Natura abhorret vacuum – Natura nihil agit frustra
Luonto kammoaa tyhjää – Luonto ei tee mitää turhaan
05.06. 2023
World Environment Day
YK yleiskokous julisti kesäkuun viidennen päivän maailman ympäristöpäiväksi jo vuonna 1972. Siitä lähtien teemapäivä on tarjonnut jokavuotisen ikkunan keskusteluun ympäristön merkityksestä ja tarpeesta suojella luontoa, jotta sekä tämä että tulevat sukupolvet voisivat nauttia siitä.
Tarkoituksena on rohkaista ihmisiä ympäristöä vaaliviin toimiin ja tarkastelemaan omia luontoon liittyviä asenteita. Erilaisia tapahtumia järjestetään ympäristöpäivän kunniaksi yli sadassa eri maassa. Ympäristöpäivän teema vaihtuu vuosittain.
Lisätietoa tämän vuoden teemasta löytyy teemapäivän sivuilta
Kun aikanaan valitsin ympäristötieteet sekä luonnon- että ihmistieteistä, syyt löytyvät ympäristönpäivän epistolani otsikosta. Luonto kammoaa tyhjää – Natura abhorret vacuum – Luonto ei tee mitään turhaan – Natura nihil agit frustra – Luontoa on vaikea muuttaa – Naturam mutare difficile est (Seneca) – Luonto ei tee hyppäyksiä – Natura non facit saltus. Omalla kohdalla taas ratkaisevaa on oma luonne: Siinä runoilijoiksi synnytään, puhujiksi tullaan – Nascuntur poetae, fiunt oratores (Cicero).
Maailman ympäristöpäivän teemat ovat vaihdelleet, mutta yhteistä on kaiken aikaa etenkin ilmastomuutokseen liittyvät teemamme. Olen vuosittain kirjoittanut tälle päivälle artikkelin, joten lainaan nyt näistä vuonna 2007 julkaistun kirjoitukseni. Se ei voi olla siten robottien tai tekoälyn tuotetta. Aiheesta kun olisi kovin helppoa tuottaa tekstiä, antamalla vain sopivat tälle päivälle käyvät ohjeet ja juttu olisi samalla valmis. Kielikin voi olla mikä tahansa aiheeseen sopiva, siinä missä kuvituskin. Etenkin kuvittajana tekoäly ja robotiikka on algoritmeineen nero. Ei ketään syntynyttä (Natus nemo) joka jatkossa ohittaisi algoritmien neromme.
Kun juttu julkaistaan sähköisenä, se ei kuluta paperia eikä vie turhaa aikaa avainsanat löytyessä. Ongelmana on lukijoitteni kyky tehdä sama haku, ja algoritmit hoitavat sen kenen tahansa puolesta. Näin säästyy meidän kaikkien sekä aikaa että energiaa, olkoonkin ettemme ehkä lue lainkaan toistemme ajatuksia. Tuotamme tekstiä ja kuvia vain omaan käyttöömme, kukin omassa ahtaassa ekologisessa lokerossaan vanheten. Horatius kertoi, kuinka hänestä tuntui tarinan kerronnan kulkeutuvan kuurolle aasille. Narrare putaret asello fabellam surdo. Tänään sellaista vaaraa ei taatusti ole. Sen varmistavat tekoäly ja robotiikka. Nyt kerran lähetetty sana lentää ja säilyy peruuttamattomasti – Nam semel emissum volat irrevocabile verbum.
Olemme lopultakin ehdottoman omavaraisia ja samalla luonto pelastuu. Tältä tämä maailman ympäristöpäivä näytti vielä 15 vuotta takaperin, jolloin elimme vielä robotittomassa Suomessa ja hankimme sellaista kulutustavaraa, johon nyt ei ole enää syytä sekaantua ja tuntea syyllisyyttä. Voit itse tehdä haluamasi artikkelin ja blogin valitsemalla vain hakusanat. Kuvia syntyy niitäkin uskomaton määrä tässä uudessa uljaassa maailmassamme. Nyt on tullut aikamme maksaa velkamme luonnolle – Naturae debitum reddidit (Cornelius Nepos).
