Latinankieliset sananlaskut ja Suomen vaalit 2023. Osa IV
Samaan aikaan kun aurinko paistaa kaikille, jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä (Faber est suae quisque fortunae). Samaan aikaan meitä myös valvotaan, mutta kuka valvoo itse valvojia? (Quis custodiet ipsos custodes?). Isäni ei oikein luottanut viisauksiin, etenkään kansan niitä vaaliessa, ellei niissä ollut jotain uskottavaa ja ehdotonta totuutta. Niinpä hän olisi hyväksynyt väitteen; ainoa mikä estää hiuksia putoamasta on lattia. Tai; Aika on suuri opettaja, mutta valitettavasti se tappaa kaikki oppilaansa.
Lapsenlapset eivät tee miehestä vielä vanhaa. Sen sijaan tieto siitä, että vaari on naimisissa isoäidin kanssa, tekee hänestä vanhan. Juuri tällaisiin isäni olisi uskonut ja jätti myös minulle epäilyn kansanviisauksien uskottavuuteen. Ehkä isäni opit ja luonne oli myös eräs syy myöhempään ammattiini ja tapaan väitellä useammassa tiedekunnassakin. Mieluiten vielä seuraten tieteitten suurta sotaa (Science Big War) ja hakien aineyhdistelmät sodan molemmilta puolin tasapuolisesti.
Sekä luonnontieteistä että ihmistieteistä erikseen ja myös yhdistäen ne taiteisiin. Sitä kutsutaan joko tieteiden väliseksi, monitieteiseksi mutta oikeammin se tarkoittaa poikkitieteistä lähestymistapaa maailmankuvana. Se on kääntöpuoli sodalle tieteiden välisenä yhteistyönä ja taiteiden kautta sitä myös tukien.
Uskon että aurinko paistaa kaikille luonnontieteisenä totuutena ja yhteiskunnallisena psykologista havaintoa, kuinka alkoholisti ei pidä sellaisesta alkoholistista, joka juo yhtä paljon kuin hän itse. Kun nämä kaksi yhdistää poikkitieteisesti, syntyy havainto, kuinka vaikka alkoholi palaa, se sammuttaa lahjakkuuksia. Se ei ole vain leikkiä käsitteillä, vaan myös tapa kertoa, kuinka käsitteet myös viisauksina voivat olla myös koomisia ja hauskoja.
Tämä koskee myös muuten ammattinsa taitaviksi aikoinaan havaittuja poliitikkojamme. Suomalaiset voisivat luetella heitä helposti useita, ja silti jotkut muistetaan muita paremmin. Jos olet keski-iän ylittänyt suomalainen, tiedät kyllä ketä minä tarkoitan. Urho Kekkonen ei saanutkaan hänestä seuraajaansa. Hän kun alkoi muistuttaa liiankin paljon venäläisiä kollegojaan.
Kun pyrit menestymään poliitikkona, muista kuinka kaikki erinomainen on harvinaista (Omnia praeclara rara) mutta politiikassa sellainen ei voi saada kansan luottamusta. Sinä et voi myöskään olla vihainen Jumalalle, johon et kuitenkaan usko.
Jos et pysty uskomaan Jumalaan, lähinnä poliitikon toista vaihtoehtoa on Humanismi. Albert Schweitzeria lainaten uskonnollisen ihmisen tärkein ominaisuus on ehdoton omistautuminen totuudelle.
Jumala, joka antaisi poliitikon todistaa olemassaolonsa, olisi epäilemättä epäjumala. Tässä merkityksessä harva poliitikko tunnustautuu Suomessa erityisen uskovaiseksi, olematta samaan aikaan Kristillisen liiton jäsenkin. Vain Beatles ja John Lennon kertoi olevansa suositumpi kuin Jeesus. Kuka muistaa Lennonin tänään? Muista ettet poliitikkona vertaile itseäsi Lennonin tapaan Jumalaan.
Qualis rex, talis grex – Millainen kuningas, sellainen lauma
Ehkä tunnetuin latinaksi kerrottu viisaus on konsuli Appius Claudius Caecus’in tapa jäädä sanoineen historiaan ”Faber est suae quisque fortunae” (Jokainen on oman onnensa seppä) ja hyvänä kakkosena tulee koululaisten painajainen ”Repetitio mater studiorum est” (Kertaus on opintojen äiti).
Kolmantena toisin listalle isänmaan toivojen (Spes patriae) ”Aurinko paistaa kaikille” (Sol omnibus lucet) viisauden, kuitenkin kilpaillen asekauppiaiden tärkeimmän sananlaskun kanssa ”Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan” (Si vis pacem, para bellum). Niinpä tämä kappale on syytä päättää Yhdysvaltain merijalkaväen mottoon: ”Semper Fidelis”, Aina Uskollinen.
Tempora aspera vivimus, amice done – Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Ulkona sataa vettä, keli on lauha Keski-Eurooppaa myöten, tuulimyllyt pyörivät ja sähköä kulutetaan vähemmän. Emme eläkään nyt niin kovia aikoja kuin vielä hetki sitten ennustimme ja sähkölaskua kauhistelimme. Vaasan vaalipiiristä on valittu neljä kansanedustajaa, joista kolme on ministerinä. Se aiheuttaa pahaa puhetta ja siellä suunnalla kilpailua. Poliitikkojen kilpailusta ei ole mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin. Kaikesta tästä huolimatta: Vita est tempus optimum hominis, eli ”Elämä on ihmisen parasta aikaa.”
