Quantum libet, placet, satis, sufficit, meruit.
Niin paljon kuin haluttaa, miellyttää, on tarpeeksi, on kylliksi, on ansainnut.
Vain pieni osa Ukrainan viljasta päätyy lopulta köyhiin maihin, ja vehnän tuotanto on ylittänyt kysynnän, kertoo taloustieteen professori Jayati Ghosh (HS vieraskynä 23.08. 2023). Sota on toki vaikeuttanut ukrainalaisen vehnän vientiä, mutta ruokapulaa aiheuttavat pikemminkin viljakaupan markkinamekanismit. Vehnän tarjonta on pysynyt maailmanlaajuisesti vakaana Ukrainan sodasta huolimatta. Lisäksi maailman ruokapulaa hoitavat kokonaan muut kasvit kuin vehnä. Ja Herra kurittaa sitä, jota rakastaa. – ”Quem enim diligit Dominus, corripit.” (Raamattu, Sananl.3:12)
Tämän me tiesimmekin aiemmista kirjoituksistani, joten en jatka tästä enempää. Sen sijaan Saska Saarikosken paluu kesälomalta merkintöineen osuu oikeaan. Maailmalla on ankkuri irti, peräsin poikki. Ankkurin irtoamisen tarkkaa hetkeä on vaikea nyt ajoittaa. Tulevat historiantutijat saattavat tarjota vaikkapa päivämääriä 11.09. 2001 tai 08.08. 2008, joita olen itsekin aikanaan ennustanut. Lisäksi päivämäärällä 08.08.08 venäjä todellakin lähti näkyvästi imperialismin tielle ja 11.09.01 liittyy kirjaani, jossa tuota hetkeä pidettiin jo aikapäiviä, lisättynä siihen kymmenen vuotta (2011), uuden ajan alkuna. Näin ainakin lukien ensimmäistä osaa kirjastani ”Arctic Babylon 2011” sekä muistaen samalla Mayakansan ennusteetkin. ”Kenet Jupiter tahtoo tuhota, sen hän ensin tekee hulluksi.” – ”Quem Juppiter vult perdere, dementat prius.” (Sofokles). Nyt näitä hulluuden merkkejä on seurattu vähän joka ilmansuunnalla.
Terrori-isku Washigtonissa ja New Yorkissa sekä tapahtumat Afrikan Saharan pohjoispuolisissa valtioissa vallankumouksineen olivat merkki arabi-islamilaisen vallankumouksen käynnistymisestä. Venäjän presidentin valinta johti Hegelin teesin ja antiteesin vaihtumiseen synteesiksi eli Venäjällä mytomanian ja eskapismin vaihtumiseen putinismiksi. Kun lisää tähän oman presidenttimme Sauli Niinistön tavan kertoa (HS 23.08. 2023) kuinka ”Hätä alkaa olla nyt kädessä” suomalaiset suurlähettiläät voivat todeta istuneensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Valituksen kuunneltuaan. – ”Querela audita.”
Suomalaisten oli varauduttava, taas kerran, ilkeyteen Venäjän suunnalta. Se ei ollut todellakaan häneltä mikään uusi avaus eikä Suomessa kukaan lähde polttamaan Koraania Ruotsia siinä matkien. Sen sijaan Venäjän outojen tekojen ohella maailmaa uhkaa ilmastomuutos ja sen lieveilmiöt. Ei toki niin pahana, mitä jo nyt Eurooppaa etelämpänä seuraten tai Yhdysvaltain vääriin osavaltioihin eksyen. Puolan ja Latvian rajoille kasvava laiton siirtolaisuus on sen sijaan osa myös omaa turvallisuuttamme sekä muistaen myös naapurissa kohonneen terrorisminuhkatason. Niinpä tässä narsistisessa ajassa, joka on elänyt hyvin huomaamattomasti, on elänyt hyvin. – ”Qui bene latuit, bene vixit.” Tätä aikaamme kuvaavat juuri narsismin häiriöt.
