Klusterit luovan työn ja talouden välineinä – Docendo discimus
Opettamalla opimme
15.09. 2023
Klustereista on puhuttu ja kirjoitettu kauan. Itse tutustuin klusterianalyysiin 1970-luvun alussa tehdessäni luokituksia faktoripisteitä klusteroiden. Yliopisto oli saanut uuden tietokoneensa ja se helpotti suurten aineistojen käsittelyä. Näin sekä biologiassa että maantieteessä, yhteiskuntatieteissämme samaan aikaan. Näin tietokone ja sen taidot ja nopeus toivat mukanaan myös poikki- ja monitieteisen tavan yhdistää suuria tutkijan keräämiä aineistoja toisiinsa kiitos uuden analytiikan. Oi minua onnellista, oli monen nuoren huokaus, päästyään mukaan uusien yliopistojemme ja niiden kunnianhimoisten tiedepuistojen (science park) sisälle. ”O felicem me!”
Monimuuttujamenetelmät ja tilastomatematiikka, tietokoneet ja digiaika sekä algoritmit käynnistyivät lisäksi samaan aikaan taloutemme kasvun, luonnonvarojen käytön monipuolistumisen sekä maaltamuuton kanssa rinnan kansainvälistymisen sekä uuden innovaatiopolitiikan kanssa kumuloituenkin. Ensimmäinen pro graduni syntyi yhdistellen Iijoen rakentamista tutkivien tieteiden ja tutkijoiden sekä omia aineistojani tavalla, joka oli sysäys myös myöhemmälle tutkijan uralleni. Olin tuolloin vasta 23-vuotias mutta mielestäni täysinoppinut. Eiköhän tämä riitä, ajatteli moni muukin suuren ikäluokan maisteri. ”Nunc hactenus”. Ei riittänyt, ei alkuunkaan. Vain kesäisillä kenttäkursseillamme saatoimme laulaa. ”Nunc vino pellite curas” – ”Nyt karkottakaa huolet viinillä!”
Sosiologiassa tamperelainen professori Risto Sänkiaho oli tuottanut oman tiedekuntansa ja laitoksen opiskelijoille kirjasen nimellä ”Temput ja kuinka ne tehdään”. Sänkiaho tuli suurelle yleisölle 1970-luvulla tutuksi vaaleista, jossa tietokone oli laatimassa ennustettaan, eikä kaikki mennytkään aivan nappiin. Syynä oli SMP:n kannatus ja sen suuruusluokka, jossa edellinen kannatus loikkasi tuhansia prosentteja. Sellaista ei kukaan oikein osannut vakaissa oloissamme ennakoida. Ei myöskään Sänkkäriksi kutsuttu Risto Sänkiaho ja hänen apulaisensa. Kietoen todet hämäryyksin. – ”Obscuris vera involvens.”
Noiden vaalien sankariksi kohosi SMP:n pohjoiskarjalainen puoluesihteeri Eino Poutiainen, jonka ennusteet löivät professorin ja Yleisradion robotit. Lisäksi Poutiainen oli malttanut kuunnella myös vanhaa höyryradiotamme. Sieltä tulevat tulokset eivät noudattaneet ”tekoälyn” tuotetta ja näin Poutiaista ja hänen murretaan usein pilkanneet mediapersoonamme joutuivat tunnustamaan pohjoiskarjalaisen pienviljelijän heitä viisaammaksi. Moni vihasi ja rakasti sitä hetkeä samaan aikaan. Sinä saatat ihmetellä, miksi näin teimme. En tiedä, mutta tunsin että niin oli ja kärsin siitä. – ”Odi et amo. Quare id faciam, fortasse requiris. Nescio, sed fieri sentio et excrusior.” (Catellus).
Se oli tuon ajan tietokoneitten maailmalle, mediapersoonillemme, ensimmäinen ojennus niin ylimielisille medioillemme, pääosin vasemman laidan kulkijoina, kuin samaan aikaan oman aikamme maaseutua pilkanneille urbaanin kulttuurimme ensimmäisen polven kasvateillekin. Heidän tavalleen kietoa todet hämäryyksiin. – ” Obscuris vera involvens. ”Vergilius).
