25.07. 2023
Kesän vaihtuessa syksyyn poikkeukselliset helteet korventavat Etelä-Eurooppaa ja etenkin Kreikkaa. Runsaan viikon lämpötila on pysynyt 40 asteen tuntumassa. Uutisen mainita poikkeuksellisena loppukesän ilmiönä maastopaloineen etenkin Kreikassa ei kuitenkaan anna oikeutta ympäristömme tilan muutoksille osana globaalia ilmastomuutostamme, päinvastoin. Siitä on vuoisen myötä tullut sääntö, jossa matalan syklonit Skandinaviassa antavat meille virkistävän sateen ja lämpötilakin pysyy siedettävissä luvuissa Pohjolassa. Sen sijaan kotipuutarhuri voi olla pulassa uusista ilmiöistämme toisin kuin alan ammattilaiset. Sen olen kokenut itsekin ötököittemme jahdissa. Sen sijaan valkohäntäpeurat rohmuamassa hyöty- ja koristekasveja on uudempi ilmiö.
Uusiin ilmiöihin lukeutuu myös tapamme seurata päivittäin kanaviltamme suorina lähetyksinä naisia pelaamassa jalkapallon MM-kisoissa ja tavalla, jossa mukana on kymmenittäin tasavertaiseen kisailuun yltäviä kansakuntia. Omalla joukkueellamme Euroopasta ei ollut asiaa näihinkään eliitin turnajaisiin. Olkoonkin että naiset jalkapalloilijoina ovat maassamme eurooppalaisten ammattilaisten luokkaa. Tai näinhän oma mediamme meille kertoo ja siihen on uskominen. Elämme mediayhteiskunnan sisällä ja jokainen meistä seuraa omaa mediaansa. Näin ei ollut silloin kun katsoimme samaa kanavaa ja luimme samoja lehtiä. Mediayhteiskunta käsitteenä on oman aikamme tuotetta. Jokainen meistä joutuu myös huolehtimaan omasta media-annoksestaan ja osaamisestaan itsenäisesti. Älä unohda tätä (Ne obliviscaris) mutta älä myöskään liioittele (Ne nimium) meritautiasi (Nausea marina).
Kuumuus vaatii nopeita teko, on sunnuntain Helsingin Sanomien (23.03.2023) pääuutinen ja päätoimittajan kirjoittamana. Piirros sammakoista nauttimassa juomistaan poreilevassa padassa liekkien sitä lämmittäessä tuo mieleen ravustuskauden alun Suomessa. Tuoreen tutkimuksen mukaan edellisen kesän helteissä kuoli Euroopassa noin 60 000 ihmistä. Liki sama määrä suomalaisia kuolee tai syntyy vuosittain. Maahanmuutto pitää väkilukumme edelleen vakaana. Ei pidä liioitella, ei mitään liikaa (Ne quid nimis). Nämä ovat Terentiuksen ja Kheilon oppeja meille. Eivät ne ole omien poliitikkojemme alkuunkaan.
Äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen, voimistuminen ja pitkittyminen on suora osoitus käynnissä olevasta ilmastokriisistämme. Se ei selity El Nino-kaltaisista tilapäisistä ilmiöistä. Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC totesi, taas kerran, raportissaan, kuinka aikaikkuna korjausliikkeelle on sulkeutumassa ja samalla ihmiskunnan nykyinen elämäntapa on uhattuna. Toimettomuuden ja hitaan reagoinnin aiheuttama lasku tulee olemaan suuri. Lääkettä ei kuitenkaan sovi ottaa ennen myrkkyä, neuvoi puolestaan Hieronymus (Ne prius antidotum quam venenum).
Edelleen tärkein toimi on fossiilisten raaka-aineiden ja energian nopea alasajo. Olen kirjoittanut kohta kymmenittäin artikkeleja liittyen juuri päästörajoituslupauksiin sekä niiden rikkomiseen. Olemme matkalla liki kolmen asteen lämpenemiseen verrattuna esiteolliseen aikaamme. Rajan kuului olla kahden asteen kohdalla. Suomessa korjauksia voidaan tehdä eniten maankäytöllisesti ja koskien metsiä sekä turvepeltojamme. Joudumme joka tapauksessa hakemaan keinoja viilentää asuntojamme helteillä sekä varmistaa samalla energiaomavaraisuus ja puhtaan veden saanti. Helteen aiheuttamat kansanterveysriskit punkkeineen ja hellekuolemineen ovat jo tätä päivää. Samalla meidän on varauduttava joka tapauksessa myös kasvaviin ääri-ilmiöihin ja niistä selviämiseenkin. Kun tätä hoidamme, suutari pysyköön lestissään (Ne sutor supra crepidam). Täsmällisesti kääntäen Apelles ja Plinius vanhempi tarkoittivat pitäytymistä sandaaleissa. Suomalaiset vain liikkuivat enemmänkin virsuissa ja lapikkaissa.
