Miten säilyttää maaseutumme?
22.05. 2021
Maaseutu ja sen luonnonvarat kiinnostavat mutta kiinnostaako maaseutu myös asuinympäristönä? Valtaosa suomalaisista on ahtautunut muutamaan suurkaupunkiin ja Helsingin ahtauteen Mannerheimintietä samalla vuosikausia korjaten. Valmista ei tule koskaan. Koko ajan yhtä kohtaa korjattaessa kauempana rapautuu ja jopa slummiutuu. Slummin leviäminen jopa läheisiin seutukaupunkeihin on riski, joka voidaan myös välttää. Maapohjan hinta ei saa laskea olemattomiin tai jäädä kokonaan käyttämättömäksi raiskioksi.
Kun väkiluku jatkaa maailmalla rajua nousuaan ja oma maaseutumme on ollut pientilavaltaisten maatilojen pilkkomaa, toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa maaseutu on varakkaan ihmisen omaisuutta vuosisatojen takaa. Olen aiemmin kirjoittanut, kuinka Pariisi aikanaan rakentui bulevardeista sekä laajeni avenue ohjelman myötä vauraan maaseudun suuntaan. Bollverk tarkoitti myöhemmin bulevardina alkujaan Alankomaiden suunnalta syntynyttä puurakenteista ja kaupunkia suojannutta muuria.
Kun metropoli laajeni, sen paikka vaihtui. Syntyi sisäkkäisiä kehiä ja sisimmät muuttuivat puistokaduiksi. Samalla myös sosiaaliset rakenteet eriytyivat ja sama kehitys jatkuin keskustasta ulos vievien teittenkin kohdalla. Niiden historiasta voisi kirjoittaa romaaneja ja toki on kirjoitettukin. Toki ei välttämättä aina kovin oikeaoppisesti. Rajut muutokset ja vallankumouksen vauhdittivat prosessia.
Suurin muutos tapahtui kuitenkin omana aikanamme ja väestöräjähdyksen myötä. Kirjoitin eilen mitä globaali väestölisäys on muuttanut Tellusta ja demografiset ilmiöt jatkuvat myös lähivuosinamme muuttaen jopa metripolien asemaa ja niiden suuruusjärjestystä radikaalisti. Myös suomaalisten on syytä pysyä hereillä tässä kehityksessä ja juuri nyt hallitusta muodostettaessa poliittisesti kuumin teema liittyy juuri tähän väestöräjähdyksen mukanaan tuomiin kysymyksiin.
Niitä ei nyt tule käsitellä ongelmina vaan suurena mahdollisuutenamme. Valistuneet asiantuntijat ovat nyt paikallaan pohdittaessa mitä tämä merkitsee hakiessamme maahanmuuttoon sellaista pitkän aikavälin mallia, jolla hoidamme samalla omat asiamme mahdollisimman rationaalisella tavalla ja mallina muillekin. Olemme pragmaattinen kansakunta ja kykenemme tähän ilman riitojakin.
Hallitus voidaan tuntea myös hyvin järkevästä, ja demografiset prosessi hallitsevasta pitkän aikavälin ohjelastaan. Siinä kaupunkiympäristön rinnalla on kyettävä hyödyntämään myös seutukaupunkimme, sadata maaseutukuntammekin.
Palaan luentooni, jonka pidin parin päivän aikana Perniössä kesäkuun alkupäivinä Peniössä. Se poikkeaa melkoisesti niistä luennoistani, joita olen pitänyt mm. agropolis stragian otsiko alla ympäri maailmaa (ks. Matti Luostarinen: Agropolis Strategy ja Social media economy and strategy tai Ecological cluster and Innovation Policy). Muut lähteet: www.clusterart.org
Hävitetäänkö suomalainen maaseutu ja sen kulttuurimaisema?
Katoaako monikerroksinen maalaismaisema? Vai onko se jo pilattu? Tätä kysyin yhdessä tutkijakollegani Anja Yli-Viikarin kanssa toimittamassamme kirjassa “Maaseudun kulttuurimaisemat” 1990-luvulla ja nyt siitä on syytä olla todella huolissaan.
Kaikki se vuosisatainen ponnistelu, jota maaseudun ja sen kulttuurin eteen on tehty, on nyt uhattuna. Suomi on ollut aina harvaan asuttu ja maaseutumainen maankäytöltään.
Nyt tähän maankäyttöön on syntymässä paineita, joiden merkitys olisi hetkessä hävittämässä koko vuosituhantinen kulttuurimme ja sen aikaansaama myös identiteettimme perusta.
Koska me heräämme puolustamaan omaa kansallista identiteettiämme ja sen juuria? Voiko ne tuhota yhden sukupolven aikana? Olisiko tällainen mahdollista yhdessäkään tuntemassamme eurooppalaisessa sivistysvaltiossa?
Nyt koko taloutemme rakenteita ja maankäytön suunnittelua ja käyttöä viedään suuntaan, joka hävittäisi koko aiemman, kymmenien sukupolvien aikana syntyneen kulttuurimme.
Sitä ei aiheuttaisi ilmastomuutos, ei luonnon katastrofi, vaan ihminen, muutama henkilö ja hallinto, sekä outo poliittinen liike ja sitä tukeva mediamme.
Oheinen ohjelma teksteineen on yli vuosikymmenen takaa. Se löytyy kotisivultani (www.clusterart.org) ja sitä on luettu myös eilen runsaasti. Se kertoo opiskelijoilleni tehdystä lomakkeesta ja siinä haettiin ratkaisuja maaseutumme tulevaisuutta ennustaen vuoden 2000 alun tiedoillamme.
