Laulu kuuroille korville – Ad surdas aures canere
Herran vuonna – Anno Domini 2008, 2018, 2023
Aina vaalien alla suomalaisia puolueita ja niiden ohjelmia, galluplukuja sekä vaalikoneita seuraten, syntyy vaikutelma puolueesta, jonka on samaan aikaan sekä liberaali mutta monella tapaa myös konservatiivinen.
Se että suomalaiset ovat vuodesta toiseen maailman onnellisimmassa maassa vanhenevia, kertoo samaa kieltä kansakunnan sosiaalisesta pääomasta ja kulttuurista. Talousoikeisto ja -vasemmisto ovat samaan aikaan sekä edistysmielisiä mutta samaan aikaan monella tapaa konservatiivejakin. He sopivat hyvin samaan hallitukseen ja ymmärtävät toisiaan liiankin hyvin. Aivan kuten Islannissa lukusissa puolueissaan ja Yhdysvalloissa kahdessa puolueessaan. Mitä suurempi ja väkirikkaampi kansakunta, sitä vähemmän on puolueita.
Pieni kansakunta ja sen historia, kielialueen syntyminen ja yhdyskuntarakenteen muutokset ovat saman median tuotetta ja yhteisen koululaitoksen tulosta. Suomalaisen maailmankuva ja tapa asennoitua luonnonympäristön muutoksiin on sidoksissa neljään vuodenaikaan hyvin deterministisellä tavalla se myös ymmärtäenkin.
Talous- ja sosiaalimaantieteen avainkäsitteet ovat suomalaisille elämää ohjaavia ja myös rajoittavia. Symbolijärjestelmä ja sen rajat puhua ja kirjoittaa, tulla ymmärretyksi, ovat neljä vuodenaikaa ja niiden kierron kautta rakentuvia. Talous- ja sosiaalimaantiede ovat tiukasti luonnonmaantieteeseen kahlittuja, eikä niistä voi syntyä elämää ohjaavina ja rajoittavina tekijöinä väärinkäsityksiä. Toisin toimien luontomme olisi pilattu jo Keski- ja Etelä-Euroopan tapaan vuosisatoja sitten.
Deterministinen luontoon sidottu maailmankuva voi muuttua vain muuttamalla maasta ja pohtien sellaisia kulttuurisia tai sosiaalisia rakenteita, jotka eroavat kokonaan Itämeren pohjoispuolella asumisesta Jäämeren tuntumassa. Näin myös kovin liberaali tai radikaali muutos luontoon ja luonnonoloihin sopeutuneesta taloudellisesta tai sosiaalisesta kehityksestä ei ole ollut mahdollista, eikä ole sitä jatkossakaan.
Tämä koskee sekä luonnonmaantiedettä, kulttuurimaantiedettä, talous- ja sosiaalimaantiedettä. Ilmiö näkyy vahvana sopeutumisena sekä eläin- että kasvimaantieteessä mutta myös ihmispopulaatioiden sopeutumisessa alueiden tarjoamiin erityispiirteisiin.
Tutkainta vastaan kamppailu on siten vain kerronnallista todellisuutta ja sellaisena kiehtova tapa rakentaa myös rikasta fantasiaa, johon on hyvä myös paeta etenkin matkailua ja maailmakuvaa avartavan liikkumisen tai mediayhteiskunnan myötä.
05.07. 2008–2018 – 23. 03. 2023
Konservatiivinen liberaalipuolue Suomeen
Oheinen artikkeli tai blogi on kirjoitettu liki tarkalleen kymmenen vuotta takaperin. Sitä on luettu myös tänään, vaalien alla vuonna 2023. Tarkastellaanpa hieman tarkemmin, miten tuon ajan kirjoitus sopii oman aikamme tulkintaan. Menikö jossain metsään ja jos meni, missä. Tai olinko oikeassa ja jos olin, niin missä? Onko syytä tehdä sellaisia korjauksia, jotka vaikuttavat vaikkapa vaaliemme tulokseen vuonna 2023?
Jotta erottaisit vuoden 2008 kirjoitukseni 2018 kirjoituksesta, käytän vuoden 2018 tekstissä lihavointia ja 2023 kursivointia.
keskiviikko, toukokuu 07. 2008 – 23.03.2023
Uuden valistusajan kapitalismi
Venäjän kahden lautasen pakkokapitalismin varjossa
Käsite pakkokapitalismi koskee vuotta 2008 ja aikaa, jolloin Ukrainan kriisi ja myöhemmin sota tai pandemiamme ei meitä kiusannut. Samoin nykyiset (2023) puolueemme olivat vähemmän naisvaltaisia puoluejohtonsa osalta. Osa nykyisitä ministereistämme oli tuolloin vielä hakemassa askelmerkkejään peruskoulussamme.
Vallanpitäjät alkoivat pelätä internetin blogikirjoittajia, otsikoi Helsingin Sanomat (2008) kansainvälisen lehdistövapauden päivän sivun mittaisena uutisensa. Yhdysvaltain presidentti varoitteli bloggaajista jo vuosia takaperin. Todellinen ongelma vapaa sana ja internet on kuitenkin pääosalle Aasiaa, Afrikkaa, Väli- ja Etelä-Amerikkaa, mutta toki myös Venäjälle. Lehdistövapaus on hyvä vain kourallisessa valtioita, eikä näihin lukeudu edes kaikki EU-valtiot.
