Mediayhteiskunnan dikotomiset ilmentymät
02.05.2023
Vapun puhujat olivat vaalien jäljiltä väsyneitä. Kun hallitusta muodostetaan tähän työhön osallistuvat puolueet ovat puhujineen vaitonaisia. Oppositioon jäävät vaikuttivat hekin jo ikään kuin akkunsa purkaneilta. Ay-liikkeen ja hallituksen kahinointia ei voine jatkossa välttää, mutta miksi käynnistää se vielä tässä vaiheessa, jolloin hallitusta ei ole olemassakaan. Lista, jossa etenkin Kokoomus ja ay-liike ovat täysin vastakkaista mieltä, on pitkä. Näin ainakin lukien Helsingin Sanomia ja sen pääkirjoitusta (HS 1.5.2023)
Perussuomalaisilla ei ole mitään syytä suututtaa duunariäänestäjiään, jolloin käsitteet ansiosidonnaisuudesta, työehtosopimuksista, lakko-oikeuksista, epämiellyttävistä uudistuksista, kova kovaa vastaan uhittelusta jne. tulevat olemaan tulevan hallituksen yhteyteen liitettävää käsitteistöä. Jostakin Ay-liikkeen ja sen edustajienkin on leipänsä ansaittava. Kovin syvälle menneen maailman käsitteisiin ei kuitenkaan kuuluisi sukeltaa.
Kun Ay-liikkeen jäsenistössä on myös paljon perussuomalaisten kannattajia, ay-johtajat joutuvat pohtimaan, pysyvätkö joukot yhtenäisinä. Kun liittojohtajat ovat kovin ahtaalla hekin, syntyy helposti tilanne, jossa perussuomalaiset ovat hallituksessa sen paras ystävä.
Perinteinen poliittinen kenttämme ja sen vuosisatainen tausta on pääosin muuttunut matkan varrella ja näkyvin kaksinapaisen dualismin esittelijä on oma mediamme. Liki kaikki poliittiset kysymyksemme esitellään joko talousoikeiston ja vasemmiston välisinä eikä tähän polarisoituneeseen ilmiöön näytä löytyvän tähän aikaan sopivaa korjausta. Ilmiöhän on ikivanha ja vaatisi jo vähin erin ajanmukaistamistakin. Vapun ajan ohjelmisto televisiossa oli 1940–1970-luvulta koottua. Se ei sovi oikein omaan aikaamme ja sen yksilön omaa vahvaa identiteettiä esittelevään, sosiaalisen median korostamaan veto-oikeuteen estää tai vesittää itselleen epämieluisat jopa kirjoitukset medioissamme. Perinteinen kolmikantainen päätöksenteko ei oikein istu uuden mediayhteiskunnan talkoisiin.
Palaan aiemmin esittelemääni käsitteeseen dualismista. Teen sen kirjan sijaan lyhyenä yhteenvetona. Jos joku on kiinnostunut syventämään tietojaan ihmispopulaatioiden tavasta järjestäytyä suurempiin ja pienempiin, omaa persoonallisuutta tai elämäntilannetta synnyttäviin ryhmiin, klustereihin, se käy helposti googlaten hakusanojamme.
Samalla median tapa jakaa meitä vuohiin ja lampaisiin saa kilpailijakseen tieteen tavan luokitella meitä muutenkin, kuin poliittisina eläiminä ja vastaten muutamaan kysymykseen ennen vaalejamme. Niihin kun voi vastata pohtien, mikä on viisasta oman äänisaaliin maksimoinnissa.
maanantai 31. toukokuuta 2010
Dualismi
Toukokuun 2010 kirjoitussarja alkoi käsitteestä dualismi. Dualismista siirryttiin kaksinapaiseen ihmiskäsitykseen, jossa kokonaispersoonallisuutemme jaetaan joko ekstrovertteihin tai introvertteihin, ulospäin suuntautuneisiin tai sisäänpäin kääntyneisiin ihmisiin. Tällöin sovimme, kuinka esim. poliittinen vahva vaikuttaja on pääsääntöisesti sosiaalinen, paljon puhuva, ulospäin suuntautunut yhteisten asioittemme hoitaja ja päällepäsmäri olkootkin, että mukaan politiikan tekoon on tulossa myös yhä enemmän introvertteja pohtijoita, älykkäitä, omasta sisimmästään energiansa hankkivia ihmisiä. Horatius puhui aikanaan kultaisesta keskitiestä ja Seneca vaati kuuntelemaan myös toista osapuolta. ”Aurea mediocritas” – ”Audiatur et altera pars”.