Kuinka oikeaan mahdoin osua kysymyksieni kanssa? Kuinka oikeita olivat kysymykset silloin? Miksi ne aiheuttivat raivoa tuon ajan poliittisessa johdossamme, mutta myös tutkijayhteisömme johdossa?
Miksi tutkimustyö tuon jälkeen aiheesta KIELLETTIIN kokonaan. Teksti on keväältä 2008, mutta prosessi käynnistyi jo 2000-luvun alussa. Toinen väitöskirjani valmistui samalla.
Strategiapäivä pidetiin kesäkuussa Perniössä. Kiellot jatkaa tutkimusohjelmaa, tulivat samaan aikaan. Ketkä olivat sen taustalla ja takana? Samalla minulle annettiin varoitus jatkaa ko. tutkimusta, jossa mukana oli sosiaalinen media ja sen strategia sekä mediayhteiskunnan tuleva muutos ja sen vaikutukset maaseudulle. Kiellon takana oli poliittinen ilmapiiri ja tapa puuttua tieteen ja tutkimuksen toteutukseen.
Strategiapäivät, Uusmedia, kommenttipyyntö:
Kiitos runsaasta palautteesta eiliseen tekstiini
Maaseudun määrittelyyn ja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) työhö voi tutustua sivulta www.maaseutupolitiikka.fi. Kyseessä on eurooppalaisittainkin ajatellen ainutlaatuinen yhteistyöfoorumi ylittäen julkishallinnon kaikki sektorirajat.
Maaseutua koskevaa tutkimusta Suomessa tehdään miltei kaikissa yliopistoissa ja lukuisissa ammattikorkeakouluissamme. Samoin tutkimuslaitoksissa, joista vanhin ja kattavin tutkimusaloittain on MTT. Kahdeksassa yliopistossa on maaseutuprofessorin virka.
Seuraava samaan strategiapäivään liittyvä esitelmärunko kommentoitavaksi. Kyseessä on jälleen laaja aihe. “Uusmedia ja se käyttö”. Ohessa siis muutamia otsikkoja ja tekstiä aihetta lähestyen ja kommentteja hakien. Mieluiten maaseudun näkökulmasta. Sikäli kun maaseutu nyt eroaa kaupunkiympäristöstä uusmedian käyttäjänä.
Jälleen kiitos kommenteista jo etukäteen!
STRATEGIAPÄIVÄT, 2008 5–6.6 PERNIÖ
Matti Luostarinen
UUSMEDIAN KÄYTTÖ
Mikä on uusmedia?
1) 1990-luvulla syntynyt retrofuturistinen nimike vuorovaikutteiselle medialle
2) Ei viittaa mihinkään erityisen median muotoon, vaan kaikkiin medioihin digitaalisen median sisällä
3) Tyypillisiä ovat verkkosivut, verkkopalvelut, multimedia, mobiilipalvelut, vuorovaikutteiset tietokoneohjelmistot, tietokonepelit ja mediataide, blogit ja blogosfääri
4) Pyrkimyksenä on tehdä ero perinteisen painettuun sanaan ja sähköiseen mediaan (=sanomalehdet, radio, televisio)
5) Uusmedia on tutkimus- ja opetusala sekä suuri teollisuuden haara. Sellaisena monialainen ja koko ajan muuttuva.
6) Kuuluu läheisesti viestintätieteisiin, mutta myös taiteen ja teknologian piiriin. Oikeammin se on monitieteinen kattaen kaikki tieteenalat.
Uusmedian eritysluonne
1) Muuttuva viestinnän väline, innovatiivisuus ja reaaliaikaisuus
2) Vuorovaikutteisuus verkottuneessa todellisuudessa.
3) Virtuaalisen ”keskustelun” myötä vaikuttaa identiteetin muotoutumiseen mutta muuttaa myös koko innovaatiokentän tai organisaatioiden (alueiden, yhdyskuntien, yhteisöjen) tavan työskennellä. Suurin yhteiskunnan muuttaja.
4) Synnyttää kokonaan uuden talousmallin (-teorian) muuttaen vanhat sijaintiteoriat tai talousmallit, mutta myös sosiaaliset tai psykologiset rakenteet. Luo uutta yhteisöllisyyttä (myös virtuaaliyhteisöt)
5) Ehkä eniten onkin puhuttu aiheen yhteydessä mediapsykologiasta -sosiologiasta tai -taloudesta. Ei niinkään taiteesta tai teknologiasta.
6) Uusmedian viestinnällisiä pirteitä ovat multimediaalisuus, hypelinkitys, personointi, monikanavaisuus, paikkariippumattomuus ja -herkkyys, laajentunut aikajänne, maailmanlaajuisuus, vuorovaikutteisuus
7) Vaatii uudenlaista lukutaitoa johtuen mm. multimediasta (tekstin, äänen, liikkuva kuvan ja grafiikan yhdistäminen sekä hyperlinkitys (=tietoesitysten linkitys toisiinsa siten, että jokin kohta esityksessä toimii porttina toiseen esitykseen lisäten kerronnan syvyyttä jne.).
