Elämä ei ole pelkkää moottoritietä.
15.06. 2023
Tekoälyllä tarkoitetaan koneen kykyä käyttää perinteisesti ihmisen älyyn liitettyjä taitoja, kuten päättelyä, oppimista, suunnittelemista tai luomista. Tekoälyn ansiosta tekniset järjestelmät voivat havainnoida ympäristöään, käsitellä havaintojaan ja ratkaista ongelmia saavuttaakseen tietyn päämäärän.
Mikä sitten ei ole tekoälyä?
Kun olet työskennellyt koko aikuiselämäsi tietokoneitten parissa ja niiden avustamana, algoritmien maailmassa, kouluttanut siihen myös opiskelijoita, kirjoittanut robotiikan ja tekoälyn tuotteista ja niiden tulkinnoista, tämän päivän keskustelu rajoittaa tätä työtä on vähän kuin joku halaisi kieltää luovan työn ja tieteen sekä sen tärkeimmät välineet ja kielenkin. No näin ei ole. Tiede elää omaa elämäänsä ja tekoälyksi kutsuttu on yksi tehtävä monien muiden joukossa. Tähän löytyy myös sopiva latinankielinen viisaus: Kaiken raha ostaa, antaa ja ottaa antamansa pois. – Omnia nummus emit, dat et data demit. Tämä Carmina Buranan nimiin menevä viisaus on helppo muistaakin.
Kovin kauan se ei voi olla mediaseksikäs, joten nyt sitä tutkivien ja kehittävien tahojen on oltava aktiivisia, kuten pandemian aikoihin rokotteiden ja virusten tutkijoidenkin. Sen jälkeen heidät kyllä unohdetaan. Lisäksi kaikki erinomainen on harvinaista – Omnia praeclara rara. Tämän Ciceron suuhun pannun viisauden opin ensimmäisten joukossa. Tiede ja sen löydökset unohdetaan nopeasti. Niistä kun tule elämämme arkea. Oikeammin ne ovat olleet sitä aina, ne vain on löydettävä.
Tekoäly avasi elintärkeiden proteiinien solmut, kirjoittaa tämän päivän Helsingin Sanomat (HS 15.06. 2023). Se ratkaisi ongelman, jota biologit ja kemistit pitivät yli 50 vuotta mahdottomana. Biologit nyt nyrpistävät nenänsä kaikelle, jota eivät ole itse löytäneet tutkijoinamme – Omnia suspendens naso. Tämänkin viisauden opin helposti. Nenän nyrpistyksen kaikelle.
Kun yksi solmu aukeaa perustieteelle, soveltava tiede ottaa sen käyttöönsä. Se tapahtuu nopeasti ja vaivatta, kun olemme oppineet ensin ymmärtämään, kuinka proteiinit muodostuvat. Median tehtävä on taas oikaista mutkat ja kertoa, kenen tahansa ymmärrettävällä tavalla, millaiseen käyttöön tiede tekoälyä tai robotiikkaa käyttää. Biologia käy tähän tarkoitukseen ja DNA sekä geenit. Nehän nyt ovat kovasti mutkikkaita ja salaperäisiä tutkittaviakin. Peläten samalla kaikkia turvallisia asioitamme. – Omnia tuta times. Tällä kertaa vuorossa on Vergiliuksen suuhun pantu viisaus.
Tiede voi edetä yllättävän nopeasti ja muuttaa näin elämäämme parempaan suuntaan. Lankakerän sotkut avautuvat ikään kuin kertarysäyksellä ja innovaatio leviää sekin reaaliaikaisesti myös muuhun käyttöön kuin solutason proteiineihin. Näitä asioita raotettiin kouluissamme ja nyt sitten avaten tätä kautta robotiikkaa, tekoälyä. Kaikki tämä on turhaa – Omnia vanitas.
Sama menetelmä auttaa ratkomaan myös muissa tieteissämme sellaisia solmukohtia, jotka ratkaisuna palvelevat aluksi ihmiselle välttämättömiä 20 000 proteiinin toimintalogiikkaa vahvistaessaan lihaksiamme, rakentaen uutta kudosta, siirtäen ravinteita tai valmistaen entsyymejä. Hyvä tapa avata aiheitta. Mutta miksi ei samalla puhuen vaikkapa rakkaudesta, joka on paljon läheisempi kuin entsyymit? Kaikkea noita lueteltuja tarvitaan suurten tunteitten synnyttämiseen.