Maailman ympäristöpäivä silloin ennen
06.06. 2007 – 05.06.2023
Tiistai viides kesäkuuta on nimetty maailman ympäristöpäiväksi. Suomessa maailman ympäristöpäivänä tuotiin esille teemoja, jotka liittyvät läheisesti elintarvikkeisiin. Erityisesti korostettiin kotimaisuutta ja tuotteen alkuperämaan merkitystä. Elintarvikkeiden kohdalla tuotteen alkuperämaa on nykyisin yhä vaikeammin kuluttajan löydettävissä, oli tuote melkein mikä tahansa. Esitettiin suuria sanoja – Magna verba.
Globaalit ympäristöteemat ovat luonnollisesti tavalla tai toisella osa ilmastomuutosta. Moni teema jää nyt huomaamatta ja yhdistämme ilmastomuutokseen myös ilmiöitä, jotka voivat olla jotain kokonaan muuta syntytavaltaan. Muoti-ilmiö vetää mukanaan niin tutkijat kuin median ja päättäjät. Suuren nimen varjossa esitetään suuria sanojakin. Magni nominis umbra – Magna verba.
On hyvä kuitenkin, että on päästy liikkeelle, tosin liki 50 vuotta sen havaitsemisesta. Ympäristömme kaikki muut osat ovat sen varmasti jo havainnee ja reagoiva kukin tahollaan. Mieleen tulee prof. Anto Leikolan vihaiset kommentit ja puheenvuorot kulttuurimme rappiosta Oulun vuosiltani. Elimme silloin vielä aikaa ennen tekoälyä ja sen tuotteitamme. Jos jotain olikin, ne olivat kovin vaatimattomia. Olimme suuria mutta pienessä – Magnum in parvo.
Ihmeen hiljaa Anto on ollut viime vuodet? Lastenlapset vievät isoisän aikaa ja hän osaa keskittyä myös oleelliseen. Saarikoski ja Klinge ovat vaikuttaneet enemmän kuin biologina saadut kokemukset tieteen arjesta ja luonnontieteen ydinajatuksesta. Sydämen sivistys on itse opittua, sanoisi Paasilinnan veljessarjan yrmy Erno Paasilinna. Lopulta enemmistö voitti parhaimmiston – Maior pars meliorem vicit.
Vanhin veljistä on aina tällainen “vanhemman” sisäistänyt, kun keskimmäinen on diplomaatti ja “aikuisen” roolin oppinut sekä nuorin “lapsi” narrina ja mielikuvitukseltaan rikkaana hauskojen kirjojen kirjoittajana itsensä elättäen. Myöhemmin nekin kirjoittaa robotti. Ei ehkä yhtä hauskoja, mutta eihän niitä kukaan kirjoina toki lukisikaan. Eikä sekään auta, että siivet ovat pesää suuremmat. – Maiores pennas nido.
Paasilinnan veljessarjassa tämä persuspsykologia toteutuu liiankin karikatyyrimäisesti, jolloin tekoälyn on helppo heidät tunnistaa ja tuottaa kolme hyvin erilaista kirjaa: Artolta hauskan ja rempseän tarinan, Ernolta yrmyn ja vähän ylimielisenkin sekä keskimmäiseltä pojalta asiallisen ja hien diplomaattisenkin. Kaikkia yhdistää kuitenkin suuri kaupunki ja suuri yksinäisyys. – Magna civitas, magna solitudo.