8) Mobiiliviestintä ja navigointijärjestelmät (=sijaintikohtaan liittyvää informaatiota ja tietolähteiden käyttöä paikasta riippumatta)
9) Vuorovaikutteisuus ja virtuaalisuus (mahdollisuus valita reitit, sisällöt, manipuloida kuvaa ja tekstiä, pelata, vaihtaa ajatuksia koko ajan, luoda kuvitteellinen todellisuus, simuloida tilanteita ja ympäristöjä, kuvitteellisen identiteetin luominen, multimodaalisuus, multisensorimotorisuus)
10) Psykologisesti illuusio samassa tilassa tai paikassa olemisesta, jaettu läsnäolon tunne, reaaliaikainen vuorovaikutus ja kommunikointi.
11) Sosiologisesti (psykologisesti) mahdollistaa voimakkaamman eläytymisen mediasisältöihin (IMMERSIO= sulautuminen tai uppoaminen mediamaisemaan, TELEPRESENCE/PRESENCE, koettu läsnäolo virtuaalitodellisuudessa, yhdistetään useita aisteja vuorovaikutteiseen stimulaatioon ja näyttöjen dynaamisuuteen)
MIHIN TULISI KIINNITTÄÄ HUOMIOTA?
1) Maaseudulla markkinointi vähäistä, koulutus ja teknologia kirjavaa
2) Yritysverkostot ja niiden riippuvuus toisistaan, asiakasryhmät
3) Internetin integrointi liiketoimintaprosesseihin, työvoiman saatavuus
4) Vanhusväestön palvelut ja uusmedian mahdollisuudet valtaisat
5) Teknologiapainotteisista tuotteista kokonaisvaltaisiin tuotteisiin
6) Uusmedian uudet talouden lainalaisuudet tunnettava sekä kuluttajina että yrittäjinä ja organisaatioina
7) Digitaalisen median läheiset toimialat yhdistettävä (klusterit = laitevalmistajat, tietoliikenneoperaattorit, AV-tuottajat, perinteiset mediayritykset, ohjelmisto- ja järjestelmätuottajat, mainostoimistot ja konsultointiyritykset)
8) Käyttäjäkokemuksen lisääminen (mitä käyttäjä tekee, mitä saavuttaa, miltä käyttäjästä tuntuu, maalla usein vanhusväestöä ja pelkäävät uusmediaa)
9) Uusmediaan suhteudutaan kuin toiseen ihmiseen (tietokone ikään kuin ihminen)
10) Tunnetiloja tunnistavat tai tunteita ilmaisevat mediat (tietokoneet) (tunteelliset elektroniset ”lelut”, tunnetilan huomioivat kuuntelijat, tunteita ilmaisevat tietokoneopettajat (terapeutti)
11) Vanhusten hyvinvoinnin kohentaja, tehokas kuntoutuskeino, parantuva avaruuden hahmottamisen kyky, virtuaaliterapia, EDUTAINMENT (education + entertainment), vuorovaikutteiset opetusmultimediat
12) Myös kielteiset vaikutukset (riippuvuudet, mediaväkivalta, turtuminen (desensitaatio) ja elämyskierre, samaistuminen (väkivalta?), passivoituminen, sosiaalisen oppimisen mallit (faktan ja fiktio rajat)
Blogi ja blogosfääri
1) Uusmedian yksi osa, jonka avainsanoja vuorovaikutteisuus ja verkostoituminen
2) Blogi oli alun perin päiväkirja, josta irtautui suuri määrä ismejä, käyttömuotoja ja -tapoja.
3) Bloggaaja seuraa kaiken aikaa muiden kirjoittajien blogeja, laatii sähköisiä artikkeleja, mutta myös johdonmukaisia ”tutkielmia”, jossa mukana viitteet ja artikkelit. Bloggaaminen on reaaliaikainen ja vuorovaikutteinen globaali prosessi.
4) Blogien kirjottajien yhteisöä kutsutaan blogistaniksi tai blogosfääriksi (eng. blogosphere)
5) Yhtä hyvin voisi kutsua innovaatioympäristöksi ja sen diffuusiota kuvaavaksi prosessiksi uusmedian sisällä. Valtava yhteiskuntaa muuttava tietotekniikan käyttäjien aktiivisimman osan yhteinen globaali prosessi.
6) Kirjoittajien määrä kasvaa joka päivä 10–20000 (nykyisin ylitetty jo 100 miljoonan bloggaajan raja)
7) Prosessi on monitieteinen, webympäristön vallankumouksellisin muuttaja. Muutokset koskevat sekä yhteiskunnallisia, taloudellisia, sosiaalisia, psykologisia, mutta luonnollisesti myös teknisiä prosesseja. Mukana on miljoonia insinöörejä. Mutta myös lääkäreitä, kirjailijoita, filosofeja, poliitikkoja kaikkia elämän osa-alueita ja kulttuureja edustavia prosessoijia, tiedon tuottajia ja käyttäjiä iästä ja sukupuolesta riippumatta.
8) Suomessa noin 3–4 % tietokoneen käyttäjistä pitää blogia, esim. Ranskassa taso oli yli 10 % jo vuonna 2006.
9) Bogi työkaluna ei vaadi minkään työkalun tai palvelun käyttöä. Suurin osa ylläpidetään blogipalvelun tai itse asennetun ohjelmisto kautta.
10) Yritysblogit ja suurten mediatalojen blogit eroavat yksityisten pitämistä ja kuuluvat lähinnä perinteisempään osaan mediapalveluja. Toimittaja blogaajana ei poikkea paljoakaan mistä tahansa kolumnistista. Sähköinen lehti toimittajineen ei ole sama kuin uusmedian blogosfääri.
