Kartta ja sen kirot – kartalle siirretty hallitus
Yksi kartta voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa
Errare humanum est – erehtyminen on inhimillistä
17.06. 2023
Kesällä 2022 Suomeen syntyi avoimen rasistinen fasistinen puolue, kirjoittaa Helsingin Sanomat (16.6.2022). Onko kyseessä sama puolue, joka on joskus historiassamme myös kielletty vai kokonaan uusi? Rekisteröintiä edelsi tuhansien kannattajakorttein kerääminen. HS tutki, ketkä loivat sinimustan puolueen.
Oikeusministeriö teroitti kirjoituksen mukaan liikkeen johtohahmoille, että perustamispaperien linjaukset eivät saa olla ristiriidassa perus- ja ihmisoikeuksien kanssa, lehti kirjoittaa. Mennäänkö nyt edeten sanoista ruoskaan, järjettömästä käsin, vaiko peräti syvältä sydämestä. A verbis ad verbera – Ab absurdo – Ab imo pectore. Samaa kun voi kysyä myös uuden hallituksemme ohjelmapepereistakin.
Seuravana päivänä, lauantaina 17.06. kääpiöpuoleen esittely unohtuu ja lehden täyttää uuden hallituksen tärkeimmät tavoitteet käynnistäen se pääkirjoitussivulta sekä jatkaen sisäsivuilla. Kaksi aukeamaa ja niiden otsikot kertovat suomalaisen median merkityksestä lukijalleen käydä läpi tuleva hallitusohjelmamme todella yksityiskohtaisesti. Näin tekee myös paikallinen Forssa Lehti, mutta joutuu tiivistämään esityksensä murto-osaan Hesarin parinkymmenen pääotsikon alla avatusta hallitusohjelmastamme. Mediamme tahtoo mennä nyt munista omeniin – Horatiusta lainaten: Ab ovo usque ad mala.
Olemme oman lukemamme ja kuulemamme median varassa ja mediayhteiskunta kertoo myöhemmin myös, miten tässä ohjelman toteutuksessa ja sen alakohdissa on onnistuttu. Mediamme tapa valvoa hallitusta helpottuu silloin, kun ohjelma on yksityiskohtainen ja samalla se palauttaa mieleen tutun lausahduksen, kuinka piru piilee juuri näissä yksityiskohdissa. Se tietää myös oppositiomme. Vasta myöhemmin väsynyt alkaa hallituksenakin hakea riitaa – A lasso rixa quaeritur.
Pieni ja piskuinen sinimusta liike olisi halunnut puuttua sananvapauteen muun muassa kitkemällä ”meidän näkökulmastamme haitalliseksi määriteltävän mielipidevaikuttamisen”. Tavoitteena oli säätää laittomaksi kaikki puheet, jotka voitaisiin tulkita suomalaisuuden ja heteronormatiivisuuden vastaisiksi. Iät ajat joku on halunnut hoitaa kaiken edeltäpäin, lainannut itseään, järjettömästä käsin, hakenut sanoista ruoskaa ja munista omeniin. – A priori – A te mutuum sumes – Ab Absurdo – A verbis ad verbera – Ab avo usque ad mala.
Lehden mukaan puolue on saanut Suomessa 5199 kannattajaa. Heistä 1556 on saanut syytteen vähintään yhdestä rikoksesta, kirjoittaa Hesari näkyvästi.
Seuraavalla aukeamalla sinimustan puolueen kannattajat on siirretty Suomen kartalle käyttäen karttapohjana kuntiemme rajoja. Kuntamme on jaettu kolmeen luokkaan. Täysi puhtaita ovat kokonaan ilman sinimustaa puoluetta olevat kuntamme, tyyppiesimerkkeinä vaikkapa valtaisan suuri alue Inarissa, Pudasjärven ja Rovaniemen väliin jäävä valtaisa kaista maatamme. Elävät siellä kuin manalan varjossa, hätyyttelevät pois pahoja henkiä. Ab umbris infernis – Abi, male spiritius!
Pienen ääriliikkeen perustaminen on Suomen oloissa kokonaan muuta kuin vähemmän vakiintuneissa demokratioissamme. Pieneltä liikkeeltä kun odotetaan vastausta myös suuriin ja yksityiskohtaisiin kysymyksiin vaikkapa hallitusohjelmastamme. Ketkä ne sieltä esittäisivät ja noinkohan puolue pysyisi kasassa vastuun kantajana?
Mistä löytyvät tällaisen liikkeen alan osaajat ja ohjelmien rakentajat, monipuoluehallinnon ammattilaiset? Vihreä liike lähti Koijärveltä ja on palaamassa noihin samoihin kapeisiin raiteisiinkin. Perussuomalaiset oli sekin kauan yhden liikkeen puolueeksi leimatta siinä missä vihreät. Kasvu yleispuolueeksi vie aikaa ja vastuun kanto hallituksessa maksaa veronsa. Jossakin vaiheessa marginaalinenkin voi muuttua tai liittyä enemmistöön. Abiit ad plurales, havaitsi myös Petronius aikanaan.
