Sodan paljastamat ja meiltä piilotetut totuudet
Luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä – Naturalia non sunt turpia
Takana on valvottu yö ja seurattu Hollywood elämää, Oscar gaala. Ei mitään poikkeavaa ja yllättävää. Kukaan ei lyönyt edes kämmenselällä ketään. Joku lauloi mutta kuuroille korville. Ad surdas aures canere. Vaivaa vaatii voitto ja nyt voitetut osoittivat kuinka rakkaus voittaa kaiken. Amat victoria curam – Amor vincit omia.
Muistan lausuneeni lapsena runon, joka kertoi juuri tästä. Lapset ymmärtävät jo varhain aikuisten väsäämää hengenlentoa. Kuolleista puhutaan heistäkin vain hyvää. De mortuis nil nisi bene. Niin nytkin Yhdysvalloissa ja minullekin kovin tutuissa maisemissa. Kello on siellä vain jätättänyt ja elävät hieman eri ajassa kuin me täällä Suomessa. Vaalien aikaan heidän ääniänsä on turha edes laskea. Idässä juhlitaan jo voittoa, kun lännessä vielä mennään vaaleihin. Mitä tekevät nämä suomalaiset Venäjän naapureina noilla voitetuilla tunneillaan?
Hirsilinnoja rakentavat suomalaiset Kremlin eliitille, kirjoittaa menneen päivän Helsingin Sanomat (12.03.2023) sunnuntain Honkarakenteen toimituksista, joissa ei turhaan tivattu talojen todellisten isäntien nimiä. Jos jotain hämärää löytyi, syyttelemällä ei tehtyä saa tekemättömäksi. Accusando fieri infectum non potest. Idän kaupassa suomalasia on turha mennä neuvomaan. Sen sijaan opettamalla opimme ja hajottamalla hallitsemme. Docendo discimus – Dixi et animam levavi.
Se että Pietarin ja Moskovan läheisten järvien rannoilla nousi vauraiden ja vaikutusvaltaisten venäläisten aidattuja huvilakyliä, oli tuon ajan taloutemme hoitajille ylpeilyn aihe eläen 1990-lukua, ja se mitä tänään todistamme, on surullista seurattavaa. Emme palaa hetkeen Venäjälle ja Ukrainan jälleenrakentamisessa riittää hommia, kirjoittaa lehti.
Samalla tutkiva journalismi havaitsi, kuinka lakiinkin jäi epäkohta. Lain ulkopuolelle rajatiin lähes kokonaan sosiaali- ja terveysala. Alan duunarit eivät uskalla tehdä epäkohdista ilmoituksia peläten työnantajaansa. Se on hyvin suomalainen ilmiö tämäkin. Epäkohtia löytävä saa palkakseen ikäviä työvuoroja tai kohta ei töitä lainkaan. Suomessa on vaikea kirjoittaa kirjoittamatta satiiria, joko lännestä tai idästä aiheensa lainaten. Difficile est satiram non scribere. Niinpä juuri tämä tyyli kirjoittaa on Suomessa arvostettua.
Sunnuntain lehden todella silmiä avaava pohdinta syntyi toimittaja Anna-Stina Nykäsen kynästä. Hän on löytänyt peräti viisitoista (15) asiaa, jotka olivat meiltä piilossa, ja avautuivat vasta sodan paljastaessa meille nämä muuten kätkössä lymyilleet ja sodan meille valaisseet ilmiöt. Tosin sodan rinnalle vaadittiin vielä naisarmeija hallituksessa ja pandemia kansaa kurittaen.
Nerous on todellakin lahja ja oppiminen ilo. Ihminen ihmiselle susi. Ingenium munus, discere gaudium. Homo hominis lupus est. Mutta enkö minä olen tämän todistanut jo aiemminkin? Eikö latinankieliset sananlaskut oikein avaudu ilman sotaa ja sen julmuuksia? Onko poliitikoille tarkoitettu vaalikirja artikkeleineen ja ikiaikaisine viisauksineen varustettuna parasta, mihin kykenen nyt eläkepäivinäni? Eiväthän nämä luonnolliset asiat, sodan paljastamat, ole häpeällisiä. Päinvastoin.
Naturalia non sunt turpia. Luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä.
Mihin vaaditaan näitä Hollywoodissa valmistettuja jälkinäytöksiä leffoinamme? Hitaille jälkiomaksujille? Nerous on toki lahja ja oppiminen ilo. Ihminen ihmiselle susi. Ingenium munus, discere gaudium. Homo homini lupus est.