Webympäristöstä innovaatioita ja taloutta sekä yhteiskuntaa ja organisaatioita muuttavana prosessina katso tutkimus www.mtt.fi/met/pdf/met102 yhteenvetosivut 360-447 (English Summary 448-481).
Kirjassa Matti Luostarinen 2007. ”Webympäristön blogit ja innovaatioprosessit. Webympäristö tutkimuksen ja tiedottamisen haasteena”, aineistona käytetty globaalia blogosfääriä ja delfitekniikan sovelluksia. Aineisto käsitelty faktoripisteitä klusteroiden, joista ryhmistä delfiblogaajat luokiteltu ja valittu uusmedian välinein (vrt. tietokoneagentti = ohjelmallinen automaatio, joka suorittaa erilaisia tehtäviä isäntänsä puolesta tehden ihminen-kone vuorovaikutuksesta esim. miellyttävämmän ja tuotteliaamman
maanantai, kesäkuu 02, 2008
Strategiapäivät
Oheinen teksti liittyy tiimin strategiapäivään. Yhtenä sen kymmenistä esitelmistä. Oheinen tekstirunko liittyy aiheeseen “Maatalouden tulevaisuus ja maaseudun kehittäminen”. Pyytäisin kommentteja aiheeseen, joiden käsittelyssä minulla on käytettävissä 30 minuuttia.
Lämmin kiitos jo etukäteen.
Maatalouden tulevaisuus ja maaseudun kehittäminen
STRATEGIAPÄIVÄT 2008 5-6.6 Perniö
Matti Luostarinen
Maatalouden tulevaisuus luonnonvarojen tuottajana jakautuu:
1) Rakenteellisiin muutoksiin
2) Pysyvimpiin ja globaaleihin muutoksiin
Rakenteelliset muutokset etenevät politiikkamuutoksina ja niihin kuuluvat mm. maatalouden tukipolitiikka.
Rakenteellisiin kuuluvat myös vaikkapa kilpailu pellon käytöstä energian ja ravinnon tuotossa.
Rakenteellisia muutoksia on syytä tutkia koska:
1) Perinteinen poliittinen luottamus on muuttumassa.
Aiemmin poliittiseen rakenteeseen on luotettu eikä tutkimusta ole juurikaan edes aina käytetty. Politiikka ja demokratia ovat kriisissä, samoin politiikan teon välineet, puoluelaitos.
2) Ympäristölainsääntö ja ruoan tuotanto sekä pellon käyttö ovat myös Suomessa muuttumassa osaksi vapaita markkinoita.
Aiemmin kaikki ohjautui joko voimakkaan kunnallisen itsehallinnon kautta tai kolmikannassa (MTK).
Kun kaava oli kunnassa tehty (kaavamonopoli), loppu oli lobbareille Helsingissä helppoa tai kun MTK oli sopinut talonpojan tuotteen hinnasta, loppu oli työnantajan ja tekijän välillä helppoa, KUN ruoka pysyi halpana
Ulkomailla ihmeteltiin, miksi meillä hankkeet menivät niin helposti läpi!
Syy oli kuntasektorin käden vääntö ja siellä saavutettu voitto riitti (David ja Goljat)
Yhteiskunnallista keskustelua ei käyty valtakunnallisesti, käytiin vain paikallinen keskustelu.
Ympäristökysymyksissä omituinen kuulemiskäytäntö, jossa hankkeita ei juurikaan koskaan muutettu (Pekka Hokkasen väitöskirja)
3) Teknologinen hybridis.
Aiempi usko valtioon ja asiaintuntijoihin. Samasta tuutista saatu raha ja yhteinen konsensus.
Jatkossa kriittisyys kasvaa, mukaan tulee myös poikkipuoleisia ajatuksia. Innovaatioaste nousee aidosti ja toisinajattelua aletaan hyväksyä ja jopa suosia myös maaseudulla.
4) Psykologinen ja moraalinen eetos
Aiemmin maatalous kollektiivisen kokemuksen historiaa. Kovista kokemuksista syntyvää jääräpäisyyttä ja samojen mallien toistoa. Tärkeintä on ollut kokemuksen siirto (innovaation diffuusio). On toistettu omavaraisuutta, puhtautta, suomalaisuutta, raivaajahenkeä, teknologiauskoa, villin luonnon voittamista, suota kuokkaa ja Jussia.
On oletettu, että meillä on rohkeutta, vaadittavaa osaamista ja vakautta niin peruskalliossa kuin politiikassa.
Jatkossa nämä seireenilaulut ja myytit, uskomukset suomalaiseen osaamiseen ja poliitikkojen eriomaisuuteen joutuvat valinkauhaan. Urhea ja asiantuntijoihin luottava kansa ei toimi kuten ennen vaan mukaan tulee kolme uutta määrittäjää järjestyksessä
1) Uusmoraali ja eettisyys, läpinäkyvyys kaikessa
2) Yksilöllisyys ja kritiikki, asiaintuntemus, joka hankitaan myös itse ja vuorovaikutuksessa uusmedian kanssa
3) Asia tulee vasta kolmantena. Samoin politiikka ja asiantuntijan mielipide, osaaminen. Se on tärkeä mutta ei enää kärjessä. Reaaliaikaista taloutta ei oivalleta eikä edes ymmärretä.