Yhdysvallat kantaa suurta vastuuta myös Euroopan ja omasta turvallisuudestamme. Se mitä siellä tai Euroopan etelälaidalla tapahtuu, myös meidän suomalaisten on otettava vakavasti. Hätää on nyt niin moneen suuntaan ja monenlaista, ettei sen luokitteluun tahdo enää kyetä. Olkoonkin, että oma Lahja-myrskymme olikin nimensä veroinen ja meni ylitsemme ikään kuin vain huomautuksena olemassaolostaan. Tämä on Matteuksen evankeliumin aikaa. ”Sillä se, joka omistaa, sille annetaan ja hänellä tulee olemaan yllin kyllin: se taas, joka ei omista, siltä otetaan sekin mikä hänellä on. ”Qui enim habet, dabitur ei et abundabit; qui autem non habet, et quod habet auferetur ab eo. (Raamattu. Matt. 13:12).
Oleellista lehden pääkirjoituksia lukien on tapa nähdä Ukraina pyrkimässä jo rauhaan, Finnairin olevan ammattijohtajien astinlaudan sekä Keskustan tavan jatkaa perinteitään, sekä haukkua että tukea hallitusta samaan aikaan. Se muistuttaa harakkaa tervatulla katolla, eikä siinä ole mitään uutta kirjoitettavaa. Ongelmien ylikuormitus vain panee mielemme koville ja siihen on syytä hakea lääkkeitä. Siis siihen, miten järjestät median otsikot sellaiseen järjestykseen, jossa sosiaalisen median mökä ei peitä alleen oikeita otsikkojamme. Sosiaalisen median tapa harhauttaa tahallaan on sekin odotettua ja ennustettu. Se joka auttaa pahoja, saa kärsiä myöhemmin. – ”Qui fert malis auxilium, post tempus dolet. ” (Phaebdrus).
Niinpä juuri tässä ajassa Janne Saarikiven kaltainen kielinerona professorinamme osaa hakea oikeita sanoja. Nyky-Suomi on jo kielensäkin kautta kovin erilainen kuin mitä 1930-luvun Saksa. Meitä ei pidä mennä vertailemaan johonkin sellaiseen, josta emme mitään muista, tiedä tai ymmärrä. Oleellista on, ettei Suomi ja Ruotsi saa joutua tässä melskeessä pelon valtaan ja tehdä johtajineen psykososiaalisia surullisia virheitä. Aivan kaikesta ei voi syyttää venäläisiäkään, mutta parempi sekin, kun hakea vihattavia omasta kansastamme. Pohjoismaita helpottaisi kuitenkin yhteinen ”Arctic Babylon” ja kuuluminen samaan ja yhteiseen eurooppalaiseen komentoportaaseen. Vaikuttavuus ja uskottavuus ovat sellainen tekijä, josta maailmalla on nyt globaalisti kysyntääkin. Niinpä, jolla on korvat kuulla, kuulkoon. – ”Qui habet aures audiendi, audiat (Raamattu, Matt: 11:15).
Kun Kiinan nähdään suuntaavan Japanin tielle ja kerrotaan samalla, kuinka Suomea ei turvata käpertymällä, otsikoiden sisään ei ole tarvis sen enempää syventyä. Yksityiskohdat kun eivät ratkaise sitä, miten ”Homo sapiens” lajina toimii silloin, kun edessä ovat poikkeuksellisen vaikeat ajat. Niinpä, kun näemme muidenkin valehtelevan, se antaa meille luvan olla vähemmän rehellisiä omalla kohdallammekin. Me emme todellakaan halua yksityisinä kansalaisina kehittyä paremmiksi ihmisiksi. Sellainen viisas, joka ei osaa tässä ajassa itseään hyödyttää, on turhaan viisas. – ”Qui ipse sibi sapiens prodesse non quit, nenquiquam sapit (Ennius).
Tällainen harha, mediayhteiskunnan luomus, on syytä unohtaa ja pyrkiä elämään muuten vain ihmisiksi. Me kun haluamme tutkimusten mukaan ja tieteen kertomana kehittää itsessämme kokonaan muita puolia kuin moraalisia – ja saada tästä irti maksimaalinen hyötykin. Sitä on miellyttävää seurata nyt aamupäivästä iltamyöhään maailman huippujen kisaillessa yleisurheilun paremmuudesta. Ei siellä itketä muiden epäonnistumisesta tai juhlita muiden kuin omaa voittoa ja siitä jumalia kiittäenkin. Itseään rakastava ihminen rakastaa tarvittaessa pahettakin. – ”Qui ipsum vitium ament.” (Seneca).