1)Tänään (2018) me tiedämme kuinka lehdistövapautta puolustavat puhuvat valemediasta ja sosiaalinen media on heille liki kirosana. Facebook on ottanut ja ominut meidän tietomme kaupalliseen käyttöön ja muutama suurin globaali jättiläinen, kuten Google ja Amazon, operoi tavalla, joka on kaikkea muuta kuin läpinäkyvää. Afrikassa Facebook on monelle sama asia kuin internet. Forssassa ja Lounais-Hämeessä www tarkoittaa samaa kuin Willebrand, Wahren ja Web. Jokainen voi Googlaten varmistaa miksi juuri nämä herrat.
Tänään keväällä 2023 jokainen forssalainen ymmärtää, kuinka ko. teksti on kömpelöä huumoria, sarkasmia ja ymmärtää miksi on vaikeaa kirjoittaa, etteikö teksti muutu satiirin kautta sarkasmiksi. (Difficile est satiram non scribere) Niinpä myös tämän tekstin kirjoittaja on sidoksissa siihen läntiseen koulukuntaan ja kulttuuriin, jonka teksti muuttuu lähelle oman aikamme tekoälyä ja robotiikkaa. Kömpelöä satiiria. Taustalla on siten suomalainen koululaitos sekä kasvatuksemme.
Toimittajat ilman rajoja ovat järjestäneet virtuaalisia kyberprotesteja niissä maissa, jotka luokitellaan internetin pahimmiksi vihollisiksi. Takavuosien vallankumouksellinen Havannan Vallankumousaukio on täynnä virtuaalihahmoja heiluttaen kylttejään.
Pekingin vastaavalla Taivaallisella aukiolla marssijoita on niin ikään runsaasti. Omituista, miten marssijoita on etenkin siellä, missä edellisestä ”kulttuurivallankumouksesta” ei ole kulunut kuin muutama vuosikymmen. Onko vallankumous syönyt näin konkreettisesti lapsensa? Tätäkö valistuksen aate lopulta edellyttääkin? Tänään (2023) seuraamme kuinka Kiinan poliittinen johto on vierailulla Venäjällä ja kertoo sellaisesta tuesta, joka jakaa globaalia maailmaa yhä jyrkempiin, Yhdysvaltain johtamaan länteen sekä Kiinan ja Venäjän lähestymiseen Ukrainan sodan vuosipäivän jälkeisenä aikana.
2) Tänään, kymmenen vuotta myöhemmin (2018), olisi omituista tavata toimittajia järjestämässä virtuaalisia kyberprotesteja sen enempää internetin kuin etenkään sosiaalisen median puolesta. Kymmenen vuotta on muuttanut maailmaa valtavasti ja vain harva saattoi arvata, kuinka internet ja sosiaalinen media ovat pian osa valepuhetta, vihapuhetta, hybridi- ja kybermaailman rikollisuutta sekä sellaista kaupallista toimintaa, jonka moraalista emme ymmärrä juurikaan mitään, ellemme tunne megadatan tapaa hakeutua klustereiksi yhteen ja yhdistää sellaista, joka koskee meitä itseämme ja intiimiä osaa elämästämme.
Kuulemme käsitteitä, joita emme ymmärrä, ja jotka liittyvät tieteen ja tekoälyn sekä robottien maailmaan. Pohdimme, olemmeko tehneet korvaamattomia virheitä liikkuessamme sellaisessa ympäristössä, jota ohjaavat tekoälyllä varistetut robotit.
Tänään (2023) Helsingin Sanomat järjestää tilaisuuden, jossa esitellään lehden rahoittamaa ohjelmaa, koskien juuri journalismia ja tekoälyä, robotiikkaa. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin runsaasti myös omien tutkimusteni ja kirjojeni julkaisemisen yhteydessä.
Digiaikaan siirtynyt Suomi on tyytyväinen (2008). Nyt enää 53 % talouksista kiroilee television tekstitysten, pätkivän kuvan laadun ja kolmen kapulan kanssa taistellen vaihtaessaan kanavaa tai saadakseen televisionsa ylipäätään auki. Mikael Jungner lupaa jättää naiset rauhaan ja keskittyä yleisradion hoitoon.
Rakkaudesta puhuminen ei ole suomalaiselle miehelle viisasta edes internetin ja kännykän välityksellä. Kun ensimmäinen Kanervan viesti tuli mediaan, ennustin hänen kohtalonsa. Suomessa se on nykyisin helppoa. Sääli Suomea. Sitä voidaan lukea niin idässä kuin lännessä avoimen kirjan tavoin. On voitu lukea aina.
3) Suomea voi todellakin lukea edelleen kuin avointa kirjaa ja ennustaa sen kohtaloita. Mikael Jungner ei enää ole puolueensa edustaja televisioissa (2018), mutta ei myöskään puoluesihteerinä rakkauspuolueelle. Vaimokin vaihtui siinä samalla ja uusiutumista vauhdittaa kokonaan uusi puoluekin ja sen valtameripurjehtijana tunnettu, niin ikään rakkauden apostolimme vaimoineen.