Suomalaiset ovat eläneet pandemian synnyttämässä kriisissä ja naisten hoitamassa hallituksessa, noudattaen poikkeusolojen tuomia rajoituksia, valmiuslain yksilön vapauksiin puuttuvien määräysten alaisina. Kansalaisten elämänmeno muuttui ja kriisiaika jatkui pitkään. Ikäihmiset olivat jopa kotiarestin kaltaisiin oloihin suljettuja. Heitä jopa välteltiin ja pelättiin. Ja kun tämä alkoi hivenen hellittää, alkoi Euroopassa sota. Pandemia oli koulinut meitä sota-ajan lapsia venäläiseen menoon ilman Hollywood elämääkin. Sodassa kuolleet opettavat eläviä. Mortui vivos docent.
Naiset onnistuivat ministereinä hoitamaan vaativan tehtävän hyvin. He vakiinnuttivat asemansa kriisiajan johtajina. Toimittaja Anna-Stina Nykäsen kokemana tämä oli uutta ja vahvisti suomalaisten uskoa naisten kykyyn hoitaa vaativia tehtäviä ja poikkeusoloja. Oma käsitykseni suomalaisista naisista ei muuttunut mitenkään pandemian tai sodan seurauksena.
Päinvastoin se vain vahvistui. Suomalaiset naiset olivat tasavertaisia myös kriisien aikana ja hoitaessaan maata sotien poikkeusoloissa. Maailmalla suomalainen nainen tunnettiin juuri tästä ominaisuudesta. Se liittyy kulttuuriin ja kieleen, sosiaaliseen pääomaan ja muistiin. Ei sen ihmeellisempää. Viikinkinaiset johtajina haudattiin komein menoin ja hevosineen hekin.
Sotien perinnöt säilyvät tutkimusten mukaan neljä sukupolvea, kirjoittaa Anna-Stina Nykänen ja perustelee tällä vahvan puolustustahtomme. Suomalaiset ovat, toisin kuin ruotsalaiset, kokeneet sodan ja käyneet miehenä asevelvollisuuden vuodesta toiseen. Armeijan käyminen on sekin osa sosiaalista pääomaa, ja ase ei ole suomalaiselle vieras. Toki sota Ukrainassa oli meille hyvin läheinen tapahtuma ja olimme tavanneet heidät mansikkapelloilla ja aiemmin myös Neuvostoliiton osana palvellen talvisodan pakkasissa Suomen korvessa. Suomalaiset olivat jo juuriltaan menneen ajan ylistäjiä. He rakastivat historiaa. Laudator temporis acti.
Presidentti Sauli Niinistö oli kohdannut läheltä sodan ohella tsunamin ja pelastunut jo toistamiseen auto-onnettomuuden jälkeen äärimmäisen vaikeasta ja traumaattisesta kokemuksesta. Hänen sanavalintansa olivat varovaisia ja tapa toimia luonnollisesti rauhoittava. Naamiot riisuttiin myöhemmin ja todellinen sodan uhka oli suomalaisen mediayhteiskunnan tuotetta. Nato-hakemus oli luonnollinen tapahtuma yhdessä Ruotsin kanssa molempia kansakuntia, niiden geopoliittista ja historiallista asemaa korostava. Toki välillä presidenttimme joutui huomauttamaan liian innokkaita nuoria naisiamme tyyliin; älä sotke ympyröitäni. Noli turbare circulos menos.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli yhtäällä yllätys ja toisaalla jatkoa jo käynnistettyyn kriisiin ja sen odotettuihin seurauksiinkin. Pandemia oli kuin kouluttava opettaja. Ei pelkkä sota talvella ja sen jatkot. Parempaa toki odotettiin ja poikkeusta, joka vahvistaisi säännön. Nulla regula sine exceptione.
Virhe syntyi Putinille, ei sodan kokeneelle Suomelle. Totta on, että markkinatalouden merkitystä rauhan ylläpitäjänä Euroopassa liioiteltiin. Putin oli ja on mytomaanikko ja hän on elänyt ympäristössä, jossa taustalla leijuu vahva eskapistinen tapa selittää syntyneitä järjettömyyksiä. Teesistä syntyy antiteesi ja lopputuloksena synteesi. Mytomaniasta eskapismi ja lopulta synteesinä putinismi.
Kuten kirjani nimessä toki kerrotaan vuodelta 2022 (Teesi, antiteesi synteesi – Mytomania, eskapismi, putinismi) Varmasti rahan ja talouden roolia rauhan ylläpitäjänä liioiteltiin. Venäläinen ”menneen ajan ylistäjä” ohitti siinä ”nyt on juotava” kansalaisensa. Laudator temporis acti, Nunc est bibentum.
