duo) ja se on ajankohtainen etenkin, kun puhumme digiajasta, on ja off -maailmastamme. Lapsemme ovat jo jonkin aikaa eläneet hyvin dualistisessa maailmassa digiaivoineen. Tällä on erittäin suuri merkitys, ei vain maailmankuvan muodostumiseen, vaan myös käyttäytymiseen ja neurofysiologisiin ilmiöihin. Näistä ikävimpiä ovat mielenterveyteen liittyvät ongelmamme. Niiden hoito on jäänyt lapsen kenkiin. Nyt viimeistään on aika havahtua hoitamaan nuoria aikuisia tai sellaiseksi kasvavia.
Dualismin renessanssi
Filosofiassa dualismilla tarkoitetaan pääsääntöisesti oppia kahtalaisuudesta, kahtiajaosta, kaksijakoista käsitystä todellisuudesta. Digiajassa aivomme tuottavat yhtenään meille ärsykkeitä, joissa mukana on oletus kahden itsenäisen substanssin (alkuperusteen) olemassaolosta.
Näin uusi mediayhteiskunta on käytännössä pääsääntöisesti dualistinen ja tuottaa kuvitelman, jolle ei ole todellisuudessa vastinetta. Digiajassa vastine luodaan sosiaalisen muistin tai perinteisen käyttäytymisemme antamana ohjeena, vaikka se olisikin uudessa tilanteessa virheellinen. Syntyy käyttäytymistä, jota on vaikea ymmärtää, tai sitä selitetään väärin alkaen pirstoa se dualistisiin osasiinsa.
Vanhassa ontologisessa filosofiassa viitataan kaksijakoisuuteen perinteisen hengen ja materian välillä. Taustalla on deduktion isäksi kutsutun Rene Descartesin opit kaksijakoisesta käsityksestä todellisuudesta. Kvanttimekaniikassa tunnetaan vaikkapa käsite aalto-hiukkasdualismi ja hallintotieteissä EU pyrkii jakamaan valtaansa hallinto- ja valvontaelinten välillä.
EU:n kriisin yhteydessä tämä on tullut korostetusti esille haettaessa yhtäällä valvontaa kansallisvaltioiden velkaantuneille talouksille, ja toisaalla yhä tiiviimpää ja keskitetympää tapaa hoitaa kansallisvaltioiden tapaan koetun uuden kuvitteellisen liittovaltion paisuvaa byrokratiaa. Kaikki medioissa esitetyt mallit ovat tyypillisen dualistisia.
Uskonnonfilosofia taustalla
Omassa lutherilaisessa teologiassamme dualismilla tarkoitetaan yleensä kahden hallintovallan eli kahden regimentin oppia. Vain Venäjältä tämä puuttuu keisarin (tsaarin) viedessä vallan itselleen. Neuvostoliiton hajoaminen ja nykyiset kriisit ovat osin tämän yksipyöräisen vallankäytön seurausta.
Kirkon ja valtion regimentin erosta on joskus puhuttu paljonkin, mutta nykyisin se on vähentynyt. Median esille nostamat ja kirkkoa ravistelevat kriisit ovat merkki dualismin kasvusta myös tällä suunnalla.
Valtaa nykyisin käyttävän median on vaikea löytää paikkaansa dualistisen maailmankuvan ulkopuolisena regimentin oppina, ja tämä näkyy myös muualla kuin Suomessa protestanttisen kirkon aseman muutoksena, josta virastaan eläkkeelle siirtynyt piispamme käytti kovaa kieltä ja puhui vainoista.
Samaa käsitettä käytti myös Paavin kirkko ja hänen kardinaalinsa. Dualistiseen maailmankuvaan ei mahdu kolmea vallankäyttäjää. Media vallan vahtikoirana, moraalin vartijana ja normiston rakentajana, hakee itselleen maallistuvassa dualismissa kirkon aiemmin käyttämää valtaa. Digiajan yhteiskunnassa sen otti itselleen sosiaalinen median välineineen. Sitä kautta demokratia ei tahdo oikein toteutua.
