Unikeonpäivä 2016, 2022 ja 2023
Amat victoria curam – Vaivaa vaatii voitto
27.07.2023
On aika, jolloin poikkeuksellisella tavalla kuvitetun ja kirjoitetun kirjan käytössä oleva sivumäärä vaatii kansien sulkemista. Lapsena nämä lorut olivat lähellä oman aikamme aikuisten kirjaviisautta ja vuosisatoja vanhoja latinankielisiä sananlaskuja, toki samalla suomennettujakin omaan käyttöömme.
Olen nyt käyttänyt näitä sanalakuja lukumääräisesti uskomattoman paljon tätä kirjaa synnytettäessä. Miksi ihmeessä?
Nämä sanalakut ovat monen kansakunnan yhteistä viisautta. Ei vain meidän suomalaisten lainaamia. Muitakin löytyy kuin ”tartu hetkeen”. Kuten ”Arpa on heitetty” (Alea iacta est), Onni suosii rohkeaa (Audentes fortuna iuvat), Edellisen kirjani toinen otsikko: ”Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa” (De visu; de auditu; de olfactu”), On vaikea olla kirjoittamatta satiiria (Difficile est satiram non scribere), Katso: ihminen” (Ecce homo), Rakkautta ensi silmäyksellä (Ex visu amor), Hanki elämä (Fac ut vivas), Kunnia voitetuille (Gloria victis), Kerralla kuntoon (Illico perfectum), Menneen ajan ylistäjä (Laudator temporis acti), Terve sielu terveessä ruumiissa (Mens sana in corpore sano), Poikkeus vahvistaa säännön (Nulla regula sine exceptione), Vihatkoot, kunhan pelkäävät (Oderint, dum metuant), Raha ei haise (Pecunia non olet), Millainen kuningas, sellainen lauma (Qualis rex, talis grex), Kertaus on opintojen äiti (Repetitio mater studiorum est), Aurinko paistaa kaikille (Sol omnibus lucet), Aika lentää (Tempus fugit), Ei yksi pääskynen kevättä tee (Una hirundo non facit ver), Tulin, näin, voitin (Veni, vidi, vici).
Näin aakkosjärjestyksessä valikoimatta parikymmentä esimerkkiä, joista koostuu edellisen kirjani käyttämät noin 200 latinankielistä ja suomalaistenkin hyvin tuntemia ja käyttämiä viisauksia. Nyt lisäsin näitä tuntemiamme ja varmaan myös arvostamiamme viisauksia yli kymmenkertaistaen niiden määrän. Siitä syntyy sanoina keskiverron kielineron käyttämä koko sanavarasto. Toki suomalaisia sanoja on mukana tuntuvasti enemmän, yhteensä nyt syntyvässä kirjassa noin 200 000. Hyvän kielenkääntäjän sanavarasto on alle 100 000 ja keskiverron suomalaisen muutama 10 000 tai sitten joskus vähemmänkin. Naisilla pääsääntöisesti enemmän kuin miehillä. Naiset ovat verbaalisesti lahjakkaita.
Tuomio on Jumalan osaamisaluetta, hän kirjoittaa. Meillä ihmisillä on siinä karmea osaamisvaje. Purran mustaa säkkiä ja ehtoollisleipää on käytetty Saarikiven kerronnan otsikossa. Saarikivi on kesyttänyt sanat eivätkä ne loukkaa häntä. Ne ovat työväline samalla kun hän tutkii niiden syntyä ja sisältöä, kulttuuria.
Niinpä kun puoluejohtaja sanoo, että musliminaiset ovat mustia säkkejä, hän sanoo samalla, että viis veisaa siitä, mikä on korrektia puhetta, kirjoittaa Janne Saarikivi ja muistuttaa kuinka kyse on tunnesanoistamme. Tavasta kerätä vaikkapa poliittisia pisteitä ja menestyä vaaleissakin. Ammattilainen sanojen käyttäjänä hallitsee hyvinkin yli 100 000 sanaa ja tietää niiden synnyn ja kulttuurisen taustankin. Joskus se on muuttunut alkuperäisestä ja tekoäly käyttää algoritmeissaan kokonaan muita merkkejä kuin mihin toimittaja tai poliitikko toivonsa menestyksestä joutuu asettamaan.