Hyvät, pahat ja rumat ovat vaihtuneet medioissamme vuosikymmenen aikana ja nyt vallassa ovat rumat. On käyty jytkyvaalit ja jaettu jytkypuoluekin kahteen osaan. Hallituksessa oleva osa on miniatyyrimallinen ja edustaa sinisenä tulevaisuutenamme sekä konservatiivisia että liberaaleja arvoja rinnakkain.
Keskusta käynnisti tämän evoluution jo varhain maalasiliittona, muuttaen maalta kaupunkiin, ja lopulta EU:n parlamenttiin liberaalien ryhmään. Se on samaan aikaan sekä konservatiivinen maakuntien puolue että liberaali citypuolue Brysselissä.
Kokoomus on sitä samaa, mutta edustaen pääkaupunkiseudullamme jotain sellaista, jota se ei edusta hallituksessamme. Tämä dualistinen malli alkoi yleistyä rakkauspuolueen myötä sen etsiessä sosialismille sopivaa lisää ja täytettä puolueohjelmaansa. Pelkkä populistinen pulina ei riittänyt. Oli oltava myös ohjelma.
Politics ja policy ovat kaksi eri asiaa siinä missä maakuntien Suomessa regionaalinen ja spatiaalinen. Suomessa vain, ikävä kyllä, meillä on vain yksi käsite politiikalle ja alueelle. Toinen on se, jolla pelataan ja huijataan, toinen on se, joka piirretään kartalle väärässä mittakaavassa pallokarttaan verrattuna. Joko pinta-alat, kulmat tai molemmat ovat vinossa ja kompassi kateissa.
Oheinen teksti on vanhentunut ja tänään (2023) vaaleihin valmistaudutaan kokonaan toiselta pohjalta kuin vuonna 2018. Perussuomalainen puolue on saanut uuden johdon, ja kokoomus sekä demarit ovat hekin asemoituneet pandemian ja Ukrainan sodan jälkeen uudenlaiseen Eurooppaan ja Suomeen. Muutokset ovat olleet Natoon liittyvän Suomen kohdalla erityisen merkittäviä. Sama koskee myös juuri käynnistyneitten vaaliemme kohdalla (2023). Keppi sen todisti ja onni suosii nyt rohkeaa. (Argumentum baculinum, Audentes fortuna iuvat.)
Jungner lupaa tiivistä yhteistyötä jatkossa kaupallisten TV-yhtiöiden kanssa (2008). Lupamaksujen maksajia ei näin laskuteta samasta asiasta moneen kertaan. Yle lupaa olla tulevaisuudessa korostetusti sisällön tuottaja ja mobiilitelevision kehittäminen annetaan nyt sen osaaville. Yle ei ole enää veturi teknisissä hankkeissa. Yle ei enää valitse jakelutekniikkaa, lupaa pääjohtaja. Samalla Jungner lupaa houkutella vanhenevat suomalaiset nettiin.
Suoraan Jungneria lainaten ”On tärkeää tarjota ihmisille paikkoja, jossa ammattilaiset ovat valinneet heidän puolestaan tarjonnan”. Tällaista valitsijaa kutsutaan portinvartijaksi, ja heitä on kavahdettava, kun kyseessä on vapaa tiedotus ja vapaa sana, oikeus valita ja oikeus itse kertoa, blogata tuotteensa nettiin.
Tänään, keväällä 2023, tällaisen puheen voisi tulkita olevan vuosisata sitten pidetyn. Aika pakenee palaamatta – Fugit irreparabile tempus.
4) Jungner (2018) kertoi sen minkä Fb:n omistaja paljon myöhemmin Yhdysvaltain kongressissa ja myös sanaattoreille. Hän pyysi jopa anteeksi aiheuttamiaan vaikeuksia ja vihapuheita sekä vaikutti pyhimykseltä. Häntä luonnehdittiin Yhdysvalloissa tekopyhäksi.
Suomessa vastaavaa keskustelua ei olisi käyty koskaan, ellei asia tullut esille juuri Yhdysvalloissa. Sosiaalinen media eri muodoissaan on Suomessa sama asia kuin Afrikassakin. Se on internet, paitsi Forssassa, jossa se edustaa myös paikallista ymmärrystä ja sen oivaltamista osana globaalia ajattelua. Forssassa kun ajatellaan paikallisesti mutta toimitaan globaalisti.
Se on ehkä toisin kuin muualla, mutta niin on Forssakin syntyjään vallan muuta kuin perinteiset kauppapaikkamme. Pihtisynnytyksellä syntyneet talousalueet useamman maakunnan leikkauspisteessä ovat logistisesti toisin asemoituneet myös reaaliaikaiseen, ajattomaan ja paikattomaan maailmaan, kun perinteiset Christallerin tai Löschin kaltaisten maantieteilijöitten heksagonaaliset kennostot.