Kyse ei ole toki suvaitsemattomuuden kasvusta vaan vallan dualistisesta jaosta ja sen ongelmasta medioitten kriisissä, jossa sosiaaliset ja kulttuureja koko ajan ravistelevat kansalaismediat, yhteisömediat, muuttavat reaaliaikaisesti dualistista maailmankuvaamme. Sellainen muutos luo turvattomuutta. Siihenkin olisi löydettävä lääkkeet ajoissa.
Suurkulttuurien dualismi
Oma lutherilainen dualismimme on paljon vaatimattomampaa kuin vaikkapa katolisten kansallisvaltioiden, saati gnostilaisten tai taolaisten oppien maailmankuvat. Näissä mukana on vanhastaan kaksi voimakasta jumalaa tai jumalallista voimaa, esimerkkinä vaikkapa taolaisuuden yin-yang-kahtiajako ja gnostilaisuuden tyypillinen kaksijakoinen todellisuus. Näin kaksinapainen dualismi sisältää aina myös omassa kulttuurissamme ajatuksen hengestä ja materiasta tai pohdintaa antimateriasta osana jumaluutta.
Kulttuureilla on taipumusta integroida toisiinsa dualismin henkeen ja materiaan liittyvät pohdinnat sekä tieteen abstraktit ilmiöt ja ajattelu, eikä niitä voi mitenkään erottaa toisistaan uudessa mediayhteiskunnassamme.
Syntyy kaksi voimaa, joista toinen edustaa henkeä ja toinen ainetta, toinen sielua ja toinen ruumista, toinen äärellistä ja toinen ääretöntä, toinen valoa ja toinen pimeyttä, toinen hyvää ja toinen pahaa.
Politiikassa syntyy kaksinapainen ”herruus”, hallitus ja oppositio, kahden poliittisen järjestelmän järjestetty samanaikainen vaikutus tai musiikissa duurin ja mollin kolmisoinnut koetaan toistensa polaarisiksi vastakohdikseen. Tiede ja taide osana dualismia on sekin vaikea yhtälö toteutettavaksi vaikka digiaikamme sitä tukisikin.
Tunteet ja fysiologia
Dualistinen maailmankuva on mukana silloin, kun puhumme tunteista ja vaikkapa psykofyysisestä ihmisestä ja erottelemme hänet fysiologisesta ja biologisesta evoluution tuotteesta kaksikotiseksi kasviksi.
Kun tunteet erotellaan fyysisestä toiminnasta, ihmisen biologisesta perustasta, syntyy myyttinen maailmankuva, jossa dualismi hallitsee. Näin tunne voidaan jopa kokea järjen vastakohtana ja teemme taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia tekoja joko kuvitteellisen tunteen tai järjen ohjaamina.
Oikeasti näin ei ole, vaan käytämme ainoastaan dualistista tapaamme hahmottaa maailmaa ja sen paljon mutkikkaampaa tapaa toimia etenkin sellaisessa abstraktissa käsitteistössä, jossa mukana ovat äärettömät ja valon nopeudella tapahtuvat reaaliaikaiset uudet prosessimme.
Niiden kuvaaminen ja ymmärtäminen ilman dualismia on jo pedagogisesti usein ongelmallista, eikä meillä ole sellaista evoluutionaarista taustaa, jolla kykenisimme ymmärtämään vaikkapa suhteellisuusteorian tai kvanttimekaniikan mukanaan tuomaa teknologiaa ja sen sosiaalisia ja kulttuurisia sovelluksia, joihin lukeutuvat usein vaikkapa evolutionaarisen talousopin sosiaaliset ja taloudelliset uudet innovaatiot organisaatioineen.