Yhdysvalloissa, mutta myös globaalisti, kysymyksiä on aiheuttanut sosiaalisena eläimenä tuntemamme mehiläisen tarhattujen kantojen romahdus ja joukkotuhot. Meillä Suomessa on pohdittu piisamin miltei täydellistä katoamista luonnostamme. Samaan aikaan maahamme eksyy yhä uusia lajeja ja oletamme sen johtuvan juuri ilmastomuutoksesta. Kun vääryydellä hankitaan, surkeudella menetetään. – Male parta male dilabuntur (Naevius).
Sukupuuttoon kuolee päivittäin lajeja, joiden paluu ei ole mahdollista. Näille ympäristöpäivä on eräänlainen muistojuhla. Robotit senkin hoitavat ja tekoälymme. Oma elämämme muistuttaa hiven seniilin vanhuksen vuosia. Emme ole kuolleet sukupuuttoon, mutta ei paljoa muutenkaan. Sukupuolia on lukuisia ja lisääntymissoluja aina vain niukemmalti. Huonosta kanasta huono muna – Mala gallina, malum ovum.
Emme oikein tiedä mitä niillä tekisimmekään näinä algoritmien aikoina. Ihmiskunnan loppulaukka kirjan nimenä oli aikoinaan osuvasti kirjoitettu. Robotti tuskin olisi sellaista kirjoittanut, sen enempää kuin Ernokaan, mutta Artolta se olisi sujunut. Ettei vaan kirjoittanut yhden kirjasen minunkin matkoistani. Sellaiseen ei olisi robotti ryhtynyt. Kovaan pahkaan tarvitaan kova kiila. – Malo arboris nodo malus cuneus requirendus est (Hieronymus).
Erään tulkinnan mukaan eläinten kyky suunnistaa ja viestittää toisilleen on kokenut dramaattisen muutoksen ja mehiläiset eivät osaa enää pesiinsä. Eläimethän eivät käytä viestinnässään samaa symbolikieltä kuin me ihmiset. Heidän tekoälynsä on aika läheistä suhdetta näihin omiin robotteihimme. Ovatkin keskenään kielipuoli potilaita ja harhauttavat mesimatkoillaan toisiaan. Kukasta kukkaan kulkiessaan. Ei löydy aina oikeaa pesää, kun sille tuulelle sattuvat. Olkoonkin, että pysyy syvässä mielessä tallennettuna. Manet alta mente repostum (Vergilius).
Tarvittaisiin Darwinin oppeja ja evoluutiopsykologiaa, eläinten kieltä (etologiaa) ja antropologien kykyä oppia geneetikoilta. Insinööri oppaana on avuton tumpelo. Freudia parempi opas on hänen oppilaansa C.G. Jung ja kyky nähdä symbolikielessä myös kollektiiviseen muistiimme ja sen taakse. Aikaan, jolloin emme vielä kyennet puhumaan. Jung ymmärsi hivenen sellaista, mille taas Freud ja Darwin olivat vääriä oppaitamme. Huono on sellainen oppi ja suunnitelma, jota ei voi muuttaa. Malnum est consilium quod mutari non potest (Publius Syrus).
Symbolikielemme vangiksi saatavat lähteet ovat sieltä syntyisin, Jungin hapuilemalta suunnalta. Me kutsumme tätä prosessia innovaatioksi, josta ylivoimaisesti suurin ja lopulta ainut merkittävä on juuri hermeneutiikan ylittävä symboli-innovaatio. Tätä C.G Jung ei voinut toki oivaltaa ja Freud oli kiinnostunut vain narsistisesta ihmisestä ja tämän traumoista symbolikielemme sisällä. Tekoäly algoritmeineen ei tällaista tarvitse ensinkään. Shakin peluussa se on jo ylivertainen. Täytyy vaihtaa paikkaa; Olla täällä ensimmäinen eikä Roomassa toinen. Malo hic primus quam Romae secundus esse (Plutarkhos).