Eniten sinimustan puolueen kannattajia, kolmanteen luokkaan kuuluvia alueita, kartalta löytyy Lapista vain yksi kunta (0,16–0,25 prosenttia väestöstä). Tällainen alue osuu nyt aikanaan allaspohjanakin esiteltynä Pelkosenniemeltä. Kunta on ilman verevää kirkonkylää ja suurempaa taajamaa. Sen erotta helposti naapureittensa Sallan, Savukosken ja Sodankylän syleilystä. Sieltä ei sinimustia löydy juuri nimeksikään. Taajama-alueilla on huomattu, kuinka väärinkäyttö ei ole käyttöä vaan turmelemista, taajamassa eläen. Absus non est usus sed corruptela.
Tuo alue, allaspeikkojen Pelkosenniemi, kuntana tahtoo aina erottua muusta Lapista, johtuen juuri harvemmasta asutuksesta ja taajaman puuttumisesta. Jos taajamat Lapissa eroteltaisiin näitä selkosia lehdessä väriteltäessä, kaikki Lapin liki asumattomat kairat ja suot, tunturialueet jne. jäisivät metsineen siihen samaan luokkaan väritettynä. Liki asumattomat kairat Suomessa eivät ole aktiivisia toimijoita muuten kuin kartalle ne sellaisina väritellen. Näin kartta valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Toki näin voi esitellä kasapäin monia ajatuksia helppolukuiseksi kuvaksi. Acervatim multa frequentans, havaitsi aikanaan Cicero ja siitä hänet tuunistaakin.
Hallitusohjelmassa nämä alueet eivät juurikaan näy puhuttaessa julkisesta taloudesta, sosiaali- ja terveydenhuollosta, aluehallinnon kehittämisestä, työmarkkinoista, sosiaaliturvasta, koulutuksesta, investoinneista, yrittäjyydestä ja omistamisesta, julkisista hankinnoista, päihdepolitiikasta pontikan keiton kadotessa kulttuuristamme, liikenteessä ja ympäristöpolitiikasta, Nato-jäsenyydestä ja ulkoisesta turvallisuudestamme, EU-politiikasta, nuoriso- ja jengirikollisuudesta, maahan muutosta, ellei muuttaja välttämättä halua syvien metsien mieheksi ja lentojätkäksi.
Eivät he halua eivätkä kykene. Kanadaan aikanaan muuttaneet suomalaiset ovat kokonaan eri lukunsa. Kun robotiikkaa ja tekoälyä vältellään, kooten kasapäin monia ajatuksia, suloisia ovat kestetyt turhat vaivat. Acervatim multa frequentans – Acti labores iucundi, lainaten jälleen mieluisinta ajattelijaani Ciceroa. Tämän päivän Cicerot ovat kiinni koneissaan ja kone ajattelee kaiken. Eikä tee virheitä.
Miksi sitten vielä tänään vuonna 2023, tekoälyn sekä robotiikan aikoihin, meillä jotkut mediamme viljelevät käytäntöä, jossa alueet ovat arvoiltaan tai äänestyskäyttäytymiseltään jotenkin muista poikkeavia ja pinta-aloja kartoilla maalaillen? Eiväthän ne tee rikoksiakaan pinta-alan mukaan ja näitä lukijoille esitellen. Vai tekevätkö? Maantiede on muuttunut vuosikymmenten myötä sekin muiden aluetieteiden myötä. Miksi mediayhteiskunta tyrkyttää tietoa, joka on luonteeltaan harhajohtavaa ja pilaa monen kunnan tai talousalueen maineenkin. Ilmiö on ikään kuin ikuinen ja Manalan varjosta – Ab umbris infernis, Vergiliusta lainaten, toista suurta ajattelijaa.
Toki vaikkapa liikenneonnettomuudet tahtovat kasautua, mutta mieluummin muutamaan taajamaan, kuin jakautuen tasaisesti ja noudatellen kuntien rajojamme. Kun kyseessä on vain muutaman tuhannen havainnon jakaumasta Suomen kartalle, promilleluokan ilmiöstä koko väestöpohjaan suhteutettuna, miten on mahdollista, että samalla aukeamalla esiteltävä lehden perustama ”tutkivan journalismin ryhmä” on mennyt näin omituiseen käytäntöön esitellä Suomen karttapohjaa, ja puhuen samaan aikaan rasismista ja fasismista? Sehän näyttäisi leviävän kuin rutto alueilla, joilla ei oikein läpikulkija havaitse muuta kuin metsää ja soita, muutaman umpeen kasvavan lammen. Augustusta lainaten, eikö näytelmän voisi jo päättää, taputtakaa! Acta est fabula, nunc plaudite!