Finanssi-innovaatiot ovat yksi esimerkki taloudesta, joka muuttuu ja synnyttää uutta sosiaalista ja taloudellista rakennetta dualistisesti asia kuvaten. Se kuva on väärä. Samalla kukaan ei oikein kehtaa sanoa kuinka ajan henki on väärä. Diktaattori käyttää tätä hyväksi ja syntyy pelon henki, jossa despootin on näyteltävä kaikkivoipaa, muiden pelottelua ja ukrainalaisten tappamista, kun muitakaan nyt ei osu kohdalle. Samalla omat kansalaiset voivat paeta maasta ja jättää diktaattori yksin.
Dualismi on helppo ratkaisu
Dualismin vastakohtana esitellään usein monismia tai pluralismia, joissa todellisuuskäsitys on monijakoinen. Tällöin alkuperäinen maailmankuva ja sen psykologia sisältävät jo useita alkuperusteita ja kaaosteorian tapaan määrättömän määrän muuttujia, joista totuutta haetaan.
Totuus joko löytyy, tai sitä lähestytään, käytettyjen menetelmien avulla, mutta sitä ei aleta vakuuttaa totuudeksi poliitikon tapaan dualismia hyödyntäen ja vain pelkokerrointa aika ajoin lisäten.
Tällainen yhtenäisyyden oppi, klusteritalouden kaltainen maailmankuva, muistuttaa holistista persoonallisuutta. Tässä maailmankuvassa maailmankaikkeus ei ole koskaan perustunut vaikkapa fysikaalisesta ja aineettomasta henkisestä ulottuvuudesta, eikä dualismi ole lainkaan ainut ratkaisu vaikkapa psykofyysisenä esiteltyyn ongelmaan. Samoin ajatus EU:n liittovaltiosta dualistisena mallina on sekin pois suljettu ja vain yksi mahdollisuus monien muiden joukossa.
Holismi (“holos” kokonaisuus) taas viitaa ontologiaan, jossa arkikielellä kuvaten kokonaisuuden oletetaan olevan suuremman kuin sen osien summan. Kokonaisuuteen kun liittyy aina, klustereiden tapaan, ominaisuuksia (emergenttejä piirteitä) joita ei toki esiinny sen yksittäisissä osissa erikseen ja niitä tarkkaillen.
Näin kokonaisuutta on tutkittava kokonaisuutena, ei sen osina. Esimerkkinä molekyyli ei sisällä elämää, mutta yhdessä molekyylit muodostavat solun ja solu on elävä organismi. Holisti tutkii mistä osista kokonaisuus muodostuu, millaisen verkoston osat muodostavat ja mitä emergenttejä ominaisuuksia kokonaisuuteen syntyy osien vuorovaikutuksen seurauksena ymmärtäen myös systeemin ympäristöä.
Psykofyysisenä (engl. mind-body problem) dualismi kuvataan usein mielen ja kehon yhteisenä liittona. Aristoteles esitti aikanaan sydämen mielen ja tunteiden sijaintipaikkana ja Hippokrates oletti aivojen olevan yhteydessä myös mielen tiloihimme.
Näin psykofyysinen alkoi vähin erin kehittyä kohti aivojen ja mielen välistä ongelmallista suhdetta osana dualistista ihmiskuvaa. Rene Descartes ratkaisi ongelman puhuen interaktionismistaan ja henkiaineesta, joka oli aivoista erillistä, mutta kausaalisesti toisiinsa vaikuttavia dualistisia ilmiöitä.
Tajunnanilmiöt selitettiin aineettoman avulla, siinä missä käsitys vaikkapa sielusta ja sen luonteesta. Kirjassani ”Arctic Babylon 2011” Descartes on yksi avainhenkilöistä siinä missä silloin vielä kaukana oleva vuosi 2011 tapahtumineen. Nyt me jo tiedämme, kuinka ennuste osui kohdalleen. Minä en ennustetta laatinut vaan kirjoitin vain mitä inkat ja mayakansa oli aikanaan kirjanneet.