Myers-Briggs
Tätä laajennettiin Myer-Briggs-tyyppisellä persoonallisuusindikaattoreiden lukituksella, jossa dualismi oli jo kadotettu neljään ihmisen ominaisuuteen ja niiden taulukoinnilla suhteessa ympäristöömme, tapana hankkia tietoa, käyttää sitä päätöksenteossa ja elämäntyylimme kokonaisuudessa. Nämä ominaisuudet olivat introvertti ja ekstravertti, tosiasiallinen tai intuitiivinen, ajatteleva tai tunteva sekä harkitseva tai spontaani. Ongelmana meillä on Vergiliuksen mainitsema ”Kirottu kunnianhimo” ja ”Kulta joka on valtaa”. ”Auri sacra fames” – ”Aurum potestas est”.
Persoonallisuustyypit
Syntyi 16 persoonallisuustyyppiä tai pikemminkin tiivistäen kahdeksan suurempaa ryhmää plus yksi pienempi ryhmä. Nämä ryhmät esiteltiin ja käytettiin suomalaiselle helpompaa tapaa niiden tulkinnassa Viivi Brunilan ja Marika Borgin tapaan. Samalla ne yhdistettiin psykologisina ilmiöinä väitöskirjani laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, sosiologiaan ja sosiaalipsykologiaan sekä sen tuoreimpiin yhteiskunnallisiin ryhmäkuvauksiin myös maantieteellisinä ilmiöinä. Maantieteestä on muistettava Paasikiven oppi: ”Maantieteelle me emme voi mitään”. Ainut oppi, joka on ehdottoman suomalainen ja ymmärretään oikein, äärimmäisen pragmaattisella tavallamme. Vergiliuksen tapaan rohkeille yrityksille kuuluu kuitenkin nyökätä. ”Audacibus adnue coeptis”.
Tällöin tulivat tutuksi vaikkapa käsitteet turisti, vaelteleva flaneeraaja, peluri, kulkuri tai telecity-ihminen ja samalla myös maininta viidestä suuresta persoonallisuusryhmästä. Ryhmät yhdisteltiin myös yrittäjiin ja nämä taas kahteen Yhdysvalloissa ja Englannissa tehtyihin klustereihin käyttäen suomalaisia yrittäjiä ja tietokoneanalyysejä. Hieman samaa, mutta karkeampaa tapaa, käytetään nykyisin myös vaikkapa ihmissuhdepelien jatkuvasti kasvavilla markkinoilla parisuhdeluokituksissa, mutta toki myös vaikkapa rekrytoitaessa työvoimaa.
Algoritmit hoitavat tänään tekoälyn ja robotiikan. Niiden hoitamiseenkin löytyy luokituksesta oikea ihmisryhmä taitoineen. Heistä ei kannata olla huolissaan. He eivät humallu vallastaan. Kaikki meistä eivät ole kirotun kunnianhimon piinaamia muiden orjia. ”Auri sacra fames”.
Internet ja tietokoneanalyysit
Internet ja sosiaaliset mediat ovat syventäneet näitä menetelmiä kiitos valtavan suurien aineistojen ja mahdollisuuden käsitellä näitä matemaattisesti tietokoneilla luokitellen, käytännössä myös vuorovaikutteisesti ja reaaliaikaisesti. Tuossa yhteydessä esittelin joitakin tuoreimpia alan julkaisujani, jotka voi hankkia joko netistä tai nettikirjakaupoista, mistä tahansa kirjakaupasta tai kirjastosta niin halutessaan. Tuhansia sivuja ja niiden viitteitä, lähdetietoja, on mahdoton esitellä näin lyhyessä ajassa ja artikkeleissa. Toisen väitöskirjani yhteydessä esittelen hivenen näitä arvokkaita ominaisuuksiamme. Ei väitöskirjaan mahdottomia mahdu. ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka – Ecological cluster and innovation policy”
Esimerkkitapauksia
Lopuksi kävimme läpi joitakin persoonallisuustapauksia ja pohtien niiden sijoittumista tuolle usein neljään kenttään jaetulle faktoriakseleiden muodostamalle tasolle. Oikeammin nuo akselit eivät toimi yhdellä tasolla vaan ne kiertyvät avaruudellisessa moniulotteisessa maailmassa, jolloin niiden tulkinta on paljon mutkikkaampaa kuin takavuosien manuaalinen faktoriakseleiden kiertäminen geometrisesti parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi (rotaatio).
