Suomenkieliset lempilauseeni:
Ukon ja Odinin päivänä 04.04. 2023
Minulta on kysytty latinankielisistä sanalaskuista ne, joita eniten käytän ja samaa myös suomalaisista.
Osin ne menevät päällekkäin ja latinankielisiä on toki enemmän. Hiven yli sata nytkin kirjoituksissani viljelemää. Suomenkielisiä on Hannu Tarmion kokoamassa ”Elämän Viisauden kirjassa” tuhatmäärin (5299) mutta kyllä mieluisimmat ovat tässä:
Kysyttiin lempilauseita: Tässä nyt muutama. Amor vincit omnia.
Lempilainaukset:
Sen saat mitä pakenet
Ihminen on itse oma päämääränsä
Elämme vain murto-osan elämästämme
Toivo on riski, joka pitää ottaa
Aika parantaa sen, mihin järki ei pysty
Oikein käytetty elämä on kyllin pitkä
Kokemus on käsite, jonka annamme erehdyksillemme
Jokaisessa meissä on jotakin kaikista meistä
Käsittämättömintä maailmassa on se, että se on käsitettävissä
Ainoa tosi poikkeavuus on kyvyttömyys rakkauteen
Itsekkäät ihmiset eivät kykene rakastamaan muita, mutta eivät itseäänkään
Parempi olla orja, jota suudellaan kuin orja, jota ei suudella
Herrasmies ei ole koskaan kuullut juttua ennen, nousee kylvystä käydäkseen vessassa, ei lyö naista, edes omaa äitiään
Aika ja vuorovesi eivät odota
Koskaan ei ole niin vanha, etteikö kykenisi pettymään
Kirjailijoitten ja taiteilijoitten kanssa tulee hyvin toimeen – jos pitää lapsista
Todellinen paljastuu, kun sitä valaistaan runon säteellä
Taide on valaisevinta silloin kun se ei siihen pyri
Totuudella on monet kasvot, valheella vain yhdet
Älä anna houkutella itseäsi hyveen harhapoluille
Mikään ei ole kauheaa, paitsi pelko
Onni on kuin uni: Sen tunnistaa vasta herättyään
Todella jalo ihminen ei välitä onnesta, varsinkaan toisten
Onni ei piile onnessa vaan sen tavoittelussa
Kaikki maine on vaarallista: Hyvää seuraa kateus, huonoa häpeä
Poliitikolle ei riitä, että menestyy, toisten on epäonnistuttava
Valta on suosiota tärkeämpää
Kunnianhimo on vain jalostettua turhamaisuutta
Menestymisen kirous on pitkästyä entisten väheksyjien piirityksessä
Politiikassa on hetkiä, jolloin on oltava oikeassa ja hävittävä
Voittajat eivät usko sattumaan
Tosi häviäjä ajassamme on se, jonka odotettiin voittavan
Jos ihmisellä ei ole luonnetta, hänen on hankittava elämänohjeita
On kuolleita, jotka on lyötävä hengiltä
On opittava kärsimään voidakseen elää
Nämäkin käyvät paremman puutteessa: ”Alicuando insanire iucundum est”
Elämäntaito muistuttaa paremminkin painia kuin tanssia. Elämän voi nähdä unena ja kuoleman heräämisenä. Aika parantaa sen mihin järki ei pysty. Sota on kapitalismia ilman silkkihansikkaita. Kuolleet miehet eivät tiedä voitosta mitään.
Aika käsittelee kevyesti vain niitä, jotka ottavat sen kevyesti. Elämä on arvokasta vain, jos sillä on jokin arvokas kohde. Onnelliset ihmiset ovat odottaneet elämältä vähemmän. Ihmisen onni rakentuu toisten epäonnesta.
Kaikki me olemme kyllin vahvoja kestämään muiden onnettomuuden. Onnellisen elämän salaisuus on pehmeässä mukautumisessa muutoksiin. Omaa onnea ei pidä koskaan laske muiden varaan.
Mikään ei ole kauheaa, paitsi pelko. En pelkää mitään niin kuin pelästyneitä ihmisiä. Kaikkien tunteitten taustalla on aina aavistus pelkoa. Pahin erehdys elämässä on pelätä jatkuvasti, että tekee erehdyksen.
Isänmaan rakkaus ei tunne toisten maitten rajoja. Väkivalta on aikamme retoriikkaa. Kaikki sodat ovat suosittuja ensimmäiset kolmekymmentä päivää. Liennytys ei toimi ilman pelotetta. Pidä väkivalta mielessä, minne se kuuluukin.
Ad impossibilia nemo tenetur – Ketään ei velvoiteta mahdottomaan
Kuka sitten oli Odin, ja miten hän liittyy suomalaiseen kevääseen Ukko ylijumalan kanssa. Olisiko vaaleilla ja niiden luonteella, perisuomalaisella puolueella, jotain tekemistä tämän historiamme kanssa? Vaalit muuttivat Suomen perussuomalaisen siniseksi. Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden. Keltainenkin kelpaa. Musta taas ei ole väri lainkaan. Kuka taiteilija haki täydellistä mustaa ja maalasi auringonkukkia?
