Antropomorfismista putinismin syntyyn
11.12.2022
Jalkapallo ja sen kiistelty järjestäjä on nyt saapunut vaiheeseen, jossa neljä kärkijoukkuetta ovat selvillä ja vain mitalimaiden järjestys enää puuttuu. Kisojen käynnistyessä niiden seuraamisesta tehtiin liki rikollista mutta kun kisat ovat jatkuneet finaalipeleihin hurmos on vallannut myös mediamme ja alun nihkeys on kääntynyt perinteiseen urheilukansan hurmaan.
Tämä sama pätee, oli aihe mikä tahansa ja siihen on hyvä myös varautua mediayhteiskunnan pyörityksessä. Se että nyt kärkijoukkueiden mukaan mahtui Marokko ja Kroatia perinteisten jalkapallon suurmaiden joukkoon piristää kisojen ilmettä. Jos mukana olisi ollut vain Portugali ja Brasilia, Englanti ja Argentiina, jotain pienuuden filosofiaa olisi tästä nerojen lajista jäänyt kokematta.
Luin juuri jalkapallon aiheuttamista päävammoista, Suomessa tehty ja naisia tutkien, enkä halua nyt pilata kisatunnelmaa kertoen sen synkistä tuloksista. Päähän osuva nahkakuula, kun on toistuessaan ja sitä vielä tavoitellen rankempi kokemus kuin nyrkkeilijä saamat päävammat. Muiden jalkapallon aiheuttamien vammojen rinnalla ja lisäksi.
Vuoden 2010 kisojen aikoihin kirjoitin aiheesta enemmän ja lainaan sieltä tekstiäni palauttaen mieliin, millaisia ilmiöitä silloin meille esiteltiin ja kuinka juuri tämä lajien kuningas on alkujaan slummien kulttuurina tuonut meille Homo Sapiens lajille nautittavaksemme. Rinnan sotien kanssa se jalostaa luonnettamme kohti seuraavia vaaleja ja hakien voittoja keinolla millä hyvänsä vilpillisessä keltaisten ja punaisten korttien lajissa.
Antropomorfismi ja Laplacen demoni
12.07.2010 – 11.12.2022
Mustekalan lonkerot
Päättyneissä jalkapallon MM-kisoissa parhaiten saksalaisten pelituloksen ennusti kuvaruudussakin seikkaillut Laplacen demoni, mustekala nimeltä Paul. Se onnistui ennustamaan kaikki Saksan pelit oikein ja lopuksi vielä finaalin lopputuloksen. Tilastollisesti tällainen on mahdollista vain alle prosentin kymmenyksen varmuudella. Koska kyseessä on perinteinen huijaus, siitä ei kannata nostattaa suurempia jalkapalloa ja sen taikuuteen liittyviä otsikoita.
Olin saanut kotisivulleni vieraita, jotka hakivat hakusanoilla tietoja käsitteistä antropomorfismi, determinismi ja possibilismi sekä näiden kytkennöistä erilaisiin netissä operoiviin ihmisryhmiin tai oikeammin faktoreiden nimiin kuten kulkurit, pelurit, turistit ja flaneeraajat. Nuo käsitteet löytyvät mm. tutkimuksestani ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka” luokitellessani siellä sekä ekologisten tuotteiden yrittäjiä ja kuluttajia. Tietokone tekee sen puolestamme eikä demoneita tarvita.
Olen käsitellyt noita termejä sekä kahdessa väitöskirjassani että erikseen vielä vaikkapa kuvataiteen yhteydessä. Ensimmäinen työni kotisivullani (www.clusterart.org) kertoo Ratzelin maisemasta ja romaanissani Arctic Babylon esiintyy arkkityyppi, jolla on Laplacen demonin kyvyt, täydellinen lahja ennustaa tulevaa. Tiede demonina on sekin paljon käytetty ilmiö ja moni tiedemies on menettänyt henkensä maailmankuvaamme muuttaessaan.
Tiede ja taikuus kulki aikanaan rinnakkain ja mukana oli myös tapa ansaita aseita kehittäen. Ihmislaji on siten muusta luonnosta ja sen evoluutiosta poikkeava hakien aseita ja tuhotessaan myös elintärkeää ympäristöään itselleen vahingoksi. Lopulta huonon pää takia koko ruumis kärsii.