Viestinnän järjestelmät ovat ikivanhoja, geneettiseen perimään liittyviä ja luonnon usein fysiikan lakeihin perustuvia prosesseja. Tällaisena ne ovat usein sähköisiä, gravitaatioon tai magneettikenttiin liittyviä ja muistuttavat vaikkapa hyvin tuntemaamme kompassia. Kun sellainen on sisälläsi, kaikki meret ovat meidän meriämme (Roomalaiset Välimerestä 199 jKr). Mare nostrum. Meillä tämä meri voisi olla yhteinen Itämeremme tai etenkin Jäämeremme. Tämä pallo (Tellus) ei ole maapallo vaan vesipallo.
Kesäisen kiusan, sokerimuurahaisen, voi harhauttaa kotipuutarhassa pienellä magneettikentän muutoksella. Kaikkeen ei tarvitse myrkkyjä. Vain pätkä kaapelia ja muurahaiset vievät polkunsa loitommas talosta. Monet etologien kertomukset elämistä “koneina” ovat kuitenkin harhauttavia. Olemme täsmälleen samanlaisia koneita itsekin. Matematiikka on kirjoitettu matemaatikoille, mutta vain äidin taidoilla ja vaimon oikeudella. Mater artium necessitas – Maritae iure.
Genetiikalle emme voi mitään ja perimämme ulottuu kauas vuosimiljoonien taakse. Itse asun talossa, jonka vanhin asukas on yli 200 miljoonaa vuotta vanha. Olen itse tunkeilija hänen kodissaan. Ihmisen ikä ulottuu tuskin yli 70 000 vuoden. Puhuva ja symbolikieltä käyttävä ihminen saattaa olla tätäkin nuorempi. Tässä pohdinnassa muutamat vuosituhannet eivät paljon merkitse. Jos se vie kohti vihaa, viivytys on vihan paras lääke ja parannuskeino. Maximum remedium irae dilatio est (Seneca). Näin maailma pelastuu.
On oletettu, että ihminen on aiheuttamassa omalla viestinnällään muutoksia eläinten kykyyn viestittää ja suunnistaa mutkikkaassa biogeokemiallisessa maailmassamme. Siellä toisiinsa kytkeytyvät niin hajut ja maut kuin tähtien asennot ja magneettikenttien toiminta, tai ne meille tutut välineet, joita käytämme omassa informaatioteknologiassamme. Siinäkin tärkeintä on käsikirjoitus. – Manu scriptum. Opi tämä muita ensi.
Olemme menneet viestinnässä aallonpituuksille, joiden tarkoitus on ollut huolehtia myös kanssaeläjiemme kyvystä löytää matkareittinsä maailman ääriltä pesimäpaikoilleen tai kukkakedolta kennostoon. Ihmisen narsismi on freudilaista ja ulottuu muutaman vuosikymmenen taakse. Siinä rinta on viiniä parempaa (Raamattu). Meliora sunt ubera tua vino.
Sen tutkiminen ei ole enää hyödyllistä. Narsistinen tutkija tai johtaja on kuitenkin etsimässä vain itseään ja luita, jotka on itse piilottanut ja kaivaa aina uudelleen muiden ihmeteltäväksi. Tässä riittää, kunhan muistat kuolevasi – Memento mori. Tämä veistos on kotini oven edustalla.
Väitös on tutkimus tai kirja, jossa ei saa poiketa juurikaan perinteisestä konventiosta. On pysyttävä valtatieteen suurilla ja leveillä kaistoilla. Siitä poikkeavaa kutsutaan joko toisinajattelijaksi tai innovaattoriksi. Vallitseva kulttuuri ratkaisee, onko tiede poikkeavana hyödyllistä vaiko vaarallista. Valtaosa tutkimuksesta on toki hyödytöntä ja samalla vaaratonta. Tässä auttaa veistos, joka kuvaa parempia vuosia. – Melioribus annis. Toivottavasti kuitenkin ennen eläkeikää. Ehtii silloinkin.
