Communio sanctorum – Communis sensus
11.05.2023
Yliopiston tiedote on aiheuttanut kohun, kertoo Helsingin Sanomat (11.5.2023). Kyse on Parkinsonin tautiin liittyvästä tutkimuksesta ja sen tulosten saamasta kritiikistä. Koetta ja sen tuloksia kritisoivat alan ammattilaiset tutkijoina ja siihen löytyy selkeät syytkin. Tutkimusaineistot ovat kovin pieniä ja madoilla tehtyjä, eivätkä lisää juurikaan tietoa Parkinsonin taudin alkuperästä tai hoidosta.
Lähtemättä esittelemään yliopistokirjeenvaihtajan tekstiä Parkinsonin tautia sairastaville, paikallaan on kuitenkin kirjata lähinnä siitä vain tulos, jonka mukaan tutkimuksia jatketaan ja mukaan tulee mahdollisesti enemmän aineistoa ja ehkä nisäkkäillä (rottakokeet) tehtyjä kokeitakin. Ihmiskokeisiin ei ryhdytä, istuttamalla ko. Desulfovibrio-bakteereita ihmisiin tutkien, puhkeaako heille Parkinson.
Tieteen ja sen tulosten kohdalla eksakteissa luonnontieteissämme olemme varmemmalla ja samalla vahvemmalla perustalla mediatiedotteemme laadinnassa, kuin kirjoittaessamme vaikkapa filosofiasta ja sen tuloksista medioihimme. Ylipäätään luonnontieteet (natural science) ovat medioittemme kohdalla vaikeammin lähestyttäviä kuin väljemmät ja monelle tutu ihmistieteet (human science).
Molemmat yhdistävä poikkitieteisyys on eri asia kuin tieteiden välinen tai monitieteinen. Vahvasti välineellinen laboratoriotiede on muutakin kuin vaikkapa yleisen mielipiteen tutkimusta (Communis opinion) tai terveen järjen käyttöä (Communis sensus).
Niinpä pääkirjoituksessa voidaan hyvinkin pohtia, mitä Trump saa tehdä Yhdysvalloissa ja mitä ei, joutumatta ainakin jonkin asteen juridiseen vastuuseenkin. Samoin sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdalla löytyy, lehden pääkirjoitusta lainaten, pelkkää hölmöilyä, jonka taustalla voi olla vaikkapa ns. ”häiriökysyntä” ja ikäihminen väärään aikaan väärässä paikassa.
Selittelemässä elämäntilannettaan ja sairaushistoriaansa lukuisille pirstaleisen terveyden huollon eri ammattilaisille. Harvoin tapaat saman lääkärin tai hoitajan useampaan kertaan, vaan nämä vaihtuvat ja samalla samaa ihmistä hoidetaan kymmenien eri pirstaleisen ja saturoituneen terveydenhuollon kautta uuvuttaen. Ilmiö on jo ikivanha ja sellaisena pallotteluna äärimmäisen kallis ja potilaan kohdalla kohtalokas. Lääkärissä käynti ei ole sekään ”synnintunnustus” eikä ”iso viemäri”. (Confessio fideri – Cloaca maxima”
Pessimistin viisaus käy parhaiten tänään kaupaksi, kirjoittaa taas kokenut kolumnisti Saska Saarikoski (HS 11.05) ja saa pisteet, kiitellen filosofi Georg Henrik von Wrightin. Niinpä kun takana on jo menetetty vuosikymmen ja kalliiksi tuleva uusi ja alkanut, mennyt vuosisata oli toki sekin ihmiskunnan lyhyen historian julmin keskitysleireineen, diktatuureineen, suursotineen (maailmansodiksi nimettyine). Hyvinkin tätä mennyttä vuosisataa voi kutsua paholaisen vuosisadaksi ja peesata von Wrightiä. Ei se tästä synkemmäksi voi mennä. Vastoin luontoamme (Contra naturam).
