19.11. 2022
Marraskuun lukuisista merkkipäivistä 19.11 on nimetty miehille. Tämän päivän perustajaksi kerrotaan trinadadjatobagolaisen Länsi-Intiasta syntyisin olevaa lehtoria nimeltä tohtori Jerome Teelusicksingh. Nimi voi vaikuttaa vaikealta muistaa muuten kuin ääntäen sen ja huomaten, kuinka nimen syntyvän suomalaisesta teelusikasta hiven sitä käsitellen ennen kansainvälisen lasten päivän käynnistymistä sunnuntaina. Miehen oikeudet, joista nyt juhlitaan, kun ovat hiven samaa asiaa kuin pohtien lapsen oikeuksista ja olettaen niiden olevan ikään kuin itsestään syntyviä ja lankeavia. Ei näin ole.
Kun näin ei ole, silloin on syytä pohtia ensiksi mitä on olla lapsi tai roolimalli lapselle miehenä, tavallinen rehellinen ja kunniallinen, työtätekevä duunari tai työttömäksi jäänyt ja lisää uusia ammatteja koko ajan opiskeleva sukupuolensa edustaja parisuhteessa, perheensä edustajana ja isänä, työtätekevänä sekä itsensä ja usein myös perheensä elättävänä yhteiskuntamme nykyisin usein kriisiin ajautuvana osapuolena.
Tämä kriisi näkyy kesäisin juhannuspäivänä hukkumisonnettomuuksina ja marraskuiseen aikaan pikkujoulutunneilla päihteitten käyttönä rinnan lääkekuurin kanssa ja ajaen autonsa väkisten parkkipaikalta kadulle tai seinään sekä pyytäen itse eroa aamulla virastaan lehtensä päätoimittajana. Suomalaisten miesten viinapää on tunnetusti huono etenkin pari kertaa vuodessa sitä kokeillen ja vielä rinnan lääkkeitten kanssakin myöhemmin yhtä kokemusta rikkaampana. Venäläiset ovat siinä yhtä taitavia mutta tunnetaan myös yllättävistä sodista ja nuorena nukkumisestakin. Tälle taudille on haettu sitten yhdessä selittäjää vuosisadasta toiseen.
Miehellä voi todellakin olla myös myönteisiä vaikutuksia yhteiskunnalle, yhteisölle, perheelle, parisuhteelle, lastenhoidolle ja jopa ympäristölle siitäkin huolta kantaen ja ilmastomuutoksesta paineita itselleen ottaen.
Miehet tahtovat vainautua (kauniimpi käsite vältellä sanaa ”kuolema” ja Ismo Leikolan mielestä kielemme kauneinta sanaa ”puliukko”) naisia nuorempina ja ajautua vaikeisiin tehtäviin muutenkin kuin Ukrainassa tai Venäjällä asuen, Kiinassa tai Afrikassa eläen, Australian aboriginaalina itselleen puolisoa hakien tai eläen Yhdysvalloissa usein vielä värillisenä, tummahipiäisenä ja edustaen silloin enemmistöä Martin Luther Kingin tapaan oikeuksistaan Cassius Clayn rinnalla Mohammed Aliksi muuntautuen.
Miehellä kun on useita rooleja ja niistä kilpaileminen edellyttää taistelua nyrkit pystyssä ja savessa, naama ruvella, sekä päätyen suomalaisen raskaan sarjan mestarimme tapaan kanveesiin heti ensimmäisen erän päätteeksi pötkölleen ja sairaalakuntoon, ”tämä nyt on tässä” kuntoon ja vielä harjoituskaverin tyrmäämänäkin. Tai sytyttäen olympiatulen vapisevin käsin olympialaisten avajaisissa Mohammed Alin tapaan kaikkensa antaneena, liian monta kertaa tyrmätyksi tulleena. Sitä kutsustaan ”Hollywood” elämäksi miehen kokemana. Tällaisella miehellä on aina kaksi naista ja toinen niistä on oma äiti. Molemmat naiset tuntevat tämän miehen liiankin hyvin.
Miesten päivänä tulisikin kiinnittää huomioita etenkin heidän terveyteensä, henkiseen ja ruumiilliseen, sosiaaliseen ja emotionaaliseen samaan aikaan. Mieheksi syntyneillä on väärä asenne ja arvohierarkia etenkin suurten ikäluokkien ja sodan aikaan syntyneinä, eikä sitä voi oikaista epäkiitollisten ja epigeneettisesti pimeäksi jääneiden geenien seurauksena. Sitä on vain osattava ymmärtää ja samalla arvostaakin.
Kun näin on, miesten keski-ikä on pikemminkin kääntynyt laskuun kuin kohonnut naisten tapaan tänään myös hallitustamme hoitaen. Jopa miesten puolueeksi protestina noussut äijäpuolue on nykyisin naisten hoitamana jotenkin outo ja vieras sen alkuperäistä tarkoitusta muistellen. Robotiikan myötä miehet eivät menesty enää edes venäjällä shakkipelin mestaria näytellen.