Nämä mallit eivät oikein istu yksiin vuoden 2023 tapahtumia Euroopassa ja Ukrainassa seuraten. Putin kun vaikuttaisi elävän kokonaan väärällä vuosisadallakin ja tulkitsevan aikaamme tsaarinajan perinnöstä muistuttaen. Yhden sukupolven nyt voi mennä metsään, mutta ei nyt kokonaan väärille vuosisadoille reaaliaikaisen globaalin maailman melskeissä ja tätä maailmankuvaa naapureilleen tarjoillen. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan – Si vis pacem, para bellum.Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. – Tempora aspera vivimus, amice bone. Näin ei ollut vielä 2008 tai 2018.Kaikki muuttui pandemian aikoihin ja Putinin Venäjältä alkaen. Suomen ja Ruotsin matka Natoon käynnistyi sekin.
Jungner (2008) haluaa pelastaa suomalaisuuden suomalaisille hieman samaan tapaan kuin Havannassa on haluttu pelastaa Kuuba kuubalaisille. Siinä ei oikein tahdota luottaa tulkitsijaan vaan vaaditaan portinvartijoita, osaavia ja luovia ihmisiä, huippuinnovaatioyliopiston tuotteita valistusajan aatteilla varustettuina. Venäjällä pakkokapitalismia kahden lautasen politiikassa. Siinä suomalainen malli kalpenee kaksoisvallan alkaessa.
Tästä kaikki alkoi ja jatkui vuonna 2020 pandemialla ja sodalla Euroopassa.
5) Tähän ei ole mitään lisättävää (2018). Juuri uuden kauden aloittanut presidentti Putin on rakentanut sillan yli synkän veen kohti Krimiä aivan kuten Suomessa siltainsinööri Jaatinen. Kirjailija Arto Paasilinna asetti myös Jaatisen dualistiseen rakkaustyöhön, eikä hän oikeasti ymmärtänyt oliko kirjan nimi, “Onnellinen mies”, pilailua vaiko tapa osoittaa sormella miehen kyvyttömyyttä oivaltaa omaa asiaansa ja onneaan sillanrakentajan ammatissa.
Putinin elkeet tunnistettiin toki jo Krimin aikoihin. Toki jo ennen tätä ja Suomen Kuvalehti kuvasi maaliskuussa 2008, kuinka ”Se leppoisa venäläinen” Vladimir Putin oppi kapitalismin alkeet 15 vuotta aiemmin Suomen Turussa. Turku ja Pietari olivat kummikaupunkeja toisilleen, ja Putin pietarilaisena virkamiehenä vieraili yhtenään Turussa. Jo tuolloin oli havaittavissa, kuinka pimeässä loistaa pienikin kipinä. Scintilla etiam exigua in tenebris micat.
Toimittajalegenda Kari Mänty täytti 60-vuotta. Takavuosina oma habitukseni sotkettiin usein juuri Kari Mäntyyn. Kaikki pyöreänaamaiset kaljuuntuvat miehet ovat saman näköisiä. Se on hyvin slaavilainen pää. Slaavilaisesta Lenin päästä oli helppo muovailla patsaalle naisen rinnat. Kekkosen päässä kiusasivat lasit. Pertti Pasasen nenä oli taas liian suuri.
Näiden rintojen vaihto Putinin päähän ei ole temppu eikä mikään. Venäläiset rakastavat pyöräkasvoisia kaljuuntuvia Leninin näköisiä miehiä Urho Kekkosesta alkaen. Olli Rehnissä on tätä samaa habitusta. Hänelle voi povata hyvää myös jatkossa. Ellein nyt joudu odottamaan liian kauan Suomen Pankissa korkoa kasvaen.
6) Tätä kirjoittaessani Olli Rehn on saanut nimityksen Suomen Pankin johtoon ja jatkaa uraansa kaiken aikaa juoksuaan parantaen. Ikää on liki samat vuodet kuin Kekkosella tämän kalastellessa Islannissa. Kari Mänty taas on lähempänä Kekosen myöhempiä vaiheita, mutta on hänkin ehtinyt esiintyä suurena rakastajanakin. Pasasen perinnöstä käytiin siitäkin napakka keskustelu naisten välillä. Se että Aasiassa ja Etelä-Amerikassa sain kuulla olevani Leninin näköinen mies, oli varmaan aikanaan eduksi, josta myöhemmin tuli rasite etenkin Suomessa. Forssassa asuen, demariperheen synnyinsijoilla, Lenin on mennyt muodista ja nyt haetaan sisällissodan aikaisia kertomuksia ja paikkaa Lotta -veistokselle. Ei siitä veistoksesta mitään tullut. Koulu sentään saatiin rakennetuksi pitkän kädenväännön jälkeen. Lähes vuosikymmen luottamustehtävissä ei mennyt ihan hukkaan Forssassa ja Hämeenlinnassa sotea ja sairaalaa rakentaen.
Kaikkia näitä ihmisiä näyttäisi yhdistävän lisäksi monialainen toimeliaisuus. Kari Mänty kertoo syntymäpäivä haastattelussaan (2008) olevansa journalismin kymmenottelija. Kekkonen harrasti miltei kaikkea mahdollista ja oli viriili yli kohtuullisena pidettävän todellisuuden.