Kieli on kulkenut pitkän matkan sekin ja latinankieliset viisaudet ovat kansalle tarkoitettuja opinkappaleita nekin. Politiikkaan rakastuneet ihmiset ovat joskus järjettömiä hekin. ”Amantes amentes”. Politiikassakin menestyminen vaatii vaivaa ja vaivaa vaatii etenkin voitto muuallakin; ”Amat victoria Curam”. Joskus kielinerot tutkijat saattavat myös politikkojen tapaan hullutella. Toisinaan on jopa suloista hullutella jopa sanoillakin. ”Aliquando insanire iucundum est”.
Monimerkityksellisyys on politiikan kielen ydin. Kielellisesti lahjakas ja kieltä tutkiva ei loukkaannu sanoista. Sanat eivät tee häneen haavaa ja kirjailija, toimittaja käyttää sanoja saadakseen siitä leipänsä. Ei ole rumia tai kauniita sanoja tai nollatoleranssia niiden tutkimustyössä. ”Koska piispat ovat hallituskriisin aikana hiljaa, voi kai kaltaiseni maallikkosaarnaajakin sen sanoa: voisimme paremmin, jos emme tuomitsisi lähimmäisiämme. Emme säkeiksi tai natseiksi. Tai miksikään.” Kirjoittaa Saarikivi saarnansa lopuksi. ”Tuomio on nimittäin Jumalan osaamisaluetta. Meillä ihmisillä on siinä karmea osaamisvaje”.
Käytettäköön siis latinaa, meille vierasta tunnekieltä. Puhukaamme sitä käyttäen viisaasti ja muuttakaamme nämä käsitteet robotiikan ja algoritminen kielen kautta kuviksi. Ne ovat usein surrealistisia, mutta niin ovat ajatuksemmekin ja unemme.
Kun Salvador Dalilta kysyttiin, onko hän surrealisti, hän loukkaantui. Hän kielsi olevansa surrealisti ja lisäsi loukkaantuneena olevansa surrealismi. Hänen koko elämänsä oli muuttunut surrealistiseksi ja se tapahtui paljon ennen robotiikan ja tekoälyn kieltä merkkeineen ja kykynä tuottaa ikivanhasta kielestä ja se viisauksista surrealistisia kuvia, maalauksia ihastellaksemme niitä. Tämä kirja ja sen ”kieli”, ”Cluster art ja art of clusters” on oma tapani välittää ilosanomaa yhdistäen Janne Saarikiven sanat tutkijana ja tieteen tekijänä kuviksi ja päätyen hyvin dalimaiseen surrealismiin samalla. Epäilemättä Dali oli nero hänkin kielensä kanssa eläen.
Me ajattelemme sanoilla, puhumme ja viestitämme sanoilla, näemme unemmekin sanoilla. Kun tuloksena sanoista on vielä paljon käytettyjä viisauksia, niiden muistaminen ei ole kenellekään ainakaan vahingoksi. Näin minä ainakin toivon ja edellisen kirjani nimi taisi ollakin ”Dum spiro, spero”: Niin kauan kuin hengitän, toivon.
Janne Saarikivi on sanataiteilija ja kielinero. Hänen kirjoituksensa on hyväksytty näyttävälle paikale Helsingin Sanomiin (25.07. 2023). Tuomio on Jumalan osaamisaluetta hän kirjoittaa ja on varmasti oikeassa. Ei meidän ihmisten.
Unikeonpäivän unelmat ja huolet
27.07.2022 – 27.07. 2023
Takana on Jaakon päivä. Jaakko heittää kylmän kiven ja näin vedet alkavat valmistautua talviseen lepotilaan. Suomi on maailman järvisen maa ja kansa on osa ympäristöään, järvistä syntynyttä ja jokia laskienkin. Myöhemmin jokia padottiin ja syntyi voimaloita, altaita ja ihmisen elinympäristö muuttui. Kun tätä tutki nuorempana, siitä riitti viljalti aineistoa ensimmäiseen väitöskirjaankin.