Tästä kaikesta seuraa maaseudulla:
1) Ruoan hinnan nousu on sekä katastrofi että helpotus
Ruoan hinnan nousu on pysyvänä ilmiönä katastrofi maailman köyhille ja näkyy myös Suomessa. Kun aiemmin kyse oli ylituotannosta ja varastoista, jatkossa maaseutu on pohtimassa koko tuotantonsa suuntaamista oikeisiin tuotteisiin kuluttajan arvonäkökohtia kunnioittaen
2) Kumpi tuhoutuu ensin, maapallo vai ihminen?
Maapallon globaalit muutokset näkyvät muussakin kuin ilmastomuutoksen biologisissa prosesseissa. Kun aiemmin pohdittiin ihmistä luonnon käyttäjänä ja haettiin siihen teknisiä ratkaisuja (innovaatioita, luonnon kesytystä) jatkossa vanhat myytit katoavat kokonaan (environmentalismi, determinismi)
Maaseudun kulttuurit pohtivat yhteisiä juuria ihmisen ja luonnon välisessä suhteessa ja syntyy uusia ammatteja ja elämäntapoja (possibilistisia, osin romanttisia kuvitelmia)
Monet vanhat oppisuunnat kokevat renessanssin. Reaaliaikaisuus antaa kokonaan uuden näkökulman vanhalle diffuusiselle maailmankuvalle.
(ks. julkaisut ekologisesta yrittäjyydestä, yrittäjä- ja kuluttajaryhmien jakaumasta Suomessa: turistit, kuljeskelijat, kulkurit, pelurit, flaneeraajat ja telecity -ryhmät pääryhminä sekä yrittäjistä konventionaaliset yrittäjät, monialayrittäjät ja tuotechampionit, itselliset yrittäjät ja vapaamatkustajat sekä innovaatioryhmät www.mtt.fi/met/pdf/met70.pdf tai www.mtt.fi/met/pdf/met102.pdf
Valistusajan myytit hylätään ja ne korvautuvat uusilla.
Maaseudulla rakennetaan uuden valituksen projektia, jonka sisältö on usein kulttuurin tuotteistamisessa. Numeron ja rahan tilalle on kuitenkin vaikea tuoda mitään uutta ja positiivista ilman, että uusi myytti ilmestyisi kehiin. Edellä esiteltyjen yrittäjien välisten klustereiden rakenne auttaa, jolloin mukana ovat sekä verkoston kokemusvälittäjät, organisoiva järjestelmä, toiminnan suuntaajat ja promoottorijärjestelmä sekä välttämätön systeemin innovaatiojärjestelmä.
Niiden puuttuminen osittainkin vie vain vanhan järjestelmän korvautumiseen uudella kopiolla (=Mukan kaikki imitointiin liittyvät epäkohdat). Reaaliaikainen talous pysyy vieraana. Poliittinen järjestelmä rapautuu ja muuttuu kokonaan etenkin perinnepuolueittemme kohdalla (SDP ja Keskusta).
Ongelmana maaseudulla koetaan se, kuinka vanhat instituutiot, johon elämä ja yhteisöllisyys perustettiin (kirkko, sanomalehdet, koulutus jne.) ovat tehneet ajatuksista tavaroita ja kielestä mainontaa. Tätä vastaan syntyy liikkeitä, joissa vanhan teollisen valistuksen kaavoja kierretään. Syntyy kevyttä hyppelyä, joissa ihmiset etsivät asioiden yhteyksiä itse netissä surffaillen.
Itse lukeminen ja opiskelu on edelleen raskasta. Syntyy maaseudun pintakulttuureja ja saarekkeita, joiden yhteydet eivät ole vanhaan traditioon, vaan joskus hyvinkin kaukaa hankittuja globaaleja lainoja. Syntyy kulttuurisesti holistisia lainailmiöitä. Matkailu hyödyntää niitä eniten (ks. edellä mainituista julkaisuista kuluttajaryhmien tyypitys ja luonne). Ilmastomuutos koetaan katastrofina ja politiikka polarisoituu.
3) Vanhushoitajien ja -tieteen työsarkaa ja keskittämistä
Jo vuonna 2015 meiltä puuttuu noin 450 000 työntekijää ja pääosin juuri maaseudulta. Monilla suuralueilla mediaani-ikä ylittää reilusti 65 vuotta ja hoitotyö on rakennettava uudelta pohjalta. Sama koskee koulututusta alkaen peruskoulusta ja lukiosta sekä jatkuen ammattikorkeakouluun.
Kaikkea verkotetaan.
Perinteinen Porterismi kirotaan vääränä oppina, jollainen se uusliberalistisena oppina olikin väärin ymmärretty (ks. julkaisu www.mtt.fi/met/pdf/met102.pdf lopussa yhteenveto klusterin toiminnan todellisesta luonteesta sekä erot porterismin teoriaan)
Kuntien lukumäärä muuttuu ja tehtävät vaihtuvat radikaalisti aluehallinnon talouden ylläpitoon ja kilpailuttamiseen (Paras-hanke etenee substanssitasolle, maakuntahallintoa haetaan). Alle 50 000 asukkaan kuntaorganisaatiot katoavat tai muuttuvat keskusalueiden ylijäämäalueiksi. Läänit katoavat kokonaan ja 20 maakunnasta tulee yhdeksän palvelualuetta. Verkosto rakenne ei ole enää ”porterilainen”. Opettamalla opimme – Docendo discimus.
