Psykopatia – Machiavellismi ja narsismi
07.02.2023
Politiikan opaskirjan seuraava luku liittyy Machiavellismiin, mutta samalla myös narsismiin ja sitä lähellä olevaan psykopatiaan. Ne on hyvä tuntea ainakin pintapuolisesti. Valtaosa politiikkaan taipuvaisista ja suuria massoja taakseen hankkineista vallankäyttäjistä alkaen Napoleonista, Stalinista, Hitleristä, Maosta jne. edustavat tavalla tai toisella myös oman aikansa julmuutta ja joukkosurmia, kansansurmia. Putin ja Putinismi liittyy tähän samaan ketjuun. Pikku hitlerit ja napolentautiset ovat oma lukunsa, mutta kyllä tauti on edelleen sama. Me tunnistamme ne mutta emme aina pohdi, miksi käyttäydymme näiden edessä niin oudolla tavalla.
Olen kirjoittanut runsaasti kiusaamisesta ja sen yhteydestä narsismiin mutta myös muihin persoonallisuuden häiriöön, kuten pimeäksi kolmioksi kutsutun ilmiön yhdistelmään; Psykopatiaan, Machiavellismiin ja Narsismiin.
Politiikassa vaaditaan taktista neuvottelua, hallitsevaa ja haastavaa kohtaamista mutta toki siellä tapaa myös häpeämätöntä valehtelua (mytomaniaa) ja kykyä hurmata vaalikarjaa poliitikkona esiintyen. Mediamme on nykyisin valpas mutta aina voi parantaa vauhtia ja etenkin näiden ilmiöiden karsimisessa. Toimittajat käyttävät valtaa hekin, mutta häiriöt ovat harvinaisempia kuin mitä puhetyötä tekevien kohdalla. Koulutettu esiintyjä poliitikkona osaa peittää jälkensä. Näyttelijän narsismi ja sen häiriöt ovat osa hyväksyttävää persoonallisuutta. Johtajan luonnehäiriöt taas vaarallinen ilmiö henkilökunnalle ja sen menestykselle yrityksensä avainpelaajina.
Poliitikko joutuu toimimaan todella hankalien ihmisten kanssa, siinä missä vaikkapa poliisi työssään. Toisaalta hän joutuu kohtaamaan tilanteita, jotka ovat hankalia ja kompromisseja vaativia. Taktiset neuvottelut ja haastavat kohtaamiset ovat poliitikon arkea. Kyse ei ole kuitenkaan sellaisesta tilanteesta, jossa rikostutkija työskentelee hankalien ihmisten parissa. Ammattinsa osaavaa psykologia ja psykiatria voi heitäkin huijata.
Eduskuntaan valitaan kaikkea muuta kuin vaikeasti persoonallisesti häiriintyneitä veijareita. Niinpä satiiri ja sarkasmi, joka esittelee suomalaisia poliitikkoja, ampuu tarkoituksella yli. Olen jo aiemmin kirjoittanut satiirista ja sarkasmista osana poliitikoksi aikovan arkea. Usein ne liitetään meillä poliittiseen viihteeseen.
Viihde ei ole sama asia kuin menestyä poliitikkona kuunnellen asiantuntijoita ja näiden erikoisosaamisen kautta syntyviä lakejamme. Median markkinoima politiikka ei ole sekään lukijan mielenkiintoa kosiskeleva, hakiessaan samaa asiaa kuin tylsät pykälät ja sopimukset. Niinpä media vältteleekin tätä kieltä, siinä missä vaikkapa vakavasti otettavaa tiedettä. Tieteen popularisointi on oma lajinsa sekin ja edellyttää asian tuntemista poikkeuksellisen hyvin onnistuakseen. Se mikä auttaa tässä työssä on pääsääntöisesti ikä ja poikkitieteinen uteliaisuus. Monikulttuurisuudesta on siitäkin apua ja luonnollisista lahjoistamme. Epävarmuuden ja poikkeusolojen sietämisestä hyvin erilaisiin kulttuureihin tutustuttaessa.
