18.11.2022
Pelon maantiede on Auli Mantilan käsikirjoittama ja ohjaama vuonna 2000 valmistunut elokuva, joka pohjautuu Anja Kaurasen samannimiseen romaaniin. Elokuva palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta Jussi Palkinnolla vuonna 2001.
Marraskuussa 2022 pelon maantiede kosketti Puolaa venäläisen ohjuksen ja sitä torjuvan ukrainalaisen torjuntaohjuksen osuessa Puolan rajan väärälle puolelle surmaten samalla kaksi ihmistä. Samalla tuo raja oli Naton raja ja puolalaisilta odotettiin malttia. Venäjän käynnistämä maantieteestä tunnettujen rajojen siirtely oli tunnetuin pelon maantieteen eli sodan julistus.
Sota ei ole Ukrainan syy ja vahinkoja sattuu. Syyllinen sotaan on Venäjä, tiedottaa Naton puolesta norjalainen pääsihteeri Jens Stoltenberg. Samaan aikaan Kiinan ja Yhdysvaltaien presidentit varoittavat Venäjän presidentti Vladimir Putinia ydinaseiden käytöstä. Ilmassa on ollut saman vuorokauden aikana kuitenkin toistasataa venäläistä ohjusta osuen tarkoituksella myös siviilikohteisiin. Siitä on tullut uusi normaali Venäjän sodankäynnissä. Samalla öljyn tulo katkesi myös Venäjältä Unkariin Ukrainan läpi kulkevassa putkessa. Sodan luonne ja sen eteneminen ja eskaloituminen on pelon maantieteen seuraava vaihe.
Sodan vahingot ovat koko globaalia maailmaa koskettavia ja niiden vahingot ovat myös Suomelle ja Pohjolalle, ei vain Ukrainan ympäristölle mittaamattoman suuret. Samalla pelon maantiede levittäytyy myös muuhun kuin itse suoraan sotatoimiin ja niihin reakoiden. Se on pelon maantieteen kolmas ilmenemismuoto. Venäjän hyökkäyssota on hallinnut Nato-maiden ja etenkin Yhdysvaltojen reaktioita sekä poliittisia päätöksentekoja. Pelko sodan leviämisestä Naton ja Venäjän väliseksi on kasvanut kaiken aikaa. Putin on itse markkinoinut sitä Venäjän ja lännen väliseksi sodaksi.
Sodasta on omat riskinsä myös maille, jotka eivät siihen osallistu mutta ovat Naton jäseniä tai vaikkapa Ukrainan naapureita. Pahimmillaan vahingot voivat kärjistyä sotatoimiksi ja epäilemättä Venäjä seuraa tarkkaan, miten Nato maat reagoivat sen pommituksiin, Nato-maan saamaan osumaan. Myös suomalaiset saavat nyt kokea mitä Nato jäsenyys konkreettisesti tarkoittaa. Pelon maantiede leviää ja Putin tietää myös, miten sitä käytellä eri puolilla Eurooppaa ja pinta-alaltaan valtaisaa maata sekä sen naapureita seuraillen. Samalla median tapa seurata Putinia on kuin kuolemansairaan ihmisen tarkkailua. Pelon maantieteellä on kuolemaa tekevän miehen kasvot.
Pelon maantiede ulottuu myös Suomeen ja maan hallituksen toimintaan. Hallituksen ei haluttaisi nyt kaatua omiin pieniin riitoihimme, olkoonkin että kevään vaalit lähestyvät. Qatarin kisat ovat nekin lähestymässä jalkapallossa eikä niiden seuraaminen oikein suju ottamatta samalla kantaa maan ihmisoikeuksiinkin. Fifalla ei ole ollut missään vaiheessa aikomustakaan vaihtaa kisojen isäntää. Tätä järjestöä pelon maantiede ei hätkäytä.
Vähemmistöjen oikeuksia polkeva ökyrikas arabimaa on siirtotyöläisineen ollut esillä heti sen jälkeen, kun Fifan hallitus vuonna 2010 myönsi kisat naisten, vähemmistöjen ja siirtotyöläisten oikeuksia polkevalle rikkaalle arabimaalle. Moni on maksanut hengellään puutteellisista työ- ja elinolosuhteistaan. Kuukauden mittaiseen mainospalaan rahaa on käytetty yli 200 miljardia dollaria. Suomen valtion budjetti kalpenee sen rinnalla. Suomessa raja railona aukeaa ja sen tilkitsemiseen aiotaan käyttää jatkossa muutakin kuin piikkilankaa. Se kertoo pelosta ja sen luonteesta luontoon siirrettynä.
Fifa on vaatinut paimenkirjeissään turnaukseen osallistuvia joukkueita keskittymään vain itse peliin ja vaikenemaan pelin ulkopuolisista ilmiöistä oli ne sitten mitä tahansa. Tämä sota ei ole pelon maantiedettä, diktaattoreiden osoittamaa elämää Telluksella, vaan urheilun suurtapahtuma, jossa stadionit ovat täysin ilmastoidut ja pelaajien sekä kisavieraiden hyvä olla. Miljoonia tienaavan pelaajan on turha murista muista sen enempää kuin Venäjän joukoissa palvelevien sotilaidenkaan. Pelon maantieteessä on opittava kärsimään voidakseen elää ja elämä ilman kyyneliä on autiomaata ilman sadepisaraa.