Mystinen suhde totuuteen on hyvin slaavilainen ilmiö ja kasakka ottaa sen mikä on irti. Ukraina oli ollut sisällissodan partaalla jo kauan. Krimin valtaaminen sujui Putinilta kovin helposti. Se että Putinin kaltaiset venäläiset eivät sopeutuneet tai pärjänneet läntisessä markkinataloudessa, tuotti varmasti myös nöyryytyksiä, pettymyksiä ja näyttämisen halun suurvaltana. Kyse oli siten traumasta, joka syntyi jo aikapäiviä ja eli vihana alkaen Neuvostoliiton hajoamisesta. Leningrad Cowboys ja Puna-armeijan kuoro järkytti aikanaan muitakin kuin toimittaja Anna-Stiinan Nykäsen.
Se oli typerää käyttäytymistämme, ylimielistä ja häpeällistä. Toki sitä näki suomalaisten toimesta Pietarin ja Leningradin kaduilla ja rajallamme Vodka-turisteiltamme yhtenään. Sitä näki myös Laatokan-Karjalassa rajan avauduttua Värtsilässä ja turistien rynnätessä rajan taakse ajattelematta, mistä siellä oli kysymys. Senaatintorin nöyryytys oli vaatimaton ilmiö sen rinnalla.
Niinpä venäläiset puhuivat vastustajan homoarmeijoistamme. Näin lukien myös Anna-Stina Nykäsen havaintoja. Venäjän propaganda oli varmaan mytomaanikkojen ja eskapististen tuotteena putinismia ruokkiva ja vahvistava ilmiö. Venäjän propaganda ruokki siten läntistä vapaamielistä, liberaalia ja nautintoon keskittyvää, itsekeskeisten ihmisten pesää liaten ja samaan aikaan länsi ruokki vaikutelmaa juopuneista venäläisistä köyhyytensä keskellä rypien. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt ruokkimaan harhaa sodasta, joka hoidetaan hetkessä. Kuolleitten tapa opettaa eläviä oli unohtunut. Mortui vivos docent.
Toki Putin arvioi lännen väärin, mutta ei näistä syistä syntyneenä. Putin arvioi väärin etenkin läntisen kulttuurin mediat ja niiden merkityksen uudessa globaalissa sodassa. Hän oli elänyt kulttuurissa, joka on hyvin kaukana omastamme. Hän ymmärsi väärin läntisen kulttuurin ja oman aikamme riippuvuudet, mutta myös kyvyn rakentaa taloutemme poikkeuksellisen nopeasti kriisistä toipuen. Vain poikkeukset vahvistavat säännön.
Nulla regula sine exceptione – Poikkeus vahvistaa säännön
Hälytyskellot soivat, olimme hetkessä hakemassa Naton jäsenyyttä, mutta niihin ei vastattu tavalla, jossa Venäjän aiheuttama kriisi ei mitenkään näkyisi arjen askareissamme. Takana kun oli pandemia ja siitä toipuminenkin. Järjestimme jopa aluehallintomme ja soten samaan aikaan. Takana oli kymmenen hallitusta ja menetetty vuosikymmen.
Sen merkitys oli pahempi, vaikeammin korjattava menetys, kuin mitä Ukrainan kriisi ikinä. Sitä ei pidä kuitenkaan hävetä ja peitellä. Luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä. Vain luonnottomat. Demokratian mukanaan tuomat viiveet ovat luonnollisia mutta sota ja sen julmuudet luonnottomia.
Naturalia non sunt turpia – Luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä
Voisivatko Ruotsin tekemät virheet olla suomalaisille keino vältellä niitä, kysyy toimittaja viitaten Ruotsiin valheellisena mallimaana. Ruotsissa kantaväestöllä ei todellakaan ole mitään kokemusta sodistamme. Samoin suhtautuminen maahanmuuttopolitiikkaan on ollut naiivia. Toki suomalaisten olisi ymmärrettävä ilmiö ruotsalaisia paremmin ja taustoittaa maahanmuuton syyt ja seuraukset mutta ei nyt 1940-luvun kokemuksilla.
Elämme aivan uutta hybridiyhteiskunnan kouristelua ja siihen ei voi vastata menneen ajan lääkkeillä. Toki meillä tulisi olla myös tässä käytössä paremmat lääkkeet kuin Ruotsilla ja Venäjällä. Menneen ajan ylistäjillä.