Ihmisen symbolikieli on äärimmäisen nuori viestintäväline ja opimme sen muutaman vuoden aikana välttävästi. Vastaavaa symboliviestintä lajitoverimme eivät käytä ja mekin olemme kyenneet helpompaan geneettiseen viestintään ennen puheen muodostumista. Robotiikka on nyt valtaamassa markkinat. Keskivälillä liikut turvallisimmin. Medio tutissimus ibis (Ovidus).
Kohdussa me näemme vielä unia, joilla ei ole symbolisisältöä. Kollektiivista muistia meillä on jäljellä vielä nytkin, ja jotkut näkevät niistä Karl Gustav Jungin, Freudin nimekkäimmän oppilaan kuvaamia unia, tai unet ovat vieläkin kauempaa arkeeisesta perimästämme. Tämä muisti on kaiken aarreaita ja turva. – Memoria est thesaurus omnium rerum e custos (Cicero).
Vasta opittu symbolikieli sulki sen ja alamme muistaa lapsuutemme näiden symbolien ja niiden tunnesisällön kautta. Monet kulttuurit pyrkivät poistamaan sanojen tunneperäisen sisällön, jolloin ihminen voi itse tehdä tunteensa eikä ole muiden manipuloitavissa. Psykoanalyysi perustuu osin samaan trauman tunnistamiseen ja poisoppimiseen emotionaalisena sidoksena tai solmuna. Algoritmit ja tekoäly ei ole taipuvainen sekoilemaan traumojensa kanssa, eikä tarvitse pitkiä yöuniakaan. Joka tapauksessa muisti heikkenee, jollet harjoita sitä. – Memoria minuitur nisi eam exerceas. (Cato, Cicero).
Voit aloittaa siitä, jossa oma viestintämme ihmisenä alkaa piiputtaa ja lopulta sammua. Ei kartografiaa pidä opettaa ihmiselle, joka on muutenkin poissa kartalta. Laskee kellonsa ja almanakkansa seuraten pienen Telluksen pyörimistä aurinkonsa ympärillä. Kutsuu sitä ajaksi. Mitoittaa sillä elämänsä ja universuminkin. Ei ole sellaisesta suurten asioiden ajattelijaksi. Lääkäri, paranna itsesi! Medice, cura te ipsum! (Raamattu).
Kaikki symbolimme kielessä on opittua. Freud avasi tämän kovin nuoren sanoihin sidotun maailman meille piilotajuntana, unien ja hypnoosin tulkintana, sekä psykoanalyysinä. Hermeneutiikassa filosofiana sanat kuvattiin symboleina vankilaksemme, jossa elämme ja usein vielä narsistisesti. Aika kehno lajiksi, ajatteli Luoja luotujaan. Homo sapiens oli epäonnistunut vedos. Pahenee parantamalla. Medendo aegrescit.
Luonto alkoi etääntyä meistä yhä kauemmas. Narsismin lähde on ihmissovinistinen maailmankuva ja oidipaalisena Freudin etenkin naiseen liittämä ominaisuus. Kreikkalainen mytologia liitti Oidipus -kompleksin mieheen vain virhepoikkeamana. Koska tämä tapahtui? Minun poissaollessani. Me absente.
Freud käytti opeissaan aina Jungin tapaan kollektiivista muistiamme ja varmisti siten jäämisensä kipsikuvana historiaamme. Arkeeiseen muistiimme hän ei koskaan yltänyt. Siihen ei ollut käytettävissä symboleita ja ilmiö olisi ollut käsittämätön sen ajan tieteelle. Tieteelle, jossa käsi kättä pesee. Manus manum lavat (Petronius, Seneca).
Anto Leikola tuntee asian Suomessa muita paremmin luonnontieteen osalta ja sen aatehistorian professorina. Saivartelijan maineen Leikola sai puuttuessaan tieteen sivupolkuihin tyypillisen innovaattorin tapaan ja oppositioluonnettaan korostaen. Tiede odottaa oikean tuntevaa mieltäkin. Mens conscia recti.