Maaseutu luonnonvara-alueena katoaa ja muuttuu asumismaaseuduksi ja hyvin moninaisen toimeliaisuuden ydinmaaseuduksi. Vastakohtana miltei täysin autioituva erämaa-alue kansallispuistoineen. Näiden alueiden ylläpito, taaten kaikki hyvinvointi yhteiskunnan palvelut, ei ole mahdollista. Kyse ei ole enää rahasta vaan palvelujen tuottajien katoamisesta. Vaikka joku koululainen tai opiskelija olisikin, ei ole enää koulua tain opettajaa kouluun, vanhusten hoitajaa kiertämään erämaa-alueita. Metropolisoituminen vahvistuu entisestään. Tohtoreita kunnian vuoksi – Doctor honoris cause.
Luonnonvarojen käyttöä näiltä alueilta väestön keskittyminen maakuntakeskuksiin ei mitenkään vaikeuta. Ne otettiin sieltä silloinkin, kun tiet miltei puuttuivat ja työvoima oli haettava siirtotyöläisinä tukin uittoon Lapin jokien latvoille ja Koillismaan kairoille. Olen puhunut ja pelastanut mieleni – Dixi et salvavi animam meam.
4) Uuden kulttuurin tuotteet
Vaikka maaseutu monin paikoin autioituukin, täysi asumattomiksi ne eivät jää. Jo nyt huomattava osa Pohjois- ja Etelä-Karjalaa on venäläisten omistamaa. Sama liike vauhdittuu ekokatastrofin edetessä ja haettaessa hoitotyövoimaa myös Aasista. Maapallolle ei toki jää asumattomia kolkkia, jotka ovat maapallon rikkaimpia maita asua. Maaseudun kulttuuri muuttuminen monikansalliseksi vauhdittuu ja sitä tuetaan. Poliittinen polarisaatio syvenee. Kotona leijonia, kodin ulkopuolella kettuja. Domi leones, foras vulpes (Petronius).
5) Ilmastomuutos ei odota / Kokematon sota viehättää
Dulce bellum inexpertis
Jatkossa ei ole yhdentekevää, miten paljon maaseudulla vähennetään hiilidioksidipäästöjä. Tavaran tuotanto ja siirto ohjaavat sijaintiteorioita (lokalisaatioteoriat). Se on kokonaan toinen kuin perinteinen, jossa haettiin taloudellisesti parasta paikkaa tehtaalle (optimia/ työvoima, raaka-aine ja energia). Ilmakehällä ei ole kansallisia rajoja.
Maaseudulla joudutaan ottamaan käyttöön Mips-tyyppiset yksiköt (Material Input Per Service unit). Ekologinen selkäreppu ratkaisee sijoittumisen ja samalla haetaan suljettuja systeemejä maatiloilla ja yhdyskuntarakenteita tiivistäen. Maankäytön suunnittelu ja käyttö hävittää vanhan maaseuturakenteen ja kulttuurimaiseman.
Nykyisin omista mipseistämme (40 tonnia/ asukas) 17 tonnia tulee liikenteestä ja asumisesta 11 tonnia. Ei ole yhdentekevää, miten maalla asutaan ja liikutaan! Tämä on paljon tärkeämpi kuin se, mitä pelloilla tai metsissä tuotetaan. Ei ole maaseutua vailla vuorovaikutusta taajamiin ja keskittämiseen, palveluja sieltä tarjoten. Syntyy keinotekoisia ratkaisuja ja rakenteita.
Vähäpäästöisen auton takakontissa on jo valmiina odottamassa 25 tonnia auton valmistuksesta syntyneitä mipsejä (syntynyttä hiilidioksidia). Suloista on hullutella, kun hetki on sopiva, nyt ei ole. Dulce est despire in loco
6) Sivusta katsojasta ja marginaalista takaisin keskiöön
Luonnonvara-alueena, asumispaikkana ja liikenteen ohjailijana, energian ja ruoan tuottajana maaseutu nousee kaikessa keskustelussa takaisin politiikan agendan keskiöön sekä globaalisti että Suomessa. Muutos on tapahtunut jo nyt. Oleellista on pitää omat verkostot toimivina myös päätöksenteossa. Maaseutu ei saa umpioitua ja jäädä saarekkeiksi tai ajopuuksi, kun sen asioista päätetään uusissa keskuksissamme. Laiminlyönnit tässä hävittävät vanhat perinnepuolueemme. Aikanaan ikään kuin järjen luomia olentoja – Ens rations.
On varottava ratkaisuja, jotka ovat byrokraattisia ja monimutkaisia, eivätkä houkuttele ketään. Narratiivisia kertomuksia ylläpitävä mediamme kilpailee vallasta perinteisen vallanjaon rapauttaen. Puoluelaitoksen kriisi syvenee ja populismi liikkeenä on yleiseurooppalainen ilmiö, ei vain suomalainen. Normiston purku vaikeuttaa perinteisten arvioihin ja moraaliin perustuneiden yhteisöjen ylläpitoa etenkin Gemeinschaft -tyyppisissä yhdessäolo-organisaatioissamme. Nyt ei tehdä norsua kärpäsestä – Elephantem ex musca facis (Lukianos). Lukianoksen aikana oli toisin. Silloin meitä oli vain runsas prosentin verran nykyihmisten määrästä ja kulutuksesta.