Suurten muutosten taustalla liikkuu poliittinen johtajuus ja lähin sellainen koskee presidenttiämme ja vaaleja. Presidentti on arvojohtaja ja nyt arvoista ensimmäinen liittyy nuorten hyvinvointiin. Nuoret joutuvat maksamaan edellisten sukupolvien aiheuttamat velkamme. Ilmastomuutos ei ole ainut. Presidentin mahdollisuus toimia institutionaalisena arvojohtajana on merkittävä etenkin Suomen oloissa ja traditiossamme. Vaalit ovat tammikuussa 2024 ja niihin olisi syytä varautua hyvissä ajoin. Kaksi suurinta puoluettamme pitää ehdokkaansa piilossa edelleen. Miksi?
Ehdokkaat karttavat asettumasta puolueittensa ehdokkaiksi. Miksi? Poliittiset puolueemme ovat kaikki aivan liian pieniä koko kansan presidenttiä äänestettäessä suorassa kansanvaalissa. Valitsijamiesvaalien aikoihin oli vielä toisin. Toisaalta ehdokkaiden ei auta edes teeskennellä olevansa jotain muuta kuin puolueensa ehdokkaita. Ei tätä vaalia voi hoitaa rukouksella tai rahalla (Nec prece nec pretio).
Koko kansan presidenttiys on tuonut mukanaan ”myötäilijäkulttuurin”. On syntynyt itsesensuuria ja aiheita, joita vältellään. Liian kärjekäs politikointi otetaan näkyville vielä vuosikymmenien kuluttua, jos aihe on ollut myöhemmin vaaleja ratkaiseva. Näkyvin näillä historiaa halaavilla uutisoinneilla on perinteisen median tavalla hankkia näin näkyvyyttä kilpailussa lukijoista. Sosiaalisen median ”maalitus” syntyy aiheista, joita perinteinen media ylläpitää ja ruokkii omaa lukijakuntaansa. Etenkin kesäisin tämä ilmiö on koominen. Toisaalta ymmärrämme, kuinka kiusaukset ovat välttämätön paha (Necessarium malum). Pitää käyttää myös rahaa, jos tahtoo tehdä rahaa (Necesse est facere sumptum qui quaerit lucrum (Plautus).
Presidentti instituutiona on ollut perinteisesti ulkopuolella tämän suomalaisen poliittisen keskustelumme. Sen tausta on medioittemme synnyssä. Alkujaan presidentti instituutiona tuli vastata naapurimaittemme kuninkaallista tai tsaristista instituutiota, mutta vaihtuikin ikään kuin vahingossa osaksi muuta parlamentarismiamme. Sen oppiminen vei aikaa ja Urho Kekkosen aikana ilmiö palautettiin osaksi suomettumistamme. Paluu takaisin presidentin puheiden tulkintaan loppui sekin lyhyeen presidentti Mauno Koiviston haukkuessa toimittajamme sopuleiksi ja pitäytyen antamasta lausuntoja vain Pekka Hyväriselle ja tulkiten ne myös itse. Kenenkään sopulin sanomatta vastaan (Nemine contradicente).
Demaripresidenttien jälkeen nykyinen presidenttimme on säilyttänyt korrektin ja riittävän etäisen suhteen mediaamme. Hän valitutti itsensä puolueitten ulkopuolelta ja on edustanut myös Nato keskustelussa sekä pandemian aikoihin perinteisen kahtia jakautuneen ja polarisoituneen politiikkamme ulkopuolista toimijaa. Kansan kokemana vaikeat ajat ovat vaatineet poliittisen pelin ylä- ja ulkopuolella olevaa toimijaa. Eikä taivaissakaan ole aina rauha (Nec sidera pacem Semper habent) (Claudianus).
