Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan
Ajanlaskumme kolmannen vuosituhannen toinen vuosikymmen päättyi Suomessa kolmeen hallitukseen saman vuoden aikana. Se muistutti jo Urho Kekkosen ajasta. Vuosikymmenen aikana olimme kokeilleet seitsemää hallitusta. Toki 1950-luvulla näitä oli jopa kaksinkertainen määrä. Mutta silloin toki hyvin vaikeissa oloissa ja sotiemme jälkeen paikkaamme etsien ja demokratiaa harjoitellen.
Näillä sanoin käynnistin esipuheeni vuoden kirjaani nimeltä ”Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan”. Essee- ja blogikokoelmaan oli kertynyt 250 artikkelia ja kansikuva viestitti puutarhani sisäänkäynnissä päätään pitävästä ihmisen luurangosta istuen valtaistuimellaan polvillaan maapallo. Elettiin vuotta 2019.
Valtaistuimen molemmin puolin seisoo kolme naisfiguuria ja takana tuoliin on kirjailtu teksti ”Memento mori”. Muista kuolevaisuutesi. Se oli tarkoitettu alkujaan Roomalaisen, taistelussa menestyneen keisarin menestystä juhlivan, legioonansa komentajan mielialaa nostavaksi. Vaunussa istuen orja, mieluiten tummaihoinen, mahdollisesti myös nainen, toisti tätä lausetta hieman pidemmässä muodossaan voittoisan juhlijan korvaan.
Kirjan kansikuvassa on myös maapalloa ympäröiviä ikään kuin lasipalloihin istutettuja ruusukkeita. Ne symboloivat virusten tapaa levitä ja samalla niiden esteettistä kauneuttakin sopivan tehokkaalla ja suurentavalla kuvaustavalla näitä pieniä paholaisia kuvaten. Covid-19 oli saapunut tervehtimään legioonalaisia ikään kuin takavuosinamme juuri sotiinsa virustauteihin nääntyneistä nuorista miehistämme muistuttaen.
Sodat ja rintamaolot heikensivät armeijoita ja hoidon saaminen tehosti mm. punaisen ristin kaltaisen järjestön työtä. Taudit tahtoivat tappaa enemmän kuin luodit ja niistä medioitten oli vaiettava.
Niinpä Espanjantauti aikanaan oli sekin kielletty ongelma pilaamaan sotia käyvien mielialoja ja eniten tästä ankarasta taudista kertoivat espanjalaiset mediamme. He olivat pysytelleet mahdollisimman etäällä itse rintamalinjoilta ja niinpä heidän mediansa saattoivat kertoa ja varoitella tästä vaikeasta taudista ja valaista myös keinoista sen välttelyssä.
Niinpä tautia alettiinkin kutsua juuri tästä syystä espanjantaudiksi. Näin sotien ajat tahtovat kääntää medioineen tiedottamisen päälaelleen ja näin kävi myös Suomessa omien sotiemme aikana. Eikä tämä aika ja sen propaganda poikkea mitenkään edeltäjistään, päinvastoin. Venäläinen ja kiinalainen media poikkeaa rajusti omastamme.
Käsite suomettuminen ja sen saksankielinen vastine levisi toisen maailmansodan jälkeen ja etenkin juuri saksalaisen median käyttämän. Finlandisierung ei oikeastaan ollut moite vaan jopa kohteliaisuus ja tapa kertoa, miten suomalaiset purjehtivat vastatuuleen luovien vaikeissa oloissa suuren naapurinsa varjossa. Tänään ilmiö on tullut uudelleen esille myös amerikkalaisten esille nostamana.
Nato ja sen jäsenyys ei varmaankaan suometa muita läntisen Euroopan valtioita mutta sen ymmärtäminen eläen arvaamattoman ja myös väkivaltaisen itäisen Venäjän ja aiemmin Neuvostoliiton naapurina on vaatinut sellaista ulkopolitiikkaa, jonka tuli olla kunnossa. Tai Urho Kekkosta lainaten, jos toisen on oltava rempallaan, sisä- tai ulkopolitiikan, olkoon se sitten sisäpolitiikka.