Lopuksi:
Olen kirjoittanut tämän jälkeen sadoittain artikkeleita ja kymmenittä kirjoja, joissa käsitellään yhtäällä lokaalia yhdyskuntarakenteen muutosta ja toisaalla globaalia väestöräjähdystämme. Ne liittyvä samalla geopolitiikkaan ja sen uusiin rakenteisiin lähimmän 50 vuoden aikana. Kyse on hyvin lyhyestä ajasta. Sen kokevat lapset ovat jo syntyneet ja muutos on dramaattinen. Ilmastomuutos ei ole ainut mutta näkyvin esillä pidetty globaali muutoksemme. Se on järjen luoma olento – Ens ratinonis. Se uhkaa elämämme eliksiiriä – Elixir vitae.
Näiden ihmiskunnan historian kiistämättä ylivertaisesti suurimpiin muutoksiin tulee nyt asennoitua Pohjolassa vakavuudella sekä huolehtien samalla oman lähiympäristömme, mutta myös Itämeren alueen ja Arktisen alueen merkityksestä osana geopoliittista muutostamme. Itkemmekö me täällä iloksemme? ”Est quaedam flere voluptas” (Ovidus) – ”Jotain iloa on itkussakin”.
Suomen ja Pohjolan aktiivisuus on kasvanut, mutta se ei ole vielä likimainkaan sitä luokkaa, jota meiltä odotetaan seuraavan 50 vuoden aika. Kyse on osaamisesta, ei vain arktisesta osaamisesta, vaan myös moni- ja poikkitieteisestä kyvystämme hallita mm globaaleja ilmastomuutokseen liittyviä kysymyksiä rinnan Arktisen alueen tavasta käyttäytyä globaalisen maailman yhteistä vastuuta samalla kantaen. Tässä meiltä odotetaan kokemusta ja sen käyttöäkin. Jo Julius Caesarin ajoista: ”Est rerum omnium magister usus” – ”Kaikissa asioissa kokemus on opettaja”.
Tutkijan näkökulmasta oleellista on metodiset muutokset ja robotiikan räjähdysmäinen kasvu osana sekä perustukimusta, soveltavaa tutkimusta että alan koulutuksen siirtoa hallinnon ja yrittäjien käyttöön. Muuttuva mediaympäristö alan kouluttajana on virheellinen tapa edetä myös oikeita tuloksi ja niiden sovelluksia haettaessa. Ja kaikkea muuta tämän sukuista – Et hoc genus omne.
Suomalaiset eivät tunne omaa maataan
Tänään 22.toukukuuta 2023 Helsingin Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksensa tukeutuen tähän ja keväällä 2008 pitämääni koulutustilaisuuteen. Ensinnäkin kartta todellakin keikahti ympäri. Suomi ei olekaan enää saareke Euroopan perukoilla, vaikka näin meillä on totuttu pitkään ajattelemaan. Meillä on pitkä maaraja Venäjälle, enemmän kuin muulla Euroopalla yhteensä. Mutta niin on länteenkin. Ruotsiin maarajaa on 545 kilometriä ja Norjaan 736 kilometriä. Entä sitten – muut asiat? Et cetera?
Jos me jäämme Itämerellä mottiin kuljetukset voi järjestää pohjoisessa, olettaen että ne on hoidettu kuntoon. Ovatko ne? Eivät ole. Suomalaiset kun rakastavat asumista pääkaupunkiseudulla ja Helsingin, Turun ja Tampereen kolmion sisällä. Puolet meistä asuu täällä, mutta ei nyt sen keskellä Forssan talousalueella. Forssa kun on viiden maakunnan leikkauspisteessä, mutta autioituu kaiken aikaa. Suomalaisia on pidetty aina pragmaattisena kansana, turhaan. Olemme täynnä sellaista typeryyttä, jota on mahdoton edes peitellä. Ja kaikkea muuta tämän sukuista – Et hoc genus omne.
Forssan talousalueen tai Pohjolan investointeja on pidetty tekohengityksenä. Sen mittavampaa typeryyttä ei voi tavat muualla kuin esitellen Aki Kaurismäen tapaa vältellä medioita ensi-iltajuhlissa Cannesissa juopuneena. Median välttely ja juopotteli, junttimaisuus, tuntuu selittämättömältä, pöhköltä, kirjoittaa myös Hesarin kulttuuritoimittaja. Kas kun on huomannut? ”Ex oriente lux” – ”Idästäkö valo”.
Kaurismäessä on samaa karismaa kuin kivenpyörittäjän kylän sankarissa tai huutavassa myllärissä, Vesku Loirin Uuno Turhapurossa. Kaurismäki tunnetaan mutta lisähuomiota Kaurismäkikin tarvitsee aikana, joka ei ole sama kuin hänen nuoruudessaan. Ja varmaan hän sitä hakeekin. Vai miksi ihmeessä hän osallistuisi Cannesin festivaalien seuratuimpaan kilpailusarjaan ”Kuolleilla lehdillä”. ”Ex officio” – ”Ex voto” – ”Viran puolesta” – ”Sitoumuksen perusteella”.
Edellisen kerran Berliinissä vuonna 2016 Kaurismäki esitteli elokuvansa ”Toivon tuolla puolen” parhaana ohjaajana palkittuna juovuksissa kontaten. Kerrottiin hänen tehneen paljon töitä. Uuno Turhapuron tapaan eläen. Tosin Uuno olisi esiintynyt iltagaalassa smokissa ja naiset iltapuvuissaan Uunoa liehitellen. Mukana joukko sponsoreita, kosmetiikkaa, urheiluautoja, luottokorttiveijareita, kosmetiikkafirmoja jne. Ex tempore – Exige, ac suspende de (Plautus). Tilanteen mukaan – Mene ja hirtä itsesi.