Olisiko todellakin niin, että Pelkosenniemi on todella rasistinen ja fasistinen kunta rajoineen ja ilmiö katoaa heti ylitettyäsi kunnan rajan Sodankylän puolelle tai Sallaan matkaten? Vai olisiko toimittajille tullut harkitsematon virhe esittää parinteistä kuntarajoineen syntyvää karttapohjaa sellaisen ilmiön esittelyyn, jossa olisi tullut käyttää kokonaan muita esitystapoja. Silloinkin, kun ilmiötä olisi haluttu tutkia poliittisen maantieteen kohtuullisen hyvillä menetelmin, ja pitkän sekä kunniakkaan historiankin hankkineena tieteenalanamme? Tosin tämä on jo tehtykin, älä tee tehtyä! Terentius tiesi tämän jo vuosisatoja sitten – Actum ne agas.
Miksi korostan tällaista teemaa nyt, kun tulisi kirjoittaa uudesta hallituksesta ja sen ohjelmasta? Koska tuon ohjelman esittely medioissamme on yhtä omituista, kun silloin kun on kyse kartoista ja regionalismista sekä spatiaalisesti tapahtuvasta poliittisen ohjelman ohjauksestamme. Ne vesittyvät juuri virheellisen tiedottamisen kulttuuriin, ikivanhojen esitystapojen viheliäisiin virheisiimme. Näistä on huomauteltu vuosikymmenet. Vanha media vallankäyttäjänä on kovakorvainen koulutettava. Se on kuin Manalan varjosta – Ab umbris infernis. Lukekaa Vergiliusta.
Olisiko tuota Helsingin Sanoman esittelemää tutkivan journalismin ryhmää syytä täydentää kutsumalla mukaan ainakin yksi maantieteilijä, kulttuuri- ja sosiaalimaantiedettä tunteva, mutta samalla myös poliittisen maantieteen hallitseva asiantuntija? Enne kuin alamme käynnistää prosesseja, jossa alamme tutkia onko allaspeikot ja muut tavat kiusata vuosikymmenet Pelkosenniemen maaseutualueiden muutamaa puolensa pitävää ja alueelle juurtunutta jäärää radikalisoinut näiden jäärien maailmankuvan hiven muita naapurikuntia särmikkäämmäksi? Ei kai sentään. Loukata toista, sen me todellakin osaamme. – Ad nocendum potentes sumus (Seneca).
Ero syntyy haja-asutusalueiden ja taajamien välisillä pienillä eroillamme, jolloin maaseutu on iät ajat maalailtu keskustan vihreäksi, kunnes perussuomalainen puolue muutti poliittisen karttamme värin. Samaan aikaan valtaosa väestöstä oli muuttanut maaseudulta kaupunkeihin, ja elinkeinorakenteemme sekä ikärakenteet olivat muuttuneet nekin radikaalisti. Laulammeko me koko ajan kuuroille korville? Kynnelläkoetteluun asti. – Ad surdas aures canere – Ad unguem. Horatius huokaili näitä paljon ennen meitä.
Arvot ja normit ovat nekin muuttuneet ja tutkivan journalistien ryhmän olisi syytä hakea aiheekseen juuri näitä yhteiskunnallisesti todella merkityksellisiä muutoksia ja niiden merkitystä vaikkapa hallitusohjelmamme tulkinnassa. Nyt sekin jää pinnalliseksi huitaisuksi. Etenkin vasemman laidan toimittajan työnäytteenämme. Ei hallitusohjelman haukkuminen saa olla sairaan houreita. Suopein korvin on kuultava se mitä on yhdessä saatu aikaan. Aegri somnia vana (Horatius) – Aequis auribus (Livius).
Meillä on vuosittain yli 2000 väitellyttä tohtoria, marginaalisen pieni määrä. Mutta yhden eduskuntakauden aikana lähes 10 000 uutta tohtorihatun ja miekan kantajaa. Se on kaksi kertaa enemmän, kun sinimustan puolueen kannattajia yhteensä. Huoli tohtoreitten sijoittumisesta Suomeen koulutustaan vastaaviin tehtäviin on pohdiskelun arvoinen asia, siinä missä aivovuotomme rajojen taakse. Tähän on puututtava yhtenäisin voimin – Aequis viribus (Livius).
Ei niinkään muutaman henkilön puuhasteluun omaa puoluetta ylläpitäen muun puuhan puutteessa. Näitä puolueitahan on jo kymmenittäin. Se vie uskottavuutta demokraattiselle hallinnolle ja samalla mediayhteiskunnan tieottamiselle keskittymällä pieniin marginaalisiin ilmiöihin jo ennen kesää ja leijonan jälkiä hiekassa. Ad rem, mediamme – Asiaan!
Koulutetun väestön leviämisestä Suomessa tehdyt kartat olisivat todella antoisia avattavia pohdittaessa, miksi akateemiset ihmiset ovat ruuhkautumassa jonnekin kokonaan muualle kuin Pelkosenniemeen tai metsäisen tien varteen ajettaessa Jyväkylästä kohti Savoa. Siellä kun tapaat vain syvän hiljaisuuden – Altum silentium (Vergilius).