Jokainen meistä ikäihmisistä ja suurten ikäluokkien mukana kasvaneista on tavannut tuhannen pojan koulussaan psykopaatin. Yliopistoon karsinta ei sekään poistanut sitä mahdollisuutta, etteikö mukaan olisi mahtunut joku vaikeasti häiriintynyt persoonallisuus. Pääsykokeissa kun ei mitattu ihmisen persoonallisuutta lainkaan.
Niinpä me olemme tavanneet opiskelukavereissamme ja ehkä jopa opettajissa itsekeskisyyttä ja piittaamattomuutta. Meitä on myös loukattu ja manipuloitu. Se on sääntö, josta ei ole poikkeusta. Ymmärrämme siten hyvin, kun kerron näistä ilmiöistämme. Ne kyllä tunnetaan entuudestaan. Tiedän että nyt kirjoittamani teksti ei ole lukijalleen vaikeaa, olettaen että hänellä on iän tuomaa elämänkokemusta.
Vasta kun käyttäytymiseen liittyy vääriä riskinottoja, itsensä alistamista vaaratilanteisiin, rikollista elämänasennetta luottaen, ettei jää kiinni, ihmisiä, jotka ovat ikään kuin immuuneja stressille, silloin on syytä epäillä vaikeampaa persoonallisuuden häiriötä. Tolkuttomia riskejä ei oteta ilman poikkeavuutta ja tämä poikkeavuus on myös joidenkin ”ammattien” kohdalla menestystä ruokkiva vaatimus. Politiikka on yksi tällainen ihmisiä toisistaan erottava ja puolueineen lokeroiva narsistinen ilmiö.
Kun siihen lisätään impulsiivinen, patologinen valehtelu, mytomaanikon elämäntapa, lähestymme itsekeskeistä ja piittaamatonta psykopaattia. Se että tällainen persoonallisuustyyppi menestyisi vaaleissa, on toki täysin mahdollista.
Voimme jopa osoittaa henkilöitä, hyvin nimekkäitä, jotka ovat johtaneet kansakuntansa suuriin sotiin ja lopulta syviin kärsimyksiin. Jopa vaalien kautta heidät tuohon tehtävään valiten. Nimiä on tuskin tarpeen omasta ajastamme tai historiasta luetella. Heitä kun on liian paljon ja tunnemme heidät suurista sodista ja surmatöistä. Monessa kuningassuvussa nämä taudit periytyivät. Poikkeavaa käyttäytymistä pidettiin samalla normaalina ylimyssuvun kohdalla. Syntyi totalitaarisia ilmiöitä ja valtioita sotineen ja poikkeusoloineen.
Elämme nyt tällaista aikaa, jossa vain suuret onnettomuudet, kuten maanjäristykset, voivat hetkeksi hiljentää mediamme Putinin käymästä sodasta Ukrainassa. Samalla myös Turkin presidentti ja vaalit saivat uutta pohdintaa ja odottamattoman käänteenkin. Kiinnostus psykopaattien käynnistämiin sotiin häipyy hetkeksi sivummalle. Luonnon katastrofi tapahtumana ohittaa psykopaatin aiheuttaman katastrofin johtajana, poliitikkona presidenttinä, tsaarina. Nyt hän kamppailee luonnonvoimia vastaan.
Narsismista olen kirjoittanut usein.
Näin siksi että suuret ikäluokat ja sota loivat runsaasti tilanteita, jossa poikalapset kasvoivat kauan ilman isäänsä. Osa saattoi kasvaa ilman isäänsä, pelkän äitinsä hoidossa, jopa täysin holtittoman ja itsekeskeisen, riskeistä piittaamattoman psykopaatin kaltaiseen kuoreensa. Aggressiivisuus ja rikokset moninkertaistuvat silloin, kun pojalta puuttuu isä. Parempi huonokin isä, kun ei isää lainkaan, sanottiin Suomessa. Lisäksi meillä on sellaisia periytyviä geenejä ja tauteja, joita ei muualla tavata.
