Salomonin päivänä 08.06. 2023
Non cogitant, ergo non sunt – En ajattele, en siis ole olemassa.
Palaan tärkeään aiheeseen, ihmisten ennakkoluuloihin ja tietämättömyyteen samassa persoonassa. Se on vaarallinen yhdistelmä ja johtaa usein surullisiin ihmiskohtaloihin. Toisaalta ne voitaisiin myös välttää lisäämällä sellaista tietoa, jonka arvo on sen helpossa käytännössä, arjen elämän sovelluksissa. Kesäisin puutarha tarjoaa monelle sellaista pohdintaa, joka syntyy arjen pienistä ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Mukana on myös toistoa, tylsänä pidettävää kukkien kastelua tai joskus vähän vaativampaakin toistuvaa ponnistelua mutta samalla tekijänsä kiittävää jälkeäkin. Puutarhan hoidossa, kuten elämässä yleensä, mikään ei ole varmaa paitsi menneisyys. – Nihil nisi quod praeteriit certum est (Seneca). Ja kun tapaan puutarhansa huolella ja rakkaudella hoitava tiedä, ettei hänessä ole muuta vikaa kuin että hänessä ei ole mitään vikaa. – Nihil peccat nisi quod non peccat (Plinius nuorempi).
Kirjoitin noin parisataa artikkelia takaperin marraskuussa 2022 ennakkoluuloistamme tietämättömyyden lapsena. Silloin se meni Suomessa lukien kuin vesi sorsan selästä. Ei ollut oikea hetki kirjoittaa aiheesta, joka odotti hallituksen vaihdosta ja vaaleja sekä Venäjän reaktioita Suomen liittyessä Natoon. Tosin pahasti myöhässä niistä neuvoista, joita meille oli aiemmin jaettu. Kun tehdään virhe, silloin on haettava sille tietämättömyydestä syntyvää selittelyäkin. Mikään ei ole ihmiselle varmaa – Nil homini certum est (Ovidus).
Olemme jälkikäteen selittelevä kansa, oli kyseessä sota tai rauha. Emme edes tiedä, miksi sodan osapuolet käyvät sotaa ja kumpi räjäytti voimalaitospadon Ukrainassa. Molemmat haluavat saada siitä ansiot itselleen, ilkityöstä. Tai mediat pohtivat, sotilasasiantuntijat pähkäilevät, kumpi hyötyisi rikoksesta enemmän, kumpi ansaitsee siitä kunnian? Siis siviiliväestön tapoista ja terrorismista. Mikä on totuus julmassa ilkivallassa? Nihil est veritatis luce dulcius (Cicero) – Ei ole mikään ihanampaa kuin totuuden valo.
Rakastamme omia ennakkoasenteitamme, puolustamme rystyset verissä ennakkoluulojamme ja olemme hämmentyneitä hetkellä, jolloin globaali tekoäly ja robotiikka ohittaa parhaimmatkin tietomme ja taitomme mennen tullen. Ja vielä reaaliaikaisena prosessinakin. Sellainen saa hitaan hämäläisen hämmennyksen valtaan ja tietämättömyyden lapsesta tulee hitauttaan puolustava peto. Tällainen ihminen on itse pahin vihollisensa – Nihil inimicius quam sibi ipse (Cicero). Kun alamme pohtia olemmeko kohdanneet tämän ehkä ennenkin ja vältelleet totuuden hakemista, vastaus löytyy Raamatusta: Ei mitään uutta auringon alla – Nihil sub sole novum.
Ennakkoluulo on tietämättömyyden lapsi
Raja railona aukeaa
17.11.2022 – 08.06.2023
Vietämme tänään Salomonin päivää. Salomon tunnetiin viisaudestaan. Lapsena sain kuulla, kuinka Matti on seitsemän muuta miestä ja lisäksi hölmöläisiä kouliva henkilö. Nimi tulee hepreasta (Mattijahu) ja tarkoittaa Jumalan lahjaa. Matkan varrella olen tavannut Matteja, jotka ovat kaikkea muuta kuin mihin tämä miehen yleisnimenäkin aikanaan käytetty kevät- ja syys-Matti viittasivat. Matteuksen evankeliumi ja shakin matti kuitenkin säilyivät ja saksankielisen Raamatun evankeliumissa seikkailee kertomus maailmanlopun tunnelmista Matteuksen nimen ja evankelistan yhteydessä, shakkipelin mattina samalla, ikään kuin shakin mattiin kertomus lopettaenkin. Alkujaan heprean kielestä löydetty nimi tarkoitti Jumalan lahjaa meille sekin. Tahtomattaan tai tahtoen – Nolens volens.
Tänään viljelen ahkerasti latinankielistä viisautta valmistautuen näin ajoissa robotiikkaan ja sen vaatimuksiinkin. Myöhemmin se olisi jo jälkiviisautta, viisauden se kaikkein imelin lajimme. Sitä missä lainailemme viisailtamme ja osoittaen mukamas, kuinka olemme itsekin edes yhden viisauden arvoisia. Mitään niin järjetöntä ei voi sanoa, ettei joku filosofi sitä ole jo sanonut. – Nihil tam absurde dici potest, quod non dicatur ab aliquod philosophorum (Cicero).