Spede oli monitaitoinen innovaattori ja Putin alkaa saada uusia taitoja hänkin. Venäjän dualistisessa vallankäytössä Vladimir Putinilla ei ole mitään pelättävää Dmitri Medvedevin suunnalta, ellei Dmitri kasvata Stalinin viiksiä ja Breznevin kulmakarvoja. Sellainen riski on olemassa ja siihen suomalaiset ovat Nato keskustelussaan varautuneet (2008). Se kuuluu osana suomalaiseen kollektiiviseen muistiin, sosiaaliseen pääomaan ja pelosta syntyvään arkiajatteluun, geneettiseen perimäämme. Uusi ulkoministerimme ymmärtää tämän varmasti.
7) Vuosikymmen ei ole suomalaisia juuri muuttanut. Ulkoministeri on tosin vaihtunut moneen kertaan ja Timo Soini ulkoministerinä jatkaa vanhoja perinteitämme. Hänelle salkku oli tapa siirtyä sivuun samalla puoluejohtajan tehtävistä, jossa hän alkoi muistuttaa enemmänkin Leonid Brezneviä kuin muita venäläisiä, nykyisiä tai aikaisempia kollegoitaan. Hillotolppa on nyt korkattu ja paluu uuden puolueen johtoon ei ole uskottava. Se osa elämää on jätetty taakse, siinä missä Vennamot perheineen. Historiaan jää maininta kohtaan “suomalaiset ulkoministerit”.
Näin jälkeenpäin on surullista huomata olleensa oikeassa. Jyväskylässä Soinille ja sinisilmäisille osoitettiin ovea. Alkoi uusi vaihe ja tänään keväällä 2023 perussuomalaiset haastavat vaaleissa suurimman puolueen paikasta kokoomuksen ja demarit. Samaan aikaan vihreät ja keskusta ovat kutistuneet alle kymmenen prosentin puolueiksi. Että pitikin sattua. Millainen kuningas, sellainen lauma. ”Qualix rex, talis grex.”
Suomi uskoo ydinvoimaan. Vaikka tulevaisuudessakin ydinvoiman osuus maapallollamme on vain noin 6 % ja hiilen lähivuosikymmenet liki 80 % Suomi tekee omia ratkaisujaan. Kunnallinen demokratia on tehnyt maasta pienten gallialaisten kylien sirpaleisen onnelan, jossa hallittaan hajottamalla. Suuretkin asiat on sovittava ensin kylätasolla, kuntien kanssa neuvotellen, ja vieden ne vasta tämän jälkeen kansallisiin kuulemismenettelyihin. Tämä on hyvin suomalainen malli.
Suomalaisessa mallissa aina ensimmäinen ja tärkein taistelu käydään paikallisella tasolla. Kun se on siellä maankäytön kaavaan sijoitettu ja häiriköt voitettu, loppu on lobbaajille helppoa. Kun paikallinen puhti on poissa, Goljatin ja Davidin kädenväännössä, valtakunnan tason päätökset on helppo saavuttaa, oli kyseessä kaivosyhtiö, lentokenttä, tai voimayhtiö.
Ympäristövaikutusten selvitys paikallisella tasolla on taas lähinnä teatteria, kirjoitta Thomas Rosenberg, lainaten Pekka Hokkasen väitöskirjaa Hesarissa. Kyseessä on megaluokan vastustajan ja olemattoman kunnan taistelu, jossa monikansallinen yhtiö jyrää paikallisyhteisön. Tämä sama malli toteutuu Suomessa lähes kaikessa, ja syntyy eräänlainen psykologinen tai moraalinen eetos, ja poliittinen yksituumaisuus. Takavuosien hyvinvointivaltion opit ja konsensus. Kun ne toistetaan riittävän usein, syntyy myyttinen totuus.
Tässä me uskomme ylpeänä omaan tieteeseemme, teknologiaan, ja olemme täysin vailla kritiikkiä toisin kuin kulttuuriltaan rikkaammat kansakunnat. Me saamme pienessä maassa kaikki rahamme samalta luukulta, jolloin poikkipuoleisia ajatuksia ja ideoita, mielipiteitä, ei synny tai niitä ei suvaita. Tällaisen maan on helppo olla avoin myös mediansa suuntaan. Meillä on Pisa ja Nokia sekä ratkaisu joka asiaan. Kysykää vaikka Ollilalta.
8) Tämä kohta toimii edelleenkin 2018 olkoonkin, että nyt sitä alettiin korjailla keskustalaisella tai maalaisliittolaisella maakuntamallilla ja kokoomuslaisella soten yrittäjyydellä, valinnanvapaudella ja yksityistämisellä, monikansallisella rahalla. Siis ei siinäkään mitään uutta, olkoonkin että mallia on nyt veivattu jo yli vuosikymmen ja sen lopullinen asu on pääkaupunkiseudun kokoomuksellekin erilainen kuin hallituksessa sitä esitellen.
