Luotettavuuden vuoksi – Fidei causa
Suomalaiseen tapaan – Finnico more
25.05. 2023
Kun kirjoitat pääkirjoitussivuasi, hae kaksi asiaa ja rakenna niistä kolmas. Anna lukijasi löytää niistä se kolmas. Kerro se otsikossasi ja mieluiten kielellä, joka on mahdollisimman globaali, latino kielistä tehty sananlasku. Vuosisatoja, ehkä tuhansia elänyt. Viljele sitä kieltä harkitusti, mutta samalla yhdistäen aiempaan kirjoittamaasi. Näin artikkelisi palvelevat kirjaa, jonka lukeminen on tarkoitettu vain harvojen herkuksi. Heillä on kyky löytää jotakin, johon tarttua. Kuten hukkuva oljenkorteen. On sallittua ottaa oppia viholliselta – Fas est ab hoste doceri (Ovidus).
Tiesitkö, kuinka mielenterveysperusteisen päivärahan saajien määrä on kasvanut vuodesta 2016 yli 60 %. Mistä tämä mielen ongelmien räjähtäminen käsiimme on syntynyt ja kuinka siihen on reagoitu? Auttaako pelkkä lääkitys ja terapiakäynnit, jos ilmiö on yksilön sijaan yhteiskunnallinen ja koskettaa meitä kaikkia? Kun meitä uhkaa vieras virus pandemiana, toimimme nopeasti ja käytämme keinoja, jotka koskettavat meistä jokaista. Mausteista paras on nälkä – Fames optimum condimentum (Sokrates, Cicero)
Asta Leppä kirjoittaa kolumnissaan Apu-lehdessä (25.05. 2023) kuinka masentuneen elämänliekkiä ei saa syttymään, jos elämänliekin happi on vähissä, näkymät edessä synkkiä, odotukset ja päämäärät unelmineen kadoksissa. Masentuneen ja ahdistuneen, uupuneen ihmisen sisällä ei kyde juuri mitään, saati että siellä roihuaisi kunnon nuotio. Jokainen masennuksen kokenut tietää, mitä se on, tai mitä se ei ole, ja kuinka julmasta taudista on kysymys. Kehotus ottaa itseään niskasta kiinni ei oikein luonnistu. Ahdistaa vain niskassa – Faucibus urget.
Suomen Kuvalehden päätoimittaja Matti Kalliokoski on havainnut, kuinka lähivuosina näemme entistä tiiviimmän Pohjolan synnyn. Entisen isoveljen ja pikkuveljen suhde on muuttunut Pohjanlahden ja etenkin Tornionjoen molemmin puolin tasa-arvoisemmaksi. Näitä naapurisuhteita on katsottu Etelä-Suomen näkökulmasta, ei kävelymatkan päästä ja Tornionjoen suunnalla ilmiötä seuraillen. Kirjoitin Tornionjoesta samaan aikaan ja pitkästä kokemuksesta, kohtalokas sattuma – Fatalis cause.
Juuri pohjoisessa tapahtuu nyt paljon, ei etelässä. Depressio ja alakulo vaivaa etelän kasvukeskuksia ja passio nujertaa. Kasvokkainen vuorovaikutus on toki pohjoisessakin vähentynyt, kiitos ruutuajan ja sen surullisen vaikutuksen lastemme terveydelle. Sen sijaan joen takana odottaa aina luonnossa viihtyvä soutaja eikä Venäjän hyökkäyssota ole ensimmäinen mieleen tuleva pelko, toisin kuin itärajamme tuntumassa. Kun molempia rajoja on ylitellyt päivittäin, toinen on kokemuksena dramaattinen ja jopa traumaattinen, kiitos jatkuvien sotien ja pelkojen suuren ikäluokan ja omien vanhempien kuvaamana kauhuna. Sellainen periytyy ja syntyy epigeneettisiä traumoja. Tuonelan järvelle on helppo laskeutua – Facilis descensus Averno (Vergilius).