Raja railona aukeaa ja maantiede rajojen tulkitsijana on syytä ottaa vakavasti etenkin nyt, kun käytössämme ovat kokonaan uudet GIS (Geographical Information System) välineet ja niiden tarjoamat mahdollisuudet palveluiden järjestelyissä. Eksymme heti kartan luvunkin kadottaneina, ellei autossamme ole meitä opastavaa ääntä ja GIS ohjelmaa. Taivaalta käsin meitä ohjaillaan koko ajan. Me vain kääntelemme automme rattia ja varomme ettemme nukahda kesken ajomme. Osoitamme autossamme, kuinka rahalla saa ja hevosella pääsee. Ei niin vahvaa varustusta ministerin Audissa, ettei raha sitä valloita – Nihil tam munitum, quod non expugnari pecunia possit (Cicero). Paina Ferrarin kaasua ja ohituskaistaa ministerin ohi niin että heilahtaa.
Takavuosien hallinnolliset rajamme eivät saa olla esteenä sille kehitykselle, jossa rajoja aiemmin hoidettiin muistaen, kuinka kaikki muut jumalat ovat kuolleet – paitsi sodan jumala. Tänään sodan jumala huolehtii Ukrainassa maailmanlopun tunnelmat ja pitää meitä vielä kauan otteessaan. Kun osapuolet lopulta väsyvät, mediat lopettavat seurannan, edempänä ei mitään – Nihil ultra.
Sodan käynnissä ei ole tärkeää oikeus vaan voitto, ymmärsi aikanaan myös Adolf Hitler ja huolehti siitä, kuinka väkivallasta tuli tuon ajan retoriikkaa. Tämän retoriikan hallitsija voittaa sodan. Kävi rintamalla lopulta miten tahansa. Ihmisiä kun viedään tietämättömyyden lapsina mihin tahansa suuntaan ja vieläpä reaaliaikaisesti. Tärkeintä on, että unohdat sen, olla ihmettelemättä mitään – Nil admirari (Horatius).
Rajat aiheuttavat syntyessään vihaa ja vaikka viha olisikin joskus jopa luovaa luonteeltaan, sitä ei aina vaadita, jotta uusia ideoita syntyisi. Universaalisti ajatteleviin ja myös toimiviin ihmisiin ei vihaa mahdu. Se kun on henkistä sairautta – myös oman aikamme kuluttavin tauti. Unohda se. Kaiken keskellä ei pidä olla epätoivoinen mistään – Nil desperandum. Muista tätä pieni Horatiuksen neuvo.
Maailma ei muutu, ei rauhoitu, ennen kuin takavuosien isänmaallisuus on kitketty ihmiskunnasta, saarnasi aikanaan Bernard Shaw. Ukraina on sotinut oranssivallankumoustaan ennen ja sen jälkeen kohta kaksi vuosikymmentä liki yhtäjaksoisesti eikä loppua näy. Tällaisissa sodissa ei tarvitse olla nirso, riittää kun on oikeassa ja voittaja. Vain voittajat päättävät siitä, mitkä olivat sotarikoksia. Mikään ei voi kuitenkaan kestää ikuisesti – Nil durare potest tempore perpetuo.
Joukkorikollisuus ei tee yksilöstä rikollista, saarnasi Napoleon Bonaparte ja oli luonnollisesti oikeassa vielä omana aikanammekin. Kaikille liikkeille ja ristiretkille on ominaista, että psykopaattiset ainekset nousevat huipulle. Eikä sodassa toiseksi jäänyt saa palkintoa. Luota sinä totuuteen ja rakasta sitä. Mikään ei ole totuudenrakkautta korkeampaa – Nil est amore veritatis celsius (Prudentius). Hae sinä totuutta ja rakasta sitä.
Voltaire tiesi olevansa sivistyneiden ihmisten parissa, koska he sotivat raakalaisten lailla. Juuri nyt Eurooppa on taas kerran sivistyksensä juurilla ja pyrkii eskaloimaan sen ja hankkimaan myös suuremmalle valtiolle mahdollisuuden ylellisyyteen, johon vain pienemmillä kansoilla ja kuppikunnilla on ollut vuosikymmeniin varaa. Edes Salomon viisaudessaan ei olisi kyennyt parempaan. Media sanoo sen mediayhteiskunnan äänellä. Mikään ei kuitenkaan ole helpompaa kuin sanoa – Nil est dictu facilius! Paina tämä Terentiuksen viisaus nyt mieleesi. Vaikket muuta muistaisikaan.