Ihmisenkaltainen, ihmiselle tarkoitettu luonto ja elämä
Antropomorfismi tarkoittaa ihmisenkaltaisten ominaisuuksien liitämistä luontoon, elottomiin esineisiin tai eläimiin, kasveihin. Kun jalkapalloilijat suorittavat rituaalejaan kentällä, selostaja liittää näihin usein antropomorfisia rinnastuksia.
Eläimelliset loikat ja potkut, jumalalliset torjunnat ja lopulta jopa koneet ja laitteet, jotka näyttävät vastustavan FIFA:n ylimielisiä toimia, saavat inhimillisiä piirteitä. Paitsiot ja hylätyt maalit ovat koneita ja videointia vihaavan vanhuksen kuolemaksi ja hän joutuukin lopulta sairaalahoitoon.
Kognitioteorioiden mukaan taipumuksemme ihmisen kaltaistaa (antropomorfismi) ilmiöitä on tiedostamaton, geeneihimme liittyvä piirre. Näin ihminen on luonnostaan ihmiskeskeinen, ihmissovinistinen eläin ja jalkapallopeli rangaistuksineen, vilppeineen ja luontoon liittyvine analogioineen, jumalan käsineen, kuvaa hyvin tällaisen eläimen maailmankuvaa. Tästä syntyy myös pelin konservatiivinen ja säilyttävä luonne, maailmanlaajuinen levinneisyys ja suosio.
Jokainen suosiota saavuttava tieteilijä, taiteilija, poliitikko, kirjailija, yrittäjä jne. käyttää juuri antropomorfisia keinoja hyväkseen. Niitä väheksyvä ja halveksuva jää auttamatta aina marginaaliin. Riippumatta siitä kuinka arvokkaita hänen työnsä ikinä ovatkaan, ja kuinka ne myöhemmin maailmaa muuttaisivat ehkä jopa parempaan ja onnellisempaan suuntaan.
Tämä on juuri suurin ongelma merkittävien organisatoristen ja kulttuuristen innovaatioiden läpimurrolle. Vastustamme sellaista sekä kansakuntana että yhteisön jäseninä, vaikka se pelastaisi henkemme, säilyttäisi työpaikkamme, pelastaisi maailman ekokatastrofilta, jatkuvilta kriiseiltä sekä sellaiselta tuhlailulta ja yhtenään toistuvilta sodilta, joita joudumme seuraamaan ja liki jokainen kohdallaan tavalla tai toisella kokemaankin sekä myöhemmin rituaalisesti suremaankin.
Antropomorfinen peli
Jalkapallossa on mukana pieni yhteisö, kymmenen pelaajaa, maalivahti ja pallo, vastustajat ja vihollinen, ympäröivä maailma ja sen tapa seurata yhteisön epätoivoista kamppailua. Muinaiset ihmiset eivät olisi voineet selvitä muuten kuin juuri näissä pienissä yhteisöissään ja tuuletus saaliin mennessä verkkoon saa aikaan riemastuttavan kasan toistensa päälle loikkivia keski-ikäisiä miehiä miljoonien sitä seuratessa, itkien tai hurraten nationalismin huumassa, antropomorfisina ihmisinä ja yhteisöinä, eläiminä.
Toiset ihmiset, yhteisö, ovat meille tärkeitä, toimintaamme liittyy aina inhimilliset halut ja tarpeet, yhteinen tavoite, primitiivinen maali. Lapsuutemme kirjoissa ne olivat usein vielä ihmiseksi puettuja eläinhahmoja. Aku Ankka on edelleen luetuimpia lasten eettisiä ja moraalisia oppikirjojamme ympäri maailmaa, elämäohjeita siinä missä Koiramäkeläisetkin Suomessa.