Eläinten kieli ja symbolirakenteet on oma unohtamamme sidos luontoon, jota haemme nyt internet -ympäristöstä ja sitä globaalisti kehittäen. Einstein ymmärsi tämän teoreetikkona jo liki sata vuotta sitten todeten, kuinka mehiläisten katoaminen tapahtuu noin vuosikymmen ennen ihmisen katoamista. Siis liki meidän aikanamme. – Memoria nostra.
Tämä legenda elää yhä, olkoonkin että sen sanoi jo moni muu filosofi ennen Einsteinia. On lohdutonta suunnistaa jään alla piisamimyyränä löytämättä pesäkoloaan. Ympäristöpäivänä voi vain toivoa, että Einstein oli väärässä. Mukana oli muistin virhe. Memoriae lapsus.
Helsingin Sanomissa (6.6.07) oli ansiokas kirjoitus tutkimuksesta, jossa tiimini elintarvikkeiden ympäristövaikutuksia ja mittatikkua rakennellut Juha-Matti Katajajuuri kertoi tutkimuksen tähän saakka saatuja tuloksia. Ilmainen ruoka on huono keksintönä. – Mensa gratuita.
Ehkä tärkein oli keskustelun herättäminen aiheesta ja toteamus, jossa itse tuottajalla pellolla ei ole paljonkaan tehtävissä, oli hän perinteinen tehomaatalouden yrittäjä tai luomutuottaja. Virhetulkinnat ovat meidän aikanamme syntyneitä. – Memoria nostra.
Sen sijaan kuluttajilla ja kaupalla on paljonkin mahdollisuuksia, ja kuluttaja lopulta ratkaisee, miten paljon rasitamme ympäristöä valinnoillamme. Pellolla ei ole enää paljon petrattavaa. Pienin kulutusmuutoksin tehdään kuitenkin uskomattoman suuria säästöjä. Henki liikuttaa ainetta. – Mens agitat molem Vergilius.
MTT:n (Luke) tutkimusta kannattaa seurata myös jatkossa. Luke yhteisenä organisaationa tuo mukanaan myös hiven poikkitieteisyyttäkin. Luonnontieteissä ja ihmistieteissä samaan aikaan väitelleitä toivoisi runsaasti lisää. Yksin eläen tuntee itsenä yksinäiseksi. Kuvitelkaa ihmistä, joka eksyy yksin kuun pinnalle. Säilyttääkö vakaan mielen vastoinkäymisissä? – Mens aequa in arduis.
Takavuosien vihreä ympäristövaikuttaja ja keskustelija prof. Anto Leikola täyttää perjantaina 70 vuotta. Samana päivänä Katriina Soini, tutkija ja assistenttini muutaman vuoden takaa, väittelee Turussa kulttuurimaantieteilijöiden silmien alla. Kustos Prof. Pentti Yli-Jokipii oli myös oman ensimmäisen väitöskirjani toinen esitarkastaja. Mens sana in corpore sano (Juvenalis).
Hän poisti Pohjois-Suomen koskisotia ja vesistörakentamista koskevasta nippuväitöksestä nipun ja jätti vain sitä tulkitsevan tiivistelmän. Vastaväittäjiksi sain keskustalaisen tulevan maaherran Eino Siuruaisen ja professori Erkki Aspin sekä kustokseksi professori Uuno Varjon. Aikana, jolloin elimme jo algoritmien ja tekoälyn aikaakin. Mukana oli oikean tunteva mieli – Mens conscia recti.