Jo maisemat kertovat matkan varrella, ettei siellä voi asua ketään. Näin minulle kertoi Kaliforniassa, vieraillessani tiedepuistojen maailmanjärjestön kokouksessa, pienen piilaaksona tunnetun kaupungin puistossa tapaamani mieshenkilö. Hän kertoi vierailleensa kerran Suomessa, vuokranneensa auton Vantaalla lentokentälle saavuttuaan, ajaneensa sillä läpi Suomen aina Norjan puolelle ja Jäämerelle saakka. Siellä vallitsi: Altum silentium.
Hän ei ollut kohdannut matkalla oikein yhtään kunnon kaupunkia ja muutenkin maisema oli sitä samaa mänty- tai kuusimetsää. Tiesin tunteen ja kerroin kuinka sama vaivasi minua ajaessani Kanadassa mereltä merelle ja näkemättä juurikaan muuta kuin rekkoja ja kovin suomalaisen oloista maisemaa, jossa kielikin oli sitä samaa murretta. Hieman oli järeämpää kalustoa metsätöissä ja metropolit kierrettiin niitä juurikaan näkemättä. Ja hyvä niin. A mari usque ad mare – Mereltä merelle (Kanadan motto).
Toistamatta itseäni lainaan kirjoitukseni elokuulta ennen pandemian loppua ja Ukrainan sodan muuttumista asemasota vaiheeseen. Tunnen toki laulavani kuuroille korville – Ad surdas aures canere.
05.08.2020 – 17. 06.2023
Vesa Vihriälä, professori ja ETLA:n ja EVA:n entinen johtaja ihmettelee, miksi kriittinen keskustelu EU:sta on Suomessa tukahdutettu ja EU-rahastosta ei saa sanoa pahaa sanaa (HS 5.8. 2020). Toki oppositio sitä tekeekin, mutta sehän on muuta kuin Vihriälän tarkoittama journalistinen nerous erona mediamaailman metelille ja propagandalle. Nyt on toisin, arpa on heitetty uudemman kerran – Alea iacta est.
Yhdysvalloissa puolestaan ihmetellään, mitä Obaman alkutaipaleen, obamanian ajan demokraateille on tapahtunut? Mihin katosi obamania? Miten Euroopan sairaimmat alueet näyttävät olevan sen rikkaimpia? Italiassa sen pohjoiset osat, Pohjolassa Ruotsi? – Aliquando insanire iucundum est – Toisinaan on suloista hullutella.
Voisiko näitä outoja eroja vertailla Suomessakin? Vai onko fiinimpää väritellä Euroopan valtioita ja osavaltioita, toisin kuin Suomen kuntia vaalien jälkeen. Keskustan vihreää ja sitten muutama täplä muuta väriä, vaikka puolueen kannatus matelisi maan raossa. Tänään kesällä 2023 Suomen kartta on saanut lisää väriä kiitos Perussuomalaisen puolueen. Asian eteen on nähty vaivaa kentällä. Kartalla sitä ei kuitenkaan pidä esittää kuntia väritellen. Uusilta luudilta odotetaan paljon, mutta ketään ei voi velvoittaa mahdottomaan. – Ad impossibilia nemo tenetur.
Yksi kartta kun voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Toimittaja värittelee kuntien pinta-aloja ikään kuin vaaleissa kävisikin aarit ja hehtaarit, soisen maan turvemiljonäärit. Kohta heitä ei ole olemassakaan. Turvesoiden omistajatkin asuvat usein metropoleissamme. Paitsi seutukaupunkiemme kohdalla, joissa asuu noin miljoona suomalaista, kaksi kertaa enemmän kuin Helsingissä. Kuka niitä tuntisi, yli 50 kaupunkia? Ketä ne kiinnostavat, kun maailmalta löytyy kiinnostavampiakin kohteita. Altaat ja jokien rakentaminenkin tuli tutuksi Ukrainan kautta. De visu; de auditu; de olfactu – Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa. Tämän löydät myös uusimman kirjani nimilehdeltä. Dum Spiro, spero.
Kartta voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa
Kun lapsena tuijottelimme maapallon karttaa Mercatorin tasoprojektiolle levitettynä tai ehkä hieman siitä korjailluille karttapohjille, meille syntyi käsite maapallosta, jossa oma maamme ja Siperia, pohjoiset alueet olivat pinta-alaltaan Grönlannin ja Kanadan tapaan valtavan suuria ja Jäämeri rannaton. Napa-alueesta pisteenä oli kasvanut ääretön siitäkin. Kouluaikoina keppi sen todisti – Argumentum baculinum.
Vastaavasti niistä mantereista ja meristä, johon kartta oli projisoitu, yleensä juuri päiväntasaajan kohdalle, mantereet ja meret, tropiikkia lähellä olevat saaret ja saarivaltiot, Afrikka suurimpana mantereena, vaikuttivat kohtuullisen pieniltä ja Sahara hyvinkin ylitettävältä paikalta. Saharan yli lentäminen on kuin Siperian yli lentäisit. Loppua ei tahdo tulla. Kun liikut siellä, tieto lisää tuskaa, tai päinvastoin. Difficultatem facit doctrina.