Menneen ajan ylistäjä – Laudator temporis acti
Ymmärrämme toki ruotsalaisia paremmin sotien aiheuttaman vammaisuuden, sotalasten aseman ja kärsimyksen merkityksenkin. Teimme virheitä pandemian hoidossa ja piilotellen sen todelliset kasvot. Kärsimysten ja julmuuksien esittely ei ole kuitenkaan ollut parin viimeisen vuoden aikana vähäistä ja vaatimatonta, päinvastoin.
Tässä toimittaja tekee usein vääriä tulkintoja ja media vie meitä harhaan. Se että kaikki menisi aina kohdalleen on mahdotonta. Kaikki erinomainen on harvinaista.
Omnia praeclara rara – Kaikki erinomainen on harvinaista
Edes toinen maailmansota ja talvisotamme ei toki tullut koko ajan olohuoneeseen oman aikamme medioitten ja teknologian tuotteena. Toisin kuin toimittaja Nykänen kirjoittaa, kärsimyksiä ei ole vähätelty, päinvastoin. Olemme olleet poikkeuksellisen lähellä eturintamaa ja pandemian aikana myös kotiarestissa. Millä muulla tavalla meitä tulisi vielä kiusata?
Suomalaisten toimittajien raportit sodasta ovat paljastaneet ukrainalaisten läheisen suhteen Suomeen. Se on ollut hämmentävää, häkellyttävää, luukuttavaa – ja havahduttavaa, kirjoittaa Nykänen ja kaikki tuo on totta. Mennyt yö valvoen ja Hollywood loistoa seuraten ymmärrämme, kuinka menestys syntyy vaikeuksien kautta.
Vaikeuksien kautta tähtiin – Per aspera ad astra
Meitä todellakin yhdistää läheinen suhde Venäjään ja samalla ukrainalaisten poikkeuksellisen hyvä Suomen historian tuntemus. Ei tämä ole vain ukrainalainen ilmiö.
Olen käynyt luennoimassa liki sadassa valtiossa ja viettänyt samalla viikon tai parin sijasta myös pitempiä aikoja tutkien yhteiskuntatieteilijänä, jolla on maantieteen ja biotieteinen tausta, tohtorin pätevyydetkin useampaan kertaan väitellen. Ei tämä maa ja maailma ole sokea ja kuuro koskien Jäämerta ja sen reunalla sijaitsevia maita ja kansoja, Itämeren ja Venäjän, Venäjä läntiset naapurinsa tuntien.
Ja jos Venäjä ei tunne, niin Ukraina tuntee varmasti, osaavat jopa kieltämmekin. Siinä ei ole mitään kummallista. Kummallista on kuinka heimoveljet Unkarissa sulkevat silmänsä ja me omamme lukien saman lehden Jari Tervon kolumnin. Syntyy todellakin vaikutelma, jossa Orban toimii Putinin edustajana Euroopassa ja Nato jäsenyyttämme käsitellen. Unkarin ongelmat EU:n kanssa ja Suomen Nato jäsenyys eivät ole yhteen koplattavia asioita.
Se mitä Turkissa tapahtuu, on hoidettava sekin osana globaalin maailman suurvaltapolitiikkaa, jossa Pohjolan asema on koko ajan yhä merkittävämpi jo pelkästään sijaintimme seurauksena. Kukaan kun ei halua hukuttautua Jäämeren aaltoihin.
Arktinen Babylon ja sen kolmiosainen kirjasarjani ( Arctic Babylon I, II, III, 2011, 2015, 2022) kertovat mistä on kysymys. Kirjat on julkaistu muualla kuin Suomessa myös sähköisinä artikkeleina. Kustantaja edustaa kaupunkinsa kautta luostarilaitosta ja sen syntyä. Se juhlii tätä tapaustaan joka kesä heinäkuun 10. päivä. Oma sukuni ja sen nimi on peräisin luostarilaitoksen veronmaksajista ja heidän historiastaan.
Se on samalla syntymäpäiväni ja Suomessa kuvataiteitten päivä. Minulle itselleni lähinnä kirjojeni ”Klustertiateen manifesti”, ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka” sekä ”Cluster art and art of Clusters 70 years” sisältöä ja mukana myös Suomen juhlavuoden kirjani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100.”
Suomalainen nurkkakuntaisuus ei ole globaalin maailman tuote, vaan omaa suljettua maailmankuvaamme ja sen hoitoa. Oma mediamme on tuotteena hyvin nurkkakuntainen ja kaukana sellaisesta globaalista maailmasta, jota nykyinen robotikka tarjoaa lukijoilleen. Tämä on syytä muistaa ja parantaa juoksuamme. Raha ei haise ja rukoile ja tee työtä. Pecunia non olet – Ora et labora.