Ongelmana liian hitaat hevoset ja liian nopeat naiset.
06.10.2022
Nobelin kemian palkinto ei yllättänyt ja yksi kolmesta palkinnon saajista, yhdysvaltalainen Barry Sharpless, sai sen jo toistamiseen. Sarpless loi aikanaan ns. klik-kemian käsitteen. Kaksi muuta molekyylien kemian rakentamisen tutkijaa Carolyn Bertozzi ja Morten Meldal edustavat samaa aihetta helpottaa kemian muuten vaikeita työvaiheita.
Mediamme kirjoittavat hetken klikkemiasta ja se on toki ollut jo jonkin aikaa kemistien yleisessä käytössä. Onkin puhuttu siitä, koska heidät palkitaan löydöksestä, joka avasi tien hiven helpompaan ja suoraviivaisempaan kemiaan. Toki siitä on jo aikaa.
Ei se helppoa ole vieläkään, mutta medioita seuraten syntyy sellainen käsitys ja käyttäen vain kuparia sopivaan aikaan ja napsautuskemia on käytössämme.
Nobelin palkintojen jako on hetki, jolloin osa tieteistämme tulee viikoksi näkyville ja katoaa sitten taas odottamaan seuraavaa lehteä ja kirjallisuuden Nobelin voittajan julkistamista. Se kiinnostaa meitä ehkä hiven enemmän kuin glykaanin rakenne ja solukalvojen proteiinit, bio-ortogonaaliset reaktiot osana napsautusreaktioita.
Kemian ja etenkin orgaanisen kemian tunnit olivat opiskeluaikoinani todella kiehtovia, joskin epäorgaaninen kemia jotenkin loogisempaa ja helpommin hoidettava osana seuraavaa vaihetta, jolloin myös tietokoneet alkoivat olla mukana ja perustutkimuksesta siirryttiin soveltaviin kokeisiin. Tiede muuttui hetkessä välineelliseksi myös ihmistieteissämme.
Nyt palkintonsa saaneet herrat olivat jo kokeneen tutkijan iässä, Meldal 1954 syntyneenä ja Sharpless vuonna 1941. Hän on minuakin vuosikymmenen kokeneempi, jolloin pystymme vertailemaan hyvinkin kokemuksiamme ja hän on siinä vakavasti otettava pohdiskelija. Nämä välineellisen tieteen edustajat ovat ihmisenä vallan muuta kuin mitä teatraaliset kuvaukset hajamielisistä professoreistamme.
Kemistit tahtovat olla hyvinkin huumorintajuisia velikultia ja heille voisi jakaa myös kirjallisuuden Nobelin kirjoistaan. Opettajina ja hallintoihmisinä heitä tapaa niin ikään mutta harvemmin sosiaali-, talous- tai aluepolitiikan ammattilaisina. Kotipsykologeina ja valtiotieteilijöinä he voivat sen sijaan esiintyä hyvinkin vakuuttavalla tavalla filosofoiden.
Kemian työskentelytavat ovat oman aikamme sellaisia vaiheita ankarasti toistavia, jossa joudutaan yhdistämään toisiinsa kaksi erilaista molekyyliä ja saada klikkikemian avulla kokonaan uusia rakenteita.
Se ei poikkea mitenkään niistä yhteiskunnallisista ongelmistamme, joissa aiemmin hankala ja vaivalloinen vaihe voidaankin hoitaa kuten kemiassa klikkikemiaa käyttäen. Tässä ihmistieteet ja sen robotiikka on hyvin lähellä luonnontieteen menetelmiä, ja käytännössä uudet innovaatiot löytyvätkin juuri näiden tieteitten rajapintojen kautta uutta oivaltaen.
Kyse on silloin poikkitieteisestä löydöksestä, ei niinkään tieteiden välisestä tai monitieteisestä työskentelystä. Siinä sama tutkija tekee löydöksen mutta mielestämme kokonaan väärän tieteen sovelluksin. Sitä tämä tutkija ei edes huomaa tai ymmärrä ylittäessään näin riman väärää tyyliä käyttäen. Siis ylittäen riman selkä edellä eikä vanhalla kierähdystyylillä pyörähtäen. Ensinäkemältä se tuntuu liki vilpiltä.
Kirjallisuuden Nobelia on povattu vaikeaksi ennustaa ja näkyvämmin mediat esittelevät perinteisiä ehdokkaitamme noin puolensadan ehdokkaan listan kärjestä.
Kirjallisuuden Nobel on jaettu vuodesta 1901 kaikkiaan 117 henkilölle. Lähes 60 %:n varmuudella se tulee englannin, ranskan tai saksankieliselle kirjoittajalle, jos vanhat tilastot saavat jatkoa. Ruotsalaiset ovat itse voittaneet tämän palkinnon hävyttömän monta kertaa ja tulevat kielistä neljäntenä. Joku voisi epäillä vetoa kohti liian pientä kielialuetta lahjakkaita kirjailijoitamme etsien.
Maailma on tulvillaan hyviä kirjoittajia ja samalla satoja kielialueita. Kuitenkin palkinnot vaikuttavat kasautuvan valtaosin muutamalle kielialueelle ja liki 90 % alle kymmenelle kovin tutulle ja samalla eurooppalaiselle kulttuurillemme.