Jos me todella rakastaisimme lapsiamme, sotaa ei olisi. John F. Kennedyä lainaten valitettava tosiasia on, että voimme taata rauhan ainoastaan valmistautumalla sotaan. Sotia kun käydään niiden itsensä tähden. Niin kauan kuin tätä ei myönnetä, ei niitä vastaan voida todella taistella. Sodan ääni on ihmisen ääni ja uudet aseet vaativat vasta-aseita. Vai onko tämä viisaus vanhentunut? Globaalin maailman köyhyys on silmiinpistävä tosiasia. Köyhyyden aiheuttamassa kurjuudessa kaikkein kovinta on, että se tekee ihmisestä pilkan kohteen, kirjoitti aikanaan jo Juvenalis. Nyt se on sääntö valtaosassa globaalia maailmaamme. – Nil habet infelix paupertas durius in se quam quod ridiculos homines facit.
Kun tätä pohdit, pane ajatuksesi järjestykseen, niin huomaat ettei niitä paljon ole. Nero kun on afrikkalainen Saharan keitaalla ja keksii mielessään lumen. Einsteinin nerous taas johti Hiroshimaan. Tässäkin toimii Laotsen opit: Joka tuntee toiset ihmiset, on oppinut; joka tuntee itsensä, on viisas. Viisas ihminen ei käynnistä sotiamme. Vastatuuli antaa viisautta ja viisas ei tavoittele saavuttamatonta.
Maantiede on tuntenut kartat ja rajat sekä tunnistaa, miksi niiden paikat ovat sitä mitä ovat. Niiden muuttaminen sujuu kyllä, mutta ei kertomalla siitä sinulle. Rajat kun katoavat joka tapauksessa ja niiden ylläpitäjät ovat vain siitä tietämättömiä. Olemme algoritmien maailmassa ja kartat on tehty joskus vuosituhansia sitten tarkoitukseen, jossa niitä ei nyt robotiikkamme käytä. Tämän oppiminen ja oivaltaminen vaatisi kansakunnalta neroutta. Ei sellaista toki löydy. Kaikki tänä uusi keksittiin ja otettiin käyttöön ikään kuin meidän poissaollessamme – Nobis absente.
Kun kieli kuolee, kieli väreineen, kieli vivahduksineen, kuolee myös kansa. Raja on sana ja sana on kaikki mitä meillä on. Filosofointi on juuri tämän kuolemisen opiskelua. Tapaat sotia tutkivia filosofian professoreja, asiantuntijoita, muttet yhtään filosofia. Kaikista ihmisen luomuksista kieli on hämmästyttävin ja siihen asetamme rajammekin. Kun se kuolee, raja katoaa. Robotiikka ei käytä kieltämme muussa kuin omien algoritmiensa tuotteena. Se ei tunne sanojen emotionaalista sisältöä lainkaan. Meillä on kielestämme kuitenkin jäljellä muistot (Statius) – Nobis meminisse relictum. Tämä kaikki on koettu ennenkin.
Robotiikan ja tekoälyn maailmassa rajat ovat jo kadonneet, eikä niitä voi pitää yllä vain siksi, että kaikki ovat tietämättömiä mutta vain eri asioista. Kaikki mikä nyt väitetään uudeksi, on varmasti lyhytikäistä, eikä kohokasta saa nousemaan kahdesti. Rajoja ja kansakuntien, maakuntien, kuntien rajoja tutkiessa ole viisaampi muita, jos siihen kykenet, mutta älä kerro siitä heille. Melo omaa kanoottiasi. Tai esitä käsittämättömiä vastauksia ratkaisemattomiin kysymyksiin. Toimi nopeasti, ajattele hitaasti. Robotit hoitavat kyllä loput. Sinun on vain oivallettava, mihin sinä tätä työkalua käytät ja miksi. Mitään ei voi luoda tyhjästä – Nil posse creari ardui est (Horatius).
Aika on lopulta suurin laillistaja myös moraalin alueella. Maantieteilijänä ymmärrät, kuinka luonto halveksii hyvettä, se on tietämätön sen olemassaolosta. He, jotka puhuvat geotieteissä ja luonnossa hyveistä, ovat taatusti turmeltuneita. Luonnossa kun ei ole mitään yleispätevää moraalia. Toimivalla ihmisellä ei ole muutenkaan omaatuntoa, vain pohdiskelijoilla on omatunto. Se näkyy rajoissa ja rajariidoissa, sodissamme. Harvalla ihmisellä on kykyä syvään emotionaaliseen pohdiskeluun. Sotilaat, poliitikot ja mediamme haluaa aina sitä, mikä ei ole sallittua, me himoamme kiellettyä – Nitimur in vetitum semper cupimusque negata (Ovidus).
Nyt on vuorossa vuosin 2022 ja tuolloin kirjoittamani pohdinta kartoistamme. Se ei ole tarkoitettu kartografian lopputenttiin valmistuville. Luennot ja kenttämittaukset vievät vuosia. Luonnonmaantieteessä hiven eri tavalla asioita painottaen kuin kulttuurimaantieteessä tai aluesuunnittelijoita kouluttaen. Aikatieteet tuovat mukanaan horisontaaliseen pohdintaan vertikaalisen ulottuvuudenkin. Tällainen tiede on aluksi vaikeaa poikkitieteisenä oivalluksena. Se on harvojen herkkua. Älä, pyydän, sotke sitä! – Noli, obsecro, istum disturbare! (Arkhimedes).