Tässä ilmapiirissä presidentti Sauli Niinistö on onnistunut kiitettävästi kansan antaman tuen sitä vielä gallupeineen korostaessa. Kun suosio ylittää reilusti 90 % muuten poliittisesti kärjekkäässä ilmapiirissä, ilmiö muistuttaa Urho Kekkosen aikoja. Sosiaalinen pääoma idän ja lännen välillä suosii ilmastoa, jossa mediakriittisyys on kohdistettava muuhun kuin kansakunnan yhteiseen ydinajatukseen. Niinpä presidentti ei voi ottaa kantaa kaikkeen mahdolliseen maan ja taivaan väliltä. Normaalina pidettävä mediakritiikki ja siihen vastaaminen on mahdollista. Normaalin määrittää sopulilauman nimeämä taho itse kansan tukemana ankkurina. Tämä jumalallinen kostotar on hyvä hallita ajoissa (Nemesis divina).
Arvojohtajaksi ei voi julistautua. Sen sijaan presidentti instituutiona on jo valmiiksi olemassa myös Suomessa. Presidentti voi tukea sitä painavilla puheilla mutta ei ilman painavaa institutionaalista valtaa. Toki omat teot ovat linjassa näiden puheiden kanssa. Tosin mediayhteiskunnassa on voimia, jotka voivat horjuttaa kenen tahansa arvojohtajuutta. Jos ei muuten niin vaikenemalla. Niinpä myös presidentti itse voi vaieta. On presidentin ongelma, jos hän ei osaa vaieta oikealla hetkellä. On median ongelma, jos se käsittelee presidenttiä silkkihansikkain. On kansan ongelma, jos se lukee tai tuottaa roskamediaa tai äänestää väärän presidentin. Naiset osaavat miehiä paremmin myös kielletyt päivätkin (Nefasti dies).
Opposition tehtävä on luonnollisesti tyrmätä kaikki hallituksen esitykset. Etenkin ne parhaat ja kannatettavat. Sekä pyrkiä toteuttamaan ne myöhemmin vallassa ollessaan ominaan. Se kumpaa media tukee tiedottamisessa, on sen oma valinta. Vallan vahtikoirana se haukkuu kuitenkin etenkin kaikkea liikkuvaa. Näin poikkeuksellisen toimelias hallitus tunnistetaan juuri haukkuvista koirista sen kintereillä. Juuri nyt kesälomien aikana, vallan vahtikoira haukkuu miltei mille tahansa liikkuvalle. Porvarihallituksen kohdalla kelpaavat myös sosiaalisen median kirjoitukset ministerin nuoruusvuosiltamme. Siinä ei ole mitään kummallista. Näinhän se tekee myös seuratessaan naisia jalkapallokentillä tai keihästä heittävää miestä, formulakuskeja. Nyt heissä ei ole mitään seurattavaa suomalaisittain. Se ei ole uutinen, että koira puree poistinkantajaa. Uutinen on, jos postinkantaja puree koiraa.
Jos se ei ole uutinen, jossa nykyinen ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok) ilmoittaa Suomen saavuttavan päästövähennystavoitteet maankäyttösektorilla mutta se taas on uutinen, jossa vihreiden Oras Tynkkynen ja vasemmistoliiton Li Andersson oppositiosta leimaavat Mykkäsen puheet palturiksi ja maankäyttösektorin hiilinielut tekniseksi kikkailuksi ja humpuukiksi, sekä vaativat samalla eduskuntaa koolle kesätauon aikana käsittelemään aiheita, jotka ovat joka tapauksessa edessä syysistuntokauden alkaessa, ja odottavat opposition jatkavan hallituksen kaatamista, samoin keinoin kuin jo ennen kesälomakauden alkua. Siinä ei ole mitään kummallista.
Sehän on opposition tehtävä niin kesät talvet ja muinakin vuodenaikoinamme. Kesä istuntokauden ulkopuolella on vain hiljaisempaa aikaa ja uutiset jopa presidenttiehdokkaittemme mielipiteistä voivat kiinnostaa, olkoonkin että kaksi suurinta puoluetta ei ole ehdokkaitaan edes nimennyt ja nimetytkin ovat odottamassa aikanaan oman puolueensakin tukea arvojohtajina, mutta varoen leimautumasta oman puolueensa ehdokkaiksi. Ne kannatusluvut eivät riitä alkuunkaan koko kansan presidentiksi. Alle kymmenen prosentin kannatuksella ei Suomeen presidenttiä valita.
Mikä sitten on ehdokkaita yhdistävä arvojohtaja?