Tiede ja tekniikka osoittautui tehokeinoksi tehdä elämästämme yhtäällä helpomman ja toisaalla Ukrainaa seuraten helvetin tulirotkon. Toki näin on ollut jo koko maailmansotiemme ja ruttojen ajan. Synkkyydelle riittää myös kysyntää alkaen 1970-luvun öljykriisistä ja oman aikamme ilmastokriisistä tuhon profeettoineen. Maailma on iso viemäri. (Cloaca maxima)
Von Wright oli kaukana oman aikansa kansallismielisistä tai vasemmistoradikaaleista mesoajistamme. Hän oivalsi mikä merkitys on Cambridgen professuurilla ja yhteistyöllä Ludwig Wittgensteinin kanssa. Toisin kuin ”matotieteilijät” ja rottakokeiden järjestäjät, kulttuuriväki erottautuu aina omaksi joukokseen, josta maailman maine liittyy tänään jo robotiikkaan ja tekoälyn hallintaankin. Lisäksi kirjoittajan on oltava pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö. Hyvällä aikomuksella varustettu (Consilio bono).
Sen sijaan entinen pääministeri, joka ehtii olla vihitty puoliso miehelleen vuodesta 2020 alkaen, ei voi olla aviossa 19 vuotta, kiittäen niistä puolisoaan, vaan enintään leikkikaveriaan, jonka kanssa yhteinen elämä jatkuu nyt eron jälkeen, kestettyään sentään liki pari vuotta, samaan aikaan vaativaa pääministerin tehtävää maailmalla hoitaenkin. Kukaan ei odota poliitikoiltamme elämän kohtaloihin liittyviä synnintunnustuksia (Condicio vivendi – Confessio oris). Toisin menetellen elämme vastoin hyviä tapoja (Contra bonos mores).
Tänään tätä pääministerin tehtävää hakee itselleen kokoomuksen Petteri Orpo, jonka mukaan (lehteen edelleen luottaen) tasapainotus taloudessamme voidaan hoitaa pääosin muilla keinoin kuin suorilla säästöillä. Paikallista Forssan lehteä lukien, nämä säästöt vaikuttaisivat syntyvän ajaen alas terveydenhuoltoamme, ja ensimmäisenä Lounais- Hämeen seutukaupunkien maalaiskunnissa ja pohtien samalla jatkossa oman ”maakuntamme” elinkelpoisuutta ylipäätään. Tässä katseet kääntyvät lopetettaviin liian pieniin yksikköihin ja mieleen tulevat menneet vuodet ja lääninhallintomme. Olemme palaamassa samoihin rajoihin, läänityksiin Maaherroineen. Yhä useampi heistä on nainen. Kenen hyväksi tai kenen vahingoksi Cui bono? – Cui malo?
Näin katseet kääntyvät Kanta-Hämeen ja Forssan talousalueella Pirkanmaalle ja siellä Tampereen suuntaan. ”Vähätteleekö Orpo leikkauksia vai onko hän luopunut lupauksestaan” otsikoi Hesari hallituksen muodostajien tuskaa Säätytalolla. Rkp ei vaikuttaisi olevan valmis isoihin leikkauksiin kehitysyhteistyössä ja sodan vuoksi Ukrainaan joudutaan tukemaan vielä pitkään. Elämme siis maailmassa, joka on surkein sitten toisen maailmansodan ja edellisen vuosisadan. Jo Lauri Levi Laestadius kirjoitti ”Maailman krapulasta” – ”Crapula mundi”.
Näillä mennään ja pohditaan, mitä Jevgeni Prigozini tarkoitti, siirtyessään takaleirille, kunnes venäläiset tarvitsevat hänen joukkojaan uudelleen. ”Luulen että se tapahtuu todella pian. Koska te ette pysty hallitsemaan (tehtäviä), joihin teidät on nimitetty”. Ketä hän mahtoi tarkoittaa? Samalla hän moitti heidän nimittäjäänsä. Siis Vladimir Putinia. Lehden (HS 11.05) lainaukset Wagner-sotilaiden sanomisista kertovat otsikolla ”Kirjeitä Venäjältä” mielialoista, joita pitkittyvä sota tuo mukanaan. Kehotus poistua, tuli jo Suomen pääministeriltä (Consilium abeundi).
Samaan aikaan kun odotamme viisuvoittoa ”Eurovision Song Contest 2023” kisoista Liverpoolissa, meitä valvottaa myös kevään lisääntyvä valo, ja etenkin masennukseen taipuvaisille juuri tämä aika on vaikeinta. Itsemurhien määrä kasvaa kevään myötä kaikkialla pohjolassa, ei vain Suomessa.