Mitä tekemistä tällä on nuorten ja vähän iäkkäämpienkin sairastamisen ja mielenterveyden kanssa? Käytä mielikuvitustasi ja löydät vastauksen ilman ulkopuolisten apuakin. Elämänliekki palaa rätisten, kun sitä ruokkii oikealla hapella: todellisuudella ja sen riskeillä. Vain aiemmin kokemamme, kansakunnan kokemat epäonnistumiset ja aidot tapahtumat, lähihistoriastamme meille takaraivoon saakka iskostetut, puheet suomettumisesta ja pelon maantieteestämme, niistä puhuminekin tuntuu riskiltä ja pelottavalta, lapsena jo opitulta kauhulta. Paljojen kirjojen tekemisellä ei ole loppua; ja alituinen opiskelu heikentää ruumiin – Faciende plures libros nullus est finis; frequensque meditatio carnis afflictio est (Raamattu, Saarnaaja 12:12)
Ruotsi ja Norja kiinnostavat nyt suomalaisia etenkin Perämeren ympäristössä ja rakentamattoman rajajokemme tuntumassa Lapissa. Etelämpänä traumojen purkaminen kuuluu yhteistyön tiivistämiseen. Miten elämänliekin saisi taas kerran paloon? Meidät kun on manipuloitu pelkäämään epäonnistumista ja keskittymään vain itsensä kiillottamiseen, Urho Kekkosen ajan geopoliittiseen kuvaan maastamme ja sen surullisesta historiasta, traumoista, joita korjasi Armi Kuusela poistaen silmistämme mongolipoimun ja urheilijamme juosten kaatuneenakin olympiavoittajiksi. Tehtyjä ei voi tehdä tekemättömiksi – Facta infecta fieri nequeunt. Tosin julistus ammattilaiseksi esti Paavo Nurmelta lisämitalit. Maine kuitenkin aina eläköön – Fama semper vivat.
Koko edellinen vuosisatamme Suomi kärsi sodistamme ja samaan aikaan Ruotsi nousi niiden ulkopuolella maailman yhdeksi vauraimmista maista. Tänään sairasta naapurikateutta ei enää ole, tai sen luonne on muuttumassa. Venäjän sotatoimien seurauksena Suomi, Itämeri ja Eurooppa kiinnostavat laajasti maailmalla. Meidät löydetään kartalta, joka kiinnostaa myös Jäämeren läheisyyden seurauksena. Kukaan ei halua sen hyisiä vesiä rannoilleen. Pohjolassa nämä ikuisen talven ja jään olot tunnetaan ja me voimme jopa auttaa, pelastaa ne alavat jokien suistomaat, joissa asuu valtaosa liki kymmenestä miljardista ihmisestä. Jäämeren jäiden sulaminen hukuttaisi maailman suurimmat metropolit ja viljavimmat viljelymaat. Nälkä on paras mauste – Epäilen jopa, että nälkä on äitini (Famem ego fuisse suspicor matrem mihi (Plautus).
Jopa Washingtonissa löytyy nyt aikaa suomalaisille poliitikoillemme ja virkamiehille. Suhde Yhdysvaltoihin on tiivistynyt liittolaisuuteen asti. Vain epäonnistumiset ja aidot tunteet, pelot ja koetut sotamme opettavat, ei tarkoituksettomuudesta ja pelokkuudesta kumpuava ahdistus. Venäjän sotatoimien vuoksi Suomi, Itämeri ja Eurooppa kiinnostavat nyt laajalti maailmalla. Kirjoitin aiemmin kirjat ”Arctic Babylon I, II ja III.” Samoin kirjat hybridiyhteiskunnan kouristelusta ja Euroopan hullusta vuodesta 2022. Luetuin kirjani ja samalla tentityin, kertoi jo yli vuosikymmen sitten sosiaalisen median taloudesta ja strategiasta (Social media economy and strategy). Se on tehty: sitä ei voi saada tekemättömäksi – Factum est illud: fieri infectum non potest (Plautus).
Olemme edenneet vaiheeseen, jossa myös Kiina vaatii huomiota ja Atlantti on edelleenkin leveä valtameri sekin. Sen sijaan Ruotsi on nyt ja tulevaisuudessa saman Torninjoen varrella virran, rakas naapurimme ja kiinnostus joen molemmin puolin säilyy. Vain epäonnistumiset ja aidot kohtaamiset ovat meitä opettaneet, ei tarkoituksettomuudesta syntyvä pelko ja tästä kasvava ahdistus. Juuri nyt elämänliekki palaa noilla jokivarsilla rätisten, kun sitä ruokkii oikealla hapella: todellisuudella ja sen riskeillä. Ruotsi on kuitenkin aina naapurimme. Kiinnostus säilyy muun maailman tapahtumista riippumatta tai oikeammin niiden seurauksena. Kun passio nujertaa, naapuri on joen takana. Kohtalokas sattuma – Vai ahdistaako vain niskassa (Fatalis casus – Faucibus urget).