Sekin on vanhaa perua, siinä missä väliportaan hallinnon jakaminen aikanaan lääninhallinnolle, maakuntahallinnolle ja seutukaavoittajalle. Kaikille kolmelle puolueelle oli löydettävä sieltä oma päällikön paikkansakin. Nyt sitten päät kolisevat yhteen, eikä mallista tule mitään. Monikansallinen yhtiö siinä lopulta jyrää paikallisen yhteisön. Ellei sitten hulluutta saada ajoissa suitsettua aisoihin ja palataan paikallisyhteisöstä syntyvään palvelutarjontaan.
Sote syntyi lopulta pihtisynnytyksenä ja alueellisia byrokratioita mahdoton määrä. Susi jo syntyessään olisi tullut purkaa empimättä sekä säästää hupenevia verorahojamme ja velkaantumista malleilla, jotka tunnetiin jo monesta aiemmasta kokeilustamme surullisella tavalla juuri terveydenhuollosta ne tunnistaen. Nyt vain näitä hoidettavia olisi ollut paljon enemmän kuin syntyviä ikäluokkia. Tyhjästä ei synny mitään. ”Ex nihilo nihil fit.”
Suomalaisilla on vakaa peruskallio, jossa uraani lepää käytön jälkeenkin. Talvisodan kansa ei pakene ydinsaasteiden pelkoa ja kollektiivisten kokemusten tuskaa. Muut paetkoot ja rakentakoot toisenlaista teknologiaa. Mutta miksi muut eivät lankea tähän samaan seireenilauluun? Se ei meitä huoleta. Meillä on jo yksi malli ja sillä hyvä. Tosin uraanikin loppuu ja luultavasti jo ennen öljyä mutta, so what?
Vanhat myytit valistivat suomalaisia ja antoivat luonnon voimille selityksiä. Ne auttoivat meitä kohtaamaan elämän pelottavia sattumuksia. Siinä opetus ei koitunutkaan aina ihmisen parhaaksi. Myytit ja jumalat loivat uutta pelkoa ja kärsimystä, jossa vasta valistus vapautti ihmisen taikauskosta. Vai vapauttiko suomalaisia sittenkään? Epäsosiaalinen media pani kansan pohtimaan sopimattomia.
Syntyi uusi teknologiausko, jossa luonto oli järjellä hallittavissa ja kesytettävissä, hyödyksi käytettävissä. Onko koko onneton globaali tilanteemme seurausta tavastamme olettaa luonnon olevan ainesta, joka on matemaattisesti hallittavissa.
Hyöty on tapamme vaihtaa yhdet luonnontuotteet määräsuhteissa toisiin ja kaiken mittana on lopulta raha. Sellaista mallia luonnonlait eivät tottele, eikä niiden kanssa voi neuvotella, pelata tai tehdä kompromisseja. Miten saada luonto ja luonnonlait ymmärtämään valistuksen aatetta ja suomalaista pragmatismia? Luonto on tyhmä ja sopeutumaton, ei oivalla pelin henkeä. Idästä valo, toimii vain aurinkoa sillä tarkoittaen. Maapallon pyörimisliikettä. ”Ex oriente lux.”
Olisiko mahdollista, että Suomessa valistus olisikin muuttunut takaisin kansakunnan kollektiivisen muistin kaltaiseksi myytiksi ja se toimii kuten kaikki muutkin myytit? Ukko ylijumalan ja Sampoa takova seppä Ilmarisen kohdalla luotamme nyt laskennalliseen tieteeseen ja mielestämme hyödylliseen rahaan.
Lopputulos on vain mielettömämpää ja jälki kamalampaa kuin milloinkaan aikaisemmin. Kaikki se, joka ei mahdu laskettavuuden tai hyödyllisyyden mittoihimme, on uudessa myytissämme ja suomalaisessa valistusaatteessa epärealistista ja pois pyhittävää.
Hyöty ja hallinta tekevät suomalaisesta politiikasta, omasta kulttuuristamme, elollisesta ja henkevästä, elotonta ja esineellistä.
9) Vuosikymmen sitten käynnistetty ydinvoiman rakentaminen Suomessa jatkuu. Voimala ei valmistu ilmeisesti koskaan, ajattelemme. Luonto tottelee meitä ja kirjani “Arctic Babyon” on vain paha painajainen. Ilmastomuutos on sittenkin väärin ymmärretty ja elämä jatkuu ainakin yhden ikäpolven ajan, siis omamme. Miksi vaivata itseään aiheilla, jotka ovat raskaita? Lisää sosiaalisen median viihdettä ja vihapuhetta, kyllä tämä korjautuu aikanaan. Politiikka ei ole robottitiedettä. Kuka tahansa voi sitä hoitaa, oli se sitten ydinreaktori tai meitä lukeva tekoälyn tuote omituisine malleineen ja käsitteineen.
Vuosikymmenen vaihtuessa ajattelimme jälleen kerran uudella tavalla. Konflikti syntyikin pandemiasta ja virus vaivasi meitä, ei enää pelkästään tietokonettamme. Nyt meiltä odotettiin suoritteita, joista tärkein oli pestä kätensä ja pysyä kotona. Sotien aikana ja ennen sotia syntyneitten kohdalla tämän käskyn noudattamatta jättäminen koettiin toisin kuin nuorempien ikäluokkien. Laulu ei osunutkaan kuuroille korville. ”Ad surdas aures canere.” Nämä vanhemmat ikäluokat ymmärsivät kuinka ”Arpa oli heitetty” – ”Alea iacta est” ja voiton eteen oli syytä nähdä vaivaa ”Amat victoria curam.”. Maailma oli arvaamaton ja myyttejä oli kohdattu ennenkin.
