22.12.2022
Tämän joulun ehdoton avainsana on rauha. Joulurauhan julistamisen jälkeen Suomi hiljenee viettämään perinteistä tuttua jouluamme. Olivat ne perineet sitten jo lapsena hankittuja ja koettuja tai myöhemmin opittuja.
Jouluun laskeutuminen merkitsee muiden arkihuolien hetkellistä unohtamista ja perinteiseen suomalaiseen jouluun kuului myös huolellinen valmistautuminen itse jouluajan viettoon. Joulu ja sen odotuksen jännitys oli etenkin lasta koskettava juhla.
Joulu on traditioiden kautta syntyvä ja vahvasti kulttuuriin sidottu juhla. Sen viettäminen ilman noita alkuperäisiä juuriaan kertoo sellaisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, jonka synty on oman aikamme juurettomuudessa. Globaali monikansallisuus ei oikein istu suomalaiseen ja yhteisölliseen jouluun. Joulun traditiot ovat viettotavoiltaan Suomessa, kiitos vaikkapa Niilo Tarvajärven toiminnan ja Korvatunturin joulupukin kotipaikkana, kaukana kristillisestä juhlasta.
Joulun kaupallisuus ja porolla pulkassaan lentävän hohottajan matkat ovat nekin oma lukunsa siinä missä pikkujoulut ja suomalainen alkujaan pakanallinen joulunaikaan sijoittuva juhla.
Vuonna 2015 tähän aikaan 22. joulukuuta kirjoitin joulusta näin:
Joulu ja sen vietto on lapsuudessa opittu ja täynnä ehdollistettuja refleksejä. Omiini kuului lapsena etenkin isäni hoitama jännityksen punominen jo varhain joulukuun alusta ja samalla äidin kertomat sadut. Jälkiäkin alkoi näkyä lumessa. Joulua valmisteltiin kauan ja joulu tuoksui ja tarttui takaraivoon. Se säilyi siellä ja avautuu vain hetkittäin, tutun kokemuksen ärsykkeestä. Savossa ja sydänmaaseudulla kokemus oli toinen kuin asuen metropolin liepeillä tai kokonaan vieraassa kulttuurissa. Joulu ei vain näkynyt ja kuiskinut tulostaan, se myös tuoksui ja loi suomalaiseen kulttuuriin kuuluvan ilmapiirin, yhteisöllisen ydinsanoman ja siihen sitoutumisen, sen ylläpitämisen pitkän tradition.
Joulun odotus oli tuossa kulttuurissa rakennettu juuri tuon ajan suuren ikäluokan lapsille ja heidän sekä agraarin Suomen sosiaalisia rakenteita myös tukien. Elettiin maaseudun vahvaa aikaa mutta samalla myös itseriittoisesti. Yhdyskuntarakenteiden muutokset tulivat siten yllättäen ja niihin varautumatta. Samaa ilmiötä tapaa tänään monikansallisen, aikaan ja paikkaan uudella tavalla asemoituvan maailman ja sen reaaliaikaisten prosessien ravistellessa perinteisiä traditioitamme. Kaupallisuus ja mediamaailman muutokset, sähköiset viestimet ja konfliktit ovat osa oman aikamme traditioita ravistelevaa todellisuutta. Ei joulu ja sen vietto tee siinä poikkeusta.
Huipennus oli omassa lapsuudessani joulukuusen hankinta, joka vei aikaa koko pitkän aattopäivän. Lunta oli aina vyötäisiin saakka ja uupuneet kuusen hakijat löysivät lopulta sopivan paluumatkalla tarhanäreiköstä. Tuli siinä metsä tutuksi ja sen talvinen elämä. Joulupukin odotus oli täynnä kasvavaa jännitystä, joka tarttui lapselta toiselle ja jota ruokittiin joulusaunassa. Kaikki tämä ehdollistui joululauluihin ja tunnelma oli jännittynyt ja harras. Jännitystä oli ruokittu vanhempien ja myös naapureitten toimesta.
Joulu oli perheen mutta myös yhteisön yhteinen juhla. Sitä oli valmisteltu kauan. Sen rituaaleista ei tingitty. Juurettomuus ja yksinäisyys oli kirous, jota pelättiin. Joulukirkko ja lukuisat pienet yksityiskohdat olivat jo varhain monelta suunnalta tulevaa uudempaa ja perinteisempää lapsuuden joulua. Elettiin suuren murroksen aikaa. Jopa suuremman kuin mihin nyt olemme heräämässä. Etenkin kaupallisessa ja viihteellisessä joulussa idän ja lännen kulttuurit kohtasivat ja länsi vei voiton.