Oleellista on, että samaan tyyppiin (ryhmään) paikantuvat ihmiset ja heidän usein sadat tai tuhannet vastauksensa tai muuten kerätyt tiedot yhdistyvät yhdeksi ryppääksi, tähtisikermäksi, ja tutkijan tehtävänä on tulkita näiden toisiaan muistuttavien ryhmien synnyn syyt ja myös seuraukset, luonnehtia niiden rakenne ja käyttäytyminen, mahdollinen tulevaisuus.
Jotkut ryhmät ovat tulkinnallisesti hyvinkin helppoja ja puhtaita, toiset välimuotoja ja vaihtuvia. Lisäksi niillä on vaikkapa kulttuurista tai alueeseen (globaaliin maailmaan) sidottuja eroja. Pienryhmät voivat olla hyvinkin kiinnostavia ja paikantuvat vaikkapa yliopiston kampusalueelle. Innovaatiotoiminnassa tällainen on tyypillistä ja joskus kiinnostutaankin vain muutaman poikkeavan ryhmän (residuaalin) tulkintaan tai jakaumaan.
Horatiusta lainaten, meidän joukossamme on myös miehiä, jota voivat olla joko hulluja tai kirjoittaa runoja. ”Aus insanit homo aut versus facit”. Lakkasin itse lyyrisen kielen viljelyn Horatiusta lukien. Cluster art ja Art of clusters riittää minulle vallan hyvin hoitamaan tämän osan myös lähdeteoksina ja manifestinani. ”Cluster art and art of clusters 70 years”. www.clusterart.org.
Kärjistykset ja yleistykset
Perinteinen media, joka kosiskelee kilpailussaan koko kansakuntaa tai maakunnan jokaista lukijaa, joutuu kärjistämään mutkikasta maailmaa ja sen moniulotteista ihmisen persoonallisuuden syntyä ja etenkin niiden yhteiskunnallista merkitystä vaikkapa poliittisen käyttäytymisemme kuvaajana. Tästä esimerkkinä otin Helsingin Sanomien päätoimittajan kirjoituksen kuvaten näin dualistista maailmankuvaa.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa sama dualismi jatkuu kuvattaessa vaikkapa maaseudun ja kaupungin välisiä eroja sekä etenkin niistä rakenneltuja pelkoja. Se on suomalaisen politiikan teon arkea medioissamme ja sen hinta on dualistisena ilmiönä suunnattoman kallis. Ahneus kun on kaikki paheet ja kaikkien rikosten äiti. ”Avaritia omnia vitia habet” – ”Avaritia prima scelerum mater”. Niin Aulus Gelliuksen kuin Claudianuksen todistamana.
Käytännössä tällainen maaseudun ja kaupungin keinotekoinen vastakkainasettelu on luonnollisesti mahdotonta omassa ajassamme, ja tehdään vain joko viihteen tai vaikkapa poliittisen tarkoituksenmukaisuuden, sekä vanha pedagogisen käytännön seurauksena. Karhut eivät syö ihmisiä maaseudulla eivätkä raitiovaunut aja heidän ylitseen Helsingissä, kuten lehden kuvitteellisessa kertomuksessa tehdään väkisten väännetty viihteellinen dualistinen kertomus.
Sen sijaan “politiikan aitovarsilla” tarkoitetaan jo maaseutuun leimallisesti iskettyä printtimedian helsinkiläistä maailmankuvaa ja slummiutuvat hökkelikylät sijoittuvat urbaaniin metropoliin, ei ranskalaiseen tai brittiläiseen kartanoiden ja linnojen maaseutuun. Näin suomalaista maaseutua on pidetty dualismissamme sen heikkona lenkkinä, luonnonvarojen tuottajana tai poismuuttoalueena kohti jotain parempaa. Toisinaan kun on suloista hullutella. ”Aliquando insanire iucundum est”.