Oman aikamme avainvaltiot olivat siis vaatimattomia ja arabi-islamilainen vallankumous vaatimaton sekin ja etäinen tapahtuma Saharan pohjoispuolella. Muutokset Afrikassa koettiin mitättömiltä suhteutettuna Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan, Eurooppa keskeiseen, eurosentriseen maailmankuvaamme. Kun näistä on kirjoittanut kirjoja, kuvittanutkin niitä, olen puhunut ja huojentanut mieleni – Dixi et animam levavi.
Kartta valehteli. Se kun teki pisteestä äärettömän ja äärettömän pisteeksi, oli sekä kulmiltaan että pinta-alaltaan virheellinen ja virheet kasvoivat siirryttäessä päiväntasaajalta kohti napa-alueitamme. Sodassa niitä väriteltiin korostaen vihollisen aggressioita. Kun näitä oppeja siirsi nuoremmille, opettamalla opimme. Docendo discimus.
Vain muutama vuosikymmen lisää, ja maapallon suurin manner, Afrikka, pitää rajojensa sisällä useita Euroopan väkiluvun ja myös taloudellisen merkityksen ohittavia valtioita. Kun sen oivaltaa ajoissa, suhtautuminen tuohon mantereeseen voisi olla lähempänä järjen käyttöä emotionaalisen asenteen ja arvojen rinnalla. Sama pätee koko ajan jäistä sulavaan Jäämereen ja asemaamme globaalilla kartalla. Kolmas osa kirjasta ”Arctic Babylon” on tarkoitettu avaamaan myös suomalaisten silmiä paradigmaiselle, maailmankuvat muuttavalle, tapahtumaketjulle. Dum spiro, spero – Niin kauan kuin hengitän, toivon. Kirja avautuu pian myös kotisivultani.www.clusterart.org.
Väärä viesti kartalla ja kompassissa, korviemme välissä, on vaarallinen jo lähivuosien taloutemme suunnittelussa. Emme oikein kulje rinnan tieteen ja sen sovellusten kanssa eikä tieteen popularisointi tahdo enää onnistua. Tieteen tekijä tietää yhä enemmän yhä vähemmästä ja toimittaja yhä vähemmän yhä enemmästä. Molempien kohdalla erehtyminen on inhimillistä. Errare humanum est.
Ero näiden kahden maailman välillä alkaa olla ylikäymätön ja etenkin yhdistettäessä luonnon- ja ihmistieteen löydöksiä. Emme ole enää kartalle tai jos olemme, se ei ole likimainkaan oman aikamme sähköinen kartta. Media esittelee vain likimääräisiä virheitä. Yksi syy sille, miksi on syytä kiirehtiä hitaasti. Festina lente.
Helsingin Sanomat esittelee, kuinka Suomessa väestön painopiste on siirtynyt hetkessä lounaaseen ja myös suuret päättäjämme tulevat sieltä. Molemmissa tapauskissa on käytetty esityksessä apuna karttoja ja grafiikkaa, kuntien värittämistä ikään kuin lapset 1970-luvulla. Tämän jälkeen tuli GIS ja sitä seurasi tekoäly ja robotiikka. Aikaa on ollut riittävästi. Aika pakenee palaamatta. – Fugit irreparabile tempus (Vergilius).
Oikeammin se raja, jossa 50 % väestöstämme asuu, ei ole tässä ilmansuunnassa muuttunut 1970-luvulta 1995-luvulle siirryttäessä juuri nimeksikään. Kertoo Suomen kartasto vuodelta 1999. Vuoden 1952-jälkeen siirtymää on toki tapahtunut, mutta silloinkin vain parin pitäjän leveydeltä. Muutos on kymmenissä kilometreissä. Satoihin kilometreihin päädytään, kun vertailuna käytetään 1880-lukua, mutta silloinkaan ero ei ole dramaattinen. Me liioittelemme medioissamme ja uskomme satuihimme. Neroja on vähän mutta jokainen voi oppia. Ingenium munus, discere gaudium! – Nerous on lahja, oppiminen ilo.
Toinen tapa esittää, missä yli 50 % suomalaista asuu, on sijoittaa meidät Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikolle. Tällöin yli 50 % suomalaisista asuu vajaan sadan kilometrin etäisyydelle merestä. Se on järkevämpi tapa esittää väestömme tapa sijoittua asuttamaan pinta-alaltaan suurta maatamme. Helsinki- ja metropolikeskeinen tapa jakaa tietoa on tarkoitushakuista kartoilla huijaamista, johon Hesari luonnollisesti sortuu yhtenään. Menneen ajan ylistäjä – Laudator temporis acti.
Järkevin tapa kuvata asutuksemme dramaattinen muutos ja sijoittuminen on laskea, kuinka moneen kaupunkiin yli 50 % suomalaisista sijoittuu. Niitä oli vuonna 1995 liki 30 kappaletta ja nykyisin muutama vähemmän. Ne sijoittuvat ympäri Suomea, ja kun mukana on myös pinta-alaltaan suuria kuntia, silloin syntyy vaikutelma maasta, joka on asutettu hyvinkin tasaisesti, olkoonkin että osa kaupungeista on muita selvästi suurempia.