Tämä selitti myös 1950-luvun lukuisat hallitukset ja jotain kertoi sekin, kun mennyt vuosikymmen ja uuden alku vaativat maaltamme poikkeuksellisen monta hallitusta. Se ennusti kuinka seuraava vuosikymmen alkaisi kokonaan uusissa merkeissä mahdollisesti myös ulkopolitiikkamme hoidossa. Kyse oli Venäjästä, ei meistä ja omista pienistä sisäpolitiikkamme kommervenkeista.
Vuosi oli ilmastollisesti poikkeava, yhtäällä takatalvea ja toisaalla Amazonin sademetsät ja Australia tahtoivat palaa poroksi. Ilmastomuutos oli tosiasiallisesti jo karannut käsistämme.
Me sentään menestyimme jääkiekossa ja Jukka Jalosen voittoputki jatkui myöhemminkin. Ujona ja vaatimattomana miehenä hän alkoi vaivautua joukkueensa voittokulusta ja sen käytöstä kansakunnan mielialan kohottajana. Urheilu kun on ollut jo yli vuosisadan balsamia heikon itsetunnon kansallemme. Suomi juostiin maailmankartalle, kerrottiin.
Brittien Brexit ja suomalaisten sote olivat samaa vanhaa joko globaalia tai paikallista, lokaalia, kädenvääntöämme. Toki Eurooppa olisi halunnut jatkaa vanhaa, imperialistista elämäänsä, Suomi taas pitää paikalliset kylärajansakin. Vanhustenhoidon tila huoletti, tammikuussa menehtyivät Lea Pennanen, Kalle Achte, Harri Marstio, Ismo Kallio ja Matti Nykänen. Hyvin erilaisen uran tehneitä suomalaisia. Kuitenkin vain Nykäselle esitettiin valtiollisia hautajaisia.
Donald Trump oli vuoden piristävin poliitikko ja presidentti samalla. Ilmastolakkoja järjestettiin etenkin lasten toimesta. Kosmologit kuvasivat viimeinkin mustan aukon. Maailman suurimmat parlamenttivaalit järjestettiin Intiassa. Omat vaalimme jättivät kaikki puolueet alle 20 %:n rajan.
Ukrainan vaalit voitti viihdetaiteilijana tunnettu Voldomyr Zelenskyi. Hän nousi myöhemmin Euroopan ja maailmanpolitiikan keskiöön. Hän alkoi muistuttaa Yhdysvaltain Ronald Reagania, josta toisen luokan näyttelijänä kasvoi ensimmäisen luokan presidentti.
Donald Trump vieraili Pohjois-Koreassa ensimmäisenä istuvana Yhdysvaltain presidenttinä. Jos hän olisi nyt vallassa tänään, Venäjän tapa hoitaa suhteensa länteen olisi epäilemättä kokonaan muuta kuin mihin olemme nyt joutuneet. Historian tutkija ei saa kuitenkaan ikinä spekuloida historialla.
Heinäkuussa Euroopan unionin puheenjohtajuus siirtyi Suomelle ja jatkui aina vuoden loppuun. Boris Johnson oli kuitenkin Euroopan näkyvin poliitikko. Irtautuminen oli nyt EU:n ikeestä alkanut.
Ilmastomuutos ja globaalit tiedot Brasilista, Amazonin metsistä, Sao Paulosta ja Australiasta, El Pasosta, Caytonista ja Chicagosta olivat myös Suomeen kantautuneita tulen aiheuttamia draamoja. Aloimme aavistella mitä ilmastomuutoksella tarkoitetaan.
Myös Suomessa poliittinen kenttä jakautui näkyvästi kahtia. Twiitit lensivät ja jopa presidenttimme joutui osallistumaan sosiaalisen median yhteenottoihin. Donald Trump oli kuitenkin tässäkin oma lukunsa.
Yhdysvallat sanoutui irti maailman ja Pariisin ilmastosopimuksesta. Ukrainassa pudotettiin ”vahingossa” matkustajakone matkalla Teheranista Kanadaan. Ukrainan oireilu tuli olemaan myös jatkossa Euroopan ykkösuutinen ja Venäjä sen ruokkija.
Suomalainen jalkapallo ja sen traumat saivat balsamia samaan aikaan kun hallitustamme koottiin teatraalisessa näytelmässä kolmatta kertaa samalle vuodelle. Antti Rinne erosi ja Sanna Marinista tuli maailman nuorin pääministeri.
Vuoden lopun poliittinen trilleri käytiin Suomessa Al-Holin leirissä suomalaisine naisineen ja lapsineen. Britannian vaalit toivat konservatiiveille enemmistön alahuoneeseen. Se vauhditti Brexitin etenemistä.