Dualismi ja vihattava vääräuskoinen
Dualismin taustalla voi olla myös vahvoja psykologisia vaikutteita, ja juuri pelon liittäminen sellaiseen on printtimedioitten kohdalla hyvin tyypillinen ilmiö ja politiikassa sellainen on hyvin tavallista. Siinä ikivanha dikotomia ja konfliktit liitetään toisiinsa tavoitteena huomiotalous. Tähän ansaan poliittinen hallituksemme ei saa sortua. Kultakoon myös toista osapuolta. Se ei maksa mitään, kuuleminen. ”Audiatur et altera pars”. Tätä toistellessani tunnen olevani jo takavuosien suomalainen saarnamies. Heitä pidettiin myöhemmin viisaina, mutta aikalaisten kohdalla oli toisin.
Maaseutuun liitetään sellaisia etäisyyteen ja tuntemattomaan liittyvää kauhua, jota ei ole olemassakaan ja vielä enemmän tällaista kaupunkien väkivaltaisuuteen, turvattomuuteen ja takavuosien maaseutuyhteisön turvallisuuden hävittävään turmeltuneisuuteen liittyviä paheita. Palaan tässä ikivanhaan teemaan ja Erik Allardin kääntämään sosiologiaa.
Gemeinschaft ja Gesellschafit tai Associational Society/ Communal Society kuvasivat kahden yhdyskunnan ja samalla yhteisörakenteen, organisaation synnyn ja kehityksen eroja takavuosien 1800-luvun kirjallisuudessa ja Suomeen ne rantautuivat Erik Allardin kääntäminä. Toinen kuvattiin asiaorganisaationa ja toinen yhdessäolo-organisaationa. On helppo arvata, kumpi oli tyyppinä lähempänä asiaa oleva organisaatio ja kumpi yhdessäoloa ja puhdasta, ahdistavaa ja pois pyyhittävä puuhastelua yhteisöineen.
Suomen kaupungistuminen ja kaupunkilaistaminen oli puhtaasti taloudellinen ja poliittinen ilmiö myös tieteissä, eikä sen pohdinnassa ollut mitään objektiivista, saati kriittistä. Kyseenalaistajat ja asiantuntijat olivat poissa, siinä missä luova individualisti suunnittelijana. Vallassa olivat vahvat vaikuttajat, tehokkaat suorittajat ja laadunvalvojat. Kaatuneen maidon periin on turha itkeä, mutta voihan virheistään ainakin ottaa opikseen. Ongelmana on vain kaupungistunut ja etenkin kaupunkilaistunut uusi sukupolvi lapsineen. Omien oppilaitteni kanssa kävimme ottamassa oppia Ranskasta. Samalla voi lukea kirjani ”Dum spiro – spero. De Visu, De Auditu, De Olfactu. Se on vuodelta 2023. En kirjoita samaa kirjaa nyt uudelleen.
Vastaavasti maalla tämä dualismi liitettiin hitaaseen kehitykseen, konservatiivisuuteen ja kaupungistuminen oli tuolloin sen sosiaalisessa merkityksessä kehityksen ja samalla fiksumman ihmisen mitta, tapa siirtää suuret ikäluokat teollistuviin taajamiimme takavuosien metsistä ja aitovarsilta. Siellä heitä ei enää tarvittu. Syntyi tuntemamme poliittiset konfliktit ja kaikkien sota kaikkia vastaan. ”Bellum omnium contra omnes”.
Ilmiö on hyvin suomalainen eikä sellainen toimi esim. niissä valtioissa, joissa maaseutua on vähän ja maatalous on ollut aina varakkaan yläluokan tapa viettää vapaa-aikaa tai asua kartanoissaan ulkopuolella 1600-luvun slummiutuvien ja kulkutautien leimaamien taajamiensa, hiilikaivosten tummien hökkelikylien. Niin kauan kuin hengitän, toivon. ”Dum spiro, spero”. Kirja on julkaistu vain hetki ennen tätä kirjaani. Se on luettu ensimmäisenä Kalifornian piilaaksoissamme. Jo lyhyinä artikkeleina. Siellä vaikutti vaikkapa Steve Jobs ja Apple. Lukemalla tämän olet hyvässä seurassa.
Saranayhteiskunnan suunnannäyttäjät
Kaikesta tästä huolimatta dualismi ja sen kaksinapainen maailmankuva elää ja voi hyvin. Sen psykologisiin vaikutuksiin turvaudutaan silloin, kun monimutkaisen ihmisen tai yhteiskunnan käyttäytymisen tai rakanteiden kuvaaminen on ongelmallista, sitä ei tunneta tai halutaan nopeasti populistiseen tapaan kärjistää oma sanottava. Sellaisesta on enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Olen puhunut ja huojentanut mieleni. ”Dixi et animam levavi”.