Taustalla on elimistömme kaipaama niukka serotoniinin tuotto. Unirytmi häiriintyy samalla lisääntyvän valon myötä. Unen laatu heikkenee sekin. Kevätväsymys on näin pitkän ja pimeän talven jälkeen korjattavissa lähinnä unen laatua parantaen. Keinoja ovat ikivanhat lääkkeet vähentää myöhään kestäviä iltamenoja ja aktiviteetteja. Jokaisella on omat iltarutiinimme ja rentoutusharjoituksetkin, tai sitten niitä ei koeta tarpeellisiksi. Tottumuksen voima on suuri (Consuetudinis magna vis est)
Kovin myöhään jatkuvia iltakokouksia aamun tunneille, en suosittele edes hämäläisille terveydenhuollostamme vastaaville poliitikoille, aamuyön tunteja näin valvoen. Syntyy huonoa jälkeä ja masennus vain entisestään syvenee myös näistä päätöksistä aamulla lukien. Tottumus on kuin toinen luonto (Consuetudo est quasi altera natura).
Kun samat asiat toistuvat vuodesta toiseen, myös medioitamme lukevat ehdollistuvat näihin reflekseihin, eikä uni tule silmään. Masentuneita potilaita parveilee Hämeenlinnan sairaalan rakennustyömaan paikoitusalueilla yömyöhään, eikä tilaa paikoitusalueeksi merkityiltä alueilta enää tahdo löytyä. Se on kuin äänetön suostumus ja vastoin luontoa sekä hyviä tapoja (Consensus tecitus – Contra natura – Contra bonos mores).
Moni poliitikkomme ja heitä äänestänyt jatkaa kiivasta aivotyötään myös vuoteessa pyörien, eikä asiaa auta öiset lähetykset euroviisustamme tai jääkiekon tulevat kisat vielä kotikisoinamme. Edessä on taas kerran unettomia öitä valvoen. Jännitys ja pettymykset ovat nekin jo ehdollistettuja refleksejä suomalaisena viisujen seuraajana. Yksi voitto vuosikymmenten varjossa ei tätä muuksi riemuksi muuta. Refleksi on varmasti ehdollistettu. Se on ollut kuin Suomessa syntyneen elämän kohtalo (Condicio vivendi).
Sähköiset vempaimet tahtovat nekin siirtyä mukanamme vuoteeseen. Pahimmillaan tuijotamme kuvaruutua vuoteesta käsin. Valikoimme kanavan, joka nostaa adrenaliinitason kauhun tuottamana omaa henkeäkin ahdistaen. Ei sellainen ”Sisu” elokuvan seuraaminen sovi rentoutusharjoituksena. Tottumus on kuin toinen luonto (Consuetudo est quasi altera natura)
Moni heräilee varsinkin aamuyöllä, ikäihmiset vessaan. Siitä ei pidä hermostua. Älä virkistä itseäsi äläkä kiusaa sängyssä. Palaa sänkyyn vasta kun olet väsynyt ja valmis nukahtamaan. Uni ei ole pakkopullaa ensinkään. Nukkumatti on meistä Mateista se kaikkein oikukkain eläjä. Shakki-matti älykkäin peluri ja kaikki muut Matit seitsemän muuta miestä. Niiden kaikkien nukuttaminen ei ole kenen tahansa hoidettavissa. Tässä taustalla on ihmissuvun yksimielisyys (Consensus generis humani).
Opiskele rutiineja ja herää aina samaan aikaan, viikonloppuisinkin. Aivan riippumatta siitä, miten pitkään olet nukkunut. Juuri heräämisaikasi on se ankkuri ja elimistösi käynnistäjä, joka huolehtii vuorokausirytmisi kellosta. Älä riko tämän kellon koneistoa omilla menoillasi, tai muiden tekemillä, ehdollistetun refleksin rikkovilla elämäntavoilla. Tottumuksen voima on todella suuri. Cicero tämänkin havaitsi. (Consuentudinis magna vis est).
Vältä päiväunia. Jos sellaisia tarvitset, hoida ne puolen päivän jälkeen 12–15 välillä ja pidä kohtuullisina, 10–20 minuutin mittaisina. Näillä ohjeilla, niitä myös noudattaen, elämänlaatusi alkaa korjautuva ensin huomaamatta ja myöhemmin tavalla, joka on uusi elämäntapasi. Ei enää rasite ja tapa ponnistella parempaan unen laatuun ja määrään. Näillä mennään – hyvillä aikomuksilla (Consilio bono).