Jopa niinkin pienet kielialueet kuin ruotsi, tanska ja norja ovat saaneet kirjallisuuden Nobeleja enemmän kuin ne kielialueet, joihin itsekin lukeudumme yhden kirjallisuuden Nobelin kansakuntana. Arabia, heprea, turkki, kiina, japani ja kymmenet muut jäävät kirkkaasti ruotsin, tanskan ja norjan taakse kirjallisuuden Nobeleilla kulttuurien kirjoa ja sen kuvaajien taitoja laskien. Se muistuttaa olympiakisojen mitaleja mutta vuosisata sitten niitä jakaen.
Kahta kieltä käyttäneitä nobelisteissa on vain kolme Robinadranath Tagore (bengali ja englanti) 1913, Samuel Beckett (ranska ja englanti) 1969 sekä Joseph Brodsim (venäjä, englanti) 1987.
Kaikkiaan ruotsalaiset ovat löytäneet palkittavaksi 25 kielialuetta ja siis kerran sotiemme aikana myös Suomen ja suomalaiset palkiten. Suomen kieli todettiin silloin ylipäätään kieleksi toisin kuin vaikkapa aikanaan Pohjoismaiden Neuvostossa aiheesta keskusteltaessa ja kieltämme sekä sen paikkaa maailman kielten joukossa pohtien.
Nobeleita hallitsee kuitenkin näkyvästi kolme kielialuetta ja epäilemättä kirjallisuus on Ruotsista sitä yli vuosisata seuraten englannin, saksan ja ranskan herruutta läntistä kirjallisuutta seuraten. Australiaan voitto ei ole mennyt sinnekään yli 50 vuoteen, jolloin syntyy vaikutelma kehnoista kirjailijoista siellä suunnalla läntistä kulttuuriamme. Kielialue olisi kuitenkin sopiva, ellei nyt alkuperäiskansojen taitoja oteta lukuun. Ruotsin Akatemia ei ota.
Nyt on tosin rohkeasti veikkailut myös Afrikan vuorosta, olettaen että löytyisi riittävän kauan Euroopassa asunut ja englanniksi kirjoittava henkilö. Niinpä listan viidentenä komeilee Ngugi wa Thiong’o edustaen siellä kulttuuria, jonka paikka olympialaisten juoksuradoilla olisi jonkun verran eurooppalaisia kilpailijoitaan edellä. Joku muistelee nyt Lasse Vireniä ja Pekka Vasalaa sekä juuri päättynyttä rallikilpailua.
Dagens Nyheterin kulttuuritoimituksen esihenkilö Björn Wiman on oman Hesarimme kuvaamana hyvin tietoinen Ruotsin Akatemiasta ja sen maineesta. Skandaali ennen vuosein 2017–2018 paljastumisista ja Tukholman käräjäoikeuden antama vankeustuomio Nobel-akatemian jäsenen rötöksistä ovat varmaan vielä muistissa.
Voi hyvinkin olla, että vahvoja kandidaatteja ovat etenkin sellaiset listaehdokkaat, joiden kohdalla kerronta ja sen lyyrinen poljento ovat ajan henkeen sopivia Ruotsista ja sen Akatemiasta sitä seuraten. Veikkauslistojen kärkipäät ovat kuitenkin perinteiseen tapaansa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Nobelin kirjallisuuspalkinnon saa tänä vuonna ranskalainen kirjailija Annie Ernaux. Tuomaristo ilmoitti päätöksestä torstaina.
Suomalaiskustantamo Gummerus on julkaissut hiljattain suomeksi Ernaux´n muistelmateokset Vuodet (2021) ja Isästä/Äidistä (2022). Kirjat on suomentanut Lotta Toivanen.
Nobel-palkinto on arvoltaan 10 miljoonaa Ruotsin kruunua, eli noin 980 000 euroa. 82-vuotias Ernaux on 119. kirjallisuuspalkinnon saaja. Ensimmäinen Nobel myönnettiin vuonna 1901.
Viime vuonna palkinnon sai tansanialaissyntyinen kirjailija Abdulrazak Gurnah.
Tieto on Iltalehdestä ja jatkaa vanhaa traditiota. Eniten palkintoja on jaettu ranskalaisille ja heti perässä tulevat englanti ja saksa kielialueinamme. Ei siis uutta auringon alla. Varman päälle tehty valinta.
Ernaux oli veikkailuissa kolmantena ja kirjoittaa pääosin omasta elämästään peilaten sitä yhteiskuntamme kollektiivisiin muutoksiin. Kohta saamme lisää hänen kirjojansa myös käännettyinä. Hän on Ranskan arvostetuimpia kirjailijoita, jolloin pienimmällä vedonlyöntikertoimella varustettu ranskalainen mies äärikonservatiivisine kirjoineen ja provokatiivisine näkemyksineen oli nyt viisasta jättää sivuun siinä missä toisena ollut kanadalainen runoilija. Hyvin odotettu valinta Ruotsin Akatemialta.