Tsa,tsa tsa ja sitä rataa kohti kliimaksi. Rakkaus kun voittaa kaiken, antautukaamme mekin siis suosiolla rakkaudelle. – Omnia vincit Amor: et nos cedamus Amori. Vergilius oli oikeassa ja olisi kuvannut robotiikan vetoamalla juuri rakkauteen ja sen syntyyn.
Ilman proteiinia 46 miljardia soluamme ei eläisi. Eikä niin muodoin ihminenkään. Ja niin olemme hakemassa tälle myös muuta sovellusta, joka siirtää löydöksen myös lähitieteen käyttöön, ja lopulta löydös, joka muutti solujen elämän myös lähitieteissä, saaden syntymään jotain sellaista, jonka arviointi etukäteen on aina vaikeaa. Ellei avuksi tule jälleen robotiikka ja kerro meille, mitä tämä löydös merkitsee proteiinin ohella myös lähitieteissämme. Mukana on näitä paljon pelättyjä rikoksiakin. Jokainen nauttii omista rikoksistaan. – Omnibus crimen suum voluptati est. Ikävä kyllä kaikilla on tämä sama vika – Omnibus hoc vitius est. Horatius oli jälleen jäljillä jo paljon enne oman aikamme tekoälyä ja sen kieroja käyttäjiäkin.
Poikkitieteisyys on eri asia kuin monitieteisyys ja tieteitten välisyys. Tieteitten välisessä työskentelyssä jokainen mukana oleva tutkija on oman asiansa osaaja ja monitieteisyys tarkoittaa näiden osaajien tapaa kuunnella toisiaan aloittamatta kuitenkaan luonnontieteitten ja ihmistieteitten välistä takavuosien suurta sotaansa (Big Science War). Miksi eivät aloita? Syy on näissä poikkitieteisissä prosesseissa ja tavassa hake ratkaisuja ylitellen tieteitten rajoja.
Robotiikan tekemänä mieletön sota on mahdotonta. SE on ihmisten tapa tehdä tiedettä, ei robottien. Sama pätee meihin kaikkiin – meillä kaikilla on ollut sama määrä esi-isiä. Omnibus nobis totidem ante nos sunt. Jo Seneca osasi tämän verran matematiikkaa.
Niinpä kun joku avaa proteiinien lankakerän kiitos robotiikan, teknisesti tuon uuden ratkaisun välineenä lainaten sen robotiikan rakentajilta, molekyylibiologian laboratorio sai tuulta purjeisiinsa (EMBL). Käytännössä ”kirjasto” saa siellä, käyttäen lehden mielenkiitosta kuvaustapaa, uuden välineen. ”Tietokantaan kootaan ja tallennetaan kaikkien jo avattujen proteiinien kolmiulotteiset, laskostuneet rakenteet. Kuka tahansa saa käyttää tätä kirjastoa.” SE kirjasto on kaikkivaltias – Omnipotens.
Näin helppoa se on, kun sen osaa. Tervetuloa käyttämään ”kirjastoa”. Proteiineja on luonnossa tunnistettu miljoonia erilaisia. Tuntemalla näiden rakenteet, hoito monessa vaikkapa vanhenemiseen liittyvissä geneettisissä sairauksissa, muuttuu todella uuden löydöksen kautta. Täsmälääkkeitä syntyy niitäkin. SE on uuden uljaan ajan raamattumme – Omnis homo mendax
Syväoppiva tekoäly selvittää solujemme proteiinien rakenteet suurten tietokoneittemme avulla. Esimerkkitapauksessa proteiinien tutkimus ponnisti tekoälyn avulla lähes pystysuoraan ylöspäin, kertoo lehdessä proteiinien tutkija Juho Rousu. Vanha sykkyrä oli avautunut kuin nyrkki kädessä. Esimerkkejä tästä robotiikan kautta syntyvästä tieteestämme olisi voinut kuvata myös kaukaa menneisyydestä, mutta ei näin vauhdikkaalla tavalla. Ajattelematta kuinka kaikki määritelmät ovat nyt tekoälylle vaarallisia. – Omnis definitio periculosa est. Erasmus Rotterdamilainen osasi aavistaa oman aikamme synnyn.