Ihmisiä ei todellakaan kiinnosta tulla rehellisemmiksi, auttavaisemmiksi, epäitsekkäämmiksi tai myötätuntoisemmiksi, empatiasta unta nähden. Jos näin kuvittelit, kun vaaleihin valmistauduit ja uurnille suunnistit, ehdokkaaksi suostuit, olet taatusti väärässä puolueessa. Moraalisen kunnon kohentaminen ja sen toissijaisuus on selvitetty toki moneen kertaan ja viimeksi Kalifornian yliopiston toimesta. Kun luetuimmat asiakkaat kirjoilleni löytyvät juuri tuolta suunnalta, piilaaksojen maailmasta (Silicon Valley), moraali koetaan siellä lähinnä puolustustyyppisenä tarpeenamme. Se on toissijainen ja siten harvinaisempi kuin itsekkyys. Tarvittaessa rakastamme myös pahetta. – ”Qui ipsum vitium ament.” (Seneca).
Suomessa tämä on oivallettu toki ehkä jopa muuta Pohjolaa paremminkin. Sijainti hankalassa paikassa, idän ja lännen puskurina, ei ole ainut syy tähän. Toki taustalla on myös geneettistä perimää ja etenkin symbolirakenteissa, siis etenkin kielessämme. Siksi viljelen ahkeraan kieltämme ja sen ohella latinaa. Ne kun sopivat yhteen ja tukevat robotiikan tarjoamia välineitämme, algoritmeja. Tätä tukevat omat tutkimukseni ja ne ovat luotettavia. Niissä on aina mukana valtavan suuret aineistot sekä niiden käsittelytapa, joka ei poikkea algoritmien kielestä hitustakaan. Luonnontieteissä ensin väitellyt ei unohda sen antamia algoritmeja ja välineitä. Sen sijaan yksin ihmistieteissä väitelleet eivät niitä hallitse lainkaan tai vain pinnallisesti. Sellaisesta opista on vain vahinkoa. Ellei osaa vaieta oikealla hetkellä. Joka ei osaa vaieta ei osaa myöskään puhua. – ”Qui nescit tacere nescit et loqui. (Seneca). Joka ei osaa puolestaan teeskennellä, ei osaa hallita. – ”Qui nescit dissimulare, bescit regnare.” (Ludvig XIV).
Olen vieraillut St. Lousin Washingtonin yliopistossa luennoimassa, siinä missä lukuisissa muissa Yhdysvaltain yliopistoissa. Siellä tutkitaan vaikkapa sitä, millaisia asioita ihmiset haluavat muuttaa itsessään. Ei siis kaiken aikaa muissa vikoja hakien, muita kouluttaen, kuten me suomalaiset ja Euroopassa. Poliitikot ovat tässä hekin hakoteillä ja vääriä ihmisiä korjaamaan virheitä, joita laki sitten vielä tukeekin. Lopputulos on surkeaa lainsäädäntöä, jossa hyvistäkin ihmisistä osataan tehdä epämiellyttäviä ja virheitä tekeviä kanssaeläjiämme. Seuratkaapa vaikka oman maamme politikkoja tai vaikkapa vain oman kuntanne päättäjiä työssään. Narsismi ja sen häiriöt siinä ovat taas kerran odottamassa, koska pääsevät itse puhumaan. Muuten eivät jaksaisi olla hiljaa hetkeäkään. Tällaiset ihmiset eivät kirjoita kirjoja. Joka kirjoittaa, lukee kahdesti. – ”Qui scripit, bis legit.”Viimeistää kolmannella keralla ymmärrät oman tekstisikin. Joka silloin vaikenee, puhuessasi, näyttää olevan samaa mieltä. – ”Qui tacet, consentire videtur.” (Euripides, Bonifacius VIII). Tai menettää päänsä.