Tiede mittasi Linnunratamme ja uusin mittaus kertoi tuhannen miljardin Aurinkomme massasta ja halkaisijaltaan noin 256 000 valovuodesta. Itse olemme tunnetusti sen laidan kulkijoita. Syrjässä kaikista tapahtumista ja jännittävästä elämästä. Suomalaisena se vaikuttaa kodikkaalta olotilalta universumin laidalla majaillen.
Hollywood ei nyt yltänyt suurteosten makuun. Quentin Tarantino mainittiin ja Martin Scorsesen sekä Robert de Niro. Vieläkö he elävät, on useimpien aikalaisteni asettama kysymys. Kirjassani luettelen joukon nuorempia ja päivittäin useita elokuvia seuraavana olin pettynyt. Ripaus edes Alejandro Landesin tuotannosta olisi hengeltään latino ihmistä lämmittänyt. Nobeleista vaikenen kokonaan. Ruotsin Akatemian skandaalit ovat noloja. Ruotsi joutuu asemoimaan jatkossa itsensä uudella tavalla Pohjolan kartalle ja globaaliin todellisuuteenkin. Kaksi vuosisataa puskurivaltioiden suojissa on tehnyt ruotsalaisista globaalia maailmaa heikosti tuntevia. Kansankoti oireilee nyt myös poliittisesti. Suomi taluttaa Ruotsia Natoon.
Jäämme odottamaan maailman nuorimpien naisten hallituksen edesottamuksia ja samalla Sodankylän elokuvajuhlia, Forssan vanhojen elokuvien näytäntöjä. Pandemia alkaessa luotan täysin naisiimme niin ministereinä kuin hoitajina sekä samalla hyvästellen menetetyn vuosikymmenen. Siirrymme mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan ja myöhemmin käsitteisiin, joissa mainitaan sodan tuulet, Nato ja energiapula, inflaatio ja jopa kurjuusindeksin syntyminen. Mitä tarkoitetaan putkimiehillä, selviää sekin aikanaan.
Kirjani ”Mediayhteiskunnan hybridistä Pandemiaan”, sen 250 artikkelista, otan esimerkkeinä noin 10 %. Loput 90 % voit avata koisivultani (www.clusterart.org) ja samalla lukea ne myös ilman korvausta. Kirjan ostaminenkaan ei taida olla vielä myöhässä. Tosin sen jälkeen on ehtinyt syntyä myös uusia kirjoja. Luettelo löytyy sekin kotisivultani. Niitä on uusina painoksina 2000-luvun puolella syntyneinä kaikkiaan kahdeksan. Kaksi niistä liittyy vuoteen 2021 ja muistelmateoksiini täyttäessäni 70-vuotta (Cluster art and Art of Cluster 70 years) ja (Muistelmakirja NYT. This is my lif ).
Tässä lupaamiani otsikkoja kirjasta Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan ja lopuksi vielä pari esimerkkiä kirjan 250 artikkelista:
Mistä uusi hyvä – presidentillinen puhe, Tieteellisteknisestä maailmankuvasta huolestuneet, Vaalit ja kiusaaja keskuudessamme, Fibula, fabula, fact – elämä on laiffii, Hallitus on eronnut – kauan eläköön hallitus, Onko Venäjä arvaamaton ja sote saavuttamaton? Meillä taitaa olla eri suunta, Kasvun tulppa irtosi perusporvareilta, Millainen on homo absurdus – mikä on elämämme tarkoitus? Valheista suurin – Mitä kerran on ollut, sitä vastakin on, Valta nörttipojilta kympin tytöille, Memento mori – muista kuolevaisuutesi, Romaani ja muistelmat syövät kuin siat, Heinäkuinen sukupolvitarina, Miksi avantgardismi ja perussuomalaiset kiinnostavat, Antti Mustosen poika Paltamosta, Koulutusta koko elämä, Orban iski Suomen oikeusvaltion heikkouteen, Vieläkö Vennamon perintö elää? Onko päivälehdestä tullut toimittajan blogialusta, Leadership vaiko management by perkele, SDP 120 vuotta – takana loistava tulevaisuus, Inhorealismista kohti inhoidealismia ulkopolitiikkana, Mikä meitä kiehtoo narsismissa? Paksu nahka on Jumalan lahja, Maailmanhistorian suurin huijaus, Härillä kyntäjä, Hapen haistelijoista kasvien hajukieleen, Sosialismi, kapitalismi vaiko altruismi? Tiedeusko koetuksella, Tekstin ymmärrys on lukijan vastuulla, Kevytaktiivinen huomiotalous, Ruoka on pysyvä teema politiikan tarjottimella, Maantiede ja historia ovat sukulaistieteitämme, Sosiaalinen media ei luokaan kuplia – päinvastoin, Suomalaisen kollektiivisen muistin jäljillä, Kovan luokan uutispäivä, Kirja on ylisukupolvinen lahja – säilytä se, Pelko on aseeni – pandemian toiset kasvot.