Oleellista on, että tiedebarometrin mukaan kansalaisten luottamus tieteeseen ja meihin tutkijoihin on lisääntynyt koronapandemian myötä. Toki mukana on myös sosiaalisena medianamme tuntemaamme polarisoitumistakin. Myös luottamus terveysviranomaisiin vahvistui. Olemme edistyneet huomaamattamme ja kohtaan sen päivittäin ihmisiä tavatessani. Muutos on ollut Suomessa ja Forssassa valtava. Kaikki tämä on tapahtunut Tahtomattaan tai tahtoen. – Nolen volens.
Viestinnän professori Esa Väliverrosta lainaten, näyttäisi syntyvän kehitystä, jossa aiemmin luottavat näyttäisivät nyt luottavan vielä enemmän ja ne, joilla ei aikaisemmi ollut näkemystä tai eivät luottaneet, myös heidän osuutensa kasvoi pandemian myötä. Näin molemmat ääripäät saivat tukea etenkin sosiaalisen median ja toki myös virallisen tiedottamisen ja tutkijoiden kertomana. Tämä tieto on mitattua tietoa ja avaa muutoksen myös kvantitatiivisesti, numeroillakin mitattavaan suuntaakin. Elämme upeaa aikaa tietämättämme miksi. Tiede on ihmeellinen asia. Joku epäilee edelleenkin. Siitä huolimatta pysy sivussa, älä sotke ympyröitäni – Noli turbare circulos meos! (Arkhimedes).
Tieteeseen epäluuloisesti suhtautuvien osuus on kuitenkin verrattain pien. Heidän osuutensa on medioitten metelissä ja mölinässä on vain kuuluvampi kuin mitä tutkimukset osoittavat lopulliseksi totuudeksi. Kyse on siis äänekkäästä pienestä vähemmistöstä.
Verronen ei pidä sitä kovin hälyttävänä, mutta se on trendi, joka on hyvä tiedostaa. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisten luottamus vaikkapa rokotteisiin on vahva, noin 90–95 % luottaa. Sillä me hoidimme pandemian pois päiväjärjestyksestä. Se kävi vikkelästi.
Jatko sujuu Matteukseen luottaen: Nolite ergomesse solliciti in crastinum. Crastinus enim dies sollicitus erit sibi ipsi: sufficit diei malitia sua. (Raamatti. Matt. 6:34). Älkää siis huomisesta olko huolissanne, sillä huominen päivä tulee olemaan huoli itselleen. Kullekin päivälle on omissa murheissa kylliksi.
Instituutioista suomalaiset luottavat etenkin puolustusvoimiin ja sitten poliisiin. Nato-jäsenyys ja sota Euroopassa on nostanut puolustusvoimat poliisin ohi. Nimetyin tutkijamme on tänään Mika Aaltola ja Esko Valtaoja tippui listan kakkoseksi, Mika Salminen sai pronssia. Onnea mitalisteille. Kilpajuoksu presidentin institutionaalisesta vallasta on ymmärrettävää ja terve ilmiö. Muu valta kiinnostaa vähemmän. On kuitenkin varottava liiallista populismia. Liiallinen tuttavallisuus synnyttää halveksuntaa – Nimia familiaritas parit contemptum (Augustinus).
Raja railona aukeaa
15.09. 2014 – 17.11.2022 – 08.06. 2023
Forssan Lehdessä (15.9.2014) oli vuosia takaperin kiinnostava artikkeli koskien ISIS äärijärjestön vastaisten toimien järjestelyjä parinkymmenen maan toimesta. Isisi hallitsee laajoja alueita Syyriassa ja Irakissa. Pariisissa pohditaan yhteisten ilmaiskujen mahdollisuutta Syyrian alueella mm. ilman maan hallituksen lupaa.
Yhdysvallat ei lupaa tarvitse, muut empivät. Artikkeli kuvineen on STT-AFP-Reuters tuotetta ja kartan Isisisin hallinnoimista alueista, tukialueista sekä hyökkäysalueista AFP on hankkinut lähteeltä nimeltä “Institute for the Study of War.” Me näemme kuvauksen kartalta. Yksiulotteiselta mutta symbolein lukemista helpottaen. Mikään ei ole kuolevaisille vaikeaa, mutta ei myöskään ihmiselle varmaa – Nil mortalibus ardui est (Horatius) – Nil homin certum est (Ovidus). Hae tästä puolitie itsellesi ja hyvä tulee.