Missä sitten ihmiset haluavat kehittyä, tutkijoiden tekemien havaintoja avaten ja muistaen, kuinka ne ovat nytkin juuri algoritmien takaa paljastuneita objektiivisia tietoja. Ei tukija itse olen sen kummallisempi otus kuin tutkittavansakin. Tosin jonkun verran välineet ja niiden käyttö auttavat ohjaamaan omaakin käyttäytymistä yhteisöä palvelevaan suuntaankin. Siitä kun hyötyy myös itse yksilönä. Ei niin että sinua sen vuoksi rakastettaisiin, mutta järkevät ihmiset pelaavat samaa shakkia ja arvostavat paremmin pelin taitavia professoreitaankin. Niin kauan kuin peli sujuu ja tulosta syntyy. Jos professori vihaa virheitä, hän vihaa ihmisiäkin. – ”Qui vitia odit, homines odit.” (Plinius nuorempi).
Ihmiset haluavat kehittyä piirteissä, jotka eivät suoranaisesti liity moraaliin. Vuosikymmenet nuoria, valikoituja yliopistoissa ohjaten ja valtavan suuri aineistoja analysoiden, tästä on tullut toki vakuuttuneeksi. He haluavat kehittyä vaikkapa rohkeudessa esittää mielipiteensä sekä olla siten hyviä ja rohkeita esiintyjiä. Ihminen kun ei pelkää mitään muuta niin kuin julkista esiintymistä. Lapsena runoja lausuen joutui toki raadollisen poikajoukon pilkan kohteeksi, mutta kykeni sen sietämään samalla hankitun rohkeuden kautta ilmiötä ymmärtäenkin. Kiusaaja oli lopulta heikoilla ja heikkous on harmillinen piirre paljastuessaan. Kiusaajatkin haluavat tulla arjessaan onnellisiksi. Narsismin häiriöt ovat myös korjattavissa. Kaikki minkä opettaja on aikanaan sanonut hyvin, on myöhemmin myös oppilaan. – ”Quidquid bene dictum est ab ullo, meum est (Seneca).
Narsismiltaan häiriintynyt kiusaaja ei tahdo oikein uskoa tukijoineen, kuinka moraalisesti paremmaksi ihmiseksi tuleminen suoranaisesti haittaisi heidän onnellisuutensa tavoittelua. Muut keinot ovat vain ikään kuin paremmiksi nähtyjä tavoiteltaessa onnellisuutta ja ryhmänjohtajan arvotustakin. Mytomaniasta matka eskapismiin ja putinismiin on yhteiskunnallinen ilmiö sekin. Ei sitä kukaan oikeasti hyvänä pidä, ellei se ole ainoaksi nähty vaihtoehtokin. Teesi, antiteesi ja synteesi on mallina toimiva, mutta vaatisi tervettä yhteiskuntakehitystä tuekseen. Siinä valhe, sen sairaalloiset muodot (mytomania), ei saa olla ensimmäinen ja tärkein paradigmamainen tuote. Tsaristisen Venäjän viljelemä muisto. Sen vastinparina syntyy juuri eskapistista toimintaa ja liikehdintää. Siirtymä muistuttaa 1930-luvun Saksaa ja sen nöyryytyksiä sekä toisen maailmansodan julmuudet. Kuka sellaisia enää toivoisi? Niinpä nyt kysytäänkin joko totuutta (Quid est veritas” – Mikä on totuus?) enemmän kuin mitä tulisi tehdä (Quid faciendum?).
Tutkimusten mukaan moraaliset tekijät eivät ole se ensimmäinen tapa kohentaa omaa elämisen laatua ja samalla onnellisuutta. Olkoonkin, ettei niitä suoralta kädeltä torjutakaan. Muut keinot ovat vain parempia. Tai silloin kun moraalisesti merkittävät arvot ovat etusijalla, silloinkin motiivit pääkannustininamme tahtovat olla omaan hyvinvointiin pyrkiviä. Olemme valmiina auttamaan ja tukemaan teoillamme ja uhrauksilla, jos niiden motiivina on tuottaa samalla itselle onnellisuutta. Oma suu on aina lähempänä kontin suuta ja usein tuo edellinen on paljon pienempi tukittavaksi.