Koko yhteisö, koulu, seurakunta kirkkoineen, pienet kyläkaupat, olivat osa samaa idylliä. Omat runot oli opittava ja nekin ehdollistuivat samaan kokonaisuuteen ja lopulta joulupäivän kirkkoon, kirkkomatkaan, joka vielä 1950-luvulla tehtiin usein reellä. Nyt tarvittaisiin vanhat kirkkoveneet. Joulun ajan ravit jäällä ovat nekin mennyttä elämää. Ehdollistetut refleksit purkautuvat, luonto voi pahoin. Saamelaiset käyttävät siitä omaa ilmaisuaankin kielessään. Siinä luonto puhuu ja ihminen kuuntelee. Olemme etääntyneet oleellisesta ja ikääntyneet meistä tuntevat sen liki fyysisenä kipuna. Kirkon sanoma katosi etenkin juuri joulun ja sen kaupallisen viestinnän seurauksena. Kristuslapsen syntymä ja sadut kohtasivat toisensa. Ei vain kirkko ja sen opit sekä kaupallisuus.
Kun luonto voi pahoin ja vaikeroi, se tarttuu myös ihmiseen, yhteisöön, ehdollistetut refleksit purkautuvat, ahdistus kasvaa, turvarakenteet rapautuvat ja normit, arvot ja moraali niiden mukana. Jää vain joulun valot, tuoksut ja lopulta katoavat nekin lumen nietosten ja pakkasaamujen myötä. Pelkkä kinkku ja tuoksut eivät tuo joulua, julisti Suomen Turku mitä tahansa, jos jotain oleellista on siitä kadotettu luonnossamme ja takaraivon geneettisessä perimässämme. Olemme hukanneet ja hävittäneet jotain niistä pyhistä arvoistamme, jota varten joulua vietimme. Säälin oman aikamme lapsia. Joulu ei ole toki ainut, jossa viestinnän monikansalliset kulttuurit ja sen pinnallisuus pilaavat sellaiset arvot, joiden kautta myöhempi aikuisuus voi rakentua.
Tämä uusi joulu on kuin Filippiineiltä, Taiwanista, Thaimaasta, Singaporesta tai Hongkongista lainattua petosta. Siinä kolumbialainen kaunotar julistetaan universumin kauneimmaksi naiseksi ja kruunataan juhlallisin menoin, kyynelten myötä liikuttuen. Hetki myöhemmin kaikki puretaan, pahoitellaan, otetaan kruunu kutreilta ja siirretään filippiiniläisen naisen päähän. Tuli virhe mutta, so what. Siinä on jotain samaa kuin Messin tavassa pelata itsensä messiaaksi paikassa, joka ei ole oikein seimeksi sopiva. Missä ovat härät ja kaukalo? Paimenet?
Kun petos muuttuu petoksen petokseksi, kapitalismi on tullut tiensä päähän, myös hallitus voisi harkita siirtymistä muiden väärin kruunattujen missien joukkoon. Ehdollistettu refleksi on purkautunut, järki sanoo muuta kuin takaraivon menneen maailman äänet, tuoksut ja niitä seuranneet petokset, petoksen petokset. Elämme aikaa, joka on kadottanut ihmisenä olemisen ja elämisen merkit. Vähemmästäkin ihmislapsi muuttuu oireilevaksi ja voi pahoin.
Jäljellä on vain juurettomuus, pinnallisuus, syvä masennus ja kyvyttömyys hiljentyä. Sota Euroopassa, Ukrainassa, rampautti myös meidät suomalaiset, saman helvetin kokeneet ja siitä myös syvimmät vammamme saaneina. Myös Jeesuksen ja Messiaan syntymäjuhlana me hiljennymme haudoilla, sodissa menehtyneitten nuorten miesten muistoa kunnioittaen. Se on jatkoa vain hetki aiemmin viettämällemme itsenäisyytemme vuosijuhlalle. Oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa. Sähkön hinta ja sen kompensointi on lahjana sentään ihan kiinnostava oman aikamme hallituksen vaaleja edeltävänä tekonamme.