Se miten se menee läpi internetin sosiaalisten medioitten sisällä, on tulevaisuudessa ja sen moniarvoisessa yhteiskunnasamme entistä ongelmallisempaa ja sitä kuvaa vaikkapa poliittisen kenttämme moniarvoistuminen sekä individualistisen ihmisen lukuisat persoonallisuuden tyypit, kyky kouluttaa itseään ohi perinteisten konventioiden rajojen ja monikulttuurisesti.
Takavuosina poliittinen käyttäytymisemme syntyi ideologisten rakenteiden kautta tai ammatillisen osaamisen ja sen edunvalvonnan seurauksena. Tänään poliittiset liikkeet joutuvat seuraaman aivan normaalin kuluttajakäyttäytymisen tapaan erilaisten persoonallisuuksien toimintaa ja reagointia alkaen luovista individualisteista, uskollisista kyseenalaistajista, tutkivista asiantuntijoista, tarkoista laadunvalvojista, tehokkaista suorittajista, innostuvista suunnittelijoista, vahvoista vaikuttajista, avuliaista huoltajista ja päätyen sopeutuviin rauhanrakentajiin.
Kaikki tämä ja taivas myös on pidettävä mukana prosessissa, jossa uusi hallitus käynnistää toimintansa. Kun tämän kirjoitan, olen ikään kuin puhunut ja huojentanut mieleeni. ”Dixi et animam levavi”. Olkoonkin että kirjoitettu sana on aivan muuta kuin tuuleen huutaminen.
Ryhmistä kohti klusterirakennetta
Mikään näistä tyypeistä ei ole dominoiva, eikä kukaan meistä olen vain yhden persoonallisuustypin sisältämä kummajainen. Kaikkea löytyy ja myös sosiaalisen kentän turistit, pelurit, flaneeraajat, kulkurit ja telecity-bloggaajat jakautuvat omiksi pienryhmikseen ja siirtyvät koko ajan paikkaansa vaihtaen.
Oleellista on kuitenkin juuri internet ja sosiaalisen median suuri merkitys ja tapa yhdistää samoin toimivien ryhmiä, saman persoonallisuustyypin ihmisiä, klustereiksi ja synnyttäen näin yhteisöllisiä monikulttuurisia rakenteita ja osaamisympäristöjä, holistisia kokonaisuuksia, jossa klusteri on enemmän kuin osiensa summa. Tässä perinteinen poliittinen kenttä on hajallaan, ja sen kyky ohjailla tätä prosessia on vielä vaikeampi kuin vaikuttaa levottomaan rahaan ja sen reaaliaikaisiin siirtymiin markkinavoimien pyörityksessä. Keisari Augustusta lainaten, kiirehdi hitaasti, loppu työn kruunaa. ”Festina lente” – ”Finis coronat opus”.
Tervetuloa
Toukokuun (2010) aikana sain runsaasti uusia lukijoita. Tervetuloa vanhojen lukijoitteni mukana myös keskustelemaan aiheista, joiden teemat ovat jossain tieteen ja tieteen popularisoinnin välimaastossa sitä samalla uudelleen muokaten ja vuorovaikutuksessa sekä reaaliaikaisesti.
Se on mielestäni ainut tapa tehdä tänään niin tiedotusta, median seurantaa kuin vaikuttaa poliittisiin järjestelmiimme, olla osa sellaista “ihmisten puoluetta”, jossa mukaan tulevia uusia jäseniä ei pyritä takavuosien tapaan rajaamaan ulos niiltä paikoilta, jossa he parhaiten kykenevät vaikuttamaan ympäristönsä kehittämiseen, käyttäen apuna persoonallisuutensa parhaita puolia ja osaamisensa välineitä luovalla ja innovatiivisella tavalla.
Nämä tehtävät eivät kuulu vain vahvoille ekstrovertti vaikuttajille, suorittajille ja suunnittelijoille. Ketään ei sovi kuitenkaan tuomita, saati sättiä. Ihminen on edelleen itselleen ankarin tuomari. ”Homo sibi judex durissimus”.