Tänään klusterit ja algoritmit, sähköiset viestimet ja niiden ylivertaisuus, ovat osa jokaisen meidän arkeamme. Tiede toki on ollut innovoivana osana sitä jo iät ajat, eikä ympäristössämme enää juurikaan näe muuta kuin tieteen tuotteita ja sovelluksia. Kukaan ei niille naura tai pilkkaa, osoittamatta samalla itseään noiden luovan maan ja maailman tuotteiden yhtenä suurimpana käyttäjänäkin. Hehän hyötyivät tästä kehityksestä kaikkein eniten. Mikä on onnellisempaa kuin päästä eroon huolistaan? – ”O quid solutis est beautius curis?”
Näin etenkin ikäihmisten kohdalla hakien lisää hyviä vuosia ja terveyttä sekä mukavia eläkepäivä tieteen ja tutkimusten kautta syntyneistä innovaatioistamme. Sellaisista, joilla nyt kirjoitan ja samalla rakennan myös klusterini globaalina ilmiönä ja pidän sitä jo 1970-luvun tuotteenamme. Se että kuka tahansa kykenee näitä käyttämään, tuntematta niiden syntyä ja toimintatapoja, alun kömmähdyksiäkin, on luonnollinen ilmiö sekin. Kadehdin näitä nuoria ja heidän isovanhempiaankin. Ja samalla säälin heitä, jotka lähtivät ilman jälkeläisiä. ”Obiit sine prole.”
En nyt avaa töitäni, jotka olen tehnyt osana globaalia tiedeyhteisöä puolen vuosisadan aikana, vaan palautan omaan ja samalla lukijoittenikin muistiin vain pari kirjaa eläkevuosiltani. Niitäkin kun on syntynyt vuosikymmenen aikana yli kolmekymmentä kirjaa kuvineen. Kymmenen vuoden aikana. Ohimennen sanoen ja luonnollisena velvoituksena pitäenkin. – ”Obiter dictum” – ”Obligatio naturalis.”
Avaan kuitenkin vain kahden kirjani takakanne tekstiä, kirjoista löytyvään tekstiin menemättä sen syvemmälle, liki tuhat sivuisten töitteni artikkelikokoelmiin tai monografioihin kirjoinani artikkeliklustereina eksymättä. Tämä ensimmäinen esittelemäni takakansi syntyi täyttäessäni 70-vuotta, ja pakoillessani muiden ikäisteni tapaan koronaa pandemiana, ottaen vieraitanikin vastaan vain yhden kerrallaan kätellen. Pääosin suuren ikäluokkamme edustajia, oi kolmin ja nelinkerroin onnellisia! – ”O terque quaterque beati!” (Vergilius).
Ikäihmisten erakon elämä oli toki alkanut jo aiemmin, eikä siihen Hämeen maaseudulla löytynyt juurikaan muita keinoja rikkoa se, kuin käyttäen juuri näitä klustereitamme ja aikanaan itse kokoamiani verkostoja. Tämä aika, sen luonne ja välineet, kun tuli oivaltaa jo ajoissa ennakoida, sekä rakentaa elämänsä ehtoo osaksi uuta teknologiaa sekä samalla sen kouluttajanakin tutkijan työn rinnalla. ”Obligatio naturalis.”
Cluster Art and Art of Clusters 70 Years
Täyttäessäni 50 vuotta Oulussa ilmestyvä Kaleva kirjoitti minusta artikkelin otsikolla ”Kuuden professuurin mies”. Puolustauduin kertomalla, kuinka elämää on vielä edessäkin ja en pidä itseäni vielä loppuun poltettuna – professuurien määrällä ja julkaisuilla sitä mitaten. Virkojen haku oli pikemminkin yliopistoissamme luonnollinen velvoitus. – ”Obligatio naturalis.”
Monella tuotteliaimmat vuodet ovat vasta eläkepäivien yhteydessä syntyviä. Tutkijan kapeutuva maailma saa ikään kuin siivet siitä poikkitieteisestä ihmeestä, jota moneen suuntaan rönsyillyt broadcast voisi myöhemmin tuottaa. Kietoen samalla todet hämäryyksiin. – ”Oscuris vera involvens.” (Vergilius)
Kalevan kirjoituksessa olin arvellut kesällä 2001 juuri kodin ilmapiirin vaikuttaneen tapaani tehdä töitä ja asennoitua verkostoihin, yhteisöllisyyteen, sosiaalisen muistin mukanaan tuomaan maaseudun työkulttuuriin. Se oli ikään kuin luonnollinen velvoitus, – ”Obligatio naturalis”, mutta samalla persoonallisuuden mukaan joko rahan hajua (Odor lucri), pyhää virkaa ja sen luonnetta (Officium sacrum), jokaisen elolliset tapa rakasta itseään (Omne animal se ipsum diligit (Cicero).