Olli Rehn ilmoittaa Helsingin Sanomissa (HS 23.07) olevansa arvojohtaja, joka osoittaa sen puheissaan ja teoissaan. Tässä Suomessa vastakkainasettelun aika on ohi. Mitä se tarkoittaa: Luonnollisesti demokraattista valtiota ja oikeusvaltiota. Mukana on yhdenvertaisuus ja nuorilla jaksaminen, vanhempien jaksamien on jo arvo sinänsä sanomattakin. Hehän jaksavat, kun ovat noin vanhoiksi eläneetkin. Ei taukoa ei lepoa (Nec mora nec requies (Vergilius).
Pelkät lait ja asetukset eivät tahdo riittää, kun kyse on vaikkapa maahanmuuttajista, vaikeista asioista osana kansakunnan arvoja ja asenteita. Usko tulevaisuuteen ei ole niin hyvä kuin Hjallis Harkimon nuoruudessa ja merta kyntäen. Rohkea on oltava kuten hän aikanaan ja sotkeutumatta koko ajan sisäpolitiikkaankin. Tyynellä valtamerellä kukaan ei sanonut vastaan meren ohella (Nemine contradicente).
Presidentin olisi oltava eri intressiryhmistä vapaa, mutta samaan aikaan myös oman puolueensa arvot kantava, kuvaa Jussi Halla-aho presidenttiyttään ja juuri nyt eduskuntamme puhemiehenä maan toiseksi merkittävintä virkaa hoitavana. Matka presidenttiyteen on siten vain yhden askelman päässä ja virkaa hakevalle sellaisenaan tiedossa tehtävineen. Hän siis edustaa jo nyt pitkälle eri intressiryhmistä vapaata maailmankuvaa. Tärkeintä on nyt olla etsimättä tai halveksimatta kunniaa (Nec quaerere nec spernere honorem).
Pekka Haavisto edellisen hallituksen ulkoministerinä mainitsee odotetusti ympäristöuhat, ilmastomuutoksen ja luontokadon. Demokratian vaaliminen on epäilemättä kaikkien hakijoiden kohdalla itsestäänselvyys siinä missä vähemmistön oikeuksien kunnioittaminenkin. Ulkoministerinä hän muistaa Suomen erityisen aseman geopoliittisesti ja kansainväliset sopimukset, ihmisoikeutemme. Dialogi ja vuoropuhelu liittyy erilaisine argumentteineen hetkeen, jolloin maa liittyi Natoon ja kävi keskustelua myös Turkin presidentin kanssa kuunnellen ja kohdaten monenlaista näkökulmaa vahvasti Yhdysvaltain johtamassa eurooppalaisessa sotilasliitossamme. Aivan kaikkea ei presidentinkään sovi tietää (Nec scire fas est omnia (Horatius).
Suomea on moitittu joskus myötäilykulttuuristamme ja etenkin Jussi Halla-aholla on ollut kokemusta siitä, mitä on pitää oma päänsä ja varoen tätä kansallista, aikanaan suomettumiseen johtanutta myötä juoksua Urho Kekkosen ajolta perässähiihtäjineen. Etenkin tuon ajan medioillamme oli merkittävä tehtävä tässä Urho Kekkosen myllykirjeineen ylläpitäneessä ajassamme. Siitä tuskin voi häntä syyttää. Pikemminkin medioitamme. Riippumatonta demokratian vahtikoiraa. Demokratiassa se on välttämätön paha (Necessarium malum).
Harkimon mukaan silkkihansikkain presidenttiään käsittelevä lehdistö osana medioitamme on oma ongelmansa. Harkimo kokee olevansa henkilönä median kohtuullisen hyvin hyväksymä myös silloin, kun sukset ovat olleet ristissä. Purjehtija ja entinen jokeripomo, sekä yhden miehen eduskuntaryhmän hoitaja, tarjoaa vaihtoehdon, jossa riskit ja yksin purjehtiminen ei ole kenen tahansa puuhastelua Tyynen valtameren myrskyissä. Hän voi hyvinkin käyttää Ludvig XIV:n tunnuslausetta: Nec pluribus impar / (Ei vertainen monille).
Olli Rehn on analyytikko ja hyväksyy sen, ettei presidenttikään ole kritiikin ulkopuolinen toimija. Hän hakee esimerkkejä nykyisestä presidentistä ja hänen tavastaan käsitellä kritiikkiä. Presidentin tehtävä on myös kannustaa kansaa avoimeen keskusteluun ja osallistua siihen medioissamme. Ehdokkaat näkevät yhtenä miehenä median kriittisen tehtävän olevan osa myös presidentin tehtäviä arvioitavissa. Epäilemättä myös presidentillä on oikeus kutsua sopuleita oikeaksi katsomallaan nimellä ja pohtia, kenelle sydäntään purkaa presidentti Mauno Koiviston tapaan joskus myös mielensä pahoittaen fundeeraajana. Eikä kukaan synny valmiina seppänäkään (Nemo nascitur artifex) eikä kukaan ole elävän perijä (Nemo est heres viventis).
