Lukkarin koulusta katsottuna
16.12.2022
Kauhukuvat lukutaidostamme ja kielestämme ovat olleet aina ajankohtaisia ja niinpä yhdistin kolme teosta ja niiden henkilöt samaan kerrontaan kuvaamaan vuosisataista muutostamme. Helsingin Sanomien upeat Teema kokoelmat yhtäällä pohtien Suomen kieltämme ja toisaalla lukemisestamme, sen vähenemisestä. Lainasin sieltä haastateltujen henkilöiden puheenvuoroja ja lomitin niitä samaan aikaan hiven iäkkäämpään, liki alkuperäiseen painokseen Aleksis Kiven Seitsemästä Veljeksestä. Saat itse päätellä, koska suora lainaus on oman aikamme (5/2021 tai 6/2022) HS:n teemavihkosista ja milloin Kiven Seitsemästä Veljeksestä ja Lukkarin koulusta.
Sampsa Peltonen kääntää viikonloppuisin arabian- ja ranskankielistä kaunokirjallisuutta, arkisin uutisia ja ajankohtaisohjelmia, silloin kielipalettiin kuuluvat turkki ja persia. Olkoon hän edustamassa oman aikamme lukkarin koulun ankaraa opettajaa. Alkuun kielinäyte siis häneltä:
”Kääntäjän on ensin itse tunnistettava nimien taustat ja niiden merkitys. Sen jälkeen on mietittävä, miten ne saa välitettyä lukijalle alleviivaamatta liikaa.”
”Nykynuoria on kautta aikain parjattu entisiä nuoria tyhmemmiksi, Uskon äidinkielenopettajien viisautta tässä asiassa.”
”Tykkään ajatella, että teksti määrää ja minä tottelen. En sokeasti vaan etsien sitä, mikä tottelemisessa on kauneinta, nöyrän aseman hyväksymistä. Niin saan tekstin elämään.”
”Se isolukija paimen-ukko, se puna-silmä, liuhuparta tervaskosken Tuomas, silloin kumppanisi kirjassa, saattoi sinut vähän kaistapäiseksi; ja siinäpä se kipinä.”
”Kenen riivatun sepittämä on tämä laulu?”
”Nappaan ilmaisuja ja sanoja kaikilta ihmisiltä, joita tapaan.”
”Puskuri on päällä, vahva puskuri.”
”Taitavat kirjailijat – vaikkapa Aino Kailas ja Marja-Liisa Vartio, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen.”
”Onhan pääsi jo perin pyörässä.”
”Kauhukuva lukutaitoisten eliitistä ei ole kovin kaukana”
”Toisinaan alaslasketaan, toisinaan ylösnostetaan tässä maailmassa.”
”Joka kahdeksas nuori lukee niin huonosti, että hän ei tahdo selvitä.”
”Siunataan itsemme ja nukutaan.”
”Luen nykyään vähän. Uusiin teoksiin tarttuminen on muuttunut vaikeammaksi, ja olen alkanut palata yhä useammin aiemmin lukemaani.”
”Pari värssyä sen päälle, pojat!”
”Pelottavinta tässä on se, että lukutaito on yhteiskunnallisesti eriarvoista asiaa.”
”Mene tulipunaiseen helvettiin! Mene lukkarille ja noidu lukkarin kurkkuun iankaikkinen sian-tauti.”
”Pyörin lapsuuteni kirjapainossa, koska sekä isän että äidin puolen sukua oli niissä töissä. Kotonani oli valtavasti kirjoja.”
”Mene helvettiin..”
”Että hän laulaa kuin Mikon kynsissä vanha torahampainen karju.”
”Kirjoitan, jotta lapset ja aikuiset voisivat lukea yhdessä. Jos aikuinen lukee lapselle kirjan ääneen, he voivat jälkikäteen jutella, että miksihän Penni tunsi noita tunteita.”
”Niin! Ja rovastille, sille ulkokullatulle, tekopyhälle ja rikkaalle rasva-makkara-rovastille…”
”Lähitulevaisuudessa haetaan sitä, missä menee äänikirjan, kuunnelman ja prodcastin raja.”
