Muistelmia vuodelta 2014
09.03.2023
Kirjoitin syksyllä 2022 kirjan Euroopan hullusta vuodesta otsikolla ”Draaman kesä ja Euroopan hullu vuosi 2022.” Turun Sanomiin kirjoitin vuonna 2014 Eurovaaleista ja samalla myös verraten aikaa Euroopan hulluun vuoteen 1848. Valmistautuessamme nyt vaaleihin, takana ovat pandemia ja elämme velkaisina ja väsyneinä seuraten läheltä sotaa Euroopassa.
Olen käyttänyt noita samoja vuosia jo useaan kertaan muistuttaen niiden riskeistä. Teen näin jälleen kerran sekä kuljettaen mukanani uskollisesti lupaamiani ikivihreitä vuosisataisia lainankielisiä sananlaskujamme. Ne eivät ole meidän kirjoittamia. Vielä muuta vuosikymmen sitten kuvasimme oman paikkamme historiassa ajopuuna.
Tuo tapa loukkasi läntisiä naapureitamme ja etenkin brittejä loukkasi suomettumisen mukana tulleet ilmaisut, joissa suomalaiset historian tutkijat käyttivät käsitteitä, jotka kertoivat ajelehtimisen maantieteestä ja paheksuivat suomalaisten historiankäsitystä. Syyttelemällä ei tehtyä saa kuitenkaan tekemättömäksi ja tänään olemme mielestämme aktiivisempi osapuoli myös vaalien alla ja pyrkiessämme Naton jäseneksi. ”Accusando fieri infectum non potest.”
Hulluja nuo roomalaiset
”Amentes illi Romani”, kuului Obelixin lempilause. Asterix oli läksynsä oppinut ja suomalaiset lukien Aku Ankkaa ja mahdollisesti myös Valittuja Paloja. Tito taas kertoi, kuinka hän oli menettänyt päivän, ”Amici,diem perdidi.”
Me muistamme hyvin mitä tuon päivän menetys maksoi. Me muistamme myös mitä merkitsee joutuminen ajopuuksi tai vaikeus olla kirjoittamatta satiiria. ”Difficile est satiram non scribere.” Sarkasmia suomalaiset eivät tahdo ymmärtää eikä makuasioista voi kiistellä ”De gustibus non est disputandum.”
Tylypahkan motto
”Älä koskaan kutita nukkuvaa lohikäärmettä.” ”Draconem dormientem nunquam titillandus.” Suomalaisten vastaukset meitä kritisoiville muistuttavat tylypahkan mottoa. Kun on nukkuvan karhun naapurissa, hyvät suhteet niin itään kuin länteen ovat oiva tapa vastata Paasikiven tapaan, kuinka maantieteelle me emme voi mitään. Samalla voimme jatkaa historiastamme, kuinka erehtyminen on inhimillistä, ”Errare humanum est” ja tyhjästä ei synny mitään, ”Ex nihilo nihil fit.”
Kaikki ymmärtävä heti, mitä suomalaiset silloin tarkoittavat. He ovat tarkkailleet auringon kulkua, mittailleet rajojensa pituutta, vertailleet muuhun Eurooppaan ja todenneet, kuinka ”Idästä valo”, ”Ex oriente lux”. Tämän todeten Unkari on ymmärtänyt suomalaisten täyttävän Nato jäsenyyden ja oikeusvaltio uudistukset ovat ilmaa puhdistaen siirretty sivuun.
EU tuet Unkarissa ja niiden merkitys Suomen jäsenyyteen Natossa ovat liian kaukana toisistaan. Olemme valmiit puolustamaan toisiamme ja vuotamaan verta vihollisen niin vaatiessa. Tämä ei ole kansojemme välillä rakkautta ensi silmäyksellä, ”Ex visu amor.”
Turun Sanomat 29.05. 2014 (Matti Luostarinen)
29.05.2014 – 09.03.2023
Vuotta 1848 on opittu kutsumaan Euroopan hulluksi vuodeksi. Sitä on kutsuttu myös kansojen kevääksi – ”Printemps des peuples” – ja vallankumousvuodeksi.
Sitä valmistelivat teollistuminen, feodaaliajan rappio, nälänhädät ja kadot, Napoleonin sodat sekä liberalismin, sosialismin ja nationalismin aatteet.
