Repetitio mater studiorum est – Kertaus on opintojen äiti
17.02.2023 – 14.03. 2013
Vaalien lähestyessä ennusteet puolueitten kannatusmittauksissa muuttuvat aina vaan jännittävämpään suuntaan. Kolmen suurimman puolueen Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja SDP: kohdalla järjestys on jo vaihtunut ja samalla Kokoomuksen johto on sulanut sekin virhemarginaalin sisälle. Vaaleista on tulossa erittäin jännittävät myös haettaessa paikkaa Suomen suurimpana puolueena ja hallitusneuvottelujen käynnistäjänä.
Kiintoisaa on myös nuorten aikuisten äänestyskäyttäytymisestä tehty havainto. Heidän kohdallaan perussuomalaiset ovat selvästi ensimmäinen vaihtoehto ja ero seuraaviin merkittävä, yli kymmenen prosenttiyksikköä. Merkillepantavaa on myös aiemmin nuorten suosimana pidetyn vihreän liikkeen alhainen kannatus myös heidän kohdallaan.
Mistä muutokset sitten mahtaisivat johtua?
Suurin virhe tehdään haettaessa yksittäisiä selittäjiä ja periteistä poliittisten liikkeittemme vaihtelussa tapahtuvien ilmiöiden ja kannatusheilahtelujen tulkintaa. Oman aikamme äänestäjät ja etenkin nuoriso on hakemassa poliittista kotiaan toisin kuin aiemmat sukupolvet.
Suurin muutos on tapahtunut niissä välineissä, joitten kautta nuoret saavat informaationsa sekä kyvyssä arvioida poliittisten liikkeittemme merkitystä ja uskottavuutta heidän koulutuksensa jälkeiseen, aikuistuvan ihmisen arjen elämään. Oman aikamme nuoret ovat kypsempiä yhdistämään poikkitieteisesti sellaisia ilmiöitä, joihin heidän isovanhempansa eivät taatusti kyenneet nuoruudessaan.
Kauan (koko ikäni) opettajana ja tutkijana yliopistoissa toimineena tiedän toki, kuinka tämän päivän nuorilla on kovin erilaiset etenkin tiedolliset eväät ja tätä kautta syntyvä kypsyys arvioida yhteiskunnallisten liikkeiden ja siten myös poliittisten puolueittemme toimintaa.
Tänään omat ministerimme ovat liki pelkästään naisia ja pääministeriä myöten poikkeuksellisen nuoria. Näin heidän maailmankuvansa ja tapa toimia eivät ole niin etäisiä, kuin mitä vielä vaikkapa suuren, sotien aikana ja pian niiden jälkeen syntyneitten sukupolvien kohdalla. Samalla yhteiskunnallinen myös globaali ilmiöiden ymmärtäminen on kokonaan muuta kuin isovanhempien yhteiskunnassa.
Jokainen meistä on havainnut kuinka 1950-luvulla tai aiemmin laaditut niin elokuvat tai kirjallisuus, mediamme, ovat hauskoja tai surullisia lähinnä vain aikansa kuvaajina. Niitä ei voi käyttää oman aikamme ilmiöiden tukena tai selittäjänä. Paradigmainen muutos on ollut valtava. Olen kuvannut tuon muutoksen syntyä ja siihen sopeutumista kirjoissani, myös väitöskirjoissani (www.clusterart.org). Ne ovat syntyneet reaaliaikaisesti käytettäviksi ja näin niitä myös on käytetty.
Valmius äänestää ja ottaa vastuu on omana kokemuksenani tänään kokonaan toinen ja yhteiskunnan toimintatapa sekin välineellisenä prosessina suoraa vaikuttamista ja samalla reaaliaikaista. Puolue ei siten periydy isältä pojalle, mutta vielä suurempi tuo muutos on nuorten naisten kohdalla.
Näin ilmiöille ei löydy yhtä tai kahta selittäjää, vaan paljon laajempi, sekä globaali että samalla myös paikallisesti kokonaan eri tavalla syntyvä kuin ennen uusien medioittemme aikaa. Olen tätä muutosta ennustanut useissa julkaisuissani ja kirjoissa webympäristön kokemuksena ja suuria aineistoja samalla käsitellen myös globaalina ilmiönämme (kirjallisuus ks. www.clusterart.org)
Lainaan lopuksi vaaliin valmistautuville ehdokkaillemme kirjoitustani vuodelta 2013 Suomen Kuvalehteen. Se ei selitä nyt tapahtuvaa nuorten käyttäytymistä, mutta kuvasi tuon hetken sukupuoleen sidottua käyttäytymistämme yhden lyhyen artikkelin verran.
Perussuomalaista kansanliikettä on luonnehdittu äijäliikkeeksi. Nyt se on myös gallupien ja aiempien tutkimusten kautta sellaiseksi vahvistettu.
Jos naiset eivät saisi äänestää, perussuomalaiset olisivat kirkkaasti Suomen suurin puolue. Tällä hetkellä noin joka neljäs mies äänestäisi perussuomalaisia ja eduskuntavaalien jälkeen puolueen kannatus kävi jopa 30 prosentin rajan yläpuolella (2013).