Lapsille antropomorfiset kokemukset ovat erityisen aitoja ja liittyvät lähiympäristön tuomaan fyysiseen ja henkiseen turvallisuuteen, kasvatukseen, ympäristöpsykologiaan, geenien avautumiseen myöhempään käyttöön. Tosin väkivalta ja sodat samalla sulkevat niitä ja seuraava sukupolvi on tavalla tai toisella epigeneettisesti pimeä. Talvi- ja jatkosodan jäljet näkyivät meillä kauan ja toki ne tunnistetaan myös tänään uuden eurooppalaisen sodan tunkiessa piilotajunnan kautta tietoisuuteen Ukrainasta medioittemme tuotteena päivittäisenä annoksena.
Ihmisenkaltaistava geenistömme
Daniel Denettin mukaan meillä on kolme perusasennetta: aineellinen, suunnitelmallinen ja aikomuksellinen. Aineellisilla tarkoitamme liki samaa kuin luonnontieteet ja fysiikka, suunnitteluasenteessa taas käsittelemme olioita suunniteltuina jotain tarkoitusta varten ja aikomuksellisessa asenteessa oliolla on käsityksiä, toiveita ja toimintakykyä. Nämä kolme liittyvät lapsesta alkaen aina minään, egoon ja ihmiseen, ihmisen yhteisöön, antropomorfiseen ja lajille tyypilliseen geenistöön.
Jean Piget havaitsi, kuinka pienet alle 10-vuotiaat lapset alkoivat elollistaa elottomia olioita ja syntyi animismia. Elottomat oliot muuttuvat nekin ihmisen oloisiksi tai kaltaisiksi. Hieman samaan tapaan syntyivät ensimmäiset primitiiviset uskonnot, jolloin luontoa alettiin ihmisen kaltaistaa. Ksenofanes muinaiskreikkalaisena filosofina oletti kuinka härät, leijonat ja muut eläinhahmot “ihmisen kaltaisina” alkaisivat kuvata itsensä oloisia jumalhahmoja ja palvoa jokainen laji oman kuvansa ja kulttuurinsa mukaisia ilmiöitä. Kirjassanin ”Arctic Bablyon” tätä kulttuurista taustaa on sivuttu etenkin juuri jalkapallon kautta ja sen syntyä kuvatenkin.
Aina sama rakenne, yhteisö
Jalkapallossa lopputuloksen havaitseminen ja tunnistaminen on joskus epävarmaa, ellei ole hallussa Laplacen demonin ja siis erehtymättömän mustakalan lonkeroita. Koska havaitseminen ja tunnistaminen on epävarmaa, vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa tulee pelissä tärkeäksi, se on osa geenejämme. Jalkapallon suhde evoluutioon on sekin mukana arktisen Babylonin syntyyn.
Lähimmät ihmiset saattavat olla parhaimpia välineitä saavuttaa tarkoituksen tai suunnittelun kohde, käsitykset toiveistamme ja toimintakykymme paranee tuossa pienessä yhteisössä tämän havaitessamme. Tulos ei kuitenkaan tuota meille mielihyvää vaan geenit, tapa toimia niiden antamia ohjeita noudattaen. Yksin tehty tulos, hyväkään, ei tuota mielihyvää kuussa toteutettuna maailmanennätyksenä kenenkään siitä mitään tietämättä. Mielihyvä syntyy etenkin muiden huomiosta ja ihailusta.
Toisaalla juuri ihminen on syyllinen myös kaikkeen pahaan, tappioomme ja siis syyllinen myös lopulta kuolemaansa. Uskonnot ovat tästä tyypillinen tapamme toimia ja ajatella. Antropomorfinen ihminen on uskontonsa näköinen, kuten hänen jumaluutensa ja uskonnollisen elämän tarvekin. Jalkapallo osana näitä palvontamenoja on hyvin alkeellinen ja vain vähän jalostettu muoto lähtemättä ”nuorattuun kehään” hakkaamaan toisiamme nyrkein.
Luolakarhun klaanin heimoyhteys
Tällaiset uhkaavat ja vihattavat ihmiset, myös kiusattavat, ovat lisäksi yleensä lähellä, pelin tiimellyksessä mukana, eivät katsomossa tai television ääressä. Heitä voi potkaista piikkikengällä sääreen tai kaatuilla nurmimatolle pyrkien hankkimaan yhteisölleen etuuden autoritaarista jumalhahmoa hämäten. Nykyisin kamerat ja videot toistavat rötöksen ja jumaluus saa loukatun kolhun eikä vilppiä, Maradonan ”Jumalan kättä” pääse juurikaan esiintymään.