Espanja, Preussi ja Venäjä eivät sietäneet Napoleonin ryöstöretkiä. Wienin tanssiva kongressi oli sekin nimensä veroinen. Kansallisuusaate, Wienin kongressi ja sen “kolme kunniakasta päivää” vyöryivät läpi koko tuolloisen Euroopan. Belgia, Kreikka sekä Puola asettuivat tsaaria vastaan.
Ranska, Saksa, Habsburgien valtakunta ja Unkari, Italia ja Sisilia, Puola ja Valakia – koko Eurooppa oli liikkeellä. Se ulottui myös globaalina, ei vähiten Brasiliaan.
Eugene Delacroix’n maalaus vuodelta 1830 ”Vapaus johtaa kansaa” (La liberte guidant le peuple) tuli tuo ajan näyksi kansakuntien esteettiseen sosiaaliseen pääomaan: symboliikkaan.
Eurovaali 2014 toi mukanaan yli sata eurokriittistä edustajaa. Heitä on liki joka EU-maassa, mutta eniten Ranskassa, Britanniassa ja Tanskassa. Suomessa Perussuomalainen puolue voitti jo viisi vuotta aiemmin.
Ja sitten tuli Ukraina
Ukraina oli tänä vuonna jo liki sisällissodan partaalla ja Venäjä kävi taistelua omasta asemastaan idän ja lännen uudessa globaalissa asetelmassa, jossa sen asema on, jälleen kerran, uhattuna.
Järjestettiin irvokkaita vaaleja, joita oli edeltänyt arabi-islamilainen vallankumousten aalto ja talouden syvä kriisi yhteisen valuvikaisen valuutan kourissa. Vuosi oli 2011 ja kirjoitin kirjani ”Arctic Babylon 2011” jo 1970-luvulla. Kustantajani teki Oulussa konkurssin ja kirja jäi odottamaan painajaa Saksassa 2000-luvun puolelle. Kirja sai jatkoa vuosina 2015 ja 2022.
Välimerisen Euroopan alueella nuorista puolet oli työttömänä. Suomessa työttömyys läheni puolta miljoonaa. Silti maa oli pysyvän lamankin kourissa ja taantumassa kolmen A:n eurooppalainen valtio luottoluokituksessa. Vuonna 2022 tilanne on monin verron synkempi ja vaaleissa meitä odottaa uusin jytky keväällä 2023.
”Eurooppa osana Euraasiaa ja vanhan imperialisminsa vankina on pian levottomuuden pesäke.” Näin otsikoiden tuo lause Turun Sanomissa vuonna 2014. Mieleeni tuli Pariisin kaupungin motto. ”Vaappuu, vaan ei uppoa.”- ”Fluctuat, nec mergitur.”
Euroopan uusin hullu vuosi alkoi jo globalisaation aamuna. Aasia, ensimmäisenä Kiina, oli ottanut asemansa globaalissa kilpailussa. Me tiedämme toki mitä se merkitsee Venäjälle. Mutta emme tiedä, mitä se tarkoittaa Afrikalle ja Intialle. Unohdamme tulevat globalisaation avaimet sekä suljemme silmämme Jäämeren herruudesta, Itämerestä tulee tärkein meremme. Kun tästä huomauttaa, laulaa kuuroille korville. ”Ad surdas aures canere.”
Yhdysvallat taisteli poliittisen ja taloudellisen asemansa puolesta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjä ei ollut koskaan toipunut tuosta alennustilasta, eikä se ollut ensimmäinen kerta valtaisan maan historiassa. Viestikoulun tunnuslause: ”Kerralla kuntoon” – ”Illico perfectum,”ei oikein sovi tähän hetkeen ja jakaen kunniaa voitetuille:”Gloria victis.”
Sen satelliittivaltioita kosiskeltiin mukaan uuteen maailmanjärjestykseen muistamatta, kuinka niiden historia oli pikemminkin euraasialainen ja slaavilainen kuin eurooppalainen. Saamme kuulla tätä vuonna 2014 kirjoittamaani nyt yhtenään heiltä, venäläisiltä. Vuosi oli 2013. Kanadan motto nyt olisi ainakin hyvä muistaa: ”Mereltä merelle” – ”A mari usque ad mare.” Maapallo ei olekaan maata vaan merta – meripallo. Jäämeret niistä suurimpia, jääpallo.