Jo tuolloin puhuttiin myös kaksinapaisuudesta, polarisaatiosta ja joetkin jaettiin yksityisen yhtiön omistamiin ja rakentamiin sekä julkisen ja vasemman laidan kulkijoiden oikeuksiin hukuttaa lappilaisia altaisiin maatiloineen ja poronhoitoaluineen. Polarisaatio hyödytti molempia osapulia ja sitä käytetiin hyväksi kaikin mahdollisin keinoin. Kiintoisaa oli huomata, kuinka polarisaation rakentaneet olivat hyvää pataa keskenään. He olivat rakentaneet jopa oman salakielensä, jolla viestittivät toisilleen. Toisinaan on suloista hullutella ja vaivaa vaatii voitto: ”Aliquando insanire iucundum est” ja ”Amat victoria curam”.
Mikä meitä huolettaa ja puhututtaa Unikeonpäivänä 2022 tai 2023 ja mistä puhuimme samana päivänä vuonna 2016?
Kirjoitin vuonna 2016 suomalaisesta Unikeonpäivän unelmasta ja se oli silloin tällainen kursivoituna:
Halti on Suomen korkein tunturi 1 324 metrin korkeudellaan merenpinnasta. Halti sijaitsee Suomen ja Norjan rajalla, ja Norjan puolella sama tunturi kohoaa 1 361 metrin korkeuteen.
Suomi täyttää ensi vuonna sata vuotta, ja nyt Norja harkitsee vakavasti rajan siirtämistä lahjana Suomelle niin, että Halti-tunturin Suomen puolella olevan osan huippu siirtyisi Suomelle. Nyt raja menee rinteessä.
Kaivuonon kunnan viranomaisten idea Halti-lahjasta on ollut ilmassa jo jonkin aikaa, mutta nyt se on siirtynyt Norjan pääministerin pöydälle käsiteltäväksi, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK. Pääministeri Erna Solberg harkitsee paraikaa asiaa.
Rajaa ei tulisi siirtää kuin noin 40 metriä, jotta tunturin huippu saataisiin Suomeen. Kaivuonon kunta on perustellut lahja-asiaa sillä, että Suomi on ainoa maa, jonka korkein kohta ei ole tunturin tai vuoren huippu, vaan rinne. Onhan se vähän noloa kansakunnalle, joka täyttä- nyt itsenäisenä valtiona 100 vuotta. Liittyi Natoon ennen Ruotsia ja on yhteistä kirjoittamaani ”Arctic Babylon” historiaakin. Nyt jos koska arpa on heitetty ”Alea iacta est”.
Asiassa on joitakin muodollisia esteitä, ja tähän mennessä en ole tehnyt päätöstä siitä, tuenko tätä. Mutta tarkastelemme asiaa, pääministeri Solberg sanoi Norjan TV2:lle.
Halti on suosittu retki- ja vaelluskohde sekä saamelaisten pyhä tunturiseutu.
Suomi on myös ainut pohjoinen Jäämeren satama, jolla ei ole satamaa Jäämeren rannalla lainkaan, ei minkäänlaista oikeutta sen valtaviin rikkauksiin mutta myös suojelutoimiin ja tutkimustyöhön. Vaikka koillisväylä on suomalaisille tuttu ja ensimmäisenä sen myös purjehdimme.
Voisivatko rakkaat naapurimme idässä ja lännessä hoitaa tämän ja järjestää suomalaisille satamapaikan ja mieluiten öljypohjaiselta paikalta. Me olemme köyhä pohjoinen maa ja ajamme Jäämeren asiaa, kieltämme puhuvia on koko kalotti tulvillaan mutta emämaa on Tanskaakin kehnommin suljettu ulos niistä rikkauksista, jotka suomenkielisille kuuluisivat muiden pohjoisten alkuperäiskansojen joukossa.
Tämä ei olisi lahja vaan kansainvälistä oikeutta ja taloutta ajatellen globaalin rauhan puolustajalle vähintä mitä YK voisi nyt tehdä ja norjalaiset yhdessä Venäjän kanssa sopia. Raja Norjasta avattiin ensimmäisen maailmansodan aikaan suomalaisille ja silloin pumpulienkelit Forssassa saivat puuvillansa Jäämeren satamasta.