”Siinähän ovat terveiset, joita pyydämme sinua saattamaan koreasti. ”
”Vieköön rikkaan miehet terveiset.”
”Vielä pikipussinkin paakelssina.”
”Suden paistiksi koko mies.”
”Siinä vaiheessa olin jo laskenut kaikki suojaukseni. Ehkä siksikin se meni niin ihon alle.”
”Tuntuu, että olen jonkun sortin kultapossu, joka on saanut kaiken. Siitä on välillä ollut syyllinen olokin.”
”No peijakas! Mutta nyt?”
”Tahdotko sen kertoa meille.”
”Istukaamme rauhassa.”
”Olen oppinut, että kuka tahansa voi pudota mistä tahansa.”
”Juuri niin kuin sanot.”
”Ongelma on silloin, jos me alamme pitää englantia fiinimpänä kielenä kuin suomea.”
”Jotakin sellaista luulen minäkin siellä näkeväni. Mutta kerro asiasi.”
”Kauhukuva lukutaitoisten eliitistä ei ole kaukainen.”
”Se tiedetään, ettei Timon pää ole juuri terävimpiä tässä maailmassa.”
”Timo ei käsitä kuvausta”
”Suomessa äidinkieltä opetetaan kansainvälisesti verraten käsittämättömän vähän”
”Miksi niin?”
”Istukaamme rauhassa.”
”Opetussisällössä on vähennetty kieliopin ja kielitaidon osuutta. Sitä satoa nyt kerätään. Samankaltaiset sanat, vaikkapa kansalainen ja kansallinen tai henkinen ja hengellinen, sekoittuvat helposti.”
”Ei ensinkään se poika parka käsitä. Mutta katsoppas jos selitän sinulle seikan. Tapaus ketusta ja karhusta on arvattavasti niistä ajoista, joina kaikki luontokappaleet ja vielä puutkin taisivat puhua, niin kuin vanhassa testamentissa kerrottiin; ja sen olen kuullut vainaalta sokea-enoltamme.”
”Ethän käsitä nyt sinäkään satua ja sen tarkoitusta.”
”Mutta kuitenkin Pata kattilaa soimaa; musta kylki molemmilla.”
”Suomen kielen asema on hirveä hyvä. Suomea voi käyttää täysimääräisesti kaikilla elämänalueilla.”
”Mutta tilanteeseen ei ole päästy helposti. Se on vaatinut määrätietoisen työn.”
”Niikun sanot. Mutta nyt otamme naukin, joka tuntuu ja sitten huudamme kuin pämpästä.”
Koska he olivat ryypänneet, korottivat he äänensä taas, huutaen kaikki yht’aikaa. Ehti kaiku Viertolan voudin korvaan, koska hän käyskenteli riihimäellä, mutta hän ei käsittänyt huudon tarkoitusta, vaan lausui kamostuen itseksensä: ”rajahaltija siellä huutaa”.
Mutta veljekset, jännittäen leukojansa kohden taivasta ja ammoittaen, suut seljällään, kuin traakit tai kuin pesässään linnunpoikaset koska kuulevat lähestyvän emänsä siipien havinan, huusivat aina vielä huikeasti, huusivat kymmenen kertaa. Ja siitä istuivat he taasen sammaleiselle sijallensa, sydämissä riutuva toivo.
Kaiken tämän luettuasi voitkin keskittyä seuraamaan selostusta, jossa Kroatian jalkapallotaiturit kohtaavat Afrikan ja Marokon nerot sekä myöhemmin Messin johdolla Argentiinan ja Ranskasta samoissa seuroissa pelaavat miljardöörit. Kisapaikka on medioittemme kisojen alussa parjaama mutta myöhemmin jo unohtama keidas aavikolla. Kun myöhemmin seuraamme näitä kisoja, sen sujuvasanaisia kielinerojamme, Euroopan ja Etelä-Amerkikan kohtaamista, muistelkaamme samalla Aleksis Kiveä, lukkarin koulua ja kieltämme, huippukääntäjien ja urheiluselostajia äänikirjojen lukijoinamme, Ismo Leikolaa rakkaudesta sanoihimme, äänikirjojen läpimurtoa ja Tieto-Finlandia-Raadin hurjaa luku-urakkaa.