Blokkipolitiikka on palaamassa suomalaiseen vaaliin, jossa äänestäjien tuli ratkaista ja demokratian puhua, ei ruotsalaiseen blokkipolitiikkaan tutustuneet pohjalaiset tai naiset ministereinämme, pääministerinä. Se on vaarallinen työ eksyä kokonaan väärille laduille pohjalaisena tosikkona muita loukaten, demokratiaa samalla blokeillaan pilkaten. Vaaleissa kansa puhuu ja pulinat pois, kertoi aikanaan pitkäaikainen parlamentaarikko, keskustalainen ja karjalainen Johannes Virolainen.
Hän luki oman puolueensa lehteä, kun muut Kari Suomalaisen pilapiirroksessa lukivat venäläistä Pravdaa. Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä (Tempora aspera vivimus, amice done). Sen on siirryttävä myös siihen keskusteluun, joka kohta käy kuumana vaalien lähestyessä. Verba volant, scripta manet, eli ”Puhe lentää, teksti pysyy.”
Mitä sitten on tapahtumassa, kun poliitikot ja äänestäjät eivät kuule, mitä sanot? ”Te audiere non possum, Musa sapientum fixa est in aure”. ”En kuule, mitä sanot. Minulla on banaani korvassani”, kertoivat tässä kohden viisaat ja ymmärtämättä, mitä banaani tarkoitti hedelmänä. Se oli harvinainen ja lisäksi käännetty sanonnassa tieteellisellä nimellään. Näin myös politiikassa ilmiö jäi vieraaksi, ymmärtämättä. On turha lausua visauksia, jos ei ymmärrä niitä lainkaan. Korvassa ja aivoissa on banaani. Banaaniaivoinen poliitikko on ilmiönä vaarallinen. Etenkin pääministerinä Suomessa, monipuoluejärjestelmässä ja kansanvallassa, demokratiassamme.
”Tempora mutantur, nos et mutamur in illis” – ”Ajat muuttuvat, ja me muutumme niiden mukana.” Tämä koskee poliitikkojamme mutta etenkin heidän äänestäjiään ja muutokset ovat nopeita, reaaliaikaisia. ”Tempus fugit” – ”Aika lentää.” Edessämme poliitikoillamme ja myös äänestäjillämme, toimittajilla, on ”Tabula rasa” – ”Tyhjä taulu.” Vaikka aika rientääkin lentäen ”Tempus fugit”, nainen on aina häilyvä ja oikullinen ”Varium et mutabile semper femina.”
Tällaisessa yhteiskunnallisessa ilmastossa ”Pelkuri kutsuu itseään varovaiseksi, ahne säästäväiseksi” (Timidus cautum se vocat, sordidus parcum.” Kumpaa sinä sitten äänestäisit – pelkuria vai ahnetta? Edessäsi kun on tyhjä taulu. Älä kuitenkaan jätä kokonaan äänestämättä. Se on se huonoin vaihtoehto demokratiallemme. Äänestä demokratiaa tukevaa ehdokasta, jos muuta ei ole käytettävissä. Se ei ole kehnoin vaihtoehto ensinkään.
Ubi fumus, ibi ignis – Ei savua ilman tulta
Poliittinen historia on aivan liian rikollista, jotta sitä sopisi opetettavaksi lapsille. Jopa Richard Nixonista olisi tullut, omien sanojensa mukaan, hyvä paavi. Kun nyt kuitenkin olet jo ehdokkaana, varmin tapa menestyä on antaa ihmisten ymmärtää, että heidän menestyksensä on riippuvainen sinun menestyksestäsi. Tällöin paras tapa pitää sanansa on olla antamatta sitä.
Jos haluat valloittaa ihmisen sydämen, salli hänen osoittaa sinun olevan väärässä. Tämä Benjamin Disraelin havainto on sinulle uutena ehdokkaana kultaakin kalliimpi. Sinua saatetaan jopa rakastaa myös muitten poliitikkojen joukossa, huomatessasi samalla, kuinka politiikassa on hetkiä, jolloin on oltava oikeassa ja hävittävä. Äläkä ikinä anna sanaasi. Paras tapa pitää sanansa on olla ikinä sitä antamatta. Jopa Elvis Presley havaitsi, kuinka kovaa on elää imagonsa mukaisesti.
Arthur Miller teki nerokkaan havainnon huomatessaan, kuinka pikku mies voi olla aivan yhtä uupunut kuin suuri mies. Niinpä menestymisesi salaisuudet voidaankin myös määritellä. Ne ovat vilpittömyys, lahjomattomuus, vaatimattomuus, ystävällisyys, viisaus, ihmisrakkaus. Viimeisin niistä on se kaikkein tärkein.
Poliitikkona menestys on matka, ei päämäärä. Voittajatkin saavat arpia ja suurten miesten paheita aletaan pitää joskus hyveinä. Menestyksen kirous on lopulta ikävystyä entisten väheksyjien piiritykseen. Paheitasi aletaan pitää hyveinä. lähestyt ilmiötä: Teesi-antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi, putinismi. Sinun paheitasi, valheitasi, aletaan pitää hyveinä. Menestymisesi on julkinen asia – epäonnistuminen hiljaiset hautajaiset.
Oscar Wilden tapaan todeten, koska sinä et ollut nero, sinulla ei lopulta ollut vihollisiakaan. Aristoteles taas havaitsi, kuinka neroudessa on aina pisara hulluutta. Tällainen ihminen poliitikkona antaa erehdyksensä kansalleen anteeksi. Jos taas poliittinen julkisuutesi on pelkästään muiden luomaa, ne myös se myöhemmin tuhoavat. Siinä pelkuri kutsuu itseään varovaiseksi, ahne säästäväiseksi (Timidus cautum se vocat, sordidus parcu).