Seuraava artikkeli on marraskuulta 2021 ja otsikkona on ”Pelon maantiede” sekä julkaisijana Wikipedia:
Pelon maantiede ja historia
Matti Luostarinen On 19 Mar, 2021
Matti Ilmari Luostarinen (born July 10, 1951 in Iisalmi) is a Finnish doctor of philosophy and political science. Luostarinen has worked as a teacher, has held the duties of professor of geography, docent of sociology and senior researcher at the Centre for Economic Research in Agriculture and Food Economics (MTT) and researcher at the Academy of Finland .Luostarinen is known as a researcher in natural resources and rural areas, as well as an innovation and media researcher. Luostarinen has also worked for companies, municipalities and municipal associations, as well as in expert positions in the United States, South America, Asia and Africa (sources 1, 3, 4, 5, 6) Wikipedia.
Kumpaa haukutaan enemmän Suomessa? Nykyistä pääministeriämme ja naisia ministereinämme vaiko miehiä? Kumpaa haukuttiin enemmän, Stubbiako vaiko nykyistä pääministeriämme naisena? Onko nainen johtajana jotenkin miehestä poikkeava? Syntyykö sosiaalisen median meteli sukupuolesta vai ehkä kokonaan muista ilmiöistämme, joiden yhteydessä toki mainitaan myös sukupuoli.
Ehkä oikea vastaus haukutuimmista pääministereistämme onkin Kempeleessä syntynyt pääministeri, immelmanneja Naantalin risteyksessä harrastanut insinööri? Se ei taida liittyä tämä ilmiö sukupuoleen. Mihin se sitten liittyy? Haukuttiinko Kekkosta ja kuka haukkuu tänään? Onko pelolla valtaa hakeva toimittaja ja media, kirjailija? Onko elämisen ja kuolemisen taito sama asia?
Jari Tervo haukkuu muodikkaasti kaikki muut, mutta ei kirjailijaa. Näin hän suojeli samalla itsensä ja kirjansa, oman identiteettinsä ja leipäpuunsakin. Sai mediajulkisuutta entisenä toimittajana. Tämä kaikki kuuluu journalismiin ja mediayhteiskunnan tapaan käyttää valtaa. Tervo ymmärtää kuinka ainoa asia mitä kirjailija voi pelätä on pelko.
Kun tulella antaa vallan, hyvästä rengistä on tullut huono isäntä. Narraatio ja sosiaalinen pääoma osana pelon maantiedettä ja historiaa ovat näkyvä osa muistelmiani. Kun ne ymmärrät ja vielä hallitsetkin, alat olla kypsä mihin tahansa sellaisiin tehtäviin, joissa vaaditaan älyn rinnalla myös viisautta. Pelon hallinta on kasvua ihmisenä. Urheilevalle nuorelle tämä on huipulla menestyen tärkeitä oppeja. Flow -tilan hankkiminen on osa samaa ilmiötämme.
Tervo toimittajana ja kirjailijana, tunnesanojen käyttäjänä, erotiikkaakin sinne hiven lisäten, kuinkas muuten, tuntee pelon maantieteen, mutta myös sen historian ja käyttää sitä mediaihmisenä aseenaan. Hän ei ole kirjailijana taatusti ainut tätä käyttävä tunnesanojen pyörittelijämme. Mediakoulutus muistuttaa teatraalista koulutustamme ja kasvatusta. Jouko Turkka vei se äärimmäisyyksiin ja se muuttui jo koomiseksi, teatterissa teatraaliseksi.
Pelko on aseista vahvin. Jos et pelkää vanhempiasi, Jumalaa ja kuolemaa, et myöskään kunnioita tätä tunnetta ja sen mukanaan tuomaa ilmiötä nimellä normisto, arvot ja moraali, lainsäädäntö. Et menesty ellet ymmärrä mistä on kysymys. Juristi ilman tätä osaamista on tuomarina onneton tunari. Professori heitä kouluttaen muistuttaa jo yli-ihmistä. Sitä hän ei kuitenkaan ole parhaimmillaankaan.
Pintaliitäjänä ja juopotellen asia ei korjaudu. ”Pelko on aseeni” on kirjoista kiinnostavin. Jos pelkäät sutta, karhu tulee vastaan. Pelon kohtaaminen ja sen voittaminen on kasvuprosessi. Raamatussa on satoja kertoja erikoinen ilmaisu ”älä pelkää”. Se tulee esille etenkin yhteyksissä, jossa kohtaat jotain selittämätöntä. Tiede on juuri tällaisten ilmiöiden hakua ja selittämistä, innovaatioita suorastaan metsästetään. Pelko ei saa hallita työtäsi mutta flow tila on välttämätön osa sen onnistumista.