Olemme onnellisia jo siitä, että meitä ja tekojamme ei tuomittaisi moraalittomina. Muut ihmiset eivät meitä tuomitse. Kun kirjoitan tämän tekstin, minä en pyydä sinulta sentin senttiä sen lukijana tai löytäessäsi sen jonkun väitöskirjan sivuiltakin. Oleellista on lähdeviitteet ja mainita ehkä siellä? Toki tämän saman jutun voi kirjoittaa kuka tahansa sekä tehdä kymmenittäin kirjoja ilmaiseksi, ketään laskuttamatta. Päinvastoin. Maksan siitä, että joku painaa ja julkaisee, levittää maailmalle. Se ei ole moraalisesti tuomittavaa, päinvastoin. En ole ahne. Kirottu kullanhimo, minne ajat ihmisiä. – ”Quid non mortalia pectora cogis, auri sacra fames? (Vergilius).
On poikkeuksellista, että ihmiset alkaisivat kehitellä omia moraalisia standardeja kapitalistiseen tai sosialistiseen maailmankuvaansa. Sama koskee varmaan myös vihreitä tai muita värejä käyttäviin arvoihinkin. Nelikenttänä politiikkana (vasemmisto, oikeisto/ liberaali, konservatiivi) ja siihen osallistuvat luokitellen on sekin vähän arveluttava tapa vastata algoritmien esittämiin kysymyksiin. Politiikka käsitteenä on sekin monelle jo arvo sinänsä. Moni kokee sen pelinä ja sellaisena myös ”likaisena”. Mitä hyvää siinä on, jos kullanhimo muuttuu kunnianhimoksi? Kirottu kullanhimo, minne ajat ihmisiä? ”Quid non mortalia pectora cogis, auri sacra fames.” (Vergilius).
Kiusaamiskulttuurissamme moni hakee lauman tukea. On viisainta kätkeytyä lauman tukemaan keskustaan ja kadota näkyvistä. Olla ikään kuin yhtä hyvä kuin muut ja läpäistä testit koulussa ja armeijassa joutumatta silmätikuksi. Onni syntyy kyvystä olla olemassa mutta näkymätön. Energiakriisin aikoihin vertailu muihin paljastaa onnen määrän sekin. Kun olet keskiverto kuluttaja, se riittää. Sen ohi menevä säästäminen ja jopa oman energian tuottaminen menee jo överiksi. Onneksi on sellaisiakin keinoja säästää ja tuottaa energiaa, joka ei näy kenellekään. Kun energiakriisi on voitettu eikö se riitä? Eikö voitetuista vaikeuksista jää myös mieluisa muisto? – ”Quid, si etiam iucunda memoria est praeteritorum malorum (Cicero).
Luonnon riistämisen ja sillä rikastumisen voi lopettaa lakkauttamalla lohijokien rakentamisen tai altaisiin ihmisten kodit ja pellot puutarhoineen hukuttaenkin. Joku tolkku on oltava ahneudellakin ja etäämpänä asuvan Lapin ihmisen sortamisessakin. Ympäristöhallinto syntyi Suomeen poikkeuksellisen mutkikkaan poliittisen pelin seurauksena ja paljon Ruotsia jäljessä. Sama pätee tapaamme asennoitua ympäristöongelmiin ja ilmastokriisiinkin. Se ei ole meidän harmimme, ellei nyt satu omistamaan jotain Välimeren rannoillakin. Eihän ilmasto meitä koske? Ja jos kokeekin niin vasta kaukana minun jälkeeni. Minun jälkeeni syntyvät ongelmat ovat muitten ongelmia, minun jälkeeni maailmanloppu. Kyse onkin siitä, mikä on totuutta ja säädyllisyyttä. – ”Quid verum atque decens.” (Horatius).
Moraali on tarttuva tauti kaiken muun ohella. Jos muut roskaavat ja käyttäytyvät moraalittomasti, slummin alku näkyy joka puolella. Slummiutumista on paljon tutkittu ja sen paikka kartalla näyttää myös tämän ”onnen” olevan osa maantiedettä ja sen ymmärtämistäkin. Jos et sitä ymmärrä, se ei ole sinun vikasi. Koulutus ja sen lisääminen on onnelle ongelma. Liiallinen tietomäärä ei oikein tahdo onneasi lisätä. Osaat huijata itseäsikin ja sosiaalisen median toimittajat. Kierrä sellainen ympäristö, jossa on onnettomia ihmisiä tai onnen onkijoita. Mitä teetkin, toimi viisaasti ja ota huomioon lopputulos. – ”Quidquid agis, prudenter agas et respice finem.”