Euroopan niemen elämä on ollut sodissa. Suurin muutoksen tuoja oli juuri tuo hullu vuosi 1848. Sen suuret aatteet – alkaen sosialismista, liberalismista ja demokratiasta – joutuivat vuoden 2014 internetin ja uuden sosiaalisen median maailmassa kriisiin. Miksi tämän ymmärtäminen oli niin vaikeaa oman aikamme ministereille, pääministereille rakentaen putkimiehinä omituisia pilvilinnoja unohtaen, mitä Urho Kekkonen ja Paasikivi tarkoittivat.
Samoin ikivanhat instituutiomme. Perinteisen vallan, eli väkivallan, vähättely osana 8 000 miljoonan ihmisen uutta vuosituhatta oli jäänyt vähemmälle huomiolle. Miksi maantieteen ymmärtäminen on niin vaikeaa sumalaisille? Vergiliuksen aika pakenee palaamatta. ”Fugit irreparabile tempus.”
Valtaosa eurooppalaisista ei vaivautunut vuoden 2014 vaaleihin. He, jotka vaivautuivat, perustivat uuden liikkeen, johon tulivat mukaan etenkin britit, ranskalaiset ja tanskalaiset. Donald Trump tarjoutui ostamaan tanskalaisilta Grönlannin. ”Väsynyt hakee riitaa.” – ”A lasso rixa quaeritur.” ”Toisinaan on suloista hullutella.” – ”Aliquando insanire iucundum est.”
Myös suomalaiset saapuivat paikalle jo vuonna 2009 omalla piskuisella Perussuomalaisella kansanliikkeellään. Se oli hyvin suomalaiskansallinen ja mukautui myöhemmin yleispuolueeksi vihreän liikkeen, kristillisten tai kielipuolueen, työväenpuolueiden kanssa, vanhan agraarin puolueen rinnalla oppositiossa.
Tähän eurooppalaisen liikkeeseen kuuluu yli sata meppiä. Se on enemmän kuin kaikki Saksan mepit yhteensä. Sellaista ei voi sivuuttaa: Saksa käyttää meppeineen suvereenia valtaa Euroopan unionin sisällä. Miten se aikoo menestyä vuonna 2023? Ihminen kun on ihmiselle susi. ”Homo homini lupus est.”
Maailma on vuonna 2014 muuttunut. Eurooppaa ravistelevat valtava työttömyys, uudet globaalit kilpailijat, väestöräjähdys, pakolaisvirrat, Intian vaalit sekä globaali ilmastomuutos, Ukrainan oireilu, Venäjä, uusi maailmanjärjestys. Entä vuonna 2023? Onko jotain valoisampaa taivaanrannassa? ”Meidän meremme” – ”Mare Nostrum” sanoivat roomalaiset noin 100 jKr Välimerestä. Mitä sanovat eurooppalaiset Itämerestä ja Jäämerestä? Kirjoitan kolme kirjaa ja esittelen kolme vuotta aiheesta ”Arctic Babylon”.
Euroopan hullu vuosi 2014 on myös sen uuden mahdollisuuden alku, viisauden vuosi, jos se osataan sellaisena käyttää eikä anneta taantuman ja turhauman viedä meitä 1800-luvun alun niille vuosikymmenille, joiden lopputuloksen me jo tunnemme. Miten kävi? Nyt on aika vetää yhteen mennyt vuosikymmen. Kuolleetko opettavat taas kerran eläviä? ”Mortui vivos docent.”
Eurooppa Aasian niemenä, osana Euraasiaa ja vanhan imperialisminsa vankina, on pian 10 miljardin ihmisen elettäväksi levottomuuden pesäke. Näin kirjoitin vuonna 2014. Miten on käynyt? Oi pyhä yksinkertaisuus – O santa simplicitas.
Valtaa on kyettävä käyttämään rinnan niiden voimien kanssa, joiden juuret ovat Euroopan suuressa vuodessa, vuoden 2011 suurissa tapahtumissa ja uuden aikakauden alussa. Tämän ymmärtämiseen ei ole nyt paljoa aikaa tuhlattavaksi. Näin kirjoitin vuonna 2014 Turun Sanomissa. Ja mitä sitten tapahtui – Menetetty vuosikymmen. ”Millainen kuningas, sellainen lauma.”- ”Qualis rex -talis grex.”