Poikki- tai monitieteisyys syntyi tästä ihmiseksi syntymisen noidankehästämme. Kun ympärillä oli myös kuvataiteita harrastavia tai jouduit mukaan kilpailuihin, joissa edellytettiin seuraamaan muiden oppimista ja käyttäytymistä runoja lausuen tai lentopalloa pelaten, fyysinen ja henkinen kunto olivat käsi kädessä kulkevaa lapsuuteni ajan kasvuympäristöä. Sakari Topeliuksen kaltainen hahmo oli minulle tuolloin satuineen ja valtiomiestaitoineen sekä samalla tiedemiehenä ja maantieteilijänä luonnollinen yhdistelmä, jota ihailin. Vergiliusta lainaten kaikki riippuu lopulta puhujan suusta (Omnes pendent ab ore narrantis), kuolemakin kuuluu jokaiseen ikäkauteen (Omni aetati morse st communis) ja kaiken omani kannan mukanani (Omnia mes mecum porto (Simonides).
Jos oli vaikeaa ymmärtää tuolloin olevansa 50-vuotias, vielä vaikeampaa on nyt oivaltaa olevansa 70-vuotias, ja että mennyt pari vuosikymmentä ovat olleet tuotteliaimmat vuoteni. Se ei voi johtua pelkästään kehittyneistä välineistämme. Ovidusta jälleen lainaten kaikki kuitenkin muuttuu, mikään ei tuhoudu (Omnia mutantur, nihil interit).
Samaa poikaviikaria, jota tuolloin minussa vielä kerrottiin löytyvän, en usko oikein tänään enää löytyvän. Jos tämän ikäinen on kovin idealisti, se on koominen ilmiö, siinä missä nuoren ihmisen idealismin kääntyminen kyynisyydeksi surullista seurattavaa. Kaikki erinomainen on kuitenkin aina harvinaista (Omnia praeclara rara (Cicero).
Sellaista kehitystä kuitenkin olen omissa oppilaissani havainnut. Surullisinta on kuitenkin se, etten voi viettää nyt syntymäpäiviäni isäni kanssa samaan aikaan. Hän täyttäisi nyt 105 vuotta. Lämmin kiitos hänelle ja äidilleni. En minä heitä valinnut, kuten en mitään muutakaan matkallani kielemme ja kulttuurimme oppien. En valinnut tietäni, tie valitsi minut. Ymmärtäen kuitenkin kuinka meillä kaikilla on ollut joltisenkin sama määrä esi-isiä. (Omnibus nobis totidem ante nos sunt (Seneca).
Klusteri politiikan, talouden ja taiteen välineenä – Cluster Policy, Economy and Art: Cluster Articles 2021, part 2
About this ebook:
Mennyt vuosi oli kiinalaisittain härän vuosi ja nyt eletään jo tiikerin aikaa. Mennyt vuosikymmen, ja alkaen jo 1970-luvulta, oli taas omalla kohdallani puhtaiden klustereitten (Cluster analysis) aikaa. Mukana myös lasin vuosikymmenet ja Crystal art. Kaikella on aikansa. – ”Omnia tempus habent.” (Raamattu, Saarn. 3:1)
Tämä vuosi on nimettynä Euroopassa lasin vuotenamme (Glass Age). Ilman lasia olisimme tieteemme kanssa heikoilla. Tärkeimmät käsitteet ovat olleet kohdallani lasin rinnalla Cluster Policy ja Cluster Art sekä Cluster Articles. Sen jälkeen Cluster Economy, Clustear Analysis ja Cluster Science. Klusteroituvat alueet ja klusterianalyysi olivat osa klusteroituvia yrityksiä ja kuluttajaklustereita, ekologista klusteria (Ecological cluster) jo paljon aiemmin osana innovaatiopolitiikkaa. Olen tehnyt kaikkea kaikille. – ”Omnibus omnia factus sum. (Raamattu, 1.Kor. 9:22).