Suomi jakautui jo varhain luonnonmaantieteeltään kahtia ja myöhemmin piirtäen tuo raja vielä erikseen Pähkinäsaaren rauhassa miekkaa käyttäen. Geenit tämän rajan molemmin puolin alkoivat erkaantua toisistaan, eikä myöhempi yhteinen kieli sitä muuksi muuttanut. Tekivät Topelius, Runeberg, Snellman ja Lönnrot mitä tahansa asian korjaamiseksi. Kirjailijan paikka oli lopulta hakea voimia mielisairaalasta tai kuolla nuorena alkoholismiin Aleksis Kivestä alkaen. Joku sai osakseen taas sellaista palvontaa, joka ei ollut tervettä sekään Sibeliuksen tapaan vanhentuen. Tällöin on muistettava, miten vähän meitä suomalaisia oli geneettistä tautiperimäämme ylläpitämässä.
Tyypillisempää oli kuitenkin liioitella ja kerskua saavutuksillaan, muuttua kilpailuhenkiseksi, kyyniseksi ja epäluuloiseksi narsistiksi kuin psykopaatiksi. Tarve loistaa ja olla koko ajan ensimmäinen, samalla muita loukaten, jos ei muuten niin muiden onnistumisen itselleen omien. Siis persoonallisuus, joka on myös omana aikanamme yleinen. Sotaa ei toki aina tarvittu eikä rikkoutuneita perheitä.
Narsisti ei kestä kritiikkiä. Kritiikki on loukkaus hänen koko persoonallisuuttaan ja maailmankuvaansa vastaan. Hän odottaa koko ajan erilliskohtelua. Hän on erityistapaus. Hän on yhtenä hetkenä hurmaava ja toisena hirviö. Ja kaikesta tästä huolimatta olettaa olevansa sympaattinen ihminen ja poliittisen pelin ehdoton kuningas tai kuningatar. Ihmiset eivät vain tunne häntä riittävän hyvin. Jos tuntisivat, kaikki äänestäisivät. Näin hän olettaa ja on täysin sokea narsismilleen.
Kolmesta vaaleissa tavattavasta, kokonaisia puolueita ja työyhteisöjä hävittäneistä, mielenkiintoisin on Macchiavellisti. Arvaatte varmaan mistä tyyppi on saanut nimensä. Machiavellisti on politiikan juonittelija, manipuloija, häikäilemätön oman edun tavoittelija, jolle puolue on vain väline ja äänestäjät yksinkertaisia lampaita. Nimi tulee Macciavellin teoksesta Ruhtinas. Se on jäänyt historiaan. Ruhtinas menestyi vain oman edun häikäilemättömällä tavoittelulla. Sen kuului olla myös koko ihmiskuntaa jalostavan voiman. Ettei vaan tänäänkin törmää ruhtinaaseen keisarina, tsaarina ja samalla mytomaanikkona valehtelijana.
Macchiavellisti on älykäs, hän näkee asiat selkeästi ja voittaa sillä suosionsa. Sellainen, johon itse uskoo vakaasti, oikeuttaa myös perustelut ja teot, myös itsekkäät ja pahat, julmuudessaan hirveät.
Machiavellisti tuntee myös myötätuntoa, empatiaa, mutta vain valikoidusti. Hän on valjastanut senkin palvelemaan omia päämääriään. Kun tunneäly puuttuu kokonaan Machiavellisti ei tunnista sääliä tai empatiaa. Oleellista on kuitenkin, kuinka hän kykenee käyttäytymään moitteettomasti, viehättävästi ja itsevarmasti. Se on hänen aseistaan julmin.
Yhteenveto
Kaikki kolme pimeän kolminaisuuden edustajat – narsistit, psykopaatit ja macchiavellistit – saattavat toimia esimerkiksi työelämässä väärien arvojen johdattamana, ilman normaalia moraalikäsitystä ja vailla empatiakykyä. He saattavat käyttää asemaansa sekä muita ihmisiä häikäilemättömästi hyväkseen saavuttaakseen omat tavoitteensa urallaan.
Joskus nämä pilvenpiirtäjät ovat oman aikamme muutaman miljardöörin itselleen asettamia tavoitteita erämaan hiekalle rakennettuina Babylonian kaltaisina haasteina. Arctic Babylon I, II, ja III ovat esimerkkejä ajasta ja sen kolmesta vuodesta 2011, 2015 ja 2022. Edes luonnonkatastrofit eivät estä näiden tautien leviämistä silloin, kun väkilukumme lähestyy 10 miljardia ja varallisuus vain muutaman psykopaatin käsiin.