Dualismi elää ja voi hyvin
Dualismi elää myös tieteen piirissä. Tällöin oletamme kuinka materiaaliset ja ekonomiset tekijät määrittävät sosiaalista elämää ja sen usein ei-materiaalisia poliittisia ja kulttuurisia ilmiöitämme ja niiden kausaalisuhteita. Näin euro ja sen kriisi oli dualistisessa maailmassa liki taikauskoa ja muuttui populismin kautta gigantiksi jättiläiseksi happiteltassa maaten tai lopulta moderniksi Sammoksi.
Euron huolimattomat käyttäjät oli saatava valvonnalla kuriin, ja kun kriisin kärki taittui lisäämällä euron uskottavuutta satojen miljardien sitoumuksin, seuraava vaihe oli perustaa globaalia maailmaa ja markkinataloutta valvova eurooppalainen valvontaelin ja sille hallinto, liittovaltion tapainen byrokratia.
Ilmiö on puhtaan dualistinen ja vailla minkäänlaista visiota uudesta EU:n holistisesta tulevaisuudesta monikulttuurisena ja pluralistisena prosessina globaalissa ympäristössään. Se mitä Yhdysvallat on nyt, ei sovi lainkaan EU:n käyttöön. Yhdysvaltain tapa jakautua jyrkästi kahtia on hyvinkin dualistinen ilmiö ja pahenee koko ajan.
Kun vastaavasti kuntia viedään hallinnollisesti yhteiseen talousalueeseen palvelujen järjestämiseksi, osa kokee tämän mentaalisen alueen menetyksenä ja on tunneihmisiä ja toiset kylmän rationaalisia järki-ihmisiä.
Jälleen taustalla on dualistinen tapa manipuloida, tai ehkä asian kuvaamiseksi ei muuta keinoa löydy dualistisessa mediassamme. Lähipalvelut ja yhteisöllisyys eivät ole dualistisia harhoja vaan tapa pitää huolta joko lapsista tai aikuisista omalla kylällä. Kaikki kun eivät luota dualistiseen hallintoon ja sen toimivuuteen uuden yhteiskuntamallin toivossa.
Erityisen voimakkaina digiajan uudet dualismin opit elävät ihmisen mielen ja terveyden hoidossa, jossa mukana ovat monet meille vieraat kulttuurit ja tapamme kokea ihminen vanhastaan joko sielullisena ja psykiatrisena, psykologisena olentona rinnan fysiologisen ja biologisen olennon kanssa. Se on omituisinta mitä voi lukea myös tieteen kielellä se muka ilmaisten. Voit tehdä myös väitöskirjan erikseen luonnontieteisiin (natural science) ja erikseen ihmistieteisiin (human science). Ne yhdistäen syntyy kolmas tie. Se voisi olla jo kohtuullisen uskottava kuljettavaksi.
Käsite psykosomaattinen tuo mieleen ihmisen, jolla on erikseen psyykkinen ja fysiologisesta ja biologisesta olennosta poikkeava hoidettava sisällään, jossa mukana ovat edelleen monet kansanomaiset hoitomenetelmät tai taikausko ja mytologia, jolloin globaalissa maailmassa taolainen yin ja yang kohtaa suomalaisen luonnonhoitajan menetelmät sulassa sovussa ja yhteisen dualistisen maailmakuvan toimiessa yhdistäjänä. Terroristit valtioittensa johdossa hyödyntävät tätä ja muuttuvat hirmuvaltiaiksi.
Mytomania kohtaa siinä eskapismin, teesi antiteesin, ja muuttuu putinismiksi, synteesiksi, Hitleriksi fasismina aikanaan Saksassa. Fasismi ei ole arvo tai aate, maailmankuva vaan pelkkä toimintatapa. Sitä tapaa sekä vasemmalla että oikealla, liberaalin ja konservatiivin toimintatapana. Dualismi ja sillä toisiamme kivittäen ei sitä pyhitä, saati oikeuta terrorina Ukrainassa.