Kartta valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa
Jos vastaava kartta olisi tehty Suomessa, se olisi rajattu hallinnollisiin rajoihimme ja väritetty noudattaen kuntarajoja. Kunnat olisi väritetty mustilla ja punaisilla väreillä riippuen äärijärjestön toiminnan laadusta. Värien psykologia on vahva viesti kartanpiirtäjän käsissä. Etenkin sotien aikana näitä käytetään sumeilematta hyväksi. Ei pidä kuitenkaan tuomita, ettei teitä tuomittaisi – Nolite iudicare, ut non iudicemini (Raamattu Matt. 7:1)
Näinhän meillä menetellään myös vaikkapa esiteltäessä poliittisten puolueittemme menestystä ja Suomen kartta on pääosin keskustan vihreää ja joukossa on pinta-alaltaan pieniä kaupunkikeskuksia, joissa väri vaihtuu. Kun kansa on puhunut, vihreä väri vaihtuu siniseksi. Kartalla se on myös vesistöjen väri. Rakastamme vesistöjämme ja Suomen lippu, kansallinen näkyvin symbolimme, on siniristilippu. Perussuomalaisille nuo värit sopivat mainiosti. Rikkauksiamme ei pidä säilyttää maassa – Nolite thesaurizare vobis thesauros in terra (Raamattu, Matt. 6:19).
Kartoilla ja kuvilla esiteltäessä dramatiikka, värien valinta sekä pinnat edustavat symboleina tapaamme kokea alueet ja siellä esiintyvät ilmiöt mahdollisimman helppolukuisesti ja informatiivisesti, musta synkkänä ja punainen aggressiivisena. Kartan symboliikka ja värien sekä motojen psykologia ovat tiedettä nekin. Toki myös taidetta samaan aikaan ja siten tarkoin pohdittua. Ikävä kyllä en voi nyt pitää kartografina luentosarjaa. Se vie vuosia. Jopa kartoilla esiintyvillä nimillä on merkittävä historiansa, luonnollisesti. Nimi voi hallita ympäristöään, olla enne, vihattava ja rakastettava – Nomen atque omen (Plautus).
Samalla kartan kuvaukset luonnollisesti vääristyvät ja mukaan tulee valintoja, jotka eivät ole todellisia. Pinta-aloiltaan suuret kunnat Lapissa ovat liki asumattomia, jolloin poliittisina karttoina ja kuntia väritellen ne korostavat suomalaista regionalistista ja rajoihin rakentunutta maailmankuvaamme virheellisesti ja etenkin hallinnossa ja vallankäytössä, talousmaantieteessä, sosiaalimaantieteessä, mutta myös luonnon- ja kulttuurimaantieteessä.
Tästä traditiosta on vaikea päästä irti. Lapin selkosia paljon kulkeneena ja talo talolta haastatellen, moni asia on syntynyt kokonaan muista ilmiöistä, kuin mihin meitä on koulutettu. Olemme ajatteleva ja aistiva olento ihmisenä. En ajattele, en siis ole olemassa, vinoili G.C Lichtenberg aikanaan – Non cogitant, ergo non sunt.
Toki tätä aihetta on tieteen sisällä, maantieteessä, pohdittu iät ajat ja korjauksetkin ovat yliopistoissa hoidettu ajan tasalle. Jostakin syystä ne eivät vain näytä siirtyvän oman aikamme mediaan. Keski-Euroopassa suunnittelukartat ovat kyllä ajantasaisia ja niitä käytetään reaaliaikaisesti, mutta Suomessa jokin mättää. Vanha valta ja sen vaikutukset ovat osa kulttuurista perimäämme. Naapurimme käyttävät sitä hyväksi. Moni meistä ei usko ennen kuin on lukenut – Non credam nisi legero (Martialis). Vielä suurempi joukko uskoo vasta kun nähnyt sen kartalla.
Regionalismi ja rajat ovat tulleet meille jäädäkseen, meillä on vain yksi “alue”, kartalle rajoineen piirrettävä, niistä ei kyetä luopumaan edes silloin, kun suunnittelu- ja viestintävälineet vaatisivat koko maailmankuvan muuttamista digiajan vaatimuksia palveleviksi. Kylmä sotakin näyttää palanneen vanhoja rajoja miekalla puolustaen. Geopolitiikka on sekin koipussista nostettu sotien aikainen tuote. Eikä kenellä tahansa ihmisellä ole mahdollisuus mennä Ukrainaan vahvistamaan näkemänsä myös kokemalla. Non cuivis homini contingit adire Corinthum, viisasteli Horatius.