Samaan aikaan kuvassa näkyy suomalainen jokimaisema ja unenomainen näky Tenojoen lohen noustessa kohti turistirysää, kiertäen ensin kaikki Kemijoen voimalaitokset lohihisseineen ne taitavasti käynnistäenkin. Luonto osaa ja oppii ihmislapsen leikit.
Vihainen nainen heristelemässä sormeaan toiselle vihaiselle naiselle. Kuva on kuin suoraan suomalaisen elokuvan voittaessa Sisulla ja sydämellä ensimmäisen palkinnon samaan aikaan sekä euroviisuissa että elokuva-alan festivaaleilla.
Leif Wagerin ratsastaessa Döbelinä Koljonvirran taistelussa, jonkun Speden heittäessä Lumilinnasta köyden Savonlinnan oopperajuhlan juhlivalle yleisölle sen ensin tornin huipulle vaivalloisesti kantaen. Koko köysikerän tömähtäessä sen jalkoihin lunta pöllyttäen. Onnea matkaan suomalaiset.
Minun vuoroni sanoo siihen Petteri Orpon kuva Suomen Kuvalehden kannessa 21.04 vuonna 2023. Ei mitään uutta taivaan alla, kertoo seitsemän naista ja odottaen köyttä alhaalla lyhdyt käsissään. Jossa vain yhdellä on myös öljyt mukana ja kädet rasvassa. Purana Orpon niskassa.
Taustalla soi Ave Maria ja Timo Soini seisoo hillotolppineen odottaen omaa vuoroaan Irlannista aikanaan tästä hetkestä unta nähden. Veikko Vennamon koulimana tulevana jytkyn kantajana. ”Aivan oikein Timo, mutta päinvastoin”, vastaa Veikon ääni jostain sumusta hillotolppaansa nojailevalle Soinille.
Kuva on kuin suoraan Edvin Laineen elokuvasta ja Koljonvirralta, humaltuneen miehen hakiessa samaan aikaan palkintoaan punaisella matolla horjuen. Se on varmaankin suomalainen, kuiskivat Sisua seuranneet Hollywood maailman maineenkin kohdanneet, suuren maailman yleisön ilmeet.
Se luoti tiesi paikkansa, lausuu mies ratsailla, Leif Wagerin oloinen mutta Edvin Laineen aiemmin ohjaamassa ja ikään kuin väärään aikaan kuvaukseen joutuneena punaisen maton horjuvana kulkijana. Elämä on laiffii sanoo ääni usvasta ja cha cha cha vastaa toinen etäämpää kuiskaten. Toinen korjaa sen tyyliin tsa tsa tsaa. Näillä mennään, kolmen kuninkaan juhlassa, Feria trum regum, Loppiaisena.
Raudalla ja tulella, huomauttaa Cicero (Ferro et igni), hitaasti kiirehtimällä. Häntä säestää keisari Augustus (Festina lente), hän joka verolle käski, tulkoon oikeus, jottei maailma tuhoutuisi, (Fiat iustitia ne pereat mundus!). Häntä tukee Friedrich Hegel ja vain kahden kirjaimen varassa taiteillen (Fiat iustitia pereta mundus! – Tulkoon oikeus, tuhoutukoon maailma!).
Mitä ihmiset toivovat, sen he mielellään uskovat, muistuttaa Julius Caesar (Fere libenter homines id, quod volunt, credunt). Tehtäköön taidon säännöillä (Fiat lege artis). Lainaten Raamatusta Matteusta (6:10): Fiat voluntas tua, sicut in caelo, et in terra (Tapahtukoon sinun tahtosi – kuten taivaassa, niin myös maan päällä). Luotettavuuden vuoksi – Fidei causa. Lisää tähän Sallustius.
Mitä ihmiset toivovat, sen he mielellään uskovat – Fere libenter homines id, quod volun, credunt (Julius Caesar).