Toki kaikki muistavat lisäksi Petsamon ja suomalaisten sinne rakentaman tien. Siihen menivät forssalaisilta kolmostiehen tarkoitetut rahat vuosisadaksi eikä taida vuosisata edes riittää. Tänään syksyllä 2023 olemme jo auttamatta myöhässä. Nukuimme nytkin Nato jäsenenä onnemme ohi. Se ei ole ensimmäinen kerta tässä pohjoismaisessa yhteistyössämme. Ystävät, olen menettänyt päivän. ”Amici, diem perdidi”. Lausui aikanaan marsalkka Tito. Yksi päivä riitti. Suomalaiset siirrettiin Jäämeren rannalta ja Pohjolasta Itämeren tyttäreksi ja yhteistyöhön Puolan ja Baltian suuntaan.
Tänään 27.07.2022 tai 2023 olemme menettäneet jo vuoden, emmekä elä samassa Suomessa kuin täyttäessämme kansakuntana sata vuotta. Muutama hassu vuosi voi muuttaa kaiken. Titolle riitti päivä. ”Ystävät, olen menettänyt päivän.” – ”Amici, diem perdidi” (Tito).
Niinpä HS-gallupin mielipidekyselyssä meitä huolettaa eniten etenkin Venäjän poliittinen ja sotilaallinen uhka (37 %), energian (sähkön, polttoaineitten jne. hinta (34 %), ilmastomuutos ja ympäristöongelmat (24 %), tartuntataudit ja epidemiat (21 %), ukrainan sodan leviäminen koskemaan koko Eurooppaa (21 %), inflaatio ja rahan-arvon aleneminen (21 %), talouskriisi ja lama (14 %), maamme velkaantuminen (13 %), sosiaalisen eriarvoisuuden voimistuminen (10 %), hallitsematon muuttoliike maahan (10 %), kyberhyökkäykset ja tietomurrot (10 %), energian riittävyys, ristiriidat ja jännitteet, elintasomme romahdus, ääriliikkeiden voimistuminen, kansainvälinen rikollisuus, terrorismi jne. (6-7 %). Suomalaisilla riittää huolia ja poliittisia liikkeitä niitä itselleen haalien muka korjatakseen ne vallankahvaan päästyään. Aika vain pakenee meiltä palaamatta. – ”Fugit irreparabile tempus”.
Syntymäpäiviään viettämään ryhtyneen kansakunnan kohdalla kirjoitin tuolloin myös sadannen kirjani otsikolla ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” ja kokoisin kohtaloitamme käynnistäen ne liki vuosituhannen takaa Ruotsin kuninkaista ja edeten Venäjän tsaareihin ja keisareihin. Putin ei saanut siinä luettelossa vielä juurikaan tilaa.
No nyt saisi. Kirjani ”Teesi, antiteesi, synteesi – Mytomania, eskapismi, putinismi” sekä sen jatkona ”Draaman kesä ja Euroopan hullu vuosi 2022” sekä ”Arctic Bablon III – Karhu turkissa Nato narikassa” olivat murroskauden kirjoja ja pohjustivat kirjasarjaa alkaen kirjalla ”Dum spiro, spero” ja myöhemmin runsaalla robotiikan avulla kuvitetulla kirjalla ”Dum spito, spero” – ”De visu – De auditu – De olfactu. Näkemänsä – Kuulemansa – Haistamansa. Kirja on parhaillaan painossa Saksassa ja on jo nyt hankittavissa sieltä (BoD).
Kotisivuni käyttäjät maailmalla lukevat sen sieltä kuvineen (www.clusterart.org). Heitä on paljon ja etenkin tiedepuistojen ja piilaaksojen nerojen yhdyskunnissa ja siten myös yliopistojen kampusalueillamme esimerkkinä Kalifornian piilaakso. Loppu työn kruunaa. – ”Finis coronat opus.” Mutta kiirehdi hitaasti. – ”Festina lente.” Muista keisari Augustuksen opit.