Nämä olivat kuitenkin jo edellisten vuosikymmenten tuotteita ja molemmissa väitöskirjoissani (PhD ja ScD) ne mainitaan myös heti otsikossa ja osana kolmatta tutkintoa (D.Art). Klusterianalyysi oli siten läsnä koko ajan omassa työssäni ja myös harrastuksissani, uuden digiajan tietokoneitten klustereissa sekä myös kuvataiteessa ja musiikissa, sukumme median siirtyessä digiaikaan 1980-luvun alussa Etelä-Savossa tai It-Savossa, Savonlinnassa, maakuntalehden toimituksessa ja kirjapainossa sekä samalla tähän uuteen innovaatioon (digiaikaan) turvautuen ensimmäisenä Suomessa. Nyt kaikilla on tämä sama vika. – ”Omnibus hoc vitium est. (Horatius). ”Omnipotens”.
Se on sitä nyt myös Euroopan tärkeimmissä rahoitusinstrumenteissa ja niiden innovaatioissa. Se on ollut paradigmainen ja maailmankuvat muuttava ilmiö. Se on myös ratkaisevassa osassa juuri nyt geopoliittisessa kriisissä ja sen laukaisemisessa. Sen määrittely ei ole kuitenkaan viisasta. Erasmus Rotterdamilaista lainaten: Kaikki määritelmät ovat vaarallisia – ”Omnis definitio periculosa est.”).
Emme voi toimia enää globaalisti tai lokaalisti regionaalisten alueitten sisään sulkeutuen ja ulkopuolella yhteisten klustereittemme myös vaikkapa huippu-urheilussamme (Sport Cluster). Olemme klusteroituneet toisiimme tavalla, jossa perinteiset aseet on unohdettava sotineen. Julius Caesaria lainaten, kaikkien yksimielisyydellä. – ”Omniun consensus.”
Joka niihin tarttuu, aseisiin, varmasti myös niihin hukkuukin. Klusterirakenteiden ulkopuolella ei ole enää luovaa ja innovatiivista tulevaisuutta, tiedettä ja taidetta, politiikkaa ja hyvinvointia, demokraattista yhteiskuntaa. Se on härän vuoden perintöä ja opimme sen viimeistään pandemian aikana ja geopoliittisessa kriisissämme. Venäjän tavassa käyttäytyä Ukrainassa. Hakien palveluksia rahasta. – ”Opera pro pecunia.”
Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka
Luostarinen, Matti (2005). Julkaisusarja
Maa- ja elintarviketalous Numero 70
Innovaatio ymmärretään usein teknisenä tuotteena, uutuutena tai ideana. Laajemmin innovaatiot ja niiden tuotanto sekä kulutus liitetään ihmisten ja yhteisöjen, organisaatioiden toimintamalleihin, mutta myös alueiden tai valtiokoneiston tapaan toimia. Varoen kuitenkin ahneutta. Ahneus on kaikkien paheiden perusta. – ”Omnium vitiorum fundamentum avaritia est (Seneca).”
Harppaus tietotekniseen vallankumoukseen toi mukanaan kansalliset ja kansainväliset innovaatiojärjestelmät ja -politiikan sekä laajensi käsitteen robotiikka tai tekoäly kaikki yhteiskuntasuunnittelun lohkot käsittäväksi. Myös hyvät teot, kaikki työt, palveluksia rahasta. – ”Opera bona” – ”Opera omnia” – ”Opera pro pecunia.”
Klusteritaloudella puolestaan kuvataan usein alueen tai kansakunnan kilpailukyvyn ydintä. Klusterilla tarkoitetaan verkostorakennelmaa, jonka osaaminen, voimavarat ja yhteistyösuhteet nostavat verkoston tietyn liiketoiminnan merkittävään asemaan kansallisilla ja etenkin kansainvälisillä markkinoilla. Syntyy Senecan kuvaama vaikutelma. Toimeliaasta, joka et tee mitään. – ”Operase nihil agunt.”