Me välttelemme kuvaamasta sellaista robotiikkaa, joka ei ole suoraan biologiaan ja vaikkapa omaan terveyteemme liittyvää. Se kun koskee myös ihmistieteitämme, taloudellisia ja sosiaalisia rakenteitamme ja kulttuurien muutosta. Ei löydy sellaista määritelmää, joka toisi kaikkien yksimielisyyden. – Omnium Consensu. Julius Caesar oli sentään paljon kokenut robotiikan pohtija.
Me näemme tämän muutoksen ympärillämme, mutta suljemme siltä silmämme. Se helpottaa elämäämme ja tekee siitä monella tapaa rikkaamman. Olemme kuitenkin ongelmakeskeisiä ja oletamme uuden löydöksen sekä sen käyttötavan muuttavan vanhan oppimista tai kokonaan sen hylkäämisen, joko turhana tai vieheellisenä toimintatapanamme, oppirakennelmanamme. Uudet innovaatiot ja niiden diffuusio (leviäminen) ei tapahdu enää hitaana aaltona vaan reaaliaikaisesti ja meidän sitä edes huomaamatta. Näin muutos on paradigmainen, maailmankuvat vaihtava. Yhtäällä kaikkien yksimielisyydellä ja toisaalla kaikkien odotusta nopeammin, reaaliaikaisesti. – Omnium spe celeris, Liviuksen ymmärtämänä.
Suuret rakenteelliset muutokset ovat vaikeita hyväksyä silloin, kun vanhan oppiminekin on vienyt meiltä kosolti aikaa. Kun talouden tai sosiaalisten rakenteiden muutokset ovat nopeita, monitieteinen muuttunut yhä useamman omaksumaksi ja poikkitieteiseksi, saman henkilön ja vaikkapa aluerakenteen hyväksymäksi käytännöksi, yhdyskuntarakenteet muuttuvat ja helpottavat robotiikan ohjaaman infrastruktuurinkin leviämistä. Sen opettaminen on yhtä kiitollista kuin lastata haluttomalle aasille taakkaa – Omnus segni imponit asello
Näin on toki ollut aina. Agraari yhdyskunta muuttui teolliseksi ja myöhemmin palveluvaltaiseksi sekä tänään sähköisten rakenteiden kautta kohti robotiikka ja tekoälyn viitoittamaa alue- ja yhdyskuntarakennettamme. Olemme siinä jo pitkällä ja tutkainta vastaan on turha potkia. Sen todistamisen taakka jää historialle – Omnus probandi.
Valtaosa meistä pitää kehitystä uusine innovaatioineen luovuutemme mittana ja sen jarruttaminen on edes poliittisesti mahdollista vain tiettyyn pisteeseen, josta muistona ovat ikivanhat sodat ja niiden mukanaan tuomat rauniot menneen maailman virhekäyttäytymisestä. Niiden merkitys on kuitenkin kaiken aikaa vähenemässä ja sota ihmiskunnan yhtenä yleisimpänä käyttäytymismuotonamme marginalisoitumassa. Pyrimme hoitamaan ongelmaa avulla ja neuvomisella – Ope et consilio.
Kaikesta tästä huolimatta, samaa lehteä lainaten (HS 15.06), Nato palaa Vilnan huippukokouksessa Nato-johtajien hyväksymänä kohti kylmän sodan asetelmia. Tosin haasteita riittää ja uuden käänteen odottaminen vie aikaa. Muutos kun alkoi jo Krimin vuoden 2014 jälkeen. Venäjän tapa toimia Ukrainassa on aiheuttanut vastareaktion. Madridin huippukokouksessa Venäjä nimettiin liittokunnan uhaksi terrorismin ohella. Vielä edellisessä strategiassa Venäjä koettiin kumppanina. Joskus hyvät teot ja työt menevät hukkaan ja haetaan palveluksia rahasta, pohtimatta, maksaako se vaivan. Opera bona – opera omnia – opera pro pecunia – operae pretium est.