Rajat palvelevat kahden kerroksen väkeä
Kun Suomessa rajat ja regionalismi, rajojen kirot, ovat politiikkaa ja päätöksentekoa ohjaavia, ne näkyvät myös aluesuunnittelussa, jossa rajat avautuvat railoina, vaikka pinta-alat eivät äänestäisikään, eikä ihmisten toiminta olisi niihin mitenkään sidottua. Vielä vähemmän luonnonilmiöiden käyttäytyminen. Etenkin sodassa rajoja ja karttoja käytetään osana sellaista propagandaa, joka palvelee omia tavoitteita ja niiden saavuttamista. Jopa kartan värit valitaan tätä tarkoitusta palvellen. Ukrainan itäraja on iskostunut väreineen jo takaraivoonkin. Ympäristökatastrofi kuvataan sekin kartoilla ja Suomessa siirtäen nerokkaasti Kahovkan koko padotun Dnejr-joen matkalta Kemijoen vesistöalueen päälle Suomeen. Näin mittakaava tuhoista alkoi avautua suomalasillekin. Paljon oli Kemijoella tehty ja kestetty – Multa tulit fecitque (Horatius). Sujuiko kaikki enemmistön mielen mukaisesti – Multitudinis arbitrio (Cicero). Kävikö näin padotun Dnepr-joen kohdalla? Kysymykset sinkoilivat mielessä. Ihminen on erittän arka – Multum demissus homo (Horatius).
Helsingin-Sanomat ansaitsee tästä erityismaininnan 7.6. 2023 sivujensa upeilla kartografisilla esityksillään. Nuo kolme karttakuvaa ja satelliittikuva patoaltaan murtumisesta ovat neroutta hipovaa, rinnastaen juuri karttojen avulla muuten sanoiksi muuttaen mahdottoman määrän tekstiä ja pohdittavaa suomalaisillekin. Mihin katosi lohi ja pohjoisen elinkeinot? Lukekaa paljon mutta ei kaikenlaista, neuvoi Plinius nuorempi – Multum legendum est, non multa.
Teksti on sitten asiantuntijoiden vähän hapuilevaa tulkintaa, mitä tämä kaikki merkitsee Ukrainassa. Skenaariot mahdollisista tulvatuhoista on samaa tasoa kuin aikanaan siirtäessämme Ounasjoen rakentamisen aiheuttamia vahinkoja kartoille, haastatellen samalla paikallisen väestönkin. Iijoen kohdalla tämä työ sujui tutkijalta jo paljon luontevammin ja paremmin tiedoinkin. Kartat olivat yksityiskohtaisempia ja rahoittaja joku muu kuin joen rakentaja, Suomen Akatemia. Nyt mentiin enemmistön mielen mukaisesti – Multitudinis arbitrio (Cicero).
Se sai aikaan kansanliikkeen, joka lopetti näiden hankkeiden toteuttamisen ja sai vielä aikaan lähetystön, joka pani vauhtia Kemijoen rakentamisen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen, karvalakkilähetystön Helsinkiin. Lopulta viimeisten koskiemme suojelupäätöksiin, ympäristöministeriön perustamisen aikataululla, joka oli tutkitun tiedon ja paikallisen väestön sekä kansalaismielipiteen yhteinen ponnistus. Paljon oli kestetty ja tehty – oli kärsitty paljon – Multa tulit fecitque – Multa tuli. Oli aika muuttaa neliöt ympyröiksi Suomessakin – Mutat quadrata rotundis (Horatius).
Niinpä “Institute for the Study of War” ei käytä tällaisia ikivanhoja regionaalisia hallintorajoja peläten leimaavansa Irakin tai Syyrian hallinnollisia alueita ja kuvaa ISISin hallinnassa olevat “alueet” lähinnä noudatellen asutuksen sijoittumista teitten varsille sekä hyökkäysalueet tämän ohella satelliittikuvista saatavilla täsmällisillä tiedoilla ja strategisilla kohteilla. Tieteessäkin rauha hankitaan sodan avulla – Nam paritur pax bello (Cornelius Nepos) – Big Science War.
Joskus tutkijoiden tiedot ja koulutus tuovat tulostakin. Kun olemme siirtymässä robotiikan aikaan, tämän muutos on dramaattinen. Robotti ei toki tunnelmoi mutta tuntee meidät. Muuttaa neliömme ympyröiksi, heksagonillisiksi rakenteiksi samalla – Mutat quandrata rotundis, Horatiusta mukaillen. Christallerin, Löschin, Weberin, Dunnin jne. maantieteen lopulta myös hyväksyenkin.
Tukialueet ovat laajempia ja amebamaisesti merkittyjä, jollaisia ne luonnossakin esiintyvät Irakin ja Syyrian usein kuivilla aavikkoseuduilla. Samaa käytäntöä palvelevat myös sodasta kertovat kartat Ukrainan itäosissa. Algoritmit ja tekoäly olisi huokaissut syvään. Vaaraa ei koskaan voiteta ilman vaaraa – Numquam periclum sine periclo vincitur (Publius Syrus).
Vastaavat rajat esitellään Suomessa kirjoitellen medioissa, kuinka kunnat ja maakunnat ovat eriarvoistuneet ja saman aikaan esitetään jopa kaupunginosia, joita toisia vaivaavat kaikki mahdolliset kuolemaan johtavat taudit ja vastaavasti löytyy näiden slummien vastapainona paratiisialueita. Rinnatusten ja saman kaupungin kohdalla. Kiinteistöjen hinnat noudattelevat noita värejä. Liitto mahtavamman kanssa ei koskaan ole luotettava – Numquam est fidelis cum potenti societas (Aisopos, Babrius, Phaedrus).