Kuluneen vuoden 2019 aikana suomalaiset puhuivat runsaasti johtajuudesta ja samalla myös kisaamisesta. Sosiaalinen media sai sekin osakseen vihamielisiä purkauksia, joissa vähäteltiin kansan omaa mediaa ja korjattiin sitä epäsosiaalisen puheen säestämänä.
Kun lyhyellä aikaa maassa on useita hallituksia ja vuosikymmen menetetty, uskalletaan jo yrittää hakea kokonaan uutta ratkaisua, nuoria naisia puoluejohdossa ja näkyvillä paikoilla ministereinäkin. Pandemiapuheet tuli siten kuunnella naisilta ja hyvinhän se meni niin kauan, kun syntyi itku pitkästä ilosta ja harmittomista tansseista kesäajan leijonanjälkinä hiekassa.
Hain ajan henkeä kuvaavaksi jutuksi vuodelta 2019 juuri johtajuuteen liittyvän harmittoman joulukuisen kirjoitukseni. Netissä ylivertaisia kirjoituksiani, luetuimpia, olivat kiusaamiseen liittyvät, mutta samalla myös johtajuutta lähestyvät aiheet. Ne eivät näytä maailmalla vanhenevan.
Leadership vaiko management by perkele
12.08. 2019
Olin seuraamassa keskustelua johtajuudesta. Osa näytti kannattavan ihmistä, joka johti ikään kuin ihmisten kautta ja osana omaa persoonallisuuttaan. Pani itsensä likoon mutta olematta täydellinen. Verkostojohtajat ja innovatiivista johtajuutta edustavat ovat usein tällaisia.
Palvelualalla ei oikein muunlaista johtajuutta voi edes omana aikanamme kuvitella. Sähköinen viestintä ja johtajuus ovat koetuksella etenkin reaaliaikaisessa ja virtuaalisessa ympäristössä.
Johtajan kyky aistia ilmapiiri ja ihmiset on osa johtajuutta. Se vaatii mahdollisimman korkeaa mentaalista älyä. Suomalaiset ovat näkevinään Väinö Linnan romaaneissa vänrikki Koskelassa tuon ajan johtajalle tyypillisiä piirteitä.
Toinen tapa johtaa on sen kääntöpuoli. ”Management by perkele” edustaa johtajaa, jonka kohdalla auktoriteetti antaa valtaa ja aggressio on oikeutettua. Johtaja on linjaorganisaatioon sopiva ja hän korostaa sitä vaikkapa riittävän pitkällä armeijan kauluslaatalla, ja tunnesanoistamme voimasanoina käytetyt höystävät hänen maskuliinista asemaansa. Toki nainenkin osaa olla linjaorganisaation pomottajana vahvaksi koettu johtajahahmo.
”Management by perkele” on ruotsalaisten ilmiölle antama nimi, joka tunnetaan myös Suomessa. Sen olennaisia osa-alueita ovat huutaminen, työntekijöiden vähättely ja muutenkin loukkaava käytös. Ilmiö on tuttu ympäri maailmaa. Usein sitä näkee niissä elokuvissamme, joissa haetaan myös mahdollisimman paljon verta ja ruumiita.
Kiusaamiskulttuurimme suosi aikanaan tätä johtajuuttamme. Narsismin häiriintyneet piirteet kulkivat käsi kädessä osana johtajan persoonallisuutta.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että loukkaava käytös esimieheltä ei ole kannattavaa. Koska tämäkään tieto ei ole kuitenkaan ratkaissut ikiaikaista ongelmaa, tutkijat Yhdysvalloissa yrittivät selvittää, mitä mahdollisia hyötyjä tällaisella käytöksellä mahtaa olla. Täytyyhän siitä olla myös hyötyä. Muuten se ei olisi niin yleinen osa käyttäytymistämme. Miten häiriintynyt narsisti hyötyy johtajuudestaan?