Sukuni omistuksessa oleva lehti muuttui digiaikaan Savonlinnassa. Ei Helsingin Sanomat vielä aikoihin. Kirjoitin kuuteen maakuntalehteen joka viikko. Juttua oli muutettava lehdelle sopivaksi ja Kalevan kirjapainossa ne kirjoittaen. Maantieteen laitos oli tuolloin vielä heillä Oulussa vuokralaisena. Lehden teko oli toimittaja äidilleni tuttua ja sitä kautta myös minulle jo lapsena. Opin lukemaan ja kirjoittamaan ennen kouluikää. Lausuin tupailloissa runoja, jotka olivat aikuisten tekemiä aikuisille. Opin kuinka valehtelijalla pitää olla hyvä muisti etenkin poliitikkona. – Mendacem memorem esse oportere (Quintilianus).
Syntyi käsite alueellisesta identiteetistä ja kahden alueen ihmisestä, regionalismista opittuna alueena ja spatiaalisesta tai mentaalisesta alueesta osana sisäistä, jo ennen kolmen vuoden ikää opittua ja ilman symbolirakenteita rakennettua alueellista muistiamme. Pidin tätä itsestään selvänä ilman opettajiakin. Mukana oli oltava vakaa mieli myös vastoinkäymisissä. – Mens aequa in arduis.
Syntyi käsite, joka yhdisti symbolisen kielen ja kollektiivisen muistin ikivanhaan arkaaiseen geneettiseen muistiimme. Tänään se on yhteinen webkielemme monikulttuurisessa symbolirakenteet ylittävässä viestinnässä ja sotkemme sillä lajikumppaneittemme kyvyn löytää sosiaalisina eläiminä pesimäpaikoilleen. Vain ihmistä voi pitää eläinlajien joukossa samaan aikaan viisaana ja tyhmänä, narsistisena olentona. Kieli ja symbolirakenteet on narsismin ehdoton edellytys ja sen häiriöiden syykin. Lapsena sitä häpesi etenkin vanhemmissa ihmisissä. Varoi ikääntymistä. Oli kuin poika peltirumpunsa kanssa. Vain lapsella on terve sielu terveessä ruumiissa. -Mens sana in corpore sano (Juvenalis).
Anto Leikola tunnetaan monipuolisena guruna ja kulttuurin rappion ruoskijana. Luovan ja innovatiivisen tutkijan tavoin hän kulki aina perinteisen tieteen valtavirran ulkopuolella. Hän oli biologi, mutta oikeasti kuitenkin tieteen aate- ja oppihistorian sofistikoitunut monialainen osaaja ja professori Oulusta. Tiesitkö että Mercedes on sama kuin syntirahat?
Odotan seuraavan kirjan valmistumista etenkin, kun se käsittelee Charles Darwinia ja hänen suhdettaan siihen symboliseen maailmaan, jossa me ihmiset ja sukulaisemme eläimet elämme. Tiede etenee ihmeellisellä tavalla. Ihmeellistä sanoakin. – Mirium in modum (Julius Caesar) – Mirabile dictu (Vergilius).
Biososiologia ja –psykologia, miksei myös -filosofia, ovat hakemassa yhteistä ymmärrystä ja myös metodiikkaa aidosti poikkitieteisellä tavalla. Tätä samaa tavoittelee varmasti myös kulttuurimaantieteen väitös ja MTT:n (Luke) tutkimukset tuottajan ja kuluttajan välisestä suhteesta luonnonvarojemme käytöstä vastaavina pääarkkitehteina. Huolehdimme tulevaisuudesta – Minun ja sinun. – Mihi cura futuri – Meum et tuum.
Nyt tämä kaikki on siirtymässä yhä näkyvämmin pois lähiympäristöstä globaaliksi kaupaksi ja tiedon webympäristöksi, EU:n byrokratiaksi. Siinä ei saa jäädä takajoukkoihin tumpeloimaan omalla hiekkalaatikollamme. Potilas sotilaana ei saa olla kerskaileva – Miles gloriosus (Plautus).
Lämmin onnittelu kaikille kolmelle. Minun ja Sinun – Meum et tuum.
6.6.2007
Matti Luostarinen