Elämme uudessa mediayhteiskunnassa ja sen yhden asian ilmiöissä. Nämä ilmiöt ovat luonnollisesti samalla reaaliaikaisia. Näistä kansalaisten huomion on vienyt vielä vuonna 2019 liki täysin tuntemattomat uhat. Venäjä, sota Ukrainassa, pandemiat ja energian saatavuus ja ilmastomuutos katastrofeineen. Ei näitä uhkia ja pelkoja ollut Unikeonpäivänä vuonna 2016 olemassakaan. Fortumille Venäjä oli mahdollisuus, ei uhkakuva ensinkään. Epäonniset investoinnit ja lyhytnäköisyys on oman aikamme kirous sekin polarisaation rinnalla. Ne ovat sukua toisilleen. Lopulta ihminen on itselleen ankarin tuomari. – ”Homo sibi judex durissimus”.
Ilmastomuutos oli toki huolena, mutta sen merkitys on yhteisenä harminamme jäänyt taustalle, kun meitä koskettavat konkreettiset talouttamme ravistelevat pelot astuivat esille Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Oli tehtävä jotakin ja vielä nopeasti, liityttävä Ruotsin kanssa Natoon ja hyväksyttävä Venäjän vastaiskut rajojen sulkeutuessa itään. Velkaantunutta kansakuntaa oli ohjattava uusille urille ja sen kansa ymmärsi liiankin hyvin. Se näkyi vaalissa ja hallituksen kokoonpanossa. Nyt vaaditaan vain median antama työrauha, hupsut kielikuvat ja niiden viljely kesän 2023 aikana on lopetettava pelin välineenä. Leijona jäljet hiekassa johtavat samalle sylttytehtaalle nekin, joka oli aikanaan pukemassa Ankkalinnan väkeäkin. Niin kauan kuin hengitän, toivon. – ”Dum spiro, spero”.
Kiusaa se on pienikin kiusa ja Suomi on ollut aina rajoineen altis kiusanteolle. Aina tuo kiusanteko ei ole ollut pientä, ja silloin on osattava varautua pahimpaan, presidenttimme kun oli kokenut perheineen tsunamin ja vaikean liikenneonnettomuudenkin. Juristin koulutus ja monen maakunnan rajalla työskennelleen ensimmäisinä virkavuosinaan opettaa sekin. Kokemukset Forssassa, Lounais-Hämeen pääkaupungissa, kun vievät kaikille ilmansuunnille talousaluetta köyhdyttäen. Yksin et voi mitään ja verkostot ovat alueella mahdottomia viiden maakunnan rajalla äänistä kamppaillen. Kun olen tästä vuosikymmenet puhunut, apua talousalueelle ja loimijokilaaksolle hakenut, olen huojentanut mieleni. – ”Dixi et animam levavi.”
Niinpä myös sodat kokeneen maan kansalaisten pohdinnat Jäämerestä ja satamapaikasta siellä, norjalaisten kanssa käyty keskustelu siirtää rajaa 40 metriä lahjana satavuotiaalle, muuttui vakavaksi pohdinnaksi toimia rajojensa kanssa idässä ne kokonaan sulkien Donald Trumpin tapaan käyttäen omilla etelärajoillaan uskottavia esteitäkin. Trumpin jutut olivat hänen politiikkaansa, meillä pilailun aihe, mutta omamme vakavasti otettavaa pohdintaa jo silloin siitä, mitä tehdä tulevan natojäsenen itärajan suojaamiseksi. Jotkut olivat liikkeellä jo paljon ennen maan hallitusta ja presidenttiäkin. Toisaalta erehtyminen on inhimillistä. – ”Errare humanum est”. Haluttiin olla erityisen inhimillisiä. Tyhjästä ei syntynyt mitään. – ”Ex nihilo nihil fit.”
Elimme vielä muutama hetki sitten unelmissa, jossa suuret ristiriidat ja jännitteet olivat vieraita, maamme velkaantuminen ja talouskriisi hankalia käsitteitä osana Venäjän muuttunutta politiikkaa sekä sotilaallista uhkaa. Sen rinnalla aloimme elää yhteiskunnassa, jossa kokoontumiset ilman etätyötä saattoivat johtaa kohtalokkaisiin sairastumisiin ja pandemioihin. Saunassa käynti ja porealtaassa löhöily oli kuin vierailu Kreikan ja Espanjan, Italian lomarannoilla maastopaloja paeten. Keppi senkin todisti. – ”Argumentum baculinum.”