Aivan pokkana ja vakavasti puolustaen näitä karttoja ja jopa selitellen syitä niiden synnylle. Varmaan syy on laiskoissa tai ahkerissa ihmisissä, fiksuissa ja vähemmän fiksuissa “alueissa “. No ei taatusti ole. Poliittiset kartamme vasta koomisia ovat keskustan vihreinä, vaikka puoluetta ei äänestä kuin 10 % suomalaisista. Suurinta puoluetta ei kartalta erota. Ahkerimmin vaaleissa vaikuttaisi käyvän asumattomat selkoset. Rakastamme rajoja ja niiden piirtelijöitämme. Olemme kohta ainut kansakunta näin menetellen. Ilmoitan teille suuren ilon: meillä on paavi – Nuntio vobis gaudium magnum: habemus papam.
Kartalle piirretty rasismi on uusin yhteiskunnallinen mediailmiömme kuvineen, regionaalisine karttoineen. Alue aiheuttaa sairautta, syöpää, verisuonitauteja, ruttoa. Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo ovat tämän ajan ruttoisimmat maakunnat. Onnea näistä väreistänne. Savolaisille voin antaa vain yhden neuvon: Tehkää kuten karjalaiset Venäjällä ja hieman Suomessakin: Nyt karkottakaa huolet viinillä – Nune vino pellite curas! (Horatius). Ja niinhän te teettekin.
Varo näitä alueita. Alueella on satunnaisine rajoineen myös imago, persoonallisuus, kyky selvitä tai taantua, pärjätä urheilussa ja kulttuurissa tai olla tumpelo, helvetin tulirotko. Tässä imagonrakentelussa alue on viety mytologisena taruhahmona naurettavuuksiin. Maantiede tieteenä on kokonaan heitetty romukoppaan. Sellainen ilmiö, joka on kaikkialla, ei ole missään – Nusquam est, qui ubique est (Seneca).
Takavuosina kouluopetuksessa maat ja kansat esiteltiin tällaisina stereotyyppeinä mutta se lopetettiin rasistisena heti sotien jälkeen. Sotien aikana ja ennen niitä se liittyi sotapropagandaan karttoineen ja karttamerkkeineen. Ciceroa lainaten: Eiköhän tämä jo riitä – Nunc hactenus.
Nyt on taannuttu takaisin samaan ilmiöön, sota-ajan karttoja levitellen mutta maamme rajojen takaa siihen syyllistyen. Epäsosiaalinen huuhaamediamme on tartuttanut tuon taudin myös perinteisen median tiedottamiseen. Kartta on vaikea asia, maantiede tieteistä mutkikkain, sitä ei pidä käyttää koko ajan väärin ja virheellisesti manipuloiden. Kun rinnalle tuodaan vielä aikatieteet, maailmankuvamme on pilattu hetkessä. Odotamme robotiikalta parempaa tiedettä ja uskottavampaa tulosten julkaisuakin. Voi ihmisten huolia, voi miten paljon on turhaa, lainaten Persiusta huolineen: ”O curas hominum, o quantum est in rebus iname!
Areaalinen elinkeino ei ole lokaalinen eikä spatiaalinen alue regionaalinen, mentaalinen alue ja “mental areas, mental maps” on vallan muuta kuin suomalaiset kuntakarttojen esittelijät sotesoppansa kanssa elämöiden rakennetta mukamas uudistaen. Palveluja voi uudistaakin sairaalassa mutta ei nyt karttoja. Siis toiminnallisia rakenteitamme. Kun käsitteet ovat virheellisiä jo kielemme takia ja digiajan työssä tuntemattomia, ne on jätettävä asiantuntijoiden hoidettaviksi. Poliitikot pysykööt lestissään ja kokonaan väärän alan tieteilijätkin. Tekoäly ja robotiikka töihin. Manipuloijat muualle, kortistoon. Vergilius sanoi tämän tavalla, joka on helppo ymmärtääkin: ”Voi liiankin onnellisia olisivat maanviljelijät, jos tietäisivät osansa erinomaisuuden!” O fortunatos nimium, sua si bona norint agricolas!
Uuden koulukunnan kartat
Vastaava aluesuunnitteluun ja -kehittämiseen suuntautunut käytäntö on toki vallalla myös EU:n sisällä esiteltäessä kaupunki-. ja maaseuturakenteen todellisia strategisia linjauksia ja niiden esittelyä visoineen. Ne noudattavat täsmäkarttoina ja dynaamisina jo vallitsevaa toiminnallista alueellista kuvaa vaikkapa Lounais-Hämeestä osana Turun, Tampereen ja pääkaupunkiseudun vaikutusalueita, ei hallinnollisia kuntia enää väritellen. Toki tautalla ovat jo algoritmiset välineetkin. Kaikesta tästä turhuudesta huolimatta, viisas ei koskaan vihastu. – Numcuam sapiens irascitur (Cicero). Ja on aina valmis – Numcuam non paratus.
