Niin kauan kuin hengitän, toivon
08.04.2023
Tänään vietämme lankalauantaita mutta samalla myös romanien kansallispäivää. Hain googlaten aiheeseen liittyviä tekstejä suomalaisille ja valitsin niistä opetushallituksen tarkoitukseen laatiman lyhyen kuvauksen opettajille ja lapsille.
Omat muistoni lapsuudesta ovat 1950-luvulta. Romaneja tapasi suomalaisen maaseudun raiteilla ja he vierailivat myös kotonani, yöpyivät usein myös naapurissamme, jossa tilaa tähän tarkoitukseen oli enemmän. Lisäksi naapurimme olivat karjalan evakkoja ja vieraan vastaanotto oli Savossa helpompaa kuin mitä kantasuomalaisten ja savolaisten kokemana. Näin ainakin lapsena asiaa pohdin.
Myöhemmin aikuistuttuani jouduin tekemisiin evakkojen kanssa aina väitöskirjaa myöten. Juuret ja juurettomuus, ihmisen paikkaidentiteetti, tulivat tutuksi muuallakin kuin Suomessa. Toisen väitöskirjan yhteydessä mukaan tulivat myös luovuus ja innovointi sekä ekologiset ilmiöt osana poikkitieteistä tiedettämme. Samalla vaikkapa romanien juuret tulivat tutuiksi toisella tavalla kuin mitä suomalainen kulttuuri oli aikanaan ensimmäisen väitöskirjan kohdalla ja maantieteessä minulla avannut.
Mitä sitten saamme lukea tänään opetushallituksen toimesta romaninen kansallispäivästä?
Romanien kansallispäivä
Tunnin alussa keskustellaan siitä, mitä oppilaat tietävät romaneiden historiasta, kielestä ja tavoista. Palautetaan mieleen, mitä opittiin syksyn ensimmäisellä tunnilla. Opettaja lukee oppilaille aiheeseen liittyvät tekstit.
Romanengo folkoskiiro diives – Romanien kansallispäivä
Romanen hin iego folkoskiiro diives, folkoskiiro džiili ta iego tšimb, bi naa iego them. Romanengo tšeeresko them hin douva them, kai joon buuruvena. Tenkavena, et romane hin byrjimen Indiako thaanesta, katta joon hin vandrude aro bolibosko froo ringa.
Romanengo folkoskiiro diives hin 8. luludžako tšoon aro sakko iek stedos aro boliba. Dauva tiija stellavaha frooȟlaaga fanibi, bjaavesko konserti ta sikibi elle aaȟȟaha vaures tšetanes, baȟavaha ta džambaha.
Aro folkoskiiro divisesko bjaavesko fanibi baȟula butvares romanengo tšetano folkoskiiro džiili Gelem, gelem (’Kuljen, kuljen’).
Romano tšimb hin folkengo maȟkurno tšimb, doolesko byrjibosko hin aro Indiako phurane tšimba. Aro froo themme tšimb hin endo kutti frooȟlaaga, doolesko ka dielos romano tšimbako originaale laavenna hin bristudas. Neve laave hin aulo tšimbake doolengo themmengo laavibonna, doolengo dženom hin vandrudam. Laave hin niina doolesko themmesko tšimbata, kai romane buuruvena.
Romaneilla on oma kansallispäivä ja kansallislaulu sekä oma kieli, mutta ei omaa valtiota. Romanien kotimaa on se maa, jossa he asuvat. Romanien arvellaan olevan lähtöisin Intian alueelta, mistä he ovat vaeltaneet eri puolille maailmaa.
Romanien kansallispäivää vietetään kaikkialla maailmassa 8. huhtikuuta. Silloin järjestetään erilaisia tapahtumia, juhlakonsertteja ja näyttelyitä tai ollaan muuten vaan yhdessä, soitetaan ja lauletaan.
Kansallispäivän juhlatilaisuuksissa soi usein romanien yhteinen kansallislaulu Gelem, gelem (’Kuljen, kuljen’).
Romanikieli on kansainvälinen kieli, jonka alkujuuret ovat Intian vanhoissa kielissä. Eri maissa kieli on kuitenkin hieman erilainen, koska osa romanikielen alkuperäisistä sanoista on unohtunut. Uusia sanoja on tullut kieleen niiden maiden sanastoista, joiden läpi on vaellettu. Sanoja on myös sen maan kielestä, missä romanit asuvat.
Rangla romanengo flaaga – Väritä romanien lippu
Liite
romanilippu (pdf, 39.8 KB)
Aro romanengo flaaga aaȟȟela loolo vuordujengo kurros ta paalal blaato deula ta dželeno phuu.
Romanien lipussa on kuvattuna punainen kärrynpyörä taustalla sininen taivas ja vihreä maa.