Jotkut näihin ihmistyyppeihin kuuluvista saattavat olla pakkomielteisiä ylennyksen saamisesta ja johtaja-asemaan nousemisesta. Koska johtajilla on usein enemmän valtaa, on näissä asemissa myös suurempi mahdollisuus suuremman vahingon aiheuttamiselle. Siksi tällainen käytös, narsistin tai psykopaatin, machiavellistin omaksuma, olisi tärkeää huomata hyvissä ajoin, ja estää heitä kohoamasta politiikan keinoin sellaiseen asemaan, josta on myöhemmin suurta vahinkoa koko yhteiskunnalle tai sen pienemmille osa-alueille, kunnille, maakunnille jne.
Miten sitten toimia poliitikkona ja etenkin äänestäjänä, ettei hairahdu äänestämään yhtä näistä kolmesta yhteisten asioittemme hoitoon, muuten kelvollisesta puolueesta pilaamaan vastuullista työtä lainsäätäjänä.
Jos joutuu tekemisiin narsistin, psykopaatin tai macchiavellistin kanssa, on tekemisissä ihmismielen pimeitä puolia tulkiten. Kuinka sitten tulisi toimia esimerkiksi työnantajana, jos epäilee työntekijällä olevan kyseisiä piirteitä?
Kansainvälisen tutkijaryhmän Birgit Schynsillä on napakka vastaus:
”Jos voit välttää sen, älä palkkaa heitä. Jos teillä on jo heitä töissä, älä ylennä heitä. Jos tällaiset ihmiset saavat enemmän valtaa ja vastuuta, myös ongelmasi tulevat lisääntymään.”
Jos taas työntekijä huomaa työkaverin käytöksessä tai toimintatavoissa hälyttäviä merkkejä, kehottavat tutkijat puuttumaan asiaan.
”Älä vain anna asian olla. Juttele kyseisen henkilön kanssa. Juttele myös muiden kanssa saadaksesi selville, ovatko he kohdanneet samanlaista käytöstä. Jos sellaista tapahtuu kerran, kyseessä saattaa olla väärinymmärrys. Mutta jos käytös on jatkuvaa ja useampi ihminen on todistanut sitä, täytyy se ehdottomasti käsitellä.”
”Kannattaa jutella oman esihenkilön ja myös yrityksen HR-osaston kanssa. Sinun täytyy yrittää osaltasi varmistaa, ettei vastaavaa tapahdu enää uudestaan”, Schyns neuvoo.
Oma neuvoni koskee niitä äänestäjiä, joilla on taipumusta hakea ehdokkaansa kulkien virran mukana tai seuraten medioittemme välityksellä viimeisen päälle esiintyjinä koulutettuja poliitikkojamme. Hehän näyttelevät roolinsa ja osaavat sen varmasti moitteettomasti koulutettuina näyttelijöinämme.
Ottakaa selville yksittäisten ehdokkaiden taustat, ne löytyvät aina, ja jos niitä on piiloteltava, aina ehdokkaiden joukosta löytyy yksi henkilö, jonka luotettavuus ja tervejärkisyys on monissa mittauksissa vahvistettu, ja näkyy kyllä, jos ei muussa niin heidän tuotannossaan tai sen puuttuessa kokonaan.
Yli viiden miljoonan kansan joukosta löytyy varmasti 200 ammattinsa osaavaa ja mieleltään tervettä yksilöä. Hakien ehdokasta, jonka tylsän oloin tiede ja sen osaaminen on osoittanut ammattinsa varmasti professionaalisesti taitavaksi hankkiutua sellaisiin poliittisiin tehtäviin, jotka eivät ainakaan lisää heidän valtaansa, saati mahdollisuutta käyttää syntyvää valtaa yhteiskuntamme yhteiseksi vahingoksi.
Heillä on jo riittävästi poliittista tai muuta valtaa, jonka he haluavat siirtää yhteiseen käyttöömme ja samalla uhrautuen yhdeksi tai kahdeksi kaudeksi lainsäätäjän epäkiitolliseen tehtävään medioittemme satiirin ja sarkasmin kohteinakin, sosiaalisen median kiusanteon tuon hetken samalla sietäen. Heitä on ehdokkaissamme vähän mutta kyllä nämä 200 varmasti löytyvät.