Samaan aikaan kun lämpötila Euroopan eteläosissa kipuaa elohopealla mitaten reilusti yli 40 asteen ja muistuttaa suomalaista saunaa, elämä Suomessa kääntyy kohti syksyä ja elokuun alkua samalla ravustaen sekä valmistautuen paluuseen arkeen ja syksyn sadonkorjuun aikaan. Moni pohtii mielessään, eikö toisinajattelijoita vainoavilla ihmisillä ole todellakaan muuta tekemistä. Näin Helsingin Sanomissa vaikkapa Venäjällä vainotuksi joutunut Jehovan todistaja, Euroopan Jehovan todistajien yhdistyksen edustaja Jaroslav Sivulski (HS 23.07). Yhdeksi syyksi vainoja hän näkee venäläisen yhteiskunnan kontrollista, mahdollisuuden arvioida vääräuskoiset lähellä Yhdysvaltoja oleviksi, tai myös ortodoksimaassa vaaralliseksi ulkomaalaiseksi lahkoksi. Ilmiöön liittyy toki myös rahaa ja valtaa sekä sosiaalinen pääoma, uskonnollisten vainojen kulttuuri. Ei kukaan synny viisaaksi vaan viisaaksi tullaan (Nemo nascitur sapiens, sed fit (Seneca).
Lehti haastattelee uskonliikkeen vuoksi vainon kohteeksi joutunutta Dennis Christensseniä, ensimmäistä uskonsa vuoksi Venäjällä vangittu Jehovan todistajaa. Christenssen pitää pidätystään ylimitoitettuna, jopa huvittavana. ”Mietin, eikö heillä ole todellakaan mitään tärkeämpää tekemistä”, hän sanoo lehden videohaastattelussa.
Olen aiemmin kirjoittanut Venäjän yhteydessä ja sen historiasta kirjoittaen myös uskonnoista ja niiden merkityksestä suuren itäisen naapurimme, mutta myös sen avainhenkilöiden elämässä. Ei vähiten ortodoksisen kirkon asemasta ja sen muuttumisesta sekä Putinin tavassa käsitellä ortodoksista kirkkoa ja sen johtoa. Jehovan todistajien kohdalla tärkeät vuodet liittyvät lähihistoriaan, toisin kuin ortodoksisen kirkon kohdalla. Sen johtaja Kirill otti jyrkemmän kannan ”ekstremistisiin” oppeihin ja etenkin Kirillin valtakauden alkaessa vuodesta 2009 alkaen. Omassa isänmaassaan ei ketään pidetä profeettana (Nemo propheta acceptus est in patria sua (Raamattu, Luuk. 4:24).
Samoihin aikoihin, kun sota Ukrainassa oli käynnistymässä, myös yhteiskunnalliset olot muuttuivat Venäjällä 2010-luvulle tultaessa. Kuitenkin vasta viime kesänä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta tuli Jehovan todistajia koskeva uusi vainoa koskeva päätös. ”Monet ajattelevat, ettei ole mahdollista, että olisin saanut viiden vuoden rangaistuksen pelkän uskoni takia. Asiassa pitää olla muutakin”, kirjoittaa lehti haastattelua suoraan lainaten. Haastattelu on tehty heinäluussa 2022 ja 2023. Eikä kukaan tanssi selvin päin, ellei ole hullu (Nemo saltat sobrius, nisi forte insinit (Cicero). Cicero voi olla omassa pilailussaan osin oikeassakin. Sodan voima on raha (Nervus belli pecunia, Cicero). Olen kirjoittanut runsaasti globaalin maailman ja oman maamme tapahtumista ja nimennyt omalla tavallaan myös tuon vuosituhannen toisen vuosikymmenen. Se oli erittäin poikkeuksellinen alkaen vuodesta 2011 ja jatkuen myös meillä Suomessa aina pandemian alkuun ja sotaan Euroopassa. Euroopan hulluun vuoteen 2022. Viimeisen vuoden kirjoihini: ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi ja putunismi” , ”Draaman kesä ja Euroopan hullu vuosi 2022” , ”Dum spiro, spero” ja sama kuvitettuna ”Dum spiro, spero – De visu – De auditu – De olfactu – Näkemänsä – Kuulemansa – Haistamansa