Jopa sen kuvaava kamera voi olla inhimillinen, antropomorfinen väline. Moni vihaa tietokonettaan tai auton tapaa temppuilla, kone muuttuu inhimilliseksi olennoksi sekin. Luonto on ihmistä varten annettu kesytettävä väline ja tapa rikastua, saada voittoa, toimeentulonsa ja leipänsä. Eläin on väline siinä missä yhä useammin myös toinen ihminen, antropomorfinen olento, marketissa hyllyllä oleva ja näpelöitävä fiktiivinen kaupan kohde, netissä kuviteltu pieni klaani yhteisön jäseniämme. Tuo yhteisö ei ole koskaan yli 200-300 ihmistä suurempi globaalinakaan. Antropomorfinen ihminen ei kykene mieltämään reaaliaikaista tai paikatonta, saati tuhansien miljoonien ihmisten nettiä. Sen kyllä voi ymmärtää seuraamalla jalkapalloilijoiden käyttäytymistä. Suurin nautinto onkin juuri tämän inhimillisen käyttäytymisen välittäminen meille olohuoneen nurkkaan.
Juonitteleva Francis Bacon ja aavekuvat
Ihmisenkaltaistaminen on harha ja sen jäljittely pelin keinoin muistuttaa teatraalista elämää. Francis Bacon havaitsi tämän jo 1600-luvulla ja otti tehtäväkseen uudistaa kaikki tieteet. Paronin ja varakreivin arvon saanut tuomari oli aikansa värikkäitä persoonallisuuksia, hovista erotettu ja Lontoon Towerissa vankilassa virunut parlamentin jäsen ja huikenteleva peluri, nero pohtijana ja tiedemiehenä, tieteen agendan kirjoittajana.
Baconin ansioksi on laskettava juuri hänen agendansa, jossa on kolme kohtaa, “aavekuvaa” tai idolia (kreikan eidolon)
Ensiksi Bacon havaitsi, kuinka ihmisen lajista syntyvä ominaisuus on itsekeskeisyys, ihmiskeskeisyys ja siis antropomorfismi. Ei Bacon tätä suoraan maininnut, saati liittänyt darwinismiin ja evoluutioon, geenien syyksi. Tätä hän kuitenkin tarkoitti. Darwin ja evoluutio, geenit tulivat tieteeseen paljon myöhemmin, mutta agenda oli jo valmis. Tarvittiin enää vain nahkakuula ja joukko miehiä juoksemaan sen perään sekä kamerat ja vastaanottimet.
Toiseksi Bacon havaitsi, kuinka ihmisen taipumuksiin kuului subjektiivisuus ja näin päättelymme olivat aina osa tätä inhimillistä subjektivismia, antropomorfismia. Ei Bacon subjektivismista puhunut, mutta tarkoitti kyllä “aaveilla” juuri samaa asiaa.
Kolmanneksi Bacon havaitsi teatraalisen maailmamme rakenteen ja siihen auktoriteettien iskostamat harhat. Näillä auktoriteeteilla hän tarkoitti myös instituutioita ja niiden tapaa pitää yllä valtaansa tai tieteen konventiota, dogmia, teoriaa jne. Juuri Bacon oli henkilö, jolle kuuluu kunnia tokaisusta: “Tieto on valtaa”.
Determinismin peikko
Olen aiemmin kirjoittanut, ja kuvannut myös maalauksissa ja veistoksissani käsitteitä environmentalismi, possiblisimi ja probabailismi. Näistä environmentalismi on lähinnä evoluutioajattelua, deduktiivista tutkimustapaa sekä determinismiä myös yhteiskunnan synnyssä, kehityksessä, toiminnassa ja sen politiikan valinnoissa. Venäjältä käynnistynyt putinismi on kuvattu kirjassani ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi ja putinismi”.