Lisäksi luonnonvaroista alkoi olla todellinen puute ja ensimmäisenä sähköstä ja polttoaineistamme. Joka toinen yli 60-vuotias nosti Venäjän suurimmaksi huolenaiheekseen. Ei enää ikäänsä ja sen harmeja, terveydenhuoltoa ja sotea. Samoin ylemmästä keskiluokasta yli puolet mainitsi juuri Venäjän ongelmat ja pelon. Uudenmaan ulkopuolella asuvista taas yli puolet pelkää energian hintaa ja polttoaineen aiheuttamia ongelmia. Pääkaupunkiseudulla vain 20 %. Tässäkin kansakunta on jakautunut kahtia. Aiemmin idästä tuli valo. – ”Ex oriente lux”. Riitti kun hajotti ja hallitsi. – ”Divide et impera”.
Talouskriisi ja velkaantuminen on etenkin kokoomusta äänestävien huolenaiheista ensimmäisiä, demareita huolettavat taas etenkin tartuntataudit ja epidemiat, vasemmistolaisia eriarvoistuminen. Inflaatiosta taas suomalaisista 54 % on vähintään hivenen huolissaan. Näin polarisaatio aiheuttavat ongelmat ovat hyvin konkreettisia ja sanoilla leikkiminen pelkkää teatteria medioiltamme. Sanoilla leikkivät haluavat olla mukana hekin. Heiltä on vain vietävä välinteet käyttäen apuna myös kuvia ja robotiikkaa, algoritmien tarjoamaa neutraalia kieltämme. Robotiikka ja algoritmit riisuu sanoilla leikkijät aseistaan. Jatkossa vaivaa vaatii voitto. – ”Amat victoria curam.”
Se että näissä tutkimuksissa eritellään ikä ja sukupuolet, viittaa jo ikä- ja sukupuolirasismiin ja tämä taas sanoilla keikarointiin. Oletan että nämä luokitukset jatkossa vähenevät mutta alueelliset säilyvät. Poliittisen puoluetaustan merkityksen korostaminen on sekin epäilyttävää. Sillä kun voidaan leimata puolueita yhden asian ilmiöiksi tai yleispuolueina yhden asian liikkeiksi. Monessa ongelmassa tekoäly ja sen neutraali kieli ja kuvitus tulee hätiin viime hetkellä. Ennen kuin käymme kaikkien sotaa kaikkia vastaan. – ”Bellum omnium contra omnes.”
Näin gallupin kohdalla ei nyt mainita vaikkapa sitä, kuinka perussuomalaiset olisivat erityisesti huolissaan maahanmuutosta. Ilmeisesti ilmiö ei ole pelkästään yhden puolueen ongelma ja tämä väite on ollut jo kauan leimallinen ja perätön aineistoista, jossa runsaan kymmenen prosentin puolueitamme on edustettuna vastaajista kovin pieni määrä, ja hekin vastaavat toisin kuin mihin gallupin tekijät sekä media on leimansa jo iskenyt. Näin myös yhä harvempi vastaa kyselyihin, saati kertoo poliittisen kantansa. Se kun koetaan riskinä. Tässä mediamme laulaa jo kuuroille korville – ”Ad surdas aures canere”. Se on lähtenyt tielle, jossa toisinaan on suloista hullutella. – ”Aliquando insanire iucundum est.
Se on kuin kirjailija, joka alkaa leikkiä tulella pilaillen ammatillaan ”spedenä” olematta huolissaan omasta leivästään. Sahaten oksaa, jolla itsekin istuu. Olettaen että onni suosii rohkeaa. – ”Audentes fortuna iuvat”. Ja että kuolleista puhutaan vain hyvää. ”De mortuis nil nisi bene. Se ei pidä paikkaansa. Jopa kauniin naisen patsaalla on kalan pyrstö. ”Desinit in piscem mulier formosa superno”. Ja lopultakin, keppi sen todisti. – ”Argumentum baculinum”.