Naisista vain runsas 10 prosenttia äänestäisi perussuomalaisia. Naisten puolueita ovat etenkin vihreät ja kokoomus (2013). Miesten äänillä vihreät taistelisivat Rkp:n kanssa samassa sarjassa. Naisten äänillä taas he ohittaisivat jopa perussuomalaiset. Tässä ilmiössä on aikaan sidottua dramatiikkaa ja tasoittuu, kunhan vihreän liikkeen arvoista tulee ympäristöpuolueena kovin samankaltainen ohjelmaltaan suhteessa muihin puolueisiimme. Lisäksi hallitusvastuun ottaminen noilla arvoilla on vaikeaa ilman menetyksiä arjen reaalipolitiikan kanssa ryvettyen.
Miksi suomalainen mies ja nainen eroavat toisistaan näinkin jyrkästi poliittisessa käyttäytymisessään? Eivätkö yhteiskunnalliset muutokset ja rajut rakenteelliset vääristymät koettele molempia samalla tavalla? Miksi naiset hakevat erilaisia poliittisia ratkaisuja ja valintoja yhteiskunnallisille ilmiöille? Painottavatko naiset erilaisia asetelmia ja ilmiöitä kuin miehet?
Elävätkö miehet sellaisessa kriisissä, joita naiset eivät ole ehkä tunnistaneet tai vaikenevat tahallaan? Tätä on syytä pohtia etenkin Suomessa, jossa kielemmekin on kovin neutraali ja sukupuoleton. Puhkeaako tämä globaali vihreä kupla ja koska? Tapahtuuko se Suomessa muita aikaisemmin?
Psykologi John Gray kirjoitti maailmanlaajuisen menestyksen saaneen kirjansa Miehet Marsista, naiset Venuksesta ja korosti teoksessaan miehen vetäytymiskäyttäytymistä ja narsismia. Miehellä on ongelmatilanteissa taipumusta vetäytyä ja vaieta. Naiset taas hakevat seuraa, avautuvat ja puhuvat. Gray antaa kirjassaan naisille runsaasti ohjeita kohdata luolaansa vetäytynyt mies.
Kaikilla meillä on ”narsismin haava”. Tällä tarkoitetaan sisäistä kalvavaa alemmuudentunnetta, joka vaatii osakseen ulkoisia näyttöjä ja omanarvontunnon nostatusta. Nuorten kohdalla tämä on erityisen arka asia ja Suomessa vaikeammin käsiteltävä, kuin siellä missä kielellinen kulttuuri tuo esille konkreettisemmin nämä vastakkainasettelut. Ongelmana eivät olekaan suomalaiset nuoret, vaan usein maahan muuttaneet ja heidän kykynsä sopeutua kovin erilaiseen kielelliseen symboliympäristöömme, suvuttomaan kieleen ja kulttuuriin.
Politiikassa ja johtajuutta haettaessa narsismin taustalla on pääsääntöisesti alemmuuden tunne – epätasapainoinen suhde pienen lapsen ja suuren aikuisen välillä. Alainen, joka ei lähde pomon ihailuun ja itsetunnon pönkittäjäksi, on vaikeuksissa. Narsisti haluaa johtajaksi ja kokee poliitikkona ja johtajana itsensä täydelliseksi, kaikkivoivaksi ja virheettömäksi.
Hän tavoittelee mahdottomia päämääriä ja raivoaa kritiikille. Tehtävän mielenkiintoisuus ei ole motiivina vaan johtajuuden mukanaan tuoma valta. Tällaisia johtajavalintoja ja poliitikkoja olisi varottava. Vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset ovat kovin pieniä pohdittaessa henkilövaaleja tai byrokratian rattaita. Maailma on muuttunut mutta byrokratia ja sen ylläpitäjät säilyvät. Arvot ja normit ovat vääriltä vuosikymmeniltä ennen paradigmaista muutostamme. Hybridiyhteiskunta kouristelee, kertoo jo kirjani nimi liki vuosikymmenen takaa.
He muuttavat organisaation ja yhteiskunnan tunneilmaston kylmäksi ja motiivi katoaa, syntyy oleskeluyhteiskunta, yleistä pahoinvointia. Usein tämä pahoinvointi kohdistuu ensimmäisinä heikoimpaan ryhmään, lapsiin ja nuoriin. On joko alistuttava tai protestoitava. Narsismin palvonta toi mukanaan yhteiskuntaamme kylmän, tunteettoman ja epäonnistumista sallimattoman kulttuuriin. Syntyi kiusaamista, joka vaikutti työilmapiiriin. Rakenteelliset muutokset suosivat narsismia, empatiasta vieraantunutta saneeraajaa, jolloin poliittinen sekä taloudellinen työilmapiiri koveni etenkin miehille, joiden selviytymiskeinot olivat naisia kehnompia.
”Per aspera ad astra – Vaikeuksien kautta tähtiin”