Oleellista edelliseen robotiikkaan liittyvään tekstiini on, ettei Naton ja Venäjän johto toimi robotiikan tai tekoälyn ohjeita noudatellen. Kyse on ihmisen tekemästä ja toteuttamasta logiikasta ja ihmisjärjestä. Sen luomasta uhasta Ukrainassa. Naton taisteluosastoihin sijoitettujen joukkojen koko on yhteensä 10 000, kun se vielä vuonna 2021 oli tästä vain noin puolet. Valmiusjoukkoja (NRF) liittolaisilla on noin 40 000 sotilasta alle 15 päivän valmiudessa. Runsaan kuukauden aikana vähintään puoli miljoonaa. Nyt nämä eivät tee mitään toimeliasta, luontokin vastustaa, lääkärit pitävät häpeätahrana. Operose nihil agunt – opporsuit natura – opprobrium medicorum.
Vastaavasti Kiinalla on aktiivisessa palveluksessa arviolta yli kaksi miljoonaa sotilasta, 340 taisteluvalmista laivaa ja sukellusvenettä sekä 125 pintataistelualusta. Kutsuntojen jälkeen 1,4 miljardin asukkaan maassa ei ole pula sotilaista. Nykyisin Kiina on sotilaallisesti aktiivinen erityisesti Itä-Aasiassa. Taiwanin ohella kiistoja on ollut etenkin Filippiinien ja Vietnamin kanssa. Taiwan on kuitenkin maailmanpoliittisesti tulenarin paikka. Vitelliusta lainaten kuollut vihollinen haisee aina hyvältä – Optime olere occisum hostem.
Kiinan merivoimat ovat kiistatta jo nyt maailman suurimmat. Xin maailmassa on ollut yksi instituutio, joka on taannut yhteiskuntarauhan. SE on edelleenkin kommunistinen puolue. Myös suomalaisten takavuosien Kiina-huuma on vaihtunut huoleen. Juuri Kiinan suhteen eletään nyt epävarmuuden aikaa. Suomalaiset tinkivät lomamatkoistaan elinkustannusten noustessa ja uusi hallituksemme ohjelma ja sen Nato-osuus tapahtuu rinnan muiden kiireiden kanssa Vilnan huippukokousta odottaen. Nyt mittaillaan, kuka on paras ja suurin – Optimus maximus.
Kun suomalaisia sitoo yhteen lainsäädäntö, oikeuslaitos, virkamiehet ja mediakin on mielestämme luotettava, Euroopassa on maita, joiden kohdalla näin ei ole. Italia suri omalaatuisen entisen pitkäaikaisen päämiehensä kuolemaa ja Ranska on sekin toista kuin konsensushakuinen Suomi. Kun Suomessa Oxfordin yliopiston tutkimuksen mukaan 69 % uskoo medioihinsa, pitää niitä luotettavina, vastaava luku Ranskassa on 28 prosenttia. Sellaisen varaan ei rakenneta yhteistä kansalaisyhteiskuntaa. Kyllä me voimme kiistellä Suomessakin politiikan tavoitteista, mutta järjestelmään kuitenkin luotetaan. Jopa mediaan sen tiedottajana ja mediayhteiskunnan selkärankanamme. SE on paras ja suurin – Optimus maximus. Mutta ei sentään kaunein.
Ranskan kaltaisessa maassa politiikka on pirstaleinen ja Macronin tapa nousta valtaan oli kovin erilainen kuin millä keinoin Suomessa voisi hakea valtaa ja säilyä myös siinä. Ranskan ja Macronin tapa edetä päätöksenteossa on suomalaisittain mahdoton, ja nyt Ranska vaikuttaisi olevan menossa kohti kriisiä. Nyt ei auta edes painava puhe – Oratio gravis. Olen lausunut lapsuudestani alkaen runoja. Tiedän, kuinka puhujaksi tullaan, runoilijaksi synnytään. – Orator fit, poeta nascitur. Jopa Cicero myönsi tämän.
Vaalien lähestyessä mielipideilmasto on Ranskassa myrkyttynyt ja Paavo Raution (HS 15.6) kuvaus Ranska kriisistä on ikävällä tavalla oikea ja ilman robotiikan apuakin sen ymmärtäen. Joudumme itse seuraamaan ympäristöämme myös maamme rajojen takana ja parhaiten sen teemme kykenemällä myös luottamaan ammattinsa osaavaan mediamme. Nyt sekin on osa robotiikkaa ja joutuu opiskelemaan tekoälyn vaatimukset ja rajat. Se on nyt niin linnunradan kuin kohtaloiden järjestys. – Ordis lacteus – Ordo factorum.