Tällöin puolet suomalaista asuu todella pienissä taajamissa ja käytännössä maaseudulla. Olemme Euroopan maaseutumaisin valtio, siinä missä Afrikka ja Sahara jättiläisiä mantereina ja aavikoituneina alueina, jossa aavikko edelleen kasvaa ja toisaalla Jäämeri sulaa silmissä. Kaikkeen löytyy poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön – Nulla regula sine exceptione.
Kun väritämme poliittisia karttojamme, pinta-alat eivät äänestä, eikä karttoja tulisi väritellä kuntarajoja käytellen. Väestö ja luonnonvaramme eivät nekään oikein sijoitu optimaalisesti, jolloin ilmastomuutoksen jatkuessa paineet rajoillamme luonnollisesti kasvavat. Tämä on ymmärrettävä ajoissa. Me emme voi olla tyhjiö miltään osin globaalilla geopoliittisella karttapohjalla. Uusin hallitus on paneutunut ohjelmassaan myös moderniin teknologiaan ja sen käyttöön luovassa ja innovatiivisessa ohjelmassaan. Nyt mennään vaikeuksien kautta tähtiin – Per aspera ad astra.
Samalla kun politiikka blokkiutuu myös kykymme hahmottaa perinteistä historiaa ja maantiedettä on kokemassa dramaattisen muutoksen. Sen taustalla ovat uudet robotiikan tuotokset karttoinamme ja niiden kyky operoida tekoälynsä ohjauksessa. Tähän ei ole juurikaan puututtu. Se kun on syntynyt vaivihkaa ja GIS ohjaaja autossamme on karttana sisäistetty mukisematta. Sama pätee maankäyttöön ja sen ohjaukseen, johon jokainen meistä yli puolesta miljoonasta suomalaisesta tyytyy siihenkin mukisematta metsiensä käyttöä sähköisesti seuraten. Emme osta kuitenkaan sikaa säkissä – Porcum in sacculo comparare.
Perussuomalaisten nousu valtapuolueeksi oli kansan valinta sekin. Se rikko Sdp:n ja keskustan sekä kokoomuksen välisen piirileikin täydellisesti. Toki työperäinen maahanmuutto kasvaa sekin, mutta sitä muuttoa seurataan ja seuraajat ovat nyt hallituksessa ja hyvä niin. Maaseutuamme ja sen murrosta tämä muuttoliike ei muuksi muuta. Edelleen jokainen meistä on oman onnensa seppä. – Faber est suae quisque fortunae.
Vaikka maaseutumme tyhjeneekin, maaseutukuntamme ja kylät eivät varmasti tule sellaisiksi jatkossakaan jäämään. Suomalaisten ei tulisi kartoillaan pettää itseään, ja samalla olisi ymmärrettävä myös, kuinka tänään aikaetäisyys on kokonaan toinen kuin aikanaan kuntarajojamme ja nyt maakuntarajojamme muotoiltaessa, ja että maantiede tieteenä on kokonaan muuta kuin maantieto niissä kouluissa, joissa karttojamme katselimme vain muutama vuosikymmen takaperin. Kertaus saattaisi kuitenkin olla kohdallaan ja opintojen äiti – Repetitio mater studiorum est.
Tämän tieteen popularisointi, Sakari Topeliuksen Maamme kirjan tapaan, ei enää onnistu ja Aarion maantieto on sekin Leiviskän mukana kovasti vanhentuneita. Stereotyyppejä ei enää esitellä maita ja kansoja luettaessa eikä suomalasia heimoja tavalla, jossa savolaiset ja karjalaiset eroavat toisistaan ja etenkin hämäläisistä tai rannikon ruotsinkielisistä, rasistisesti kiinalaisia ja japanilaisia, Afrikan kansakuntia toisiinsa vertaillen. Tämä aika on jäämässä synkkään historiaamme. Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä – Tempora aspera vivimus, amice bone.
Se aika oli ja meni myös Venäjän ja Yhdysvaltain kohdalla, olkoonkin että mediamme toimittajineen elää omaa media-aikaansa. He eivät edusta maantietoa, saati oman aikamme maantiedettä geopolitiikassa, luonnonmaantieteessä, talous- ja sosiaalimaantieteessä, suunnittelumaantieteessä.
Iisalmi on korvessa ja kaukana suurista kaupungeistamme, Forssa Helsingin, Tampereen ja Turun kolmion keskellä. Molemmat ns. seutukaupungit ovat kooltaan prikulleen samankokoisia ja molemmissa asuu kantaväestön rinnalla Karjalasta muuttaneita evakkoja niin maalla kuin kaupungissa. Sen huomaa murteessa, jos ei muussa huomaisikaan. Iisalmessa ja Forssassa syntyen kyllä huomaa. Aurinko paistaa kaikille – Sol omnibus lucet.