Tutkijat suorittivat kokeita kymmenen peräkkäisen päivän ajan kahdessa jaksossa. He saivat selville, että loukkaavalla johtamistyylillä esimies toipui itse nopeammin. Näin toimimalla pomo itse pystyi uppoutumaan töihinsä paremmin.
Niinpä tämä johtamistapa oli tapa johtajana hoitaa omaa mielenterveyttään ja toi mukanaan hyvän olon tunteen. Se oli samalla sadistinen mutta myös sadomasokistinen tapa hoitaa itseään. Stalin oli tyypillinen sadisti ja Hitler sadomasokistinen persoonallisuus.
Täydentävien analyysien jälkeen kuitenkin havaittiin, että hyödylliset vaikutukset olivat lyhytaikaisia. Pidemmällä aikavälillä esimiehen moukkamainen käytös alkoi vaikuttaa kielteisesti esimiehen palautumiseen ja sitoutumiseen. Työntekijöiden vähättely ja kiusaaminen ei siis kannattanutkaan. Olettaen että käyttäytyminen oli opittua, ei persoonallisuuden mukanaan tuoma luonteenpiirre.
Moraalinen opetus oli, että vaikka (alaisten) huonolla kohtelulla voi olla esimiehelle hyödyllisiä ja henkisesti palauttavia lyhytaikaisia vaikutuksia, pidemmällä aikavälillä se palaa vainoamaan heitä, professori Russell Johnson Michiganin osavaltionyliopistolta kommentoi Science Dailylle. Sillä on siten yhteisölle sitä vahingoittavia vaikutuksia ja näkyvät myöhemmin psykososiaalisina piirteinä ja joskus myös fataaleina ilmiöinämme.
Yhteisö joutuu kaiken aikaa etsimään sopivaa “syntipukkia” uhratakseen tämän yhteisörauhansa häiriintyessä. Tähän perustuu myös ranskalaisen akateemikon Rene Girardin pohdinta väkivallan ja uskonnon välisistä yhteyksistä sekä käsite “mimesiksestä”.
Olen kirjoittanut tästä aiemmin useissa yhteyksissä. Näin siksi että Girardia on pidetty myös “ihmistieteiden Darwinistina”. Kyse on evoluutiosta, jossa tulos on tänään toinen kuin vielä ennen digiajan teknologiaa ja johtajina tavataan “nörttejä” sekä “kympin tyttöjä”. Näin ei voinut olla vielä vain muutama vuosi takaperin.
Edellisen kääntöpuolena pidetään usein leadership -tyyppistä johtajuutta. Leadership on johtajuutta, jolla tarkoitetaan ihmisten johtamista. Usein sen vastaparina nähdään asioiden johtaminen eli management (ks. management). “Management by perkele” on tästä kärjistetty ääripää ja täysin tuomittavaa toimintaa. Se mikä toimii jääkiekossa ja kaukalossa ei toimi työyhteisössä ensinkään. Siellä kun ei tehdä maaleja eikä taklata, katsomossa ei ole huutavia faneja.
Ihmisten johtaminen viittaa käyttäytymiseen ja toimintoihin sekä usein myös johtajan ominaisuuksiin, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisiin (esimerkiksi työntekijöihin) luomalla suuntaa ja motivaatiota siten, että organisaation yhteiset tavoitteet voidaan saavuttaa.
Leadershipin keskeisinä tehtävinä nähdään erityisesti muutosten ja innovaatioiden johtaminen. (Foster et al., 2008; Thomson & Hall, 2011; Wood, 2011). Näinpä sitä tavataan eniten vaikkapa tiedeyhteisöissä ja kouluttavissa organisaatioissamme sekä yleensäkin asiantuntijaorganisaatioissamme.
Leadership-johtamisen merkitys on kasvanut viime vuosina monissa organisaatioissa työn ja markkinoiden muutosten vuoksi ja globalisaation tuotteenamme. Ihmisten johtamisen avulla organisaatioissa pyritään vastaamaan muun muassa työn luonteen muutoksiin, sidosryhmien odotuksiin ja markkinoiden dynamiikkaan.