Hegelin havainnot ovat siinä taustalla kuvaten venäläinen ilmiö jumalallisen sodan henkenä ja tyhmyyskilpailunamme. Mytomaanikko ja samaan aikaan esiintyvä runsas eskapismi on perusta putinismin synnylle ja samalla pelon maantieteellekin. Ilmiöllä on hyvin primitiiviset juuretkin.
Determinismissä kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu välttämättä, eikä voisi tapahtua toisin. Tällaisen maailmankuvan perusta on jälleen ihmiskeskeisessä ajattelussa, jossa taustalla ovat arkiajattelumme kuvitteelliset syy- seuraussuhteet ja siis kausaalisuus.
Tässä ajattelussa jalkapalloilijan pallo kulkee mieheltä toiselle ja tavalla, jossa voimme myöhemmin havaita myös virheitä. Jos pelaajat noudattavat täsmälleen oikeaa strategiaa ja taktiikkaa, pallo ei voisi mennä koskaan maalin. Molemmat joukkueet olisivat täydellisiä, erehtymättömiä koneita. Jos maali tulee, se on järjestetty.
Determinismi syntyi aikanaan Newtonilaisen mekaniikan ja siis klassisen mekaniikan teorioista, sen kausaalisuhteista. Se on syvällä kiinni myös monissa uskonnollisissa liikkeissä ja sellaisissa politiikan teon välineissä, joissa pyrimme hakemaan luonnosta itsellemme alisteisia konemaisia rakenteita, jotka ovat inhimillisestä järjestä johdettavia ja siis aina antropomorfisia rakenteita. Tässä putinismi ja sota on hyvin perinteinen siinä missä nahkakuula ja harmiton peli sekä sen rituaalit.
Laplacen demoni
Pierre-Simon Laplacen rakensi tästä teorian, jossa ihminen tai kone, jolla oli hallussaan kaikki mahdollinen tieto aiemmin vallinneesta ja nyt vallitseva sekä kaikkien luonnonlakien perusteet, kykeni täydellisesti ennustamaan myös tulevan.
Syntyi käsite Laplacen demoni. Jalkapallopelissä saksalaista peliä on usein verrattu tylsyydessään tähän demoniin. Nyt siihen voisi verrata parhaiten espanjalaista peliä. Vain juuri tuon demonin kyvyillä, sitä lähimmäs pääsevällä, voi voittaa maailmanmestaruuden. Myös suhteellisen pienet kansakunnat voivat menestyä kuten nyt vuonna 2022.
Jos vastakkain on kaksi samaa demonia lähestyvää joukkuetta, näemme vähämaalisen ja tylsän pelin. Jalkapallo on vuosien varrella kehittynyt kohti Laplacen demonia ympäri maapalloa, ja maalien määrä samalla vähentynyt kisa kisalta. Tällä kehitykselle emme voi mitään muuttamatta vaikkapa maalin kokoa suuremmaksi.
Formulakisoissa sääntöjä muutetaan yhtenään, kun laji alkaa muuttua tylsäksi. Jalkapallon kuvitteellinen antropomorfinen, geeneihin sidottu ja konservatiivinen luonne, ei anna tälle muutokselle mahdollisuutta. Tämän vuoksi, inhimillisten virheiden sallimiseksi, FIFA ei halua videokameroita. Nyt jopa jalkapallo oli liian “hyvä”, liian tekninen ja pyöreä maalivahvin käsiteltäväksi. Millin virhe paitsioansana alkaa olla liioiteltua ja sellaisena harmiton rikos tai erehdys. Slummien peli on saanut liian kliinisen luonteen ja vain muutama harmiton potku vastustajan nivusiin tuo häädön kentältä. Samaan aikaan kun putinismi raivoaa Venäjällä eikä sieltä päästä mukaan harmittomaan peliin. Sota on kuitenkin surmaamismielessä ja raiskauksineen sallittua. Ydinaseiden käyttö taas johtaisi ratkaisemattomaan ydinlatausten räjähdellessä myös Moskovan yössä.