Finitiko themmesko romane – Suomen romanit
Aro Finitiko them romane aune perdal 500 bereȟi paalal. Vaagos romane vandrude vuordujensa ta ȟliitha gaavesta aro vauro gau, kai džeene ta džuuja tšerde frooȟlaaga buttija aro phuujako tšeere. Džeene tšerde niina grengo tšyöpos aro marakni ta romane džuuja tšerde hajiboskeres undosko poȟtane ta -tekki, so joon biknade aro gaave.
Kentengo skoolako staaviba naas lokko, doolesko ka na aaȟtam ȟarȟal aro iek stedos, bi butvares aaȟtam apo langȟto drom. Aka diives romanen hin iego tšeer, ta saare kenti staavena skoola.
Suomeen romanit saapuivat yli 500 vuotta sitten. Alkuun romanit kiersivät kärryillä ja reellä kylästä kylään, missä miehet ja naiset tekivät erilaisia töitä maataloissa. Miehet kävivät myös hevoskauppaa markkinoilla ja romaninaiset virkkasivat taitavasti pitsiliinoja ja -peittoja, joita he myivät kylissä.
Lapsien koulunkäynti ei ollut helppoa, koska yhdessä paikassa ei viivytty pitkään, vaan usein oltiin tien päällä. Nykyään romaneilla on oma koti, ja kaikki lapset käyvät koulua.
Faraba, te tu buuruvehas aro vuorduja elle aro ȟlitta. Kuvittele, että asuisit kärryissä tai reessä.
So dooleha aaȟȟelas lustikaano? Mikä siinä olisi kivaa?
So dooleha naa lustikaano? Mikä siinä ei olisi kivaa?
Romano tšimb – Romanikieli
Finitiko themmesko romano tšimb phennena niina kaalengo tšimb. Dooleha hin buut loonako laave sveittiko tšimbata, doolesko ka baro dielos romanenna aule aro Finitiko them dženom Sveittiko them. Dielos Finitiko themmesko romanenna buuruvena nii aka diives aro Sveittiko them. Naa butte buut komuja na hajuvena te rakkaven Finitiko romano tšimb. Sakko iek, koon sikjula romano tšimb, hin fuortuno, jakkes te tšimb spaarulas.
Suomen romanikieltä sanotaan myös kaaleenkieleksi. Siinä on paljon lainasanoja ruotsin kielestä, koska suurin osa romaneista saapui Suomeen Ruotsin kautta. Osa Suomen romaneista asuu nykyäänkin Ruotsissa. Vain harvat ihmiset osaavat enää Suomen romanikieltä. Jokainen, joka opiskelee romanikieltä, on osaltaan tärkeä, jotta kieli säilyisi.
So vojuvahas te tšeeren tukko džintaha, jakkes te romano tšimb spaarulas? Mitä sinun mielestäsi voitaisiin tehdä, jotta romanikieli säilyisi?
Sar tu tenkaveha te bjaavaves Romanengo folkoskiiro diives? Miten aiot juhlistaa Romanien kansallispäivää?
Näin siis lyhyesti romaaneista ja heidän kulttuuristaan opetushallituksemme ohjeena kouluillemme. Saamelaisiin ja heidän kulttuuriinsa ja kieleen sain tutustua ensimmäisen väitöskirjani aikoihin ja Lappia kiertäen. Toki samalla myös suomalaiseen tapaan rakentaa tekoaltaita ja padoten koskemme tuottamaan sähköä etelän kulutukseen. Elimme silloin 1970-lukua.
Onko tapahtunut näitten vuosikymmenten jälkeen edistystä? Toki on tapahtunut. Olemme aivan toinen maa ja kansa kuin vielä 1950- tai 1970-luvuilla. Vai mitä tuosta opetusministeriön tekstistä voimme päätellä eläen vuotta 2023? Miltä tuntuisi elää tien päällä tai kerjäten huomiota saamelaisena oikeuksiaan hakien maassa, jonka asuttaminen on alkujaan heidän toimestansa tapahtunut?
Olemme tänään kristittyjä ja vietämme pääsiäistä. Seuraamme eurooppalaista sotaa ja varustaudumme Naton avulla mahdolliseen uuteen konfliktiin itäisen naapurimme kanssa. Takana ovat vaalit ja joku mainitsi myös käsitteet punamusta tarkoittaen hallitustamme. Kaikki vaaleihin osallistuvat ovat samoja suomalaisia, mutta jostakin syystä vaalien kiihko vaati värejä, jotka palauttivat mieleen 1950-luvun ja ajan ennen sotiamme. Olemmeko varmasti edistyneet ja kuinka paljon mukana on peiteltyä rasismia ja vihaa sekä sen ruokkimista tavoitteena valta sekä sen tuoma pidäkkeetön mahdollisuus käyttää pinnan alla piileviä rasistisia tunteitamme.
Dum sipro, spero – Niin kauan kuin hengitän, toivon.