Suomeen tämä käytäntö on rantautunut kovin hitaasti ja niinpä meillä käytettiin sote -alueiden esittelyssä karttaharjoitelmia, jotka järkyttivät kuntapoliitikkoja ja antoivat väärää informaatiota alueiden strategisesta luonteesta oman aikamme GIS suunnittelussa ja maankäytön toiminnallisessa ohjauksessa sekä palveluiden sijoittelussa. Luonto ei tee hyppäyksiä eikä mitään turhaa. – Natura non facit saltus. Natura nihil agit frustra.
Lounais-Hämeessä tämä kävi esille vaikkapa elinkeinopoliittisessa suunnittelussa, kehittämispolitiikassa, jossa kuntien nimet ja rajat ovat olleet koko ajan ohjaavia silloinkin, kun funktionaalinen, toiminnallinen, aluerakenne ja sen esittely edellyttäisi kokonaan toisenlaista esitystapaa ja siihen rakentuvaa strategiaa. Samalla ihminen, joka yrittää olla kaikkialla, ei ole missään. – Nuscuam est, qui ubicue est (Seneca). Tämä koskee niin poliitikkoja kuin monen paikan virkamiehiämmekin.
Tällöin mukana ovat rajat ylittävät talouden ja liikenteen, tiedon jne. virrat, ihmisten tosiasialliset asuinpaikat ja ajankäyttö, kartalle siirrettyinä, sekä yritysten tapa operoida maaseudulla ja metropolialueellamme kokonaan toisin, kuin mihin kuntarajojen käyttö esityksissä tahtoo aina viedä, joko tahallisesti tai tahtomatta juuri vuosisataisia rajoja esitellen ja niiden sisälle sulkeutuen. Ymmärrämme kyllä hiven mittakaavaa muuttaen: Maan päältä tie tähtiin ei ole helppo. – Non est ad astra mollis e terris via (Seneca).
Jos Suomen armeija käyttäisi vastaavaa logiikkaa, sota hävittäisiin varmasti, siinä missä mikä tahansa nopeasti muuttuva ja karttojen analytiikkaa edellyttävä strateginen toiminta nykyisin satelliittikarttoineen etenkin suurten liikennevirtojen solmukohdissa, jollainen Forssakin on koko ajan ja päivittäisessä asioinnissamme kahden valtaväylän risteyksessä ja niiden rajapinnoilla menestystään hakien. GIS kartan dynamiikka ja sen reaaliaikaisuus voi muuttaa koko aluesuunnittelun perusteet myös poliittisen päättäjän oivaltamana. Tai viimeistään robotiikan vallatessa karttojen käytön ja esitystavat. Jos olet jo saanut kaksi mahdollisuutta, kolmatta ei anneta. ”Non datur tertium.” Tämä ei ole korkeushyppyä.
Pieni muutos GIS teknologiaa käyttäen, ja alamme hahmottaa kaupunkimme ja sen ympäristön tiedolla, joka muuttaa myös käyttäytymisemme etenkin suunnittelijoina ja päättäjinä samaan aikaan. Olemme kaikki samalla kartalla, dynaamisella ja koko ajan muuttuvalla. ”Ei ole, usko minua, viisasta sanoa: ”Huomenna alan elää”. Huomenna on liian myöhäistä elää – elä tänään!” – Non est, crede mihi, sapientis discere: ”Vivam”. Sera nimis vita est crastina – vive hodie! (Martialis).
Ymmärrämme toki, mitä varten olemme poliitikkoina mukana suunnittelussa, ja kuinka panostukset vaikuttavat talousalueemme menestykseen reaaliaikaisesti. Metropolien suunnittelussa tällainen olisi yhtäällä täysin mahdotonta ja toisaalla koko ajan muuttuvana välttämätöntä. ”Älköön tätä enää toistettako” – ”Non iteretur”.
Ratkaisevaa on välineen käytön osaajissa sekä tähän tarkoitukseen laadituista tekniikoistamme. Robotiikan läpimurto muuttaa sen joka tapauksessa tavalla, joka on syytä ottaa käyttöön muita vikkelämmin. Nopeat kun syövät hitaat tässäkin, ja etenkin juuri algoritmien käytössä, tekoälyssä ja robotiikassa. Se mitä aiemmin tästä on opetettu ja ehkä opittukin oli vielä huijausta.
Emme me kaikki osaa kaikkea – Non omnia possumus omnes (Vergilius). Eikä kaikki ole vaivan arvoista, ei miellytä. Non operae pretium est – Non placet. Eivät kylvä eivätkä niitä – Non serunt, neque metunt.
Tunne itsesi! – Nosce te ipsum (Thales). Tämä on meidän aikamme – Nostra memoria – Meidän omasta tahdostamme – Mostra sponte. Se on alaston totuus – Nuda veritas (Horatius). Alastomin sanoin – Nudis verbis.