Oikeastaan muita työyhteisöjä ei kohta olekaan kiitos sähköisen viestinnän ja yhteisöjen verkostomaisen rakenteen. Hierarkkiset organisaatiot ovat kadonneet. Moni tekee etätyötä kotonaan.
Siksi leadeship-taitojen kehittämiseen on kiinnitetty paljon huomiota. (Hotho & Dowling, 2010). Toimivan leadershipin avulla voidaan muun muassa kasvattaa henkilöstön sitoutumista ja sitä kautta organisaation suoriutumista (Steyrer et al., 2008). On tärkeää, että myös yrittäjyydestä keskusteltaessa ja siitä opittaessa, huomioidaan ihmisten johtamisen merkitys ja siihen liittyvät kyvyt asiajohtamisen rinnalla.
Ihmisen johtaminen ei toki mitenkään väheksy asiajohtamista ja sen korkeaa osaamista, ammattitaitoamme, mutta hakee myös johtamisessa kaivattua joustavuutta. Innovaatioiden ja ammattitaidon saaminen esille vaatii toki ihmisen tuntemistakin ja mentaalisen älyn tukena alan tieteitä.
Huomattavaa on, että ihmisten johtamista voi toki oppia, sillä se ei ole kokonaisuudessaan sidottu henkilön piirteisiin. Pikemminkin on kyse käyttäytymisestä ja toiminnoista, joita voidaan analysoida ja jotka voidaan nähdä tehtävinä, joita taas voidaan oppia tekemällä (Parks, 2005). Opetuksen sisältöjen lisäksi yrittäjyyskasvatuksessa leadership voi näkyä myös käytettävissä metodeissa ja lähestymistavoissa opettajan käyttäytymisenä (Wood, 2011).
Tämä on tärkeä havainto etenkin suomalaisessa usein sulkeutuneissa yhteisöissä mutta myös kasvatuksessamme. Olemme myös kielemme kautta taipuvaisia toimimaan toisin kuin vaikkapa ruotsalaiset. Kielellä, sen rakenteella, on merkittävä asema johtajuudessamme. Meidät tunnetaan hyvinä kapellimestareina.
Leadership-tutkimus on kehittynyt muusta johtamistutkimuksesta. Muun johtamistutkimuksen tapaan myös leadership-tutkimus on erittäin laajaa. Tutkimuksessa on lukuisia painotuksia, joissa leadershipiä hahmotetaan erilaisten mallien sekä johtamistyyppien, -tyylien, -käyttäytymisen ja -piirteiden mukaan (Pfeffer, 1977; Steyrer et al., 2008; Thomson & Hall, 2011).
Ilmiö on syytä tuntea käyttäen myös sen alkuperäisiä tutkimuksia eikä vain sosiaalisen median kautta välittyvää tietoa. Hae siis alkuperäiset kirjat ja tutustu niihin. Lukutaito kun on osa johtajuuttamme. Mitä enemmän luet, sitä parempi johtaja olet.
Usein leadership on yhdistetty johtajaan ja hänen johtamistyyliinsä (Steyrer et al., 2011). Aikaisemmin on painotettu hierarkkista johtajan asemaa, mutta nykyisin leadership hahmotetaan laajemmin (DeTrue & Ashford, 2010) omaksuen uusia näkökulmia ja metodeja leadershipin teorian kehittämiseen (Schriesheim, 2011).
Kasvavassa määrin kiinnitetään huomiota esimerkiksi leadershipin vastavuoroisuuteen, jaettavuuteen ja sosiaaliseen rakentumiseen (DeTrue & Ashford, 2010; Hotho & Dowling, 2010; Thomson & Hall, 2011). Poikkitieteisyys valtasi alaa ja mukaan tulivat kulttuuriset erot sekä robotiikka.
Oleellista onkin muistaa, kuinka muutos tapahtuukin juuri ammattimaisen johtajuuden kautta. Jos sitä ei tunneta, opiskella, muutoksen pysyvyys on sattumanvaraista ja ohjautuu manageroivan ihmisen persoonallisuutta ja mielihaluja noudatellen.
Verkostoituvissa organisaatioissamme se ei johda koskaan toivottuun lopputulokseen. Johtaminen on kaikkea muuta kuin manipuloivaa käyttäytymistä, saati mediaa ja sen viihteellisiä neuvoja sekä uusia opaskirjojamme.