Mutta mistä tämä myytti oli syntynyt? Mistä se sai voimansa? Myyttihän näyttäisi muuttavan kapitalismin analyysin totuttuakin synkemmäksi. Syntyykö suomalainen myytti olemassaolon käsittämättömyydestä ja pakkomielteestämme muuttaa se pragmaattiseksi vuonna 2008. Kulttuuriammehan väitetään pragmaattiseksi ja amerikkalaisen utilitaristiseksi. Kaikki sopii, kunhan se tuottaa sopivasti rahaa tai jotenkin mitattavaa ”hyötyä”. Onko se tapamme käsitellä viettejä ja pelkoja sekä muuttaa ne tätä kautta kylmän järjen tuottamaksi ahneudeksi ja petokseksi?
Suomalaisen valistuksen dialektiikassa luonnossa tiukasti kiinni oleva metsäläinen pahentaa pelkojaan ja myyttiä, jota hän tuntee itsessään olevaa luontoa kohtaan. Suomalainen mies pelkää omaa sieluaan. Oma itseinho, oma eläimellisyys projisoidaan ulos, muihin ihmisiin, sosiaaliseen alemmuudentuntoon takavuosina. Näin ainakin tulkiten Max Hocheimerin ja Theodor Adornon kirjaa valistuksen dialektiikasta, jossa nainen nostetaan miehen maailman ulkopuolelle, esineistetään ja pelätään samoin kuin omaa sisäistä luontoa, halvennetaan kuin juutalaista ikään toisen maailmansodan julmuutena. Oliko kolmas nyt syntymässä?
Kukaan ei ole oppinut tainnuttamaan pelkojaan hohottavaan nauruun, ivaan ja kyvyttömään rivosuisuuteen elämään, juopotteluun, niin valistukselle tyypillisellä tavalla kuin suomalainen mies, joka tainnuttaa pelkonsa sortumisestaan kyvyttömyyteen, kuolemaan ja luontoon. Siinä kulttuurissa juuri juutalainen ja nainen edustavat luontoa, vihattavaa ja pelättävää, kaiken realismin vastaista. ”Arpa on heitetty. ”Alea iacta est. Väsynyt suomalainen hakee riitaa. ”A lasso rixa quaeritur.”
Taiteessa on hitunen samaa kuin juutalaisessa naisessa tai sielukkaassa eläimessä, juuri suomalaisen miehen näkökulmasta siinä on hieman naistakin. Kun juutalainen eroaa arjalaislaumasta, syntyy juuri taiteen muodostama maaginen kehä ja luova ihminen alkaa erakoitua Suomessa, jäädä yksin ja eristetyksi. Kirjan kirjoittajien mukaan juuri taide muistuttaa meitä elämisen arvoista ja arvoituksesta, kuten sielukas eläin. Jota natsi kohteli kuten juutalaista, tiedemies koe-eläintä ja sovinisti naista. Siinä hallinnasta ja hyödystä puhuminen on vahingollista noituutta ja pelkkää synkkää taikauskoa. Nainen poliitikkona ja puolueen johtajana, ministerinä, oli syytä kokeilla uutena tapana korjata virheeensä.
10) Vuosikymmen takaperin tämän kirjoittaessani pohdin liikettä, joka nyt tunnetaan käsitteellä “metoo”. En väitä olleeni vuosikymmentä aikaani edellä. Jos näin on, eläisin vain onnettomana ja vailla ymmärtäjää. Oleellista on, että Suomessa syntyen tällaisen liikkeen olemus on erilainen kuin muualla Euroopassa, mutta myös globaalisti. Se johtuu kielestämme. Suvuttomasta, onomatopoeettisesta ja luontoa matkivasta sekä hermeneutiikasta filosofiana. Ne löytyvät Googlaten käsitteinä, enkä käy niillä lukijaa vaivaamaan.
Voisiko suomalaisen miehen parantaa tuomalla jotain uutta numeron ja rahan tilalle? Syntyisikö sittenkin vain uusi myytti, ei mitään todella korvaavaa ja positiivista. Ehtiikö ihminen tuhota kaiken elämän maapallolta, ennen kuin hävittää valistuksen myytin kautta itsensä? Voisiko uusmedia muuttaa taustamme; kirkko, sanomalehdet ja yliopistot muuttaa tavarat ja mainonnan joksikin kokonaan muuksi? Vai onko jatkossa myös ruoka pelkkä keinottelun kohde? Tekeekö harjoitus meistä lopulta mestarin? ”Fabicanto fit faber.” Näin kysyin vuonna 2008. Vastaus saatiin vasta vuonna 2023 vaaleissamme.