Miten menee Iisalmessa ja Forssassa tänään? Miten seutukunnalla menee ja niiden yhteistyöllä? Verratkaa Lounais-Hämettä ja Ylä-Savoa. Mistä syntyvät globaalit kansainväliset yritykset ja kumman kohdalla innovaatiot menestyvät ja tuottavat uutta työtä ja toimeentuloa? Koska ovat ja ketkä saavuttaneet urheilussa olympialaisia mitalejakin? Levätköön kuitenkin nyt rauhassa – Requiescat in pace.
Klaes Karppinen, Immo Kuutsa, Urho Kekkonen, Keke Rosberg, vieremäläiset hiihtäjät ja Ponsse, pielavetiset keihäänheittäjät ja Kekkonen, kirkkopuiston toisessa päässä on luterilainen kirkko ja toisessa ortodoksinen, välillä kirjailijoiden patsaita, suurin Juhani Aholla. Sven Dufva ja Koljonvirta tunnetaan nekin. Kertaus on opintojen äiti – Repetitio mater studiorum est.
Käykää kalasatamassa ja verratkaa veneitä ja niiden paikoituspaikkoja, kadun varrella olevia ikääntyviä taloja. Ottakaa näyte joesta ja pohtikaa mistä erot syntyvät. Lukekaa Forssan Lehteä ja Iisalmen Sanomia, Hämeen Sanomia ja Savon Sanomia, vertailkaa niitäkin. Vertaillessa huomaatte kuinka aika lentää – Tempus fugit.
Miten on maaseutu Iisalmessa ja Forssassa hoidettu. Vertailkaa. Kuvitelkaa olevanne maantieteen tutkijoita. Talousmaantieteen, sosiaalimaantieteen, kulttuurimaantieteen, luonnonmaantieteen, suunnittelumaantieteen. Liittäkää maantiede historiaan ja kohta alkaa syntyä kuva siitä, mistä nämä erot Suomessa syntyvät. Miksi joku äänestää tavalla, joka on tuttua menneiltä vuosisadoiltamme, mutta ei Suomesta. Meillä äänioikeus ja demokratia rantautui samaan aikaan sekä miehille että naisille. Meitä johdatellaan eikä savua ilman tulta – Ubi fumus, ibi ignis.
Kirjoittakaa siitä, lukien samalla myös muitten tutkimuksia, vertailkaa syntyneitä havaintoja. Kirjoittakaa siitä oululaiseen Kalevaan ja Tampereelta journalistin koulutuksen yliopistossa hankkineinakin. Se on journalismia ja kokonaan eri asia kuin media käsitteenä. Etenkin nyt kun mediataitoja vaaditaan toimittajien lisäksi myös lukijoilta haettaessa eroja robotiikan ja tekoälyn sekä perinteisen toimittajan työn välillä.
Sama koskee myös kartografiaa ja GIS-kuvausta (Geographical Information System) ja satelliittipaikannustamme. Ei hallitusohjelmaa voi enää laatia vain perinteisin keinoin, saati yhden puolueen linjauksinamme. Lisäksi ohjelma ja sen toteuttajat ovat kaksi eri asiaa nekin. Sanottu sana katoaa, kirjoitettu sana pysyy. – Vox audita perit, littera scripta manet.
Tämä kirjoitus on sosiaalista mediaa ja osa nykyistä Forssaa. Forssan Lehti on täynnä nimettömien kirjoittajien älämölöä, sosiaalisen median hengessä tuotettua lehteen huutaen. Tänäänkin joku kirjoittaja haukkui siellä minut artikkelista, joka käsitteli median ja journalismin eroa, tieteen ja propagandan eroja. Nimettömän haukkujan teksti on kirjoitettu tyyliin: Väisty tieltäni, saatana! – Vade retro, satana! Viimeinen sana on tuttu molemmille kielillekin. Olemme sivistyskansa ainakin yhden sanan verran.
Tosin toimittaja oli KARSINUT minulta kysymättä kirjoituksestani ne lainaukset, joissa mukana oli mediaprofessori Heikki Luostarisen lausuntoja Hesarista ja pikkunobelisti professori Reijo Luostarisen lainauksia. Miksi oli toimittaja karsinut?
Koska heillä on sama SUKUNIMI kuin minulla. Jätin professori Leena Luostarisen pois esitellessäni klusteritaiteen ja taiteen klusterin synnyn taustoja. Hän kun toi meille modernin taiteen ja on sukulainenkin. Nimi saatiin lahjana maksaen veromme luostarilaitokselle. Elämä on ihmisen parasta aikaa – Vita est tempus optimum hominis.