Ekologinen klusteri on puolestaan osa modernisaatiota, kestävää kehitystä ja sen rakennemuutosta yhteiskuntapolitiikan kaikilla tuntemillamme lohkoilla, mutta etenkin ympäristöpolitiikassa ja osana innovaatiopolitiikkaa. Silloinkin kun luonto on vastustanut. ”Opposuit natura.”
Ekologisen innovaatiopolitiikan ja yrittäjyyden klusteritutkimus pyrkii selvittämään: 1) innovaatioprosessien ja -roolien syntytapaa, omaksujatyyppejä sekä eri instituutioiden osuutta innovaatiopolitiikassa. Erityisesti on paneuduttu uuden tiedon luomiseen kansallisena, alueellisena ja maaseudun ekoyrittäjyyttä koskevana prosessina. 2) Toisena tehtävänä on selvittää ekologisen tuotteen ja kulutuksen segmentit ja trendit, joilla on merkitystä maaseudulla sijaiseville ekoyrittäjille ja näiden toiminnan verkostoille. 3) Kolmas, mutta ei vähäisin, tehtävä on hakea ekologisen yrittäjyyden innovatiiviset roolikartat. Pelastuksen järjestys. ”Ordo salutis.”
Tehtävänä on löytää innovaatiotoiminnalle parhaiten soveltuvat roolimallit vastaamaan kulutukseen ja kansainvälisen innovaatiotutkimuksen suosituksiin klusterirakenteissa. Tiedonhankintamallit ja uuden tuottaminen ovat sidoksissa yksittäisiin tiedon tuottajiin, verkostoihin ja klusterirakenteisiin. Ikään kuin hakien pahan alkuperää: ”Origo mali.”
Konventiot ovat yleisiä vastaanottoperiaatteitamme ja samalla uuden innovaation toimintamekanismeja; niiden syvempi kieli. Uuden löytäminen ja vastaanottaminen on aina ristiriidassa vallalla olevan konvention kanssa. Innovaattori on siten ristiriidassa vallalla olevaan konventioon ja ajattelussaan divergoiva, maaseudulla usein tulkittu radikaali toisinajattelija. Takavuosien kunniallinen joutilaisuus. – ”Otium cum dignitate (Cicero).”
Maaseudulla innovaatioprosessi on ollut pääsääntöisesti innovaation diffuusiota regionaalisessa ympäristössä. Kyse on ollut uuden tiedon leviämisnopeudesta ja kyvystä vastaanottaa ja soveltaa sitä. Sekä alueet että omaksujat on ollut mahdollista tyypitellä sekä tuotannossa että kulutuksessa. Siis pelastuksen järjestys. – ”Ordo salutis.”
Leviävät innovaatiosyklonit (diffuusioaallot) ovat muodostaneet tunnistettavan sosiokulttuurisen ajallisen jatkumon. Samoin näiden oletettu etenemissuunta keskusalueilta vaikutusalueilleen. Innovointia on hidastanut etenkin imitaatioon kuuluvat lukuisat isolaatiomekanismit. Millainen lintu, sellainen laulu. Millainen kuningas, sellainen lauma. – ”Qualis avis, talis cantus.” – ”Qualis rex, talis grex.”
Moderni verkostoyhteiskunta ja sen klusterirakenteet muuttivat innovaatiopolitiikan aktiiviseksi toiminnaksi. Tässä ekologinen klusteri edustaa maaseudun kehittämisen ja modernisaation viimeisintä vaihetta. Sen yhteydessä on otettu käyttöön käsite luova talous ja se sivuaa läheisesti evolutionaarista taloustiedettä. Laatu meidän voimamme. Suomen ilmavoimien motto: ”Qualitas potentia nostra.”
Tutkimuksessa faktoripisteiden ryhmittelyssä kuluttajat on mahdollista jakaa kymmeneen homogeeniseen ryhmään, joista viisi on mahdollista nimetä pääryhmiksi käyttäen sosiologian ja antropologian postmodernin ihmisen elämänstrategian kuvauksia (kuljeskelija (flaneeraaja), turisti, kulkuri, peluri ja telecity ihminen). Palutusta lainaten: Niin kuin hiiret me syömme aina toisen ruokaa. ”Quasi mures semper edimus alienum cibum.”
