Arpa on heitetty – Alea iacta est
26.03.2023
Tänään on Marian ilmestyspäivä ja samalla kesäaika alkaa. Kelloa siirretään tunnilla eteenpäin. Olemme menettäneet tunnin. Talveen siirtyessämme haemme sen sitten takaisin.
Marian päivä on kirkollinen juhlapyhä. Enkeli Gabriel ilmoitti tuolloin Marialle Kristuksen syntymästä. Päivä on kirkossamme 25. maaliskuuta ellei ole toisin sovittu. Juhlapyhiimme kun on tullut mukaan myös maallista valtaa ja tapa sovitella työpäivämme ja vapaapäiviä tasaisesti läpi vuoden.
Näin päivä, joka kuuluisi olla tasan yhdeksän kuukautta ennen joulua, on alkanut liikkua. Päivä on vain harvoissa maissa yleinen juhla- ja samalla pyhäpäivä vapaapäivänämme.
Suomessa marianpäivä oli vuoteen 1954 saakka yleensä keskelle viikkoa sattuva vapaapäivä. Muistan sen hyvin täyttäessäni tuolloin kolme vuotta. Jouduin onnettomuuteen ja olin hetken tajuttomana. Toki nuoremman veljen syntyminenkin oli traumaattinen kokemus.
Seuraavana vuonna työmarkkinat ja poliitikot muuttivat päivän sunnuntaille ja tätä korvaavaksi päiväksi tuli pyhäinpäivä. Päivä oli lauantai ja tuo päivä oli vielä vuonna 1955 työpäivä. Näitä vapaapäiviä pyrittiin ripottelemaan tasaisesti läpi koko kalenterivuotemme. Maallinen ja kirkollinen valta on Suomessa hakenut sopua noudattaen meille tyypillistä luterilaista ja pragmaattista käytäntöä.
Oikeammin muutos tuli Ruotsista ja suomalainen käytäntö työmarkkinaosapuolten käytäntönä seuraili tässäkin Ruotsin mallia. Tänään olemme omituisella tavalla siirtymässä Natoon ennen Ruotsia, olkoonkin että muutoksen tuli tapahtua toisin kuin mitä turkkilainen tai unkarilainen on meitä nyt päätöksinemme horjuttamassa.
Marian ilmestyspäivän kirkollinen väri on valkoinen ja sitä edeltävän viikon sininen tai violetti. Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden, lauloi iskelmälaulajamme. Hänestä tuli luonnollisesti Keski-Eurooppaa kiertäen pappi. Luterilainen kirkko ja sen suomalaiset traditiota ovat meille rakkaitta.
Päivää liittyy myös virsi numero 50, Marian kiitosvirsi, ”Jumalaa kiittää sieluni.” Sen sävel on lainaa virrestä ”Enkeli taivaan”. Myös saamelaiset pitävät tätä päivää liputuspäivänään. Tiedän sen kun olen Lapissa tutkimuksia tehnyt ja Oulussa sekä Turussa ne julkaissut. Tiedekunta Oulussa oli luonnontieteinen ja Turussa yhteiskuntatieteinen. Molemmissa oli syytä väitellä ja hankkia sekä dosentuuri tai professuuri. Kaiken varalta molemmat. Elämme muutoksen maailmassa ja se on edellyttänyt varman päälle toimimista.
Nekin, yliopistomme, kun ovat ajan myötä muuttuneet filosofisesta ja valtiotieteellisestä uusiksi tiedekunniksi. Tiede ja yliopisto sekä kirkko ja sen opit kulkevat hyvin lähellä toisiaan ja näin etenkin maksaen veronsa joko luostarilaitokselle tai kirkolle ja kunnalle, valtiolle, tai kaikille tasapuolisesti. Näin oma sukuni näitä veroja lampuoiteina maksoi. Perinne katkesi vuonna 1850 juhannuspäivänä julmaan sisävesionnettomuuteen Kallavedellä, kirkkoveneen hukkuessa.
Ruotsissa päivä tunnetaan vohvelipäivänä ja ruotsalaiset syövät tänään vohveleitaan. Aivan kaikki ruotsalaisten omituisuudet eivät ole siirtyneet suomalaisten arkeen ja juhlaan.
Me siis menemme Natoon nyt omin neuvoin ja ruotsalaiset tulevat sitten kun ovat siihen valmiita. Kyllä he Natoon liittyvät ja Suomi ei jää yksin puskurivaltioksi idän kauhuja vastaan. Tätä vaihetta kutsutaan myöhemmin monella nimellä. Kaikille sopivalla.
Hyvinkin Karjalassa voidaan sopia kirkollisia pyhiämme monikulttuurisella tavalla, Valamon kellojen soittoa seuraillen, saamelaisistakin oppia ottaen, jossa Arktinen Babylon ja Jäämeren tuulet ovat jopa merkittävämpiä kuin Itämeren aallot. Aika näyttää. Jäämeren kohtalot ovat koko globaalin maailman ja sen jokisuistojen elämää tai hukkumista ohjaavia ilmiöitämme. Olemme tässä globaalissa murroksessa tärkein osaaja. Se on nyt myönnettävä ja otettava tämä suuri haaste vastaan.
Näissä kevään 2023 vaaleissa äänestämme suurista asioista, olkoonkin että niistä puhuminen ja kirjoittaminen on monelle vielä vaikeaa ja vierasta. Ajattelemme globaalisti ja toimimme lokaalisti, olkoonkin että moni on jo havainnut kuinka paikallinen ja lokaali tuo usein ratkaisuja globaalien ongelmien hoitamiseenkin.
Aluksi me vain laulamme kuuroille korville. Ad surdas aures cenere. Ketään ei toki painosteta tai velvoiteta mahdottomaan. Ad impossibilia nemo tenetur
Emme kuitenkaan saa suomalaisina muita syyttelemällä tehtyä tekemättömäksi. Accusando fieri infectum non potest
Niinpä virheellisesti vaaleissa toimien väsymme ja väsynyt hakee varmasti riitaa. A lasso rixa quaeritur. Toki voimme myös laskea leikkiä ja keventää sillä vaalien tunnelmaa. Toisinaan on jopa suotavaa hullutella. Aliquando insanire iucundum est.
Sen sijaan on muistettava, kuinka rakastuneet ovat usein järjettömiä. Amantes amentes. Näin poliittisen viestin vieminen perille vaatii vaivaa, joskus hyvinkin rankalla tavalla. Amat victoria curam. Me luotamme kuitenkin kirkolliseen traditioon ja pragmaattiseen rakkauden sanomaan. Rakkaus voittaa kaiken. Amor vincit omnia. Tuo oli myös oman kouluni tärkein oppi. Toinen oppi kuului: Odota samaa itsellesi, mitä teet toiselle – Ab alio expectes, alteri quod feceris
Oikein hyvää Marian ilmestyspäivää ja kesäajan alkua. Manu, Immo ja Manne viettävät nimipäiviään. Manun me muistamme kaikki järkevänä presidenttinämme. Samassa yliopistossa ja jopa tiedekunnassa ja laitoksessa, jossa itsekin väittelin toistamiseen ja olin tutkijana Turussa. Toki myös Oulussa ja MTT:n Luken laboratoriossakin.
Immo oli lukioajan luokanvalvojani ja olympiavoittajia samalla valmentanut hiihtäjänero, Manne tuo mieleen lainankielisen sananlaskun: Taide tai taito pitkä, elämä lyhyt – Ars longa, vita brevis sekä Nerous on lahja, oppiminen ilo – Ingenium munus, discere gaudium