Odin oli muinainen germaaninen jumalhahmo (Wotan, Wodan, Woden, Oden) jota palvottiin Manner-Euroopassa, Englannissa ja Skandinaviassa. Odin oli jumalten kuningas, sodan ja viisauden, runouden ja kuoleman jumala. Hahmoon liitettiin myyttisiä piirteitä ja lisänimiä, kuten tietäjä iänikuinen, kaikkien isä (Allfather) ja toivonantaja. Roomalainen kulttuuri ja kansainvaellukset, keisarikultti, sodanjumalat ja viikinkiajan jumaluus on pitänyt Odinin kulttia yllä myös oman aikamme uuspakanallisissa menoissa (oidinistit) etenkin Norjassa. Niihin omaa vaaliamme ja hallituksen muodostamista ei pidä nyt sotkea.
Skandinaavisessa epiikassa (Edda-eepos) jumalat jakautuivat kahteen perhekuntaan, aasoihin ja vaaneihin. Odin oli jumalana hurja ja arvaamaton. Hän oli luopunut toisesta silmästäänkin saadakseen juoda viisauden lähteestä. Hän uhrasi itsensä keihäällä lävistäen ja roikkumalla hirtettynä. Näky tuo mieleen viimeisimmän näkemäni elokuvan suomalaisesta sisusta ja kullanhuuhtojasta Lapissa toisen maailmansodan ja Lapin sodan aikoihin. Tuolla tempulla Odin sai itselleen lisää viisautta. Tämä tuo mieleen taas suomalaisen koululaitoksen 1960-luvulta. Toki myös muistoja Lapin koskisodista ja yliopistostamme 1970-luvulta. Vaaleista vuonna 1970 ja SMP:n ensimmäisestä jytkystä. Molemmista tein tutkimusta. Väitöskirjankin, sen ensimmäisen.
Odin oli myös sodan jumala ja hirtettyjen jumala. Kiitos harmaan suden varjelun. Valhallassa hän juonitteli saadakseen aikaan sotia ja sitä kautta uusia sotureita omaan käyttöönsä. Jotain tuttua siis pohtien omaa aikaamme ja sotaa Ukrainassa.
Valhallassa kaatuneet soturit saavat jatkaa taistelujaan ja nauttia kuninkaallisesta elämästä. Valhallassa Odinilla on kaksi korppia ja sama määrä susia, jotka seuraavat tapahtumia keskuudessamme. Tämä tieto synnyttää Odinin aiheuttamat sodat ja muut rutot jollemme elä ihmisiksi. Susien nimet ovat muuten teko ja tahdonvoima. Molempia tarvitaan politiikan teon arjessa ja hallitusta muodostettaessa (Geri ja Feki). ”Ex nihilo nihil fit” – ”Tyhjästä ei synny mitään”.
Hallituksen muodostamisesta on tulossa mielenkiintoinen tapahtuma, jossa mukana ovat kaikki puolueemme ja näiden vaaleissa lupaamat ohjelmat, poliittisen nelikentän kautta hahmottuvat. Tosin kaksi kenttää ovat liki tyhjiä, oikeistoliberaalit ja vasemmistokonservatiivit. Edellinen sijoittuu kaakkoon ja jälkimmäinen luoteeseen. Näin mukana ovat puolueet koillisesta (oikeistokonservatiivit) ja lounaasta (vasemmistoliberaalit). Ilmiötä kutsutaan polarisaatioksi ja tuulet lounaasta ovat lempeitä sekä koillisesta kylmempiä. Näin ainakin medioitamme seuraten. Kun käyrät alkavat sojottaa koilliseen, toimittajamme medioissa muuttuvat ilmeeltään kireiksi ja näyttävät kasvoiltaan synkiltä.
Vaaleissa hävisivät lounaistuulta markkinoivat talousvasemmistolaiset puolueemme etenkin kaikkein liberaaleimpina ja radikaaleina tapauksina. Sen sijaan voittivat koillisen suunnalta tulevat oikeistokonservatiivit ja talouttamme kovalla kädellä kuntoon laittavat puolueet kokoomus ja perussuomalaiset. Puolivälissä vaikuttavat keskustalaiset menettivät kaikki aiemmin hallitsemansa konservatiiviset maakuntansa. Suurin voittaja olivat näillä alueilla perussuomalaiset. Kunnia voitetuille – ”Gloria victis”. Näin päin se Suomessa nyt menee.
Kompromisseja ei ainakaan vaalituloksen mukaan ole tarvis tehdä, ellei sellaisena pidetä pääministerin salkun luisumista vain muutaman äänen turvin perinteisemmälle oikeistokonservatiivi puolueellemme kokoomukselle. Taikavoimia hallituksen muodostaminen tuskin vaatii.
Niin vähäinen on vasemmistoliberaalien ääripään osuus puolueineen tämän hetken suomalaisessa puoluekentässä. Liittyminen Natoon sujui sekin ilman soraääniä ottamatta lukuun paria poikkeusta kahdensadan joukossa äänestäen.
Turkissa ja Unkarissa vastustajia ei löytynyt juurikaan, saati sitten kahdeksassatoista muussa Nato valtiossa, mukaan lukien Yhdysvallat. Suomen lippu nousee siellä salkoon lähipäivinä. Ellei sitten jo tänään Naton päämajassa. Loppu työn kruunaa – ”Finis coronat opus”.