Oulussa, terveporvareitten kaupungissa opiskellen rinnan Turun yliopiston kanssa, Tampereesta ja Helsingistä nyt puhumattakaan, erot olivat selvät. Kun koulutuspaikka oli vielä Kalevan lehtitalossa ja sukukin omisti lehtitalon sekä median Savossa, Savonlinnassa, se oli tullut tutuksi jo lapsena.
Taustalla oli lisäksi Itä-Savossa Luostarilan tila ja sen menetys viikinkimallisen veneen hukkuessa Kallaveteen. Verot maksettiin luostarilaitokselle, joka muistutti oman aikamme kuntien tapaa pitää yllä paikallista palvelua koulusta sairaaloihin ja sosiaalitoimeen, viihteestä ja harrastuksista aina julkisen hallinnon hoitamaan maankäytön säätelyyn, kaavoitukseen. Pelkoa pyrittiin hallitsemaan, kansaa sivistämään.
Lisäksi tuo laitos, instituutio, oli globaali, kansainvälinen. Viha sitä kohtaan oli Suomessa, sen korpimaisissa yhteisöissämme, silmitöntä. Sen tutkiminen vei kohti suomalaista pelon käsitettä osana häpeää ja heikkoa itsetuntoa. Ensimmäinen piispa sai kohdata suomalaisen pelon ja vihan hänkin. Lalli piti siitä huolen Köyliöjärven jäällä.
Olkoonkin että kertomus oli perinteinen ja liioiteltu. Isak Pihlman, yksi esi-isistäni professorina, ei huolinut pyhiä kieliä tuntevana tätä tehtävää Suomessa. Hän tunsi suomalaiset ja perhekin siirrettiin levottomina aikoina Ruotsin puolelle 1800-luvun alussa. Pelko hallitsi, sota ja sen toistuvat tulet vihollisesta varoittaen saaristossa. Talvisodan motittaminen opittiin jo varhain sekin.
Ståhlbegien suku, sukupuustani sekin, sen sijaan otti ja lähti kesyttämään pelkoa perustuslain kautta. Tuomioistuin, perustuslaista huolta kantava, vain jäi hoitamatta, kun maahan odotettiin pelon voittavaa kuningasta. Se jäi poliitikkojen hoidettavaksi, yhtenään vaihtuvien juonittelijoiden. Kekkosella oli taas rohkeutta jopa kouluttaa ruotsalaisten kuningasta tämän nuoruuden päivinä. Kekkonen olikin pohjoisavolainen pelon voittanut juristi. Suurmies suurine virheineen, kilpailijaa Veikko Vennamoa lainaten.
Tänään pelon ruokkijoihin törmää yhtenään medioissamme, sosiaalisen median tavassa kesyttää tai ruokkia pelkojamme, sekä jakaa se osaksi poliittisia liikkeitämmekin. Se joka ei edes toivo voittavansa on jo hävinnyt.
Pandemiaa ja virustako, koronaa ja sen eri muunnelmiako olisi pelättävä vaiko rokotetta? Idästä tulevaa uhkaa? Sitä pohditaan nyt, ja mukana on hysteerinen suurten massojen ilmiö. Sellainen ei ole maailman onnellisimman maan kohdalla järkevää toimintaa. Siinä asiansa osaavien tilastometamaatikkojen ja lääkäreiden mielipiteet hukkuvat sosiaalisen median yleiseen kaaokseen.
Suomalainen pakenee sitä Aleksis Kiven veljesten tapaan oman sisäisen maailmansa piilotajuntaisiin pelkoihimme. Kiven menestys kirjailijana perustuu juuri tähän tapaan menettää lopulta itsekin, sitä pohtien, järkensä valo ikääntyessä. Kärsimystä pelkäävä ihminen kärsii jo siitä mitä hän pelkää. Bernard Shawta lainaten kaikki edistys merkitsee sotaa yhteiskunnan kanssa.
Pelon ja sivistyksen kuljettaminen rinnakkain ovat muuttuvan hybridin tunnusomaisia piirteitä tänäänkin. Oma hallituksemme on sen kuljettajana poikkeuksellisen taitava ja vie meitä kuin pässiä narussa. Ilmiö ei ole uusi mutta nuoret hallituksessa ovat eri asia kuin nuo samat asiat moneen kertaan kokeneet. Heille ei mikään asia tule yllätyksenä.
Pelon maantiede ja historia ovat poliitikolle ja medialle yhteinen tapa käynnistää valtaa ruokkiva poliittinen pallottelumme. Sisällöltään se on mitään sanomatonta jargoniaa.
Kokenut tilastotieteen tohtori ja emeritus kansliapäällikkö Erkki Virtanen on ottanut sen hallintaansa kolumnissaan Forssan Lehdessä (18.3. 2021). Sitä oli ilo lukea. Omiani en medioihimme saisi. Muutos tulee vasta kun perussuomalainen puolue on johtava puolue niin kunnissamme kuin valtion hallinnossa. Nyt käydään vielä kilpailua siitä, kumpi meistä käyttää valtaa. Kansako ja demokratia vaiko mediamme.