Nyt koko ajan kallistuva ruoka on houkutellut apajille etenkin pikavoittojen metsästäjät. Siinä keinottelussa kehitysmaiden kohtalo on kiinni muutamasta suuresta maatalousviejästä sekä WTO neuvotteluista. Tulevien uusien maatalousmaiden lista on kovin lyhyt verrattuna siihen, kuinka monta suuta peltojen antimilla on tulevaisuudessa ruokittava. Halvan ruoan aika on auttamatta ohi. Meillä ei ole enää mahdollisuutta aloittaa neuvottelu takavuosien tapaan MTK:n kanssa ruoan hinnasta ja talonpojan kohtalosta. Globaali asemamme kartalla muuttui hetkessä. Aika pakeni meiltä palaamatta. ”Fugit irreparabile tempus.”
Luonnonvarana ruoka muistuttaa mitä tahansa raaka-ainetta. Kullan keskimääräinen pitkän aikavälin tuotto on nolla. Vain spekuloimalla voi tehdä voittoa. Raaka-aineisiin sijoittaminen ei ole sijoittamista vaan spekulaatiota, pelaamista. Raaka-aineet sellaisenaan eivät koskaan luo lisäarvoa tai hyötyä. Talouden epävarmoina aikoina sijoittajat kuitenkin siirtävät varojaan juuri kultaan. Harvemmin peltoihin. Tänään 2008 kullan arvo on korkeampi kuin koskaan. Yksi unssi eli 31 grammaa maksaa 860 dollaria eli noin 560 euroa. Huomenna maksaa pelto ja paljon kultaa enemmän. Kiirehdi hitaasti ja hanki itsellesi elämä. ”Festina lente.” – ””Fac ut vivas.” Vuonna 2023 olet jo paljon viisaampikin.
11) Vuosikymmen on vähentänyt peltojamme ja myös suomalaisia maatalouden ammattilaisia. Kestävä kehitys ei ole yhtään kestävämpää tänään kuin vuosikymmen takaperin. Monen ruoka on nyt vaikeammin saatavissa kuin vuosikymmen sitten. Jätteet ovat lisääntyneet ja uutena on mukaan tullut odotetusti muovi. Olemme ongelmissa, joiden mittakaavaa emme edes ymmärrä. Suomalainen maaseutu on liki autio ja suurten ikäluokkien harteilla. Kun ne hartiat lakkaavat kantamasta, uudet sukupolvet ovat liian pieniä ylläpitämään elintasoamme. Vastaamme näihin kysymyksiin vaaleissa vuonna 2023. Oikeudenmukaisuuden perusta on luottamus. ”Fundamentum est iustitiae fides.”
Etenkin Venäjän luonnonvaroilla käydään nyt spekulaatiota ja tämä koskee etenkin öljyä ja maakaasua, toki muitakin rikkauksia ja Siperian luonnonvaroja. Niiden löytäminen tänään tuo ne kuitenkin markkinoille enintään vuonna 2020–25. Energiaongelmiemme pääsyy löytyy oikeastaan 1980-luvun alusta, jolloin laiminlöimme pari vuosikymmentä vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämisen. Vallitsi helpon öljyn aika ”era of easy oil”. Tänään vuonna 2023 me tiedämme paljon enemmän Venäjästä ja sen öljystä.
Maksamme nyt passiivisesta tuotekehittelystä ja vähistä investoinneista (2008). Nyt on varottava, ettemme luo sellaista energiaketjua, joka kilpailisi ruokaketjun kanssa. Jo nyt on syntynyt hurjia poliittisia jännitteitä ja levottomuuksia koskien ympäristön pilaantumista ja ruoan hintaa. Keväällä 2023 vaaleihin valmistautuen uudet sukupolvet ja naiset riitelevät keskenään poliitikkoinamme. Miehet katsovat sitä sivusta. Kunnia voitetuille, sanomme. ”Gloria victis.”
Elintarvikemellakat ovat vasta alkamassa. Bioenergia ratkaisuna on äärimmäisen ongelmallinen ja etanoli sekä biodiesel yhtälönä miltei mahdoton. Valistuksen matemaattiset aatteet eivät siellä nyt toimi. Uskomattoman vaikea yhtälö tarkoittaa aina meillä myös kaksoiskotkaa, Venäjän luonnonvaroja ja Medvedevin roolia Putinin aisaparina pakkokapitalismissa, uudessa valistuksen venäläisessä muodossa. Vuonna 2023 ymmärrämme lopulta, mitä tämä tarkoitti. Ihminen on ihmiselle susi. ”Homo homini lupus est.” Mutta samalla myös itselleen ankarin tuomari. ”Homo sibi judex durissimus.”
12) Kun tämä lakkaa olemasta, edessämme on vaihe, jota on turha nyt murehtia. Niin pirstaleinen on globaalin maailman oman aikamme vaikeiden pesäkkeiden määrä. Niiden luettelo olisi nyt turhaa. Niitä kun syntyy kaiken aikaa lisää ja aina vain vahvistaen yksittäisten despoottien määrää globaalin maailmanrauhan uhkana. Kiittäen kirjojeni lukijaa, tätä vuonna 2008 kirjoitettua ja 2018 korjailtua sekä 2023 sitä vaaleihin valmistautuville esitellen.