Näillä kaikilla on oma erityinen asemansa yrittäjäklusterin rakennetta toteutettaessa. Suomalaisesta, toki laaajemminkin, ekologisen klusterin yrittäjäryhmästä on mahdollista löytää faktoripisteitä ryhmitellen seitsemän avainroolia ja näiden toimenkuvat. Jolla on korvat kuulla, kuulkoon. – ”Qui habet aures audiendi, audiat. (Raamattu, Matt. 11:15).
Näistä konventionaaliset ryhmät paikantuvat nelikentässä lähelle organisoivaa järjestelmää (Organisers). Usein yritysryhmistä tai verkostoista ei muita löydy ja kyse on tuotteiden tekijöistä (Concluder producer). Kyse on viisaudesta. Viisas, joka ei osaa itseään hyödyttää, on turhaan viisas. – ”Qui ipse sibi sapiens prodesse non quit, nequiquam sapit. (Ennius).
Toisen ryhmän muodostavat monialayrittäjät kokemusvälittäjinä (tuotechampionit). Usein kyseessä ovat maataloudesta juuri irtautuneet yrittäjät ja lukuisten tuotteiden kanssa aloittelevat matkailun monialaosaajat ja myös kiihkeät organisoijat (Thruster organiser). Joka ei osaa teeskennellä, ei osaa hallita. – ”Qui nescit dissimulare, nescit regnare.”
Visionäärit (intrapreneurit) kuuluvat eräänlaiseen sisäisen yrittäjyyden ryhmään ja ovat osa klusterin arvioivaa kehittämisjärjestelmää tai tiedonhankkijoita (Advisers, Reporter advisers). Näiden kyky operoida innovaatioryhmien kanssa on muita parempi, ja he ovat korvaamaton klusterin toiminnan integraatiossa (Explorers ryhmät). Joka ei osaa vaieta ei osaa myöskään puhua. – ”Qui nescit tacere nescit et loqui (Seneca).”
Vapaamatkustajat, epäilijät, ovat suurehko ekologista imagoa hyödyntävä ryhmä. Passiivisuudestaan huolimatta ryhmä on tärkeä monissa portinvartija (gateway) tehtävissä (=teknologian siirto ja markkinointi). Joka auttaa pahoja, saa kärsiä myöhemmin. – ”Qui fert malis auxilium, post tempus dolet (Phaedrus).”
Itselliset yrittäjät (entrepreneur) ovat lähellä konventionaalista ryhmää ja toimivat lähinnä promoottorijärjestelmässä (Explorer promoter). Joka on elänyt hyvin huomaamattomasti, on elänyt hyvin. ”Qui bene latuit, bene vixit.”
Varsinaiseen innovaattoriryhmään (Creator Innovators) kuuluu noin 10 %:n osuus oppositioasemaan usein ajautuneita maaseudun yrittäjiä. Heidän tuekseen kaivataan klusterissa teknologian ja markkinoiden portinvartijoita, joiden tehtävä on lähinnä palkitsevien järjestelmien ylläpito (Upholder maintainer), mutta samalla myös koko klusterin kontrollointi (Controllers) rinnan organisoivien ryhmien kanssa (konventionaaliset yrittäjät). Joka kirjoittaa, lukee kahdesti. – ”Qui scribit, bis legit.”
Ekologisen klusterin verkostorakenteissa korostuvat joko huipputeollisen kasvu-uran valinneet mallit tai humanistisekologiset rakenteet. Molemmissa verkostorakenteissa avoimuus on ainoa mahdollisuus ottaa vastaan ja lähettää sosiaalisen pääoman edellyttämiä globaaleja innovaatioita. Joka vaikenee, näyttää olevan samaa mieltä. – ”Qui tacet, consentire videtur. (Euripides).”
Tällöin korostuvat pikemminkin monikansalliset klusterit ja näiden kyky innovoida kuin puhtaasti alueelliset tai kansalliset klusterit. Tämä koskee sekä tiedon tuottajia (tutkimus), hallintoa, rahoittajia, koulutusorganisaatioita että pienyrittäjien sisäistä kykyä verkostoitua ja vastaanottaa oikealta tasolta tulevaa informaatiota innovaatiopolitiikkansa hoidossa. Joka vihaa virheitä, vihaa ihmisiä. – ”Qui vitia odit, homines odit (Plinius nuorempi).”