Jos suomalaisia ei enää kiinnosta, mitä esitän, se pitää hyväksyä, kertoo Henri Pulkkinen, jonka artistiuralla on nuoren ihmisen valmis ikioma logiikka: ”Joillekin muusikoille sopii se, että he ovat koko ajan pinnalla, julkaisevat tasaisesti uutta musiikkia ja pyrkivät pysymään relevanttina, mutta se ei ole minun juttuni. Otan ennemmin oman aikani. Jos ihmisiä ei kiinnosta, kun julkaisen uutta musiikkia, se pitää hyväksyä. Sen kanssa pitää elää… Ja kuolla, hän lisää ja naurahtaa hieman vaivautuneesti. ” (HS 22.5.2023). ”Uskokaa kokenutta!” – ”Selvästi äännetyillä sanoilla” – ”Experto credite” (Vergilius) – ”Expressiv verbis”.
Kuolema tuli Pulkkisen elämään hänen isänsä, pitkän uran myös Helsingin Sanomissa tehneen toimittajan kuoleman kautta koronan aiheuttamiin komplikaatioihin joulukuussa 2020. Kuolemasta tuli nuorelle muusikolle ”haamu, joka hiipi aina mukana”. Syntyi levy isän kuolemasta. Isän kuoleman kautta kliseiden merkitys avautui uudella tavalla. ”Aloin miettiä armollisuutta. Jos kliseiset sanonnat auttavat ihmisisä vaikeissa tilanteissa, mikä minä olen niitä ylenkatsomaan?” Ex minimis seminibus nascuntur ingentia (Seneca) – Pienistä siemenistä ovat suuretkin asiat syntyisin.”
Jere ”Käärijä” Pöyhösen jäähallikeikalla ei tehosteista säästelty. Kukaan ei halua jäädä yhden hitin ihmeeksi. Euroviisujen kakkostila ja yleisöäänestyksen ylivertainen ykkönen takoo nyt kun rauta on kuumana. Käärijän koko tuotanto on monelle hänen fanillensa tuttua, mutta nyt on kyse myös kokonaan uudesta yleisöstä. Ja sen mittakaava on Euroopassa jotain vallan muuta kuin ennen viisumenestystä. Käärijässä on toki stand up-koomikon vikaa mutta lisää on saatava, jos aikoo maailmalla menestyä. Vasta lopputulos tekee teot hyviksi – Exitus acta probat (Ovidus).
Räppääjän leipä ei vielä riitä ja Pöyhönen on lahjakas muussakin, monialaisen komiikan taitava veijari. Pitkän ohjelman vetäminen keikoilla ja yleisön pitäminen lämpimänä edellyttää monipuolisuuta ja lavakarismaa. Cha cha cha saa tulla toki moneen kertaankin ja tanssijoiden kanssa, mutta lisää monipuolisuutta vaaditaan. Vesku Loiri eli muullakin kuin Uunon roolilla, mutta hänen lahjojansa ei taida maasta juuri muilta löytyäkään? Se paikka jää täyttämättä. Kuolettava poistuminen ja kirja päättyy tähän. Exitus letalis – Explicitum est volumen.
Lehden samalla aukeamalla esitellään feminististä energiaa suomalaisgallerian salaisuuksina berliiniläisessä Galleria Snowssa teemana pohjoisuus ja feminiininen energia. Siinä sivussa myydään suomalaisten naistaiteilijoiden töitämme. Teemana ovat intuitio, empatia ja rauha, joilla Susanne Johansson taidenäyttelyllään vahvistaa maailmaa. Miten se sopisi yhteen suomalaisen räppääjän ja viisumenestyksen kanssa, jää pohdittavaksi? Sisäänpäin kääntynyt suomalaisen miehen tapa tehdä elokuvia Aki Kaurismäen tapaan työnsä esitellen, voisivat tuoda yhdessä sellaista synergiaa, jota on jo jonkin aikaa kaivattukin. Momentum ja monumentti on hetki, joka on nyt hoidettava yhdessä. Exegi monumentum aere perennius – Pystytin monumentin, joka on vaskea kauemmin kestävä (Horatius).
Menestys kun ei ole ajallisten tavoitteiden seuraamista vaan paljon muuta ja etenkin ajatonta ja paikatonta elämää. Sille on nyt suurta tilausta ja parhaiten syntyvän aukon täyttävät jääkiekkoleijonat sekä etenkin Lauri Markkanen, joka kykenee ällistyttämään koripallomaailman NBA:n aiemmin meille vierailla kentillä ennätyksiä rikkoen tavalla, joka meille urheilua seuraavillekin menee jo yli ja ohi ymmärryksen. Niin monessa Markkanen on maailman kärkeä ja entisiä ennätyksiä rikkoen. Kun nämä ennätykset ja Markkasen koko sekä käytöstavat lisätään kulttuuripuolen ja lätkäjätkien tuloksiin, rallipoluille, olemme oikeilla jäljillä ja varoen vain ahneudesta pulppuavaa röyhkeyttä. Ex avaritia erumpat audacia, inde omnia scelera ac maleficia giguntur (Cicero) – Ahneudesta pulppuaa röyhkeys, siitä syntyvät kaikki rikokset ja pahat teot.”