Näin syntyvät kaupunkiemme ja suurten metropolien slummit ja kaupunkirakenteen tutkijoille tutut piirteet. Maankäytön hinta ja sen hoitaminen on osa kaupunkirakennetta mutta samalla myös onnen hintakin. Maalla asuminen on mukavaa ja halvempaakin. Etätyötäkin voi harrastaa ja hoitaa vaikka lampaita. Psykososiaaliset piirteet ja yhdyskuntien rakenteet, kartta ja sen saamat kulttuuriset värimme ovat osa onneammekin. Se jos mikä on poikkitieteinen hoidettava ja samalla monitieteinen ja tieteitten välinen ilmiö. Juuri näiden moraalisten pyrintöjen karttaminen saa aikaan yksilökeskeisen maailmankuvan sekä kaksinapaisen mediammekin. Olla liikkumatta sitä mikä on asettunut. – ”Quieta non movere.” (Platon). Levätköön rauhassa. – ”Quiescat in pace.”
Ikävä kyllä on aina helpompaa keskittyä omaan napaan ja pyrkiä sellaiseen maailmankuvaan, jossa vältellään moraalisia kysymyksiä. Ne voi siirtää vaikkapa poliitikoillemme ja puolueille, presidentti kertokoon hänkin moraaliset velvoitteet ja rasitteet. Olemme samaa mieltä ja hyvä niin. Asia on sillä hoidettu. Voisiko presidenttimme jatkaa vielä yhden kauden lisää? Ehkä hänen rouvansa? Tuntee tohtorina puolueemmekin ja on hoitanut virkaa jo kovin läheltä sen nähdenkin. Olkoonkin, ettei näissä muissakaan nykyisissä ehdokkaissa mitään vikaa puutu, josta voisi moittiakin. Vahdit ovat valmiina heillekin. Kuka vahtisi itse vahteja? – ”Quis custodiet ipsos custodes? (Juvenalis).
Ihmisen sisään on rakennettu tahto tehdä hyvää. Poliitikkomme ovat sisimmältään suomalaisia, kaikki hyvää tahtovia, ja jos joku sana on lipsahtanut joskus väärin, nyt sen voisi jo unohtaakin. Vain kulttuuri voi olla hiven kehno ja estää heitä vielä paremmastakin. Emme voi sille mitään, että kartat ja toiminnot syntyvät maapohjan hinnan mukaan ja maailma nyt on se mikä on. Aurinko laskee länteen ja maapallo pyörii sekin välittämättä vaaleistamme. Me pyrkisimme parempaan, moraali olisi koko ajan valpas, mutta tutkainta vastaan on mahdoton potkia. Olemme ikään kuin pakotettuja toimimaan itsekkäämmin kuin mitä oma moraalimme edellyttäisi. Mikä tahansa latinaksi sanottu vaikuttaa syvälliseltä. – ”Quidquid latine dictum sit, altum videtur.” Käytettäköön sitä myös algoritmien ohjeissa. Robottien kielessä.
Tiesitkö kuinka ne suomalaiset, jotka asuvat Helsingin ulkopuolella, ja jotka lukevat tekstejäni, pyytävät sitä anteeksi. Miksi? Koska se on heistä itsekästä. On moraalitonta lukea kirjojani tai katsella kuvia, jotka ovat epäilemättä kauniita. Joskus jopa robotin valmistamia ja latinasta lainatenkin. Ihan vain, jotta omatunto ei kolkuttaisi, eikä lukijani maaseudulla kokisi syyllisyyttä. Tämä on hyvin suomalainen ilmiö. Meillä on herkkä ja tuomitseva moraali, jonka taustalla on suvuton kielemmekin. Luontoa matkiva ja sellaisena puhdas. Halu kehittyä paremmaksi ihmiseksi on Suomessa koko ajan käynnissä ja se on parasta mitä tiedän. Olla liikuttamatta sitä mikä on asettunut. – ”Quieta non movere. (Platon). Kulkea tietä, minne velvollisuus ja kunnia johtavat. – ”Quo fas et gloria ducunt.” Kuhun kohtalot kutsuvat. – ”Quo fata vocant?” Millä tahansa tavalla. – ”Quocumque modo.”