Maatila oli Kallaveden rannalla ja tuhansia hehtaareja, veneet purjekunnan omistamia viikinkiveneitä. Hukkumisonnettomuus juhannuksena kirkkoveneellä Kalavedellä muutti kaiken. Sama pätee suunnitelmiin, jotka romuttuvat sotaan Ukrainassa. On hyvä valmistautua etukäteen, kuinka hallitusohjelma ei saa kaikkien kiitosta vaikkapa työmarkkinauudistusten osalta. Petteri Orpon hallitusohjelmassa ei kuiskailla vaan kerrotaan suoraan ja selkosuomella. Yli varojensa elänyt joutuu hyväksymään myös leikkausetkin. Missä hyvä olla, siellä isänmaa – Ubi bene, ibi patria.
Tästä en kirjoittanut vuosia sitten. Se kun olisi varmasti karsittu. Enso Gutzeitin johtajan, Ilmari Luostarisen mainitseminen olisi saanut lehden toimituksen häätämään minut ulos kaupungistaan. Hänellä kun oli jopa venäjänjuutalainen vaimokin. Kirjaston ovea en ole Forssassa rohjennut edes raottaa. Asun Forssassa valtiotyönantajan tutkijana, tieteen tekijänä. Työpaikka on vanhan kartanon mailla Jokioisissa. MTT oli pääosalle forssalaisia MTK. Agropolis strategiana ja kirjanani käärmekeittoa, jota ideakilpailu toi mukanaan. Veni, vidi, vici – Tulin näin voitin.
Etenkin vasemman laidan kulkijoille toimittajineen. Kokoomuksen kädenjälki näkyy nyt hallituksemme ohjelmassa poikkeuksellisen selkosuomalaisena. Ja miksi ei näkyisi? Hehän voittivat vaalitkin hiven ennen perussuomalaisia. Blokkiutuva politiikka vie heiluriliikkeeseen, jossa jatkuvuus on aina uhattuna. Ei yksi pääskynen kevättä tee – Uno hirundo non facit ver.
Forssa syntyi eri tavoin kuin Iisalmi, pihtisynnytyksellä. Sitä ei oikeammin kuulusi olla olemassakaan. Se on kuin Brasilian pääkaupunki 1970-luvulla kolmen arkkitehdin luomuksena synnyttäen. Suomi kaipaisi nyt sellaista, ellei sellainen olisi jo tehty Turun, Helsingin ja Tampereen kolmion keskelle. Jos ei olisi tehty, nyt sitten olisi tehtävä. Tyhjä taulu – Tabula rasa.
Forssa on riittävän etäällä metropoleista, Helsingistä, Turusta ja Tampereelta, maan hinta on kokenut kriisinsä. Syntyy ilmiö, jossa taloudenpito romahtaa. Syntyy slummiutuva alue, yleensä vyöhyke. Forssa on alueella, joka slummiutui jo kauan sitten, ellei siellä olisi ahkeria ihmisiä sitä estämässä maapohjan hinnasta syntyvinä kehämäisinä ilmiönä, metropolien kasvun myötä. Valtaosa slummiutumiseen johtuvista syistä selittyy metropolien synnyllä. Samoin käyttäytymiselle, jossa mukana on epämiellyttäviä ilmiöitä. Ajat muuttuvat, ja me muutumme niiden mukana – Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.
Nyt näitä ilmiöitä pyritään poistamaan ja metropolin läheistä maaseutuna palauttamaan ihmisen asuttavaksi. Tutkainta vastaan on vain turha potkia. Ilmankaan ei tämä maa kelpaa suomalaisille sijoittajille, ellei koronan ja pandemian kaltaiset ilmiöt tee asumista Vantaalla ja Helsingissä mahdottomaksi. Jos hallituksemme ohjelmasta edes kolmannes toteutuisi, se olisi jo melkoinen askel neljän vuoden urakalle. Millainen kuningas, sellainen lauma – Qualis rex, talis grex.
Etätyö toki Suomessakin opitaan ja slummi pannan yhdessä kuntoon, uusi kansakunnan pääkaupunki on valmis käynnistämään hybridiyhteiskunnan jälkeisen kauden kansakunnan demografisen väestökeskittymän ekologisessa keskipisteessä. Raha ei haise – Pecunia non olet.
Käytännössä viiden maakunnan yhteisellä reunalla, heksagonaalisen rakenteen keskiössä on lokalisaatioehtojen selittämänä poikkeuksellisen edullista asua. Alan tiedemiehet, jotain energiastakin ymmärtävät, tietävät mitä se merkitsee suomalaisen ekopoliksen paikkana ja pohdittaessa jo tulevan yhteiskuntamme uusia ulottuvuuksiakin. Mikä oli todistettava – Quod erat demonstrandum.
Niinpä hallituksen ohjelman on sisällettävä myös sellaisia tavoitteita, joiden läpimeno ei ole oikein uskottavaa. Visio on oltava ja mukana utopioitakin.
Kolmen sijaan vähintäänkin neljä. Kaikki robottien ja tekoälyn kautta hakien tavoitteena optimaalinen sijainti, taustamuuttujina muitakin kuin matka lentokentälle. Niitä kun voi nyt olla tuhansia. Arvaamatta etukäteen – makuasioista ei voi kiistellä. De improviso – De gustibus non est disputandum.