Environmentalismin vastavaikuttajana syntyi lähinnä Hettnerin ja Blancen toimesta sekä David Humen filosofointia seuraillen possibilistista ajattelua. Kyseessä ei ollut niinkään indeterministinen suunta ja sattuman vaikutuksen korostaminen kuin induktiivisen tutkimusmetodiikan tapa hakea empiirisesti, tarkasti ja kaavamaisesti vaihtoehtoja antropomorfisen ihmisen toiminnalle sekä antaa hänelle samalla determinismistä vapaata väljyyttä. Tästä mallista ei ole kuitenkaan apua putinismille.
Possiblisimi jähmettyi kuitenkin 1920-luvun kultakautensa aikoihin kaavoihinsa, ja tutkimuksesta tuli inventoivaa etenkin maantieteessä noudattaen puhtaan maantieteen katekismusta ulottuen Suomessa hyvinkin myöhään sotien jälkeen. Maantiede, etenkin geopolitiikka, oli Suomessa arka aihe, eikä siihen haluttu puuttua rinnan historian tulkintojen kanssa. Näin sota ja sen kokemukset vaikuttavat myös tieteeseen ja sen tulkintaan. Sama pätee myös vaikkapa professorien nimityksiin virkoihinsa. Taustalla on myös kirkolliset tavata ja piispojen sekä Paavin vaalit.
Puolivälin probabilismi
Antropomorfinen tiede haki maailmalla 1930-luvulla seuraavaksi probabilisimin selvittäessään ihmisen kulttuurin ja luonnon välistä vuorovaikutusta. Tuolloin alettiin puhua käsitteillä, joissa mukana olivat mallit, lainallisuudet, toiminnalliset suhteet, kvantitatiiviset menetelmät ja systeemiteoriat.
Maantieteessä nämä mallit saavuttivat huippunsa 1960-luvun jälkeen ja Suomessa yhdyskuntasuunnittelussa vielä paljon myöhemmin. Sitä voi pitää jopa suurten ikäluokkien tieteenä ja maailmankuvana meillä akateemisessa maailmassa.
Juuri he olettivat ja odottivat jalkapallon MM-kisoissa sellaista suurta näytelmää, jossa loppuottelussa ovat vastakkain Argentiina ja Brasilia, jumalan kätenä heiluisi nyt valmentajana roolinsa täydellisesti näytellyt Diego Maradona moittien Pelen ja vaatien häntä museoon.
Pelen ja Edisonin antropomorfiset egot
Pele, Edison Arantes do Nascimento, teki aikanaan pelaamissaan 1363 pelissä yhteensä 1283 maalia, voitti Brasilian joukkueessa maailmanmestaruuden kolme kertaa vuosina 1958, 1962 ja 1970 sekä maalikuninkuuden 11 kaudella kotimaansa liigassa. Siviilinimensä tämä maailman kaikkien aikojen paras jalkapallonpelaaja sai Thomas Alvar Edisonilta, joka hankki suurliikemiehenä kaikkiaan 1093 patenttia nimiinsä ja tunnemme hänet ehkä parhaiten sähkölennättimestä.
Sekä Peleä että Edisonia on moitittu antropomorfisen pelin yhteisöllisen idean unohtamisesta myöhemmin. Edisonin löydöksissä ja patenteissa oli yleensä aina mukana tiimi, ryhmä pelaajia ja yhteisö, valtaisat puitteet tehdä keksintöjä osana historiallista kehitystrendiä, ihmisiä ja perusteoriaa ennen Edisonia, samoin kuin Pelellä hänen lukuisissa maaleissaan. Putinismissa on samaa tavoitetta, mutta samalla myös pelon maantiedettä tukenaan. Ilmiö on kuvattu aikalaisten kirjoihin juuri tällä käsitteellä.
Yhteisön palkitseminen on antropomorfisen ihmisen toiminnan eräs keskeisin ja ehkä tärkein avainhavainto. Se kuuluu luolissa tapahtuneeseen yhteisöelämämme turvallisuutta lisänneeseen ehdottomaan geneettiseen perustaan selviytyä myös myöhemmin lajina osana muuta luontoa ja luomakuntaa itsekeskeisenä ihmissovinistina ilmastomuutosta korjaillen sillä tekniikalla, joka on sen aiheuttanutkin. Sen sijaan putinismi on paluuta takaisin luolien suulle ja pelon maantiede sitä ruokkivaa geopoliittista kauhua.