Kuva, kameralla tarkoituksella hankittu, jossa venäläinen mies konttaa vaikeasti haavoittuneena juoksuhaudassa ja ukrainalaisen lähettämä robotti tiputtaa hänen niskaansa räjähteleviä ammuksia, on oman aikamme ilmiö sekin miehistä, missä filosofi Hegelin arvokkaat käsitteet teesistä, antiteesistä ja synteesistä ovat vaihtuneet mytomaniaksi, eskapismiksi ja putinismiksi.
Miehiin kohdistuva syrjintä, koskien etenkin sosiaalipalveluja, emotionaalista sekä henkistä ja ruumiillista kuntoa, on hoidettu toisin kuin mitä olisi sotien jälkeen etenkin suomalaisilta odottanut. Sukupuolten väliset suhteet ja tasa-arvo ei toimi silloin kun se heilahtaa sukupuolettomaan suuntaan ja sukupuoleton on juuri näkymätön ja kasvoton sukupuoli. Synnyttäjän sukupuoli äitinä ja madonnanna on aina harvinaisen selvä. Miehet tapa etsiä omaansa tapahtuu juoksuhaudoissa kontaten.
Miehen kohdalla oleellisin osa elämästämme jää nyrkit pystyssä taisteluksi ja päätyy usein kiusaamisen kautta Mohammed Alin tapaan kanveesiin, vapisevin käsin tulta kantavaksi raunioksi tai ristillä kuolemaa tehden Jeesus Nasaretilaisena. He taitavat olla kaksi maailman tunnetuinta miestä. Sen sijaan Moskovassa kyseltäessä suomalaisten miesten nimiä, vain yksi sadasta muisti yhden nimen, Venäjällä vaikuttaneen Mannerheimin. Kuka muistaa hänen nuoruutensa Suomessa?
Kyse ei toki ole sukupuolten tasa-arvosta. Koskaan miehestä ei tule Madonnaa. Eikä naisesta Kristusta. Sen sijaan me voimme pyrkiä luomaan turvallisemman maailman, jossa ihminen, sukupuolesta riippumatta, voi luoda itselleen nykyistä paremman ja turvallisemman elinympäristön, sellaisen arvomaailman, jossa sukupuolesta suorasataan johtuenkin voi kasvaa ja elää täyteen potentiaaliinsa, elää onnellisen elinkaaren. Sellaisen, jonka eteen ei ole tarvis kontata omassa juoksuhaudassaan läpi elämänsä sinne myös nääntyenkin.
Onko nyt näin Suomessa? Ei ole, ei likimainkaan. Tarvitaan paljon lisää lahjoja, seminaareja, foorumeita isille ja isättömille, konferensseja ja koulutustapahtumia, rahankeruuta, televisio-ohjelmia ja medioitten rummutusta, sosiaalisen median heräämistä, puheita ja tapahtumia turuilla ja toreilla, parlamentissa, rukoustilaisuuksia, palkintotapahtumia ja konsertteja, näyttelyjä joka pitäjässä, tarjouksia kaupoissamme, hiljentymistä haudoillamme, ei vain sankarihaudoilla kuolleita muistaen, uusia ja vaihtuvia erikoisteemoja joka vuodelle erikseen, rahaa palamaan kuten nyt miehelle kuuluukin ja miesten kokemuksia näin muistellen sekä siitä nämä tapahtumat myös muistaenkin. Kyse on sentään luomakunnan herrasta ja hänen päivänsä, ei mikä tahansa päivä.
Tämä päivä ei ole todellakaan mikä tahansa päivä kilpaillen naistenpäivän tai muiden juhlapyhien kanssa. Se kun antaa työtä niin naisille kuin lapsillekin, sukupuolettomille. Se näkyy ja kuuluu ja sitä odotetaan eikä koskaan petytä. Ei toki jokainen päivä ole miehenpäivä, saati julma juoksuhaudantie Ukrainassa. Yksi päivä olla pitää ja sen täytyy näkyä ja kuulua ilman räjähteitäkin.
Miestenpäivä huomioidaan jo nyt ainakin jollain tasolla yli 80 valtiossa.
Kansainvälisen miestenpäivän päätavoitteet ovat myönteisten miesroolimallien edistäminen, miesten myönteisen panoksen juhlistaminen eri elämänalueilla, huomion kiinnittäminen miesten terveyteen ja miehiin kohdistuvaan syrjintään, sukupuolten välisten suhteiden ja tasa-arvon parantaminen sekä maailman tekeminen turvallisemmaksi. Näin